Saako äiti levätä/nukkua ilman vauvaa synn. jälk.?

Itse olin surullinen kun en saanut vauvaa viereeni ensimmäisenä yönä. Toivuin sektiosta. Yöhoitaja toi kyllä lapseni syömään jossain vaiheessa yöllä. Kättärillä ei ainakaan ole mitään vauvalaa, vaan vauvat ovat hoitajien kansliassa : /



Ei olisi tullut mieleenkään vaatia, että hoitakaa mun lasta, että saan nukkua! Entä se lapsi, ja sen läheisyyden ja ravinnontarpeet?

esikoisen kanssa valvoin, vaikka väsytti ihan tautisesti. Toisen kärräsin tyynesti hoitajille kun menin suihkuun ja synntyksen jälkeen nukkumana ja sanoin, että kotona mulla on lapsenhoitorumbaa tiedossa yllin kyllin ja tuokaa vauva syömään kun on nälkä. Seuraavat yöt vauva nukkui vieressä.

Isällä menee kyllä aika muita lapsia hoitaen. Tai ehkäpä ísä on töissä ja ottaa vapaata vasta sitten kun lapsi ja vaimo pääsee kotiin? Esim 4 hengen potilashuoneeseen ei kovin hyvin mahdu 12 ihmistä ( isät. äidit, vauvat ja kenties ne vanhemmat sisarukset päälle vielä). perhehuoneita on vähän, ja esim kun mä synnytin, ei leikatut päässeet perhehuoneisiin.

Ei saanut. Vierihoidossa piti pitää koko ajan ja ensimmäisestä yöstä lähtien. Yhtenä iltana kiikutin lapsen "hoitohuoneeseen" ja pyysin, että voiko jättää jotta saan levätä. vastasviat että sen kun jätätä, mutta heillä ei kyllä ole sitten aikaa joka itkuun vastata ja hoidella.

Esikoisen synnytyksessä menetin aika paljon verta ja vauva oli vauvalassa kaksi yötä. Mieskin ohjattiin synnytyksen jälkeen mun luokse heräämöön ja vauva jäi yksin. Jälkikäteen tämä on harmittanut tosi paljon. Nyt kun tunnen lapseni, tiedän että hän olisi tarvinnut meitä lähellään koko ajan.



Toisen lapsen syntymä oli helpompi ja lapsi oli kanssani koko ajan. En olisi nukkunut muutenkaan, yksi äiti huoneessa kuorsasi ja toisen vauva itki silloin kun omani oli hiljaa.

Ei olisi tullut mieleenkään vaatia, että hoitakaa mun lasta, että saan nukkua! Entä se lapsi, ja sen läheisyyden ja ravinnontarpeet?

[/quote]

ellette nyt satu kisaamaan jostain "urhein (marttyyri)äiti" -tittelistä.

Saa. Minä olisin saanut useammankin yös, kun hb oli vain 60, mutta yökkö oli niin ynseä etten jättänyt vauvaa sen hoteisiin.

luulin, että vauvaa hoitavat hoitajat niin, että äiti saa levätä. Olin tyrmistynyt, kun näin ei ollutkaan. Vauvan sai viedä vain suihkun ajaksi vauvalaan hoitoon. Ekana yönä syntymän jälken (vauva syntyi klo 03) tosin nukuin ilman vauvaa aamu seitsemään, kunnes hänet tuotiin syömään ja jätettiin sitten mulle iäksi.



Toisen kun sain, oli helpompaa kun äitiys ei ollut niin uusi juttu. Vauva oli koko ajan kanssani, en antanut häntä hoitoon edes suihkun ajaksi (nukkui suihkuhuoneessa rullattavassa sängyssään). Tokalla kertaa ei omasta puoelstanikaan ollut tarvetta tai edes tullut mieleen,e ttä antaisin vauvan jollekulle vieraalle hoitoon.



Kaikilla eivät äidintunteet herää aivan saman kaavan mukaan. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa tutustua vauvaan ja harjoitella uutta rooliaan. Toisilla hormonit ym. auttavat paremmin ja rakkaus vauvaan syntyy salamana. Se, että niin ei käy, ei tee yhtään huonommaksi äidiksi tai vähennä rakkauden määrää.

