Kristittyjä uskovaisia paikalla...? Olis kiva jutustella jotain uskonasioita.
Ihan mitä vaan mieleen tulee, uskoon ja uskonelämään liittyen. Tai laittakaa vaikka rakkaimpia/puhuttelevimpia Raamatun kohtia, jos siltä tuntuu :)
Kommentit (46)
Kun rukouselämä on aktiivista ja elävää, niin lapsikin huomaa oikeasti miten Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Muuten uskon asiat voivat jäädä teorian tasolle, vaikka toki on tärkeää lukea lasten raamattua, käydä pyhäkoulussa jne.
Mietin näitä asioita kun vanhin lapseni oli ihan pieni ja jossain kristillistä lasten kasvatusta käsittelevässä kirjassa oli tästä rukouksen tärkeydestä. Olen sittemmin todennut sen toimivan käytännössä
puolestani, kun teitä on täällä paikalla..
Jumala tietää sydämeni murheet ja tarvitsen rukousta puolestani.
Olen eksynyt.Kiitän jo nyt.
ap
ja vaikea. Yhtään ei tarvitse hävetä, ette osannut vastata. Mutta itse vastaisin varmaan näin, että siksi, että se korosti Jeesuksen inhimillisyyttä. Jeesus oli 100% ihminen kaikkine kiusauksineen, mutta myös 100% Jumala ja synnitön. Sallimalla ristiinnaulita Jeesuksen ryövärien keskelle, Jumala osoitti, että ryöväri on Hänelle ihan yhtä rakas. Ja pääsihän toinen ryöväreistä Jeesuksen kanssa taivaaseen. Jeesuksen tuli kokea kaikkein suurin häpeärangaistus, kuolema ristillä ryövärien rinnalla, siksi, että me uskoisimme, ettei sellaista syntiä ole, jota ei voisi anteeksi saada. Jeesuksen siis piti käydä kaikkein alimmassa maan kolkassa antaakseen meille elämän.
Enkä osannut oikein vastata,hävettää ihan. Olisiko jollain hyvä vastaus?
paljon enkeleitä ohjaamaan tietäsi. Keskity kuuntelemaan sisäistä ääntäsi, sitä joka tulee syvältä sisimmästä, ei sitä pääkopan sisäistä höpötystä. Ihmistä ohjaa joko pelko tai usko. Älä siis usko pelon ääntä. Jumalan ääni on aina rakkauden ääni, se tahtoo aina hyvää.
Siunausta sinulle!
12
puolestani, kun teitä on täällä paikalla.. Jumala tietää sydämeni murheet ja tarvitsen rukousta puolestani. Olen eksynyt. Kiitän jo nyt.
puolestani, kun teitä on täällä paikalla.. Jumala tietää sydämeni murheet ja tarvitsen rukousta puolestani. Olen eksynyt. Kiitän jo nyt.
puolestani, kun teitä on täällä paikalla.. Jumala tietää sydämeni murheet ja tarvitsen rukousta puolestani. Olen eksynyt. Kiitän jo nyt.
Olen tapauskovainen, mutta uskon kyllä sydämessäni. Se usko ei pääse ulos eikä siten myöskään auttamaan. Olen liian heikko tekemään mitään elämäntilanteelleni, yritän kyllä rukoilla, mutta se on just sitä mitä joku aiempi sanoi, "tapahtukoon sinun tahtosi, mutta tee se niin tai näin".
En osaa, uskalla, toisaalta haluakaan. Toisaalta taas muuta en haluakaan..=(
puolestani, kun teitä on täällä paikalla.. Jumala tietää sydämeni murheet ja tarvitsen rukousta puolestani. Olen eksynyt. Kiitän jo nyt.
Olen tapauskovainen, mutta uskon kyllä sydämessäni. Se usko ei pääse ulos eikä siten myöskään auttamaan. Olen liian heikko tekemään mitään elämäntilanteelleni, yritän kyllä rukoilla, mutta se on just sitä mitä joku aiempi sanoi, "tapahtukoon sinun tahtosi, mutta tee se niin tai näin".
En osaa, uskalla, toisaalta haluakaan. Toisaalta taas muuta en haluakaan..=(
Mielestäni voit ihan itsekin suoraan rukouksessasi kertoa Jumalalle tuon että "huojut puolelta toiselle", että haluat mutta et halua etkä uskalla, ja toisaalta haluat sitä enemmän kuin mitään muuta... Pyydä Jumalalta uskallusta, ja että Hän vaikuttaisi sinuun ja johdattaisi sinua tahtonsa mukaisesti. Taivuttaisi lempeästi tahtoasi Hänen tahtonsa mukaiseksi. Itsekin välillä niin rukoilen, ja kyllä se tuntuu toimivan :)
ap
Minä totesin tuon, että rukousvastaukset vaativat antautumista.
