Lue keskustelun säännöt.
Rajatilapersoona, onko taalla vanhempia
01.04.2011 |
joiden lapsella on tama persoonallisuushairio? Meilla alkoi kehittya siina 12-13 vuotiaana. Nykyaan on lahes mahdoton tulla toimeen nuoren kanssa. On paivittaista kamppailua kouluun lahdosta, ei nuku kunnolla, aamuisin on kuin perseeseen ammuttu karhu, heittelee heratyskelloja pitkin lattioita niin etta hajoaa palasiksi. On erittain ilkeamielinen, on jatkuvaa suunsoittoa, syyttelee vanhempiaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan valilla, haukkuu naita idiooteiksi paivittain. Miten olette jaksanneet tallaisen kayttaytymisen kanssa ja oletteko loytaneet apua jostakin, miten tallaisen kanssa edes jaksaa ilman etta joutuu itse suljetulle osastolle?
Kommentit (109)
"Minkä ikäinen lapsi on nyt? Varsinaiset persoonallisuushäiriö diagnoosit tehdään yli 18 vuotiaille ja silloinkin varoen, sillä persoonallisuus voi vielä kypsyä ja kehittyä vielä nuorella aikuisella."
Tämä on virallinen ohje. Mutta aina on lääkäreitä, jotka ovat niin hyviä, ettei heidän mitään ohjeita tarvitse noudattaa. Virallisen ohjeen mukaan tilannetta pitää myös seurata vähintään 2 vuotta, mutta niitäkin lääkäreitä löytyy, jotka tekevät pikadiagnoosin 2 kk seurannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teini-ikainen, mutta kotioloissa taistellaan paiva kerrallaan todella vakavien oireiden kanssa, ei ole siis aikaa odotella tuota maagista 18-vuotispaivaa.
ap
Ap esitti selkeän kysymyksen, ja silti suurin osa keskittyy vain syyllistämiseen. Ei ole kauan siitä, kun epilepsia ja diabeteskin oli vanhempien aiheuttamaa, skitsofreniasta tai muista mielen sairauksista puhumattakaan. Dysfasia oli myös vanhempien kasvatustoiminnasta johtuvaa. Syyllistäminen ei koskaan johda mihinkään hyvään. Parempi olisi vain etsiä tratkaisuja. Muutama jotain osasivat ehdottaakin. Perheneuvolassa varmaankin olette jo käyneet. Kannattaisi varmaan myös varata aika itsellesi johonkin, ja kysyä neuvoja asiantuntijoilta sillä tavoin. Voimia ap:lle!
Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö,kannattaa kuunnella lasta ja antaa sen tunteille tilaa ei kannata sanoa mitään vastaan, muuten on loputon kierre.. Yrittäkää pukea aina kohtaukset sanoiksi.. Sun kannattaa mennä itse terapiaan puhumaan omista tunteistasi, eikä kertoa lapselle niistä esim. Että sulla on ollut paljon rankempaa lapsena kun hänellä.. Tunteista puhumisella on suuri merkitys sulla ja lapsella.. Voimia.
Tuollainen käyttäytyminen voi kuulua ihan tavalliseen nuoruusiän kehityskriisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En väitä että olisit ollut täydellinen äiti...eihän kukaan täällä voi tietää mitä olet tehnyt ja miten asiast ovat menneet.