Kahtena ekana yönä yökkö keräsi huoneen kaikki vauvat kansliaan nukkumaan, että äidin sai nukkua rauhassa. Samassa huoneessa siis samana vuorokautena syntyneet vauvat. Tunnustan olleeni närkästynyt siitä, että vauva tuotiin "jo" klo 6 viereen...

synnytyksen jälkeen. Mut siirrettiin taas osastolta tutkimuksiin ja suunniteltiin jo uudelleen leikkausta. Mun kohtu ei supistunut oletetusti leikkauksen jälkeen ja sain antibiootteja kahteen kertaan suoraan suoneen. Ekaksi kanyyli oli ottttu jo pois, mutta sitten mun tilanne huononi. Sain kyllä loistavaa hoitoa ja kyllä vauvaa silloin hoidettiin, ja ihan syliteltiin.

Äiti, jota ei "raaskittu herättää"

mutta seuraavana päivänä huomasin papereissa merkinnän "tarvitsee lepoa" :D Tosin en pahemmin nukkunut kuitenkaan, ja lopuksi pyysin vauvan viereen :)

'luulin, että vauvaa hoitavat hoitajat niin, että äiti saa levätä'



----> Asiahan on kyllä niin, että ennen vanhaankin äidit ovat hoitaneet itse lapsensa. Näin luonnollisesti se menee..

Meillä vauva oli yhden yön (synnytyksen jälkeen) yöhoitajan kanssa kansliassa, koska oksensi lapsivettä ja yöhoitaja sanoi haluavansa valvoa, että vauva ei tukehdu.



Jos vauvalla on kaikki hyvin, niin saahan siinä äitikin nukuttua pätkissä, yleensähän nuo pienet heräilee 2-4 tunnin välein syömään, eikä esim. koliikki-itkua vielä ole. Lisäksi voi nukkua päivällä aina kun vauvakin nukkuu.

NKL:lla ei ole vauvalaa. NKL:llä lasta ei oteta hoitajien luo kansliaan kuin anelemalla. Sairastan kroonista masennusta, joka oli pahana raskauden jälkeen kun olin sinnitellyt raskauden ajan ilman lääkkeitä. Synnytyksen jälkeen, kolmen vuorokauden valvomisen jälkeen (olin nukkunut vain pari tuntia joka yö) jaksoin vain itkeä. Silloin sain lapsen kansliaan hoitoon. Imetyksen aloitusta painotettiin niin kamalasti, mutta vaikka koetin imettää, maito nousi minulla vasta viikko synnytyksestä. Taisin olla niin stressaantunut sairaalassa olosta ja etenkin siitä kun en saanut nukkua riittävästi!



Ja miksi te pelkäätte niin paljon sitä että johonkin tulee merkintä? Kuka tahansa voi olla väsynyt ja kipeä synnytyksen jälkeen ja tarvita apua vauvan hoidossa! Ennen vanhaan apua tarjottiin synnyttäneelle. Vanhemmat naiset olivat apuna ja antoivat rankan työn tehneen naisen levätä. Nykyään pitää hampaat irvessä jaksaa kaikki yksin. Synnytys ja lapsen saaminen on ihan hirveän iso muutos elämässä. Olisi ihanaa, jos siihen saisi apua jo saman läpikäyneiltä naisilta. Tässä on meidän kulttuurissamme korjattavaa. Minulla oli ihana anoppi sylitysapuna heti synnytyssairaalassa pari tuntia päivässä ja jakamassa synnytyksen jälkeiset tunnelmat. Hän sai heti luoda lämpimät välit lapsenlapsiinsa ja minä sain kaivatun parin tunnin unen.

että olettaisin, että hoitaisivat myös silloin, jos äiti on todella sairas.



Mutta ns. normaalitilanteessa se sairaalassaoloaikahan on juuri sitä aikaa, kun opetellaan hoitamaan vauvaa itse.

se äidinvaisto herääkään, jos vauva kärrätään muiden hoidettavaksi...

ennen tätä olin nukkunut 2h ja oli muutenkin ollut pari kuukautta tosi huono nukkua raskauden takia.

Lapsen laittoivat syntymän jälkeen heti vierihoitoon ja tulivat vielä herättelemään meitä 4 tunnin välein. Olin tyrmistynyt, oletin että vauvan synnyttyä saan viimeinkin nukkua edes yhden yön kunnolla ja rauhassa. Paskanmarjat.

En tiedä mitä papereihin kirjoitetaan, jos pyydät hoitajia ottamaan vauvaa edes yhdeksi yöksi, mutta varaudu siihen, että anelemaan joudut niinkuin vierustoverini.

