Sopeutuminen uudelle paikkakunnalle.. Apua kaivataan!!

olemme muuttaneet muutama kk sitten uudelle paikkakunnalle ja sopeutuminen on ollut hankalaa.. Lapset oireilevat ja minä kaipaan vanhaan kotiin: ( Yritän olla ajattelematta asiaa enkä näytä tunteitani lapsille, mutta sitten kun toinen heistä alkaa ikävöidä tuntuu tosi pahalle. Isompi katsoi aamulla vanhaa luokkakuvaa ja alkoi melkein itkemään. Miten tässä pitäisi toimia, kestääkö vaan oman aikansa vaan onko ikävä meidän seurana aina?

Poispääsyä ei ole helposti, alamme rakentamaan taloa ja olemme nyt mieheni vanhassa kotikaupungissa joten hänellä ei ole ikävä vanhaa..

Jostain syystä olin muuton kannalla kun asiaa harkitsimme pitkään ja kaikki vanhassa kodissa ja ympärillä tuntui siltä että on aika vaihtaa maisemaa, ts. asunto oli liian ahdas ja samat rutiinit alkoivat tympiä. Nyt sieltä lähdettyämme osaan yhtäkkiä arvostaa sitä. On tämä ihmismieli kummallinen. Mutta olisiko kellään antaa vinkkejä miten tästä selviää? Vierailu vanhoilla kulmilla tuskin auttaa? Ja on täältä sinne matkaakin ettei ihan heti lähdetä. Pahinta on varmaan ekaluokkalaisella joka kaipaa vanhoja kavereitaan, vaikka vanhassa koulussa olikin jotain pientä kiusaamista havaittavissa.Uusi luokka vaikuttaa ihan kivalta, mutta tutustuminen ja sopeutuminen vie aikansa. On tää ahdistavaa..