Rajatilapersoona, onko taalla vanhempia
joiden lapsella on tama persoonallisuushairio? Meilla alkoi kehittya siina 12-13 vuotiaana. Nykyaan on lahes mahdoton tulla toimeen nuoren kanssa. On paivittaista kamppailua kouluun lahdosta, ei nuku kunnolla, aamuisin on kuin perseeseen ammuttu karhu, heittelee heratyskelloja pitkin lattioita niin etta hajoaa palasiksi. On erittain ilkeamielinen, on jatkuvaa suunsoittoa, syyttelee vanhempiaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan valilla, haukkuu naita idiooteiksi paivittain. Miten olette jaksanneet tallaisen kayttaytymisen kanssa ja oletteko loytaneet apua jostakin, miten tallaisen kanssa edes jaksaa ilman etta joutuu itse suljetulle osastolle?
Kommentit (109)
Että itselläni on persoonallisuushäiriö. Tiedän mikä on homman nimi, olen kaikkeni yrittänyt ja SILTI olen siirtänyt lapsiini paljon just niitä samoja ongelmia mitä omassa kotonani oli. Jos on lusikalla saanut, ei voi kauhalla antaa. Eikä niitä juttuja itse näe! Sehän siinä pahinta on. Luojan kiitos terapiassa tuli läpimurron tapainen kun esikoinen oli suht. nuori, joten omilla lapsilla on paljon paremmat mahdollisuudet kuin itselläni oli.
Pakko lisätä että silloinkin kun yrittää toimia oikein, persoonallisuushäiriö aiheuttaa sen että pieleen menee. Esim. minä tein sen tyypillisen mokan että menin toiseen ääripäähän kuin omat vanhemmat. Meillä ei kotona koskaan hellitty ja hellinkin sitten oikein urakalla, mikä oli hyvä. MUTTA olin lisäksi aivan liian lähelle tunkeva vanhempi. Ajattelin esim. että mun pitää koko ajan jotenkin olla yhteydessä lapseen. Höpötin sen läsnäollessa koko ajan jotain. Tarkkailin sen joka reaktiota että voiko se nyt ok vai ei ja minkälainsen reaktion mikäkin tekoni aiheuttaa. Kertakaikkiaan ei normaalia. Ja voin ihan rehellisesti sanoa etten koe tätä asiaa niin että mulla olisi syytä hävetä tai että olisin nolona. Tein todellakin parhaani niillä eväillä mitkä oli ja koko ajan koetan katsoa eteenpäin. Mun kasvatuksessa on ollut myös paljon hyvää sen huonon lisäksi.
en nae minkaanlaista idyllia, kaikkihan on kuitenkin suhteellista riippuen kunkin omasta todellisuudesta. Minusta he elivat helvetissa, lahinna Nancyn kayttaytymisen takia ja siksi kun eivat saaneet mistaan apua hanen ongelmiinsa.
oli muun muassa rajatilapersoonallisuushairio. Jokainen jolla on kokemusta tuosta persoonallisuushairiosta tunnistaa kylla paljonkin samoja kayttaytymismalleja Nancysta.
mutta mistäs me hänen kotioloistaan ja vanhemmistaan tiedetään, muuta kuin toisen vanhemman kirjoittamasta kirjasta :)? Tuskinpa se siinä kehtaisi myöntää, että mies vaikka juoksee vieraissa ja itselle maistuu viini turhan hyvin. Tosi idyllisen kuvan siitä kirjasta sai, mutta totuus on varmasti toisenlainen.
en nae minkaanlaista idyllia, kaikkihan on kuitenkin suhteellista riippuen kunkin omasta todellisuudesta. Minusta he elivat helvetissa, lahinna Nancyn kayttaytymisen takia ja siksi kun eivat saaneet mistaan apua hanen ongelmiinsa.
Mikäli näin, niin olet ainakin täysin kykenemätön näkemään omaa vikaasi yhtään missään asiassa. Ja skitsofrenia, joka on siis tuon nancyn ainoa virallinen diagnoosi, aiheuttaa kyllä samanlaista käyttäytymistä kuin rajatila, ja myös skitsofreniaan vaikuttaa kotiolot. Mikset voi myöntää, että sinäkin voit olla syyllinen lapsesi ongelmiin?
MUTTA olin lisäksi aivan liian lähelle tunkeva vanhempi. Ajattelin esim. että mun pitää koko ajan jotenkin olla yhteydessä lapseen. Höpötin sen läsnäollessa koko ajan jotain. Tarkkailin sen joka reaktiota että voiko se nyt ok vai ei ja minkälainsen reaktion mikäkin tekoni aiheuttaa. Kertakaikkiaan ei normaalia.
mä taas olen ollut juuri tällainen aina kaikissa miessuhteissani. Enpä olekaan tuota tajunnut aiemmin.
oli bipolaarinen ja rajatilapersoona. Useimminhan rajatilapersoonaa esiintyy jonkin muun persoonallisuushairion/mielenterveysongelman kanssa.
http://www.upi.com/topic/Nancy_Spungen/wiki/
Dialektinen käyttäytymisterapia on tällä hetkellä ehkä toimivin terapiamuoto epävakaan persoonallisuuden hoitoon.
oli bipolaarinen ja rajatilapersoona. Useimminhan rajatilapersoonaa esiintyy jonkin muun persoonallisuushairion/mielenterveysongelman kanssa.