Puhuin jokin aika sitten erään lastenhoitajaksi valmistuneen naisen kanssa, joka on aikaisemmin ollut synnärillä töissä. Silloin aikanaan kätilöt pitivät huolta nimenomaan äideistä ja lastenhoitajat vauvoista. Nykyään ei kai noita lastenhoitajia enää palkata (tai pitää olla se ammattikorkeakoulututkinto ennenkuin sairaalaan pääsee töihin) ja toisaalta kätilöt eivät mielellään huolehdi niistä vauvoista kuin vähän aikaa (eikä niitä kätilöitä voi palkata niin paljon kuin lastenhoitajia vois).

Kuulin myös erään naisen tarinan, joka oli yhdessä huonetoverinsa kanssa pyytänyt, että molempien vauvat otettais yhtenä yönä edes muutamaksi tunniksi, että äidit saisivat nukkua ja levätä (vauvat herättivät toisiaan ja tottakai sillon on väsynyt, kun on synnyttänyt). Ei onnistunut. Yöllä ilmeisesti henkilökuntaa on muutenkin vähän...

Mutta minusta olisi kyllä hyvä tämä mahdollisuus. Tottakai vauvaa pitää jaksaa kotonakin jne. mutta itselläni on kaksi synnytystä takana: ekan jälkeen olin aivan kuollut. Episotomiahaavan takia en voinut kävellä edes vessaan ja hemoglobiini oli varmana jotain aivan älytöntä. En kuitenkaan uskaltanut nukahtaa, koska pelkäsin, että vauva herää enkä kuule itkua. Tämän lisäksi vauva olisi viihtynyt vain vieressä, mutta sairaalan riukusängyllä oli pelottavaa, että vauva tipahtaa (sängyt todella kapeita ja itse olen tottunut nukkumaan kotona leveästi parisängyssä).

Kakkosen jälkeen olin elämäni kunnossa. Olisin voinut heittää kymmenen kilsan lenkin ja vauvan hoito sujui täysin ongelmitta. Vauva nukkui kuin unelma omassa kopassaan. Kuitenkin pyysin päästä mahdollisimman äkkiä pois sairaalasta, sillä kahden huonetoverin vauvat rääkyivät yöt läpeensä vuoron perään ja äidit itki ja voihki sängyissään kipujaan. Onneksi sain luvan lähteä ja kotona sainkin lorvia makkarissa ekat pari viikkoa melko vapaana kotitöistä yms.

Ilmeisesti nykyään suositaan vierihoitoa. En tiedä miksi. Sillä vaikka sen ekan yön vähän lepäisikin, niin ei se maito sieltä rinnoista karkuun lähe ja kyllä se vauvakin pysyy omana. Ja jos kotona odottaa vielä lapsilauma ja kasa kotitöitä, niin on ihan hyväkin, että edes sairaalassa saa ladattua akkuja tulevaan.

että haluanko vauvan kansliaan edes osaksi yötä. Kaksi ekaa oli koko ajan vieressä, mutta kolmannen jo maltoin antaa synnytyksen jälkeen muutamaksi tunniksi hoitajien huostaan. Eikä kukaan katsonut sitä pahalla.

Melkeinpä välillä tuntui, että vauvan yöhoitoa ehdoteltiin jopa vähän turhan innokkaasti.

valvonut 3 vuorokautta, enkä saanut millään unta... Antoivat unipillerin ja veivät vauvan vauvalaan. Ja käskivät pistää pään tyynyyn just nyt. :D

Noh, kahden seuraavan kohdalla ylipäätään kävivät kääntymässä huoneessa ehkä kerran päivässä. Kerran kävin kysymässä voisinko jättää vauvan heille, että kävisin rauhassa pitkässä suihkussa. Tokaisivat, että käy sit ku se nukkuu. Joo. Ei sitten... Molemmilla kerroilla olen häipynyt kotiin kun tenava on ollut sen "vaaditut" 2 vuorokautta vanha ja nukkunut olen sit kotona...

Synnytyksen jälkeen hormonitkin on usein kyllä niin sekaisin, että ei sitä nuku vaikka saisikin...

Kolmen vuorokauden jälkeen aloin olemaan jo aika hysteerinen, mutta hormoonihöyryissäni (ja varmaan sitä hysteriaakin) en suostunut millään luovuttamaan vauvaa. Lopulta mies vei vauvan kansliaan tunki lääkkeet mun suuhun ja rauhotteli kunnes nukahdin. 5h sain nukuttua ja asiat olivat taas hyvin.