Oi että oli surku katsella pieniä tarhassa

Olen lastentarhanopettajana päiväkodissa. Kun haet lapsesi päiväkodista kerron että lapsellasi on ollut hyvä päivä ja kerron kaikki kivalta kuulostavat asiat sinulle, lapsen vanhemmalle.



Oikeasti haluaisin useimmiten sanoa sinulle, että sinulla on uskomattoman ihana lapsi, joka kaipaisi kiiretöntä kotonaoloa. Siihen hän ei ole koskaan liian iso. Valitettavasti kireälle vedetyn talouden vuoksi ryhmät ovat usein ylisuuria eikä aikaa ole tarpeeksi, jotta voisin taata lapsellesi yksilöllisen ja laadukkaan päivähoidon, kuten haulaisin tehdä. Liian usein on päiviä, jolloin joutuu olemaan "tyytyväinen" siihen, ettei kukaan ole loukannut itseään.En halua repostella tällä asialla enempää.



Ystävilleni joille voin puhua asioista suoraan, en suosittele lasten päiväkotiin viemistä alle kolme vuotiaina, jos perheellä on mahdollisuus johonkin toiseen vaihtoehtoon. Tukitoimena päivähoito on tietysti eri asia. Jos äiti on esim. masentunut.



On käsittämätöntä, että yhteiskunnassamme tuottavuus menee kaiken edelle. Hyvää päivähoitoa tai esim. vanhustenhoitoa, ei voi olla, ilman riitävää määrää hoitajia ja asianmukaisia tiloja. Päivähoidon tilanne saadaan näyttämään hyvältä varhaiskasvatussuunnitelmissa, päiväkotien nettisivuilla ja periaatteessa laeissa ja asetuksissakin, mutta valitettavasti käytäntö on liian usein aivan toista.



Tulipa tästä hirveä vuodatus. Tuntuu vain usein siltä, että tämä asia on tabu, josta ei saa puhua. Meillä pitäisi olla Suomessa sananvapaus, mutta sitä tuntuvat kahlitsevan meidän itse itsellemme laatimamme kummalliset "säännöt". En voi kuin ihmetellä sitä, miten maltillisesti me tyydymme siihen, että "näin vain asiat ovat tuottavassa yhteiskunnassa". Minäkin.

mutta kun haen poikaa kotiin, näen "hiirulaisia" pihalla. Ei ne mitenkään surkeilta näytä. Siellä ne mennä taapertaa ja jotkut istuu rattaissa.

Kirjoituksesi tarkoitus oloi ilmeisesti provosoida

että lapsen paras on että valehdellaan vanhemmille siitä millaista lasten arki on.

Sitten nimettömänä jossain av:lla kerrotaan että joka päivä valehdellaan vanhemmille. Miten asiat ikinä muuttuisivat mihinkään tämän valheen keskellä?

Omat lapseni ovat ryhmäperhepäivähoidossa, ja sielläkin mulle yleensä kerrotaan miten kultaisia lapseni ovat ja miten hyvin niillä menee (joskus on poikkeuksia, mutta ne ovat hyvin pieniä, esim. tänään minulle kerrottiin että toinen lapsi oli purrut omaani, ja että asia on puhuttu läpi ja asianomainen on pahoillaan). Onko se siis kaikella todennäköisyydellä valhetta?

Kieltämättä pph:n kehityskeskusteluissa mulle on välillä tullut sellainen olo että pelätäänkö tällä alalla oikeasti puhua totta, kun mitään edes vähän negatiivista ei meinata uskaltaa sanoa. Hoitaja esim. kiemurteli varmaan kymmenen minuuttia ennen kuin sai vaivoin sanottua että isompi lapsemme joskus saattaa tehdä salaa asioita, esim. tönäistä toista kun hoitajien katse välttää. Miksei sitäkin olisi voinut sanoa meille ihan saman tien, mehän kuitenkin päävastuussa olemme siitä että lapsemme oppivat olemaan ihmisiksi!