Niin....Ihmisellä on vapaa tahto. Jumala ei pakota sinua toimimaan. Hän antaa olla sinun siinä tilassa aina siihen saakka,kunnes sinä itse teet päätöksen ja toimit. Vastuu on siis sinun.
Rukoilen ja pyydän sinulle voimaa ja rohkeutta. Voimaa päättää, voimaa ottaa vastuu elämästäsi, rohkeutta ottaa tarvittavat askeleet. Siunausta ja paljon enkeleitä tukemaan sinua matkallasi!
12
puolestani, kun teitä on täällä paikalla.. Jumala tietää sydämeni murheet ja tarvitsen rukousta puolestani. Olen eksynyt. Kiitän jo nyt.
puolestani, kun teitä on täällä paikalla.. Jumala tietää sydämeni murheet ja tarvitsen rukousta puolestani. Olen eksynyt. Kiitän jo nyt.
Olen tapauskovainen, mutta uskon kyllä sydämessäni. Se usko ei pääse ulos eikä siten myöskään auttamaan. Olen liian heikko tekemään mitään elämäntilanteelleni, yritän kyllä rukoilla, mutta se on just sitä mitä joku aiempi sanoi, "tapahtukoon sinun tahtosi, mutta tee se niin tai näin". En osaa, uskalla, toisaalta haluakaan. Toisaalta taas muuta en haluakaan..=(
Herra näki jo teidän kirjoitukset ennen meitä muita. Muistattehan että Jumala tiesi jo idussa mitä teistä tulee, ja joka ikisen hiuksen hän on teidän päähän luonut. Hän haluaa olla teidän kanssa myös ihan pienimmissä arjen huolessa eli hyvin teet kun käännyt Herran puoleen joka ikinen päivä. Rukous on keskustelua.
Jos huojutte uskon ja epäuskon välillä, voi sen tosiaan sanoa Jumalalle itselleen esim. näin (voit puhua Jeesukselle ilman korulauseita omana itsenäsi) "Jeesus! Johdata mun elämää, hoida tätä epäuskoa, näytä ja valaise minulle sinun valitsemasi tie! Sinä olet luvannut olla valo meille, Isä haluan kulkea sinun kanssasi. Jeesuksen nimessä!"
Voitte hyvin käydä vaikkapa kirkossa myös esirukoiltavana - ei niin pientä asiaa Jumalalle ettei kannaisi mennä.
no2
Olen etsinyt jo kauan,enää en edes jaksa.Olen rukoillut,lukenyt Raamattua,hengellisiä kirjoja,käynyt hengellisissä tilaisuuksissa,esirukoiltavana,kirjoitellut sielunhoitajan kanssa,puhunut puhelimessa,itkenyt...ei löydy ei...
Nyt en enää edes jaksa etsiä,ja olen sit kai luopio.
Ompas jännä. Olen aina ajatellut että kolkuttavalle avataan? Uskotko nimenomaan JEESUKSEEN? ei isän luo pääse muuten kuin pojan kautta? Kristus Jeesus omana henkilökohtaisena Jumalana?
no2
En tiedä,miksi joillekin tulee "pimeitä kausia".
Minulle tulee mieleen kaksi asiaa: jos ongelmasi on psyykkinen, niin terapeutti olisi paras apu. Jumalan tehtävä on johdattaa sinut oikealle terapeutille.
Jos ongelmat ovat esim. tunneperäisiä, niin ne tunteet pitää kohdata ja käsitellä ihan itse. Ehkä Jumala joskus ottaa ne pois poppaskonstilla, mutta yleensä meidän pitää itse tehdä sitä työtä.
Jos ongelmana on esim. katkeruus, niin itse pitää se anteeksiantaminen tehdä, jokainen yksittäinen katkeruuden kohde pitää anteeksiantaa step-by-step.
Jos ongelmana on itsensä vihaaminen, niin se apu tulee sitä kautta, että oppii rakastamaan itse itseään.
Jumalan tehtävä on näissä tapauksissa nostaa nämä ongelmat tietoisuuteen ja johdattaa oikeiden ihmisten luokse.
Et kerro itsestäsi mitään. Kunhan annan esimerkkejä.
Rukoilen sinulle uskoa, toivoa ja rakkautta. Rukoilen sinulle johdatusta. Rukoilen sinulle uskoa siihen, että tunnistat, milloin on kyse johdatuksesta. Rukoilen sinulle sisäisen rauhan tunnetta. Ja lähetän luoksesi paljon enkeleitä varjelemaan untasi!