Ihan taatusti ei hänen äitinsä ole kertonut eikä varmasti edes tajunnut, miten on itse vaikuttanut tyttären häiröihin. Toisin kuin monet muut mt- ongelmat, persoonallisuushäiriöt nimenomaan useimmiten johtuvat lapsuuden kotioloista. Ja jos olet ap niin ei ole vaikea tajuta, mikä teidän kotioloissanne on pielessä.
onko täysin sinun käsityskykysi ulottumattomissa, että SINULLA voisi olla jotain syytä lapsesi olotilaan? Et edes tunne sellaista sanaa, kuin syyllisyys etkä koe moista tunnetta ikinä?
kannalla jos Nancylla oli harhoja.
etta vaikka kohdistin kysymykseni minenomaan rajatilapersoonallisuushairioisten vanhemmille, jostain kummasta syysta johtuen suurin osa kommenteista on tuosta persoonallisuushairiosta itse karsivien spekulointia ja syyttelya oletetuista lapseni kotioloista? Olen tottunut siihen etta tasta persoonallisuushairioista karsivilla on hammastyttava kyky sysata kaikki mahdollinen syyllisyys aina toisten niskoille. Noita tarionoita on netti pullollaan, enka kasita miten tuosta sairaudesta voi yksikaan toipua kun ei oteta vastuuta omasta terveydesta ja hyvinvoinnista tuonkaan vertaa.
Noita tarionoita on netti pullollaan, enka kasita miten tuosta sairaudesta voi yksikaan toipua kun ei oteta vastuuta omasta terveydesta ja hyvinvoinnista tuonkaan vertaa.
Yritin 20 vuotta teeskennellä ettei mikään ollut pielessä ja sitten vasta rupesin paranemaan kun otin lapsuuden käteen ja rupesin käymään terpiassa läpi niitä asioita.
ja spekuloidaan että nykyään hänet diagnosoitaisiin skitsofrenikoksi.
ei ole mikaan raamattu, sinne voi kirjoitella kuka tahansa mita tahansa soopaa.
When Spungen was 15, her psychiatrist diagnosed her with schizophrenia.
etkö huomaa mitään ristiriitaa tuossa kommentissasi ;) Sinulta kysyttiin vain, voisiko olla, että kun faktisesti suurin osa persoonallisuushäiriö johtuu kotioloista, että sinussakin voisi olla jotain vikaa? Etkö voi vastata edes näin yksinkertaiseen kysymykseen? Vaikka minullakin häiriön syyt on lapsuudessa, niin eipä tietenkään minun vanhempani voi nykyhetken ongelmia poistaa joten teen sen kyllä ihan itse.
et näe mitään vikaa itsessäsi etkä toiminnassasi, ei ole mikään ihme että lapsesi on sairastunut. Oletko koskaan tehnyt mielestäsi yhtään virhettä btw?
etkö huomaa mitään ristiriitaa tuossa kommentissasi ;) Sinulta kysyttiin vain, voisiko olla, että kun faktisesti suurin osa persoonallisuushäiriö johtuu kotioloista, että sinussakin voisi olla jotain vikaa? Etkö voi vastata edes näin yksinkertaiseen kysymykseen? Vaikka minullakin häiriön syyt on lapsuudessa, niin eipä tietenkään minun vanhempani voi nykyhetken ongelmia poistaa joten teen sen kyllä ihan itse.
etten ikinä voisi kertoa että a) minulla on persoonallisuushäiriö ja b) että hänellä on jotain tekemistä sen kanssa. Kun viimeksi multa _lipsahti_ väsyneenä pieni kritiikki siitä minkälaista meillä oli lapsena, siitä seurasi hirvittävä draama, kuukausien riita ja välit oli uudelleen suurin piirtein kunnossa noin vuoden päästä siitä. Että näin hyvin mun vanhempi tunnustaa tosiasiat.
psykologisessa mielessä. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisena ihmisenä pitää itseään persoonallisuushäiriöisen vanhempi, mutta tämä vanhempi ei suostu vastaamaan mihinkään itseään koskeviin kysymyksiin. Mitähän tästä voisi päätellä.
etten ikinä voisi kertoa että a) minulla on persoonallisuushäiriö ja b) että hänellä on jotain tekemistä sen kanssa. Kun viimeksi multa _lipsahti_ väsyneenä pieni kritiikki siitä minkälaista meillä oli lapsena, siitä seurasi hirvittävä draama, kuukausien riita ja välit oli uudelleen suurin piirtein kunnossa noin vuoden päästä siitä. Että näin hyvin mun vanhempi tunnustaa tosiasiat.
tämä on näköjään yleistä persoonallisuuhäiriöisten vanhemmilla. Heillä lienee siis puutteellsia kykyjä omien tunteiden ja tekojen reflektoinnissa ja havainnoinnissa.
ovat vuorovaikutuksellisia häiriöitä, jotka syntyvät suhteessa lähimmäisiimme - siis omaan perheeseen ja oman elämän tärkeimiin kiintymyssuhdehenkilöihin.
wikipediassa taas kerrotaan, että hänet nimenomaan diagnosoitiin skitsofreenikoksi, muista häiriöistä ei puhuttu mitään. Voin kertoa ap:lle, millainen kohtelu on lapselle haitallista kaikkein näkyvimpien laiminlyöntien lisäksi: ei kiinnitetä huomiota lapsen tunteisiin aidosti, eikä olla niistä kiinnostuneita ja torjutaan ne, lapsi kokee ettei saa tuntea niin kuin tuntee. Oletko yhtään tällainen?