Toivon että minun pojalleni ei tule tuollaista vaivaa, vaikka hän on vaikea persoona. Ja tiedän että kaikki ei johdu vanhemmista...Ehkä lapsi voi olla lähtökohtaisesti jo niin vaikea että hankala rakentaa hyvää vuorovaikutusta tai en tiedä.
omaiset mielenterveystyön tukena ry? heillä on erilaisia vertaisryhmiä vanhemmille, sisaruksille, lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on kuitenkin täysin kyvytön näkemään itsessään mitään vikaa, eli hän kärsii aivan samasta vaivasta kuin mistä syyttää lastaankin. Eikö olekin ironista? Melko varmaan ap on käytöksellään aiheuttanut lapselleen tuon häiriön (joka siis alkaa 3-6- vuotiaana kehittyä, jolloin lapsi ei todellakaan osaa aikuismaisesti ja jäsentyneesti käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan, siksi hänellä pitäisi olla tasapainoiset vanhemmat) koska ei näe koskaan omassa toiminnassaan mitään vikaa. Mä olen täysin valmis kertomaan omista vioistani ja mitä teen väärin diagnoosistani huolimatta, ap:lla tällaista kykyä ei valitettavasti ole. Hänhän vain käy heti syyttelemään meitä vastaajia hulluiksi ja vittuilee kuin pahainen kakara sen sijaan että keskustelisi asiallisesti.
Ap esitti selkeän kysymyksen, ja silti suurin osa keskittyy vain syyllistämiseen. Ei ole kauan siitä, kun epilepsia ja diabeteskin oli vanhempien aiheuttamaa, skitsofreniasta tai muista mielen sairauksista puhumattakaan. Dysfasia oli myös vanhempien kasvatustoiminnasta johtuvaa. Syyllistäminen ei koskaan johda mihinkään hyvään. Parempi olisi vain etsiä tratkaisuja. Muutama jotain osasivat ehdottaakin. Perheneuvolassa varmaankin olette jo käyneet. Kannattaisi varmaan myös varata aika itsellesi johonkin, ja kysyä neuvoja asiantuntijoilta sillä tavoin. Voimia ap:lle!
täysin paikkaansapitämätön ajatus, että jos lasta vaikkapa hakataan, tai hän joutuu pelkäämään kännisiä vanhempiaan joka viikonloppu, että lapsi tämän vuoksi olisi stressaantuneempi ja ahdistuneempi kuin lapset, joilla on tasapainoinen koti? Mikäli olet tätä mieltä, niin sittenhän on aivan turha keskustella tälläkin palstalla siitä, miten lapsia pitäisi kasvattaa ja onko oikein laittaa lapsi puolivuotiaana päiväkotiin, jos kerran ympäristöllä ja vanhemmilla ei ole mitään osaa eikä arpaa lapsen kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty lukemaan tätä ketjua, kun rupesi sen verran hirvittämään tuo ap:hen kohdistunut raivo.
AP: persoonallisuushäiriöt saattavat olla PALJON suuremmalta osin geneettisiä ilmiöitä kuin tällä hetkellä tajutaankaan - joissakin kaksostutkimuksissa päädyttiin arvioon 80%. Voi olla, että tulevaisuudessa syyllistämisellesi tulee loppu.
Pakko varmistaa, kun tuon ekan viestin perusteella jäi epäselväksi: onhan teillä ihan oikea, virallinen diagnoosi, eikä vain itse googlattu? Eikö sen myötä tullut apua mistään?
Ap esitti selkeän kysymyksen, ja silti suurin osa keskittyy vain syyllistämiseen. Ei ole kauan siitä, kun epilepsia ja diabeteskin oli vanhempien aiheuttamaa, skitsofreniasta tai muista mielen sairauksista puhumattakaan. Dysfasia oli myös vanhempien kasvatustoiminnasta johtuvaa. Syyllistäminen ei koskaan johda mihinkään hyvään. Parempi olisi vain etsiä tratkaisuja. Muutama jotain osasivat ehdottaakin. Perheneuvolassa varmaankin olette jo käyneet. Kannattaisi varmaan myös varata aika itsellesi johonkin, ja kysyä neuvoja asiantuntijoilta sillä tavoin. Voimia ap:lle!
täysin paikkaansapitämätön ajatus, että jos lasta vaikkapa hakataan, tai hän joutuu pelkäämään kännisiä vanhempiaan joka viikonloppu, että lapsi tämän vuoksi olisi stressaantuneempi ja ahdistuneempi kuin lapset, joilla on tasapainoinen koti? Mikäli olet tätä mieltä, niin sittenhän on aivan turha keskustella tälläkin palstalla siitä, miten lapsia pitäisi kasvattaa ja onko oikein laittaa lapsi puolivuotiaana päiväkotiin, jos kerran ympäristöllä ja vanhemmilla ei ole mitään osaa eikä arpaa lapsen kehitykseen.