Olen lastentarhanopettajana päiväkodissa. Kun haet lapsesi päiväkodista kerron että lapsellasi on ollut hyvä päivä ja kerron kaikki kivalta kuulostavat asiat sinulle, lapsen vanhemmalle.- - - -

Meillä pitäisi olla Suomessa sananvapaus, mutta sitä tuntuvat kahlitsevan meidän itse itsellemme laatimamme kummalliset "säännöt".

että lasten kanssa kyllä toimeen tulee, mutta vanhemmat ovat asia erikseen. Pieni osa kestää ottaa vastaan palautetta. Hyvin kouluttautuneet, varakkaat, yhden-kahden lapsen vanhemmat, jotka tekevät sitä uraa ja joille lapsi/lapset ovat vain tärkeä status siinä kokonaisuudessa ovat pahimpia. On ihan sama, mitä niille sanoo, kun ne ei ymmärrä lapsen parasta kuitenkaan. Ne vain odottaakin kuulevansa hyvin menee-lätinää, koska eivät voi omasta lapsesta muuta uskoakaan. Sitten on niitä "tavallisia" ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan palautetta vastaan ja käydään rakentavia keskusteluja puolin ja toisin. Sitten ne, joilla menee muutenkin heikosti, eivät jaksa ottaa vastaan kritiikkiä tai negatiivisia kuulumisia ja niiden psyykettä on parempi suojella.

Kyllä on arvovalinta, hoitaako pienet kotona. Vähemmälläkin tulee toimeen ja kaikkea ei voi mitata rahassa. Yhteiskunta pyörii kyllä ja yhteiskunnalle on pelkästään hyvä, että kasvaa tasapainoisia kansalaisia!

on että hoitajat ovat hyviä ja tilat, mutta ryhmäkoossa on se ongelma, liikaa lapsia,liian vähän hoitajia,kädet ja silmät ja korvat loppuvat kesken,YKSINKERTAISESTI. Ei ehdi tehdä kaikkea mitä tekisi pienemmässä ryhmäkoossa. Lapset kyllä puetaan kunnolla ja huolehditaan että syövät,vessatetaan, mutta kaikki siinä välillä on usein kaaosta,ja jos ei ihan kaaosta niin melkosta hulinaa. Aina ei huomaa jos seläntakana joku repii toista tukasta kun ensin läksytätä jotain toista lasta,aina ei huomaa jos joltakin nenä vuotaa pitkin poskia, jos ensin autat muita vessassa tai pesemään käsiä. On paljon asioita mitä itsekkin toivioisin olevan toisin,lasten kohtelusta myöten. Ihmisiä mekin olemme ja pinna joskus kireällä,ei saisi,mutta 20 kiljuvaa lasta ja 2-3 hoitajaa on joskus todella raskas ja kaaoottinen tilanne. t.lh

on että hoitajat ovat hyviä ja tilat, mutta ryhmäkoossa on se ongelma, liikaa lapsia,liian vähän hoitajia,kädet ja silmät ja korvat loppuvat kesken,YKSINKERTAISESTI. Ei ehdi tehdä kaikkea mitä tekisi pienemmässä ryhmäkoossa. Lapset kyllä puetaan kunnolla ja huolehditaan että syövät,vessatetaan, mutta kaikki siinä välillä on usein kaaosta,ja jos ei ihan kaaosta niin melkosta hulinaa. Aina ei huomaa jos seläntakana joku repii toista tukasta kun ensin läksytätä jotain toista lasta,aina ei huomaa jos joltakin nenä vuotaa pitkin poskia, jos ensin autat muita vessassa tai pesemään käsiä. On paljon asioita mitä itsekkin toivioisin olevan toisin,lasten kohtelusta myöten. Ihmisiä mekin olemme ja pinna joskus kireällä,ei saisi,mutta 20 kiljuvaa lasta ja 2-3 hoitajaa on joskus todella raskas ja kaaoottinen tilanne. t.lh

että lapsen paras on että valehdellaan vanhemmille siitä millaista lasten arki on.

Sitten nimettömänä jossain av:lla kerrotaan että joka päivä valehdellaan vanhemmille. Miten asiat ikinä muuttuisivat mihinkään tämän valheen keskellä?

Omat lapseni ovat ryhmäperhepäivähoidossa, ja sielläkin mulle yleensä kerrotaan miten kultaisia lapseni ovat ja miten hyvin niillä menee (joskus on poikkeuksia, mutta ne ovat hyvin pieniä, esim. tänään minulle kerrottiin että toinen lapsi oli purrut omaani, ja että asia on puhuttu läpi ja asianomainen on pahoillaan). Onko se siis kaikella todennäköisyydellä valhetta?