12
Olen etsinyt jo kauan,enää en edes jaksa.Olen rukoillut,lukenyt Raamattua,hengellisiä kirjoja,käynyt hengellisissä tilaisuuksissa,esirukoiltavana,kirjoitellut sielunhoitajan kanssa,puhunut puhelimessa,itkenyt...ei löydy ei... Nyt en enää edes jaksa etsiä,ja olen sit kai luopio.
siihen,että kolkuttavalle avataan ja etsivä löytää...mutta ei päde minun kohdalleni,ikävä kyllä.Ja en sit kai ole tarpeeksi kovaa etsinyt ja yrittänyt,kun ei ole löytynyt.
Tarkoitan sillä löytämisellä sitä,että saisin uskon Jeesukseen,että voisin sydämmessäni Häneen uskoa.
Jumala kutsuu jokaista meistä jossakin vaiheessa ja useammankin kerran jos olen oikein ymmärtänyt. Kyllä Herra Sinuakin kutsuu!
se löytyi vasta perusteellisen kriisin kautta. Sitä ennen minäkin olin aika hukassa. Ehkä kyse on siitä nk etsikkoajasta.
12.
siihen,että kolkuttavalle avataan ja etsivä löytää...mutta ei päde minun kohdalleni,ikävä kyllä.Ja en sit kai ole tarpeeksi kovaa etsinyt ja yrittänyt,kun ei ole löytynyt. Tarkoitan sillä löytämisellä sitä,että saisin uskon Jeesukseen,että voisin sydämmessäni Häneen uskoa.
Olen etsinyt jo kauan,enää en edes jaksa.Olen rukoillut,lukenyt Raamattua,hengellisiä kirjoja,käynyt hengellisissä tilaisuuksissa,esirukoiltavana,kirjoitellut sielunhoitajan kanssa,puhunut puhelimessa,itkenyt...ei löydy ei...
Nyt en enää edes jaksa etsiä,ja olen sit kai luopio.
Ajatteletko, että koet sitten jatkuvasti yliluonnollisia ihmeitä yms?
Uskossa oleminen voi olla sitäkin, mutta se ei kuitenkaan ole pelkkä tunne, tai tunteen voimakkuudella mitattavaa.
Jos Sinä uskot että Herra Jeesus on olemassa ja on kuollut syntiesi puolesta, ja teet parannuksen synneistäsi (mielenmuutoksen, et enää halua jatkaa synneissäsi elämistä, mahdollisista lankeamisista huolimatta, vaan tahdot elää Jumalan käskyjen mukaisesti) niin se riittää.
Kyllä mullakin on välillä epäuskoisia päiviä tai hetkiä jolloin usko saattaa horjua tai pelkään, etten usko "tarpeeksi" tai "oikein". (Koko ajan niitä hetkiä kuitenkin vähemmän..) mutta niitä saa olla, ei Herra niiden vuoksi hylkää.
ap
olen kohta 50 v...ja hirvittää,jos kuolen,mihinkä joudun.En siis ole mikään nuori ihminen enää.Yleensähän Jumala kutsuu ihmistä nuorena,liekkö kukaan enää näin vanhana tullut uskoon.
No mutta - sinun elämääsi hallitsee pelko. Ihmisen elämää hallitsee joko pelko tai usko. Päätä uskoa, että sinä pääset taivaaseen. Usko riittää. Se on sitä armoa.
Kuten ap aiemmin toteaa, niin ehkä sinä odotat jotain erikoista ja mullistavaa. Sitähän usko ei ole.
olen kohta 50 v...ja hirvittää,jos kuolen,mihinkä joudun.En siis ole mikään nuori ihminen enää.Yleensähän Jumala kutsuu ihmistä nuorena,liekkö kukaan enää näin vanhana tullut uskoon.
Olet juuri täydellisen valmis Jumalan lapseksi. Tiesitkö että juuri niin läheinen olet Herralle jo nyt? Hän ottaa sinut avosylin vastaan, jos vain tulet. Ajattele mielessäsi ja usko sydämessäsi että Jeesus on Herrasi ja kuoli syntiesi tähden. Usko on nimenomaan uskoa. Sen jälkeen voit alkaa rauhalliseen tahtiin rukoilemaan, että Pyhä henki voisi laskeutua päällesi ja saisit Jumalan Hengen kautta esimerkiksi armolahjoja jos kaipaat vahvistusta Jumalan lapseuteen.
Mutta koska kaipaat niin kovasti Herran puoleen, niin uskon että olet kyllä uskossa koska hän ei käännä selkää etsivälle. Ole vain rauhallisin mielin.
no2
uskohan tulee loppuviimein Jumalalta, enpä minä äitinä voi muuta kuin kertoa Hänestä lapsille ja sitten luottaa lopun Jumalan käsiin. Oikeastaan melko helpottava ajatus :)
ap