Totesin vain, että syyllistäminen alkaa, vaikka kukaan ei edes tunne ap:ta henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totesin vain, että syyllistäminen alkaa, vaikka kukaan ei edes tunne ap:ta henkilökohtaisesti.
koska hän ei suostu kertomaan yhtään mitään itsestään eikä perheestään, vaikka se kuuluu oleellisesti tähän asiaan. Huonot vanhemmat vain haluavat uskoa, että eivät ole tehneet mitään väärin.
itse mielenterveysongelmaisia. Eiköhän syy tule selväksi, miksi vastaukset ovat niin hulluja. Hulluilta hullut vastaukset.
Av.llahan muutenkin pyörii näitä mtt-ongelmaisia ja masislääkkeeillä itseään elävänä pitäviä mammoja. Panepa masennuslääkeketju pystyyn niin heti tulee parikymmentä vastausta. Siksi kai tämä onkin sellainen palsta, mitä on. Mtt-potilaat istuu päivät kotona lääkesörsseleissään ja purkaa pahaa oloaan tänne.
Ap esitti selkeän kysymyksen, ja silti suurin osa keskittyy vain syyllistämiseen. Ei ole kauan siitä, kun epilepsia ja diabeteskin oli vanhempien aiheuttamaa, skitsofreniasta tai muista mielen sairauksista puhumattakaan. Dysfasia oli myös vanhempien kasvatustoiminnasta johtuvaa. Syyllistäminen ei koskaan johda mihinkään hyvään. Parempi olisi vain etsiä tratkaisuja. Muutama jotain osasivat ehdottaakin. Perheneuvolassa varmaankin olette jo käyneet. Kannattaisi varmaan myös varata aika itsellesi johonkin, ja kysyä neuvoja asiantuntijoilta sillä tavoin. Voimia ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse mielenterveysongelmaisia. Eiköhän syy tule selväksi, miksi vastaukset ovat niin hulluja. Hulluilta hullut vastaukset.
Av.llahan muutenkin pyörii näitä mtt-ongelmaisia ja masislääkkeeillä itseään elävänä pitäviä mammoja. Panepa masennuslääkeketju pystyyn niin heti tulee parikymmentä vastausta. Siksi kai tämä onkin sellainen palsta, mitä on. Mtt-potilaat istuu päivät kotona lääkesörsseleissään ja purkaa pahaa oloaan tänne.
parempi olla hullu kuin tyhmä ;)
En kysynyt aloituksessani: miksi lapseni on rajatilapersoona, vaan etta ONKO TAALLA MUITA vanhempia joiden lapsella on samanlaisia ongelmia. Ja asiattomiin kommentteihin en sen takia vastaakaan vaikka ne minua tietylla tavalla huvittavat. En jaksa niista suuttua taikka pahoittaa mieltani, kuulen samanlaista "kommentointia" tarpeeksi omassa kodissani. Loppujen lopuksi nuo asiattomat kommentit kertovat eniten siita ihmisesta joka niita on postaillut.
En kysynyt aloituksessani: miksi lapseni on rajatilapersoona, vaan etta ONKO TAALLA MUITA vanhempia joiden lapsella on samanlaisia ongelmia. Ja asiattomiin kommentteihin en sen takia vastaakaan vaikka ne minua tietylla tavalla huvittavat. En jaksa niista suuttua taikka pahoittaa mieltani, kuulen samanlaista "kommentointia" tarpeeksi omassa kodissani. Loppujen lopuksi nuo asiattomat kommentit kertovat eniten siita ihmisesta joka niita on postaillut.
lapsesi on siis kertonut sinulle, mitä olet tehnyt väärin, ja sinä et edes mieti, että hän olisi missään asiassa oikeassa. Mitähän se kertoo sinusta..