Kieltämättä pph:n kehityskeskusteluissa mulle on välillä tullut sellainen olo että pelätäänkö tällä alalla oikeasti puhua totta, kun mitään edes vähän negatiivista ei meinata uskaltaa sanoa. Hoitaja esim. kiemurteli varmaan kymmenen minuuttia ennen kuin sai vaivoin sanottua että isompi lapsemme joskus saattaa tehdä salaa asioita, esim. tönäistä toista kun hoitajien katse välttää. Miksei sitäkin olisi voinut sanoa meille ihan saman tien, mehän kuitenkin päävastuussa olemme siitä että lapsemme oppivat olemaan ihmisiksi!

Olen lastentarhanopettajana päiväkodissa. Kun haet lapsesi päiväkodista kerron että lapsellasi on ollut hyvä päivä ja kerron kaikki kivalta kuulostavat asiat sinulle, lapsen vanhemmalle.- - - -

Meillä pitäisi olla Suomessa sananvapaus, mutta sitä tuntuvat kahlitsevan meidän itse itsellemme laatimamme kummalliset "säännöt".

Näin juuri. Vanhempien ei pitäisi tyytyä tämänkaltaiseen "yhteistyöhön" jossa lapsen vaikeista tunteista ja stresseistä vaijetaan. Vanhempien tulisi todella painostaa, ei hoitajia, vaan päivähoidon päättäjiä.Vanhempien tulisi todella olla vihaisia siitä että hoitajat joutuvat vaikenemaan päiväkotihoidon ongelmista, koska "asialle ei voi mitään" kun rahaa vaan ei ole hyvään päivähoitoon.Siksi vanhempia ei saa huolestuttaa tai syyllistää.Millä ihmeen oikeudella päivähoito uskoo voivansa pimittää vanhemmilta heidän lastaan koskevaa tärkeätä tietoa vain siksi ettei yhteiskunta parempaan pysty. Tällöin vanhemmille ei todellakaan anneta valinnanvaraa koska eivät lapsen tilannetta ymmärrä.Lapsi on se joka tässä kaikkein eniten kärsii eikä päiväkoti tuskaile myöhemmin koululaisen ja nuoren vaikeuksien kanssa, vaan vanhemmat, kun varhaislapsuuden riittämätön tuki konkretisoituu.

Avoin keskustelu päivähoidosta, sen ongelmista ja haasteista on asia jota vanhempien tulisi äänekkäästi vaatia!

Hyvä on kuitenkin että päivähoidon ammattilaiset ovat alkaneet nimettöminä tätä huolta tuomaan palstoilla esille(heillä ei todellakaan ole mahdollisuutta sitä muulla tavalla ilmaista, vaikka haluaisivatkin!).

että lasten kanssa kyllä toimeen tulee, mutta vanhemmat ovat asia erikseen. Pieni osa kestää ottaa vastaan palautetta. Hyvin kouluttautuneet, varakkaat, yhden-kahden lapsen vanhemmat, jotka tekevät sitä uraa ja joille lapsi/lapset ovat vain tärkeä status siinä kokonaisuudessa ovat pahimpia. On ihan sama, mitä niille sanoo, kun ne ei ymmärrä lapsen parasta kuitenkaan. Ne vain odottaakin kuulevansa hyvin menee-lätinää, koska eivät voi omasta lapsesta muuta uskoakaan. Sitten on niitä "tavallisia" ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan palautetta vastaan ja käydään rakentavia keskusteluja puolin ja toisin. Sitten ne, joilla menee muutenkin heikosti, eivät jaksa ottaa vastaan kritiikkiä tai negatiivisia kuulumisia ja niiden psyykettä on parempi suojella.

Olen mainitsemasi kouluttautunut yhden-kahden lapsen vanhempi. En pidä lapsiani enkeleinä, enkä halua kuulla sanahelinää. Lapseni ei ole minkään sortin status, onko jollekin? Lapseni on minntulle rakkainta. Olen hyvin kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan ja heidän tuntemuksistaan. Haluan rehellistä palautetta, sitä on vaikea saada.

Me asumme pk-seudulla, tällä hetkellä ihan hyvätasoisella pientaloalueella ja ei, meillä ei ole satojen tuhansien lainaa, pari muuttoa ja pintaremonttia olemme joutuneet tekemään, mutta nyt asumme mukavasti kohtuu velalla.