Yksi ja sama raivopääkö täällä yrittää ap:ta lynkata?
Ootteko koskaan kuulleet vertaistuesta? Sitä ap hakee, ei syyllistämistä. Ja ap:n ei todellakaan tarvitse vastata täällä yhteenkään vihamieliseen kysymykseen. On tää sitten ihme palsta?
voi saada melkein kuka tahansa meistä.
Eli jokaisella on sellaisia taipumuksia vaikkei niitä aina ajattelekkaan. Esim. taikausko. Jos vaikka pelkäät että joku ajattelemasi asia voi tapahtua oikeasti niin et halua sitä ajatella tai ainakaan sanoa ääneen. Esim. monet tuoreet äidit "pelkäävät" ostaa vauvanvaatteita hirveän isoja kokoja koska jos kuitenkin sattuu jotian. Ja tällä usein tarkoitetaan sitä että vauvalle saattaa tapahtua jotian jos on "liian" varma siitä ja ostelee suuria kokoja. Harvat uskaltavat ääneen sanoa että että pelkää lapsen kuolemaa ja siksi ei halua ostaa liian isoja vaattteita.
Myös pahojen ajatusten toteutumisen pelko on rajatilahäiriö. Ja melkein meillä kaikilla on se ettei haluta ajatella pahaa koska pelätään sen toteutuvan.
Tällaiset normaalitkin tuntemukset voidaan psykiatrilla luokitella rajatilapersoonaksi. Toki tarvitaan muitakin perusteita mutta ei ne muutkaan ole esimerkkejäni kummallisempia.
Sen vuoksi mietinkin että miten lapselle voidaan antaa tuollainen diagnoosi ja varsinkin kun kuvailemasi oireet kuuluvat nuoren kasvuun.
En kysynyt aloituksessani: miksi lapseni on rajatilapersoona, vaan etta ONKO TAALLA MUITA vanhempia joiden lapsella on samanlaisia ongelmia. Ja asiattomiin kommentteihin en sen takia vastaakaan vaikka ne minua tietylla tavalla huvittavat. En jaksa niista suuttua taikka pahoittaa mieltani, kuulen samanlaista "kommentointia" tarpeeksi omassa kodissani. Loppujen lopuksi nuo asiattomat kommentit kertovat eniten siita ihmisesta joka niita on postaillut.
Että ap on itse persoonallisuushäiriöinen. Jos et kykene tuntemaan, olet sairas. Olet niin vahvasti sitä mieltä ettet ole tehnyt mitään väärin, se kertoo vain sinun omasta puutteellisesta psyykeestäsi. Normaali tunteilla varustettu vanhempi syyttää NORMAALISTI itseään, se on reaktio, mikä on NORMAALIA. Minunkin lapsellani on epilepsia ja kehitysvamma ja minä mietin olenko tehnyt jotain väärin. Jos ap:n lapsella on mielensairaus, mikä johtuu puutteellisista kotioloista, eikä vanhempi siinä kohtaa ymmärrä syyllistää itseään, on jossain jotain todella pahasti vialla. Nyt uskon, että huonot vanhemmat todellakin aiheuttavat lapsilleen sairauksia.
Olisi ehkä parempi että lapsi huostaanotettaisiin, tuossa kodissa lapsella ei ole paranemisen mahdollisuuksia.
Varsinaiset persoonallisuushäiriö diagnoosit tehdään yli 18 vuotiaille ja silloinkin varoen, sillä persoonallisuus voi vielä kypsyä ja kehittyä vielä nuorella aikuisella.