Hoitovapaalla olin lasten ensimmäiset 3-vuotta ja tuona aikana tutustuin moneen äitiin mm. perhekerhojen, puiston hiekkalaatikon, yahoo-postituslistan kautta, yksin ei siis tarvinut lasten kanssa olla.

Kaipasinko noina viitenä vuotena (joiden välillä kyllä pätkän töissä) kalliita vaatteita, matkoja, uusinta uutta elektroniikkaa, autoa ym? En.

Tää on niin raskasta juttua. Mä meen töihin ja vien 1v tarhaan. En ole turhamainen ihminen, enkä uraohjus, eikä meillä ole niin kalliita "seiniäkään", jotta sen takia pitäis mennä töihin. Ettekö voi ymmärtää, että ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja. Mistä nää negatiiviset stoorit sikiää, kaikki pk-jutut mitä oon kaveriporukasta kuullut, on positiivisia - ainakin kun lapsi on päässyt alkuun. Mun isompi tykkää tosi paljon olla tarhassa. Ärsyttävän pientä kehää kiertää joidenkin ajatukset.

Näin sitä käy kun lapsen arjesta ei äideille riittävästi kerrota, vain näin palstoilla nimettöminä. Ei lapsikaan vielä pysty kertomaan miten ikävä on ollut ja miten moni asia pelottanut ja miten ihmetellyt missä se äiti oikein on.Päivät ovat taapero-ikäiselle loputtoman pitkiä ja hälinä ja vilske rasittaa ja stressaa.Näistä asioista ne "negatiiviset stoorit"pyrkivät kertomaan mutta ehkä niitä on liian tuskallista vanhempien kuunnella?

onneksi omat lapset ovat saaneet olla jopa eskari-ikään saakka kotona. juniori meni vähän pienempänä hoitoon, mutta tietysti huipputason päiväkotiin.

onneksi omat lapset ovat saaneet olla jopa eskari-ikään saakka kotona. juniori meni vähän pienempänä hoitoon, mutta tietysti huipputason päiväkotiin.

No onneksi sinä olet ainakin oikealla palstalla! AV on juuri näitä täydellisiä äitejä varten!:D :D

jos arvellaan että "ehkä on liian tuskallista vanhempien kuulla" mikä on totuus heidän päiväkodissaan, ja sitten valehtelevat vanhemmilla ja painuvat av:lle kertomaan totuuden.

Jos tuolla tavalla toimittaisiin yrityselämässä niin kenkää tulisi todella nopeasti. Ei hoitajillakaan ole oikeutta valehdella asiakkaille siksi että se on kivempaa kuin totuuden kertominen silloin kun asia ei ole mukava! Ei sellaista "oikeutta" voi vain itselleen ottaa, että jos vaikeita asioita tulee eteen niin valheella niistä päästään!

Näin vanhempana on myös hyvin vaikea viedä asiaa eteenpäin, jos viesti on että "lapseni on päivähoidossa jossa sanoo itse viihtyvänsä, ja hoitajat kertovat että kaikki menee tosi hyvin. Epäilen kuitenkin että hoitajat valehtelevat, koska nimettömällä nettipalstalla kertoivat valehtelevansa vanhemmille että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti lapset ovat puolipukeissaan räkä poskella itkua vääntämässä."

Näin sitä käy kun lapsen arjesta ei äideille riittävästi kerrota, vain näin palstoilla nimettöminä. Ei lapsikaan vielä pysty kertomaan miten ikävä on ollut ja miten moni asia pelottanut ja miten ihmetellyt missä se äiti oikein on.Päivät ovat taapero-ikäiselle loputtoman pitkiä ja hälinä ja vilske rasittaa ja stressaa.Näistä asioista ne "negatiiviset stoorit"pyrkivät kertomaan mutta ehkä niitä on liian tuskallista vanhempien kuunnella?

Nykymammoja ja -ukkoja ei vaan saa SYYLLISTÄÄ mistään. PAKKO mennä töihin, jotta saadaan HULPPEAT seinät maksettua ja PAKKO mennä töihin, jotta saadaan tehtyä ulkomaan matjoja ja PAKKO mennä töihin, jotta voi käydä kynsistudiossa.

Tottaki on PAKKO mennä töihin, koska jos ei mene, ei tule rahaa mistään. Työttömyyskortistosta ne sitten PAKOTTAA menemään jonnekin, minne vaan, töihin. Ja sitten se työssäkäynti vasta PAKKOa onkin!

Ulkomaanmatkoja ei näillä tuloille tehdä, eikä manikyyrissä käydä.

Ensi kuussa repäsen ja käyn hierojalla, joka tulee työpaikallemme, työn luonteen takia pitäisikin käydä hierojalla edes kerran kuussa, jos vain rahaa olisi, mutta mikään PAKKO se ei ole, omaan hyvinvointiin, kotona ja työssäjaksamisen kannalta pitäisi kyllä...

Asunto ei nyt niin hulppea ole, mutta kun on PAKKO jossain asua ja on PAKKO maksaa se asunto, on PAKKO Syödä, edes lasten, ja PAKKO olla jotain vaatteenriepua yllä, edes lapsilla.

Kun sitä rahaa ei tule mistään muualta, on PAKKO mennä töihin ja viedä lapsi päiväkotiin, kun ei sitä kotiinkaan voi yksin jättää.

Olen lastentarhanopettajana päiväkodissa. Kun haet lapsesi päiväkodista kerron että lapsellasi on ollut hyvä päivä ja kerron kaikki kivalta kuulostavat asiat sinulle, lapsen vanhemmalle.

Oikeasti haluaisin useimmiten sanoa sinulle, että sinulla on uskomattoman ihana lapsi, joka kaipaisi kiiretöntä kotonaoloa. Siihen hän ei ole koskaan liian iso. Valitettavasti kireälle vedetyn talouden vuoksi ryhmät ovat usein ylisuuria eikä aikaa ole tarpeeksi, jotta voisin taata lapsellesi yksilöllisen ja laadukkaan päivähoidon, kuten haulaisin tehdä. Liian usein on päiviä, jolloin joutuu olemaan "tyytyväinen" siihen, ettei kukaan ole loukannut itseään.En halua repostella tällä asialla enempää.

Ystävilleni joille voin puhua asioista suoraan, en suosittele lasten päiväkotiin viemistä alle kolme vuotiaina, jos perheellä on mahdollisuus johonkin toiseen vaihtoehtoon. Tukitoimena päivähoito on tietysti eri asia. Jos äiti on esim. masentunut.

On käsittämätöntä, että yhteiskunnassamme tuottavuus menee kaiken edelle. Hyvää päivähoitoa tai esim. vanhustenhoitoa, ei voi olla, ilman riitävää määrää hoitajia ja asianmukaisia tiloja. Päivähoidon tilanne saadaan näyttämään hyvältä varhaiskasvatussuunnitelmissa, päiväkotien nettisivuilla ja periaatteessa laeissa ja asetuksissakin, mutta valitettavasti käytäntö on liian usein aivan toista.

Tulipa tästä hirveä vuodatus. Tuntuu vain usein siltä, että tämä asia on tabu, josta ei saa puhua. Meillä pitäisi olla Suomessa sananvapaus, mutta sitä tuntuvat kahlitsevan meidän itse itsellemme laatimamme kummalliset "säännöt". En voi kuin ihmetellä sitä, miten maltillisesti me tyydymme siihen, että "näin vain asiat ovat tuottavassa yhteiskunnassa". Minäkin.

meidän lapsi on "tukitoimena" pkssa. Erityislapsi. SIKSI hän on siellä. Lyhyitä päiviä toki, koska ei mielestäni tue kehitystä sekään että vedetään ylipitkiä päiviä. Lapsella käy autismikuntouttaja päiväkodissa ja ryhmäavustaja käyttää apukuvia ja tukiviittomia. Kaikkien tukitoimena pk:iin tulevien lasten äidit eivät ole masentuneita.

Ja täytyy sanoa, että täällä on ainakin loistava päiväkoti. Olen päässyt monta kertaa "yllättämään" kun haen lasta joskus liiankin aikaisin pois ja aina on hienosti olleet asiat. Kukaan ei edes itke.. Tosin tuolla ei olekaan alle 2-vuotiaita, täällä niin pienet ovat ryhmiksessä tai pph:lla.

leikkivät koko päivän kavereiden kanssa. Lapsen normaaliin arkeen pitäisi myös kuulua aikoja, joissa osallistutaan perheen arkeen. Käydään viemässä roskat, siivotaan, ollaan, keskustellaan, luetaan satuja ja jokainen tekee myös välillä omissa oloissaan jotain itselle mieluista. Ei ihme, että lapsista tulee joko syrjään vetäytyviä ja ahdistuneita tai ylivilkkaita höseltäjiä, koska heidän pitää kasvaa niin luonnottomissa olosuhteissa jatkuvan sosiaalisen paineen alla. Omaa tilaa ei ole ja huomiota saa varmasti vain sitä eniten vaativat. Aremmat eivät uskalla tuoda ajatuksiaan esille ja tulevat huomatuksi vain jos hoitaja sattuu huomaamaan lapsen olevan yksin omissa oloissaan.



Ihmettelen kyllä äitejä, jotka hoitavat pienintä kotona ja pistävät vanhemmat hoitoon. Ainakin jos ovat hoidossa suurimman osan ajasta.

ei oteta kuin poikkeustapauksessa alle kolme vuotiaita. Tällä hetkellä on kaksi.



Mutta oikeasti vanhempien pitäisi tarkemmin perehtyä siihen missä lapsensa päivästä toiseen elämäänsä kuluttavat, ja vaatia parempia järjestelyjä HYVINvointivaltiomme päämiehiltä ja naisilta.

olla päiväkodissa.

Nyt kun vielä saa lukea teippaamisista ja kuulin töissä, että lto oli läpäissyt lasta poskelle, kun hermo paloi lapsen huutoon.

jos arvellaan että "ehkä on liian tuskallista vanhempien kuulla" mikä on totuus heidän päiväkodissaan, ja sitten valehtelevat vanhemmilla ja painuvat av:lle kertomaan totuuden.

Jos tuolla tavalla toimittaisiin yrityselämässä niin kenkää tulisi todella nopeasti. Ei hoitajillakaan ole oikeutta valehdella asiakkaille siksi että se on kivempaa kuin totuuden kertominen silloin kun asia ei ole mukava! Ei sellaista "oikeutta" voi vain itselleen ottaa, että jos vaikeita asioita tulee eteen niin valheella niistä päästään!

Näin vanhempana on myös hyvin vaikea viedä asiaa eteenpäin, jos viesti on että "lapseni on päivähoidossa jossa sanoo itse viihtyvänsä, ja hoitajat kertovat että kaikki menee tosi hyvin. Epäilen kuitenkin että hoitajat valehtelevat, koska nimettömällä nettipalstalla kertoivat valehtelevansa vanhemmille että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti lapset ovat puolipukeissaan räkä poskella itkua vääntämässä."

Näin sitä käy kun lapsen arjesta ei äideille riittävästi kerrota, vain näin palstoilla nimettöminä. Ei lapsikaan vielä pysty kertomaan miten ikävä on ollut ja miten moni asia pelottanut ja miten ihmetellyt missä se äiti oikein on.Päivät ovat taapero-ikäiselle loputtoman pitkiä ja hälinä ja vilske rasittaa ja stressaa.Näistä asioista ne "negatiiviset stoorit"pyrkivät kertomaan mutta ehkä niitä on liian tuskallista vanhempien kuunnella?

Hoitajien tilanne ei todellakaan ole helppo.Asiallinen keskustelu päivähoidon puutteista ja niiden vaikutuksista lapsiin ei ole mahdollista koska päivähoitoa ohjaavat tahot eivät ole ymmärtäneet että tämä on hoitajien velvollisuus, ja ovat sen kieltäneet.Päiväkotia ei mitenkään myöskään voi verrata mihin tahansa työpaikkaan jossa kauniin julkisivun esittäminen on tärkeämpää kuin todellisten vaikeuksien esille nostaminen.Päiväkoti ei voi korvata vanhempia eikä myöskään voi kantaa vastuuta lapsen hyvinvoinnista ilman vanhempia.Vanhemmilla,töistä huolimatta on päävastuu lapsesta ja että he sen pystyisivät oikealla tavalla kantamaan tarvitsevat he riittävästi ymmärrystä ja tietoa lapsen päivähoitoarjesta sekä mahdollisuutta riittävästi hoitajan kanssa keskustella.