Mikä nykynuoria vaivaa etteivät ota opintolainaa ja sitten valittavat köyhyyttä?

Miksi valtion kuuluisi elättää opiskelijat???

Turha itkeä opintotuen pienuutta, etenkin kun tarjolla on valtion takaamaa lainaakin. Suomessa on jo ilmainen koulutus (monissa maissa lukukausimaksut tuhansia) ja lisäksi kouluruoka on tuettua ja sitten saa vielä opintotuen ja asumislisät.

Oletteko oikeasti sitä mieltä että valtion pitäisi maksaa KOKO opiskelijaelämä?

Se on ihan oma ongelma jos ei itse/perhe ole säästänyt opiskeluja varten. Sitten täytyy mennä osa-aikaiseksi töihin tai ottaa sitä HALPAA opintolainaa.

sellaisetkin työttömät leveämmin, jotka laiskuuttaan eivät mene töihin tai opiskelemaan?

Miksi eteenpäin elämässä pyrkivä opiskelija on huonommassa asemassa kuin tavoitteeton laiskuri?

Olisi oikeudenmukaista, että opintotuki olisi yhtäläinen työttymyysturvan kanssa. Siis sen alimman perusosan.

Lainanotto on tänä päivänä tosi riskialtista, kun saatatkin valmistua työttömäksi vaikka kuinka ahkerasti olisitkin opiskellut. Työmarkkinat muuttuvat nopeasti koko ajan.

Taas täällä ei tajuta rahasta muutakuin se tilille kolahtava osa. Yhden opiskelijan kouluttaminen maksaa tuhansia, joten kyllä se opiskelija saa moninkertaisesti enemmän kuin se työtön. Kaikkea vaan pidetään itsestään selvyytenä. Minun puolesta voisi ottaa myös käyttöön ne tuhansien eurojen lukukausimaksut ja nostaa opintotuki työttömyyskorvauksen tasolle..

Kyllä täällä tajutaan, älä viitsi aikuisille lässyttää.Mutta jos enempi rahaa elämiseen saa tekemättä mitään, kai laiskuri valitsee helpoimman tien.

On aika rankkaa opiskella 8 tuntia päivässä, käydä osa-aikatöissä ja murehtia veloista.

Aika paljon helpompaa on täytellä lappusia ja vinkua sossun luukulla.

koko opiskelun ajan, juuri ja juuri sinnittelevät vuokran ja ruuan - meillä pakastimen ovi käy tiuhaan kun tyhjentävät "yli" jääneitä ruoka-annoksia mukaansa viikonloppuisin:) Kyllä rahaa tuntuu riittävän vähän juhlimiseen ja matkusteluunkin. PK seudulla ollaan ja opiskellaan.



Aloittavat mielummin velattomina elämänsä sitten opiskelun jälkeen.

takaisin kelalle vauhtia 20€/kk. Viimeisen erän maksan joskus 25 vuoden päästä, ehkä, jos en sitä ennen ole päässyt sairaseläkkeelle ja lainat jäävät maksamatta.

tuoma etu on hurjasti pienempi kuin vielä 80 luvulla.



Toki opiskelun pitäisi vieläkin kannattaa, mutta monila akateemisilla aloille erityisesti 7 vuoden opiskelun ja suurten opintolainojen lopputuloksena on vain työttömyysputki.



Opiskelu ei juuri kannata nykysuomessa taloudellisesti. Opiskelua voi pitää sijoituksena vain muutamista opinahjoista valmituneena.



Kun huomioi opintolainojen takaisinmaksun korkoineen sekä sen että ammttikoulun käyneet ovat tienenneet sopivan pesämunan 28 vuotiaaksi mennessä verrattuna akateemista ja sen, että tätä summaa vastaavat määrän akateminen joutuu ottamaan enemmän asuntolaineaa ja maksamaan se korkoineen, ei koulutus juuri enää kannata.



En minäkään enää ottaisi opintolainaa. Mieluummin töihin vuodeksi tai kahdeksi opintojen rahoittamiseksi.



Itselläni opinnot loppuivat 1999 ja lainaa on jäljellä vielä vuoteen 2016 asti.

Kyllä täällä tajutaan, älä viitsi aikuisille lässyttää.

Ei muuten yleisesti ottaen tajuta...

kun keskikoulun tai lukion käynyt sai hyviä töitä ;)



On ihan fakta ettei opiskelu enää "kannata". Toki on tiettyjä aloja (lääkärit esim.) joilla varma työpaikka ja hyvä palkka. Mutta esim. moni asianajaja on työttömänä tai tekee töitä pienellä palkalla. Samoin jos ajatellaan vaikka opettajia, ennen he olivat "porvaristoa" ja tienasivat hyvin, nykyään moni duunari saa parempaa palkkaa mitä opettaja.



Itse en välttämättä suosittelisi omille lapsille akateemista uraa, vaan lukio+amatsu yhdistelmätutkintoa. Siinä saa parhaat eväät elämään, eli 4 vuodessa saa sekä ammatin että yo-todistuksen. Ja jos nuori haluaa jatkaa opintoja AMK:hon tai yliopistoon niin se että on ammatti takaa mm. paremmat kesä- ja osa-aikatyöt =ei tarvitse kituuttaa hanttihommissa opiskeluaikana.

ja samaa olen ihmetellyt.



Ei juu haluta olla velka niskassa. Huoh. Sellainen tilanne nyt tulee eteen useammalle ihmiselle.



Itse opiskeluaikoina opiskelin, kävin töissä, nostin opintotukea ja -lainaa. Hyvin riitti Helsingissä ja sain 5 vuodessa opiskeltua FM:ksi.



Ei mitään tietoa oman alan töistä ja niitä on ollutkin eripituisissa pätkissä.



Ehkä juuri ja juuri olisin selvinnyt ilman lainaa, mutta en kyllä kehtaisi valittaa köyhyttä, jollei ota lainarahaa vastaan.



Eikä sitäkään nyt niin paljon saa, että olis sula mahdottomuus maksella pois myöhemmin (erittäin joustavin maksuehdoin)



Sitten asuntoon voidaan ottaa yks 300 000 humpsis vaan.

otin lainaa ja kävin lisäksi töissä, sillä asun Helsingissä. Valmistumisen jälkeen ei kokopäivätöitä löytynytkään ja jatkoin vanhoissa osa-aikatöissä. Ei sillä lainaa lyhennetty, kun opintotukikin jäi tietysti valmistumisen jälkeen pois. Kaikkiaan yliopistotutkintoon meni aikaa 7 vuotta.



Velat on nyt onneksi maksettu ja on jopa kokopäiväinen työ, tosin pätkäsopimuksella, mutta kyllä on saanut kituuttaa viimeiset kymmenen vuotta eikä ole toivoakaan mistään asuntolainan saamisesta, vaikka ikää on jo yli 30 v.



Olis pitänyt mennä amikseen ja ryhtyä vaikka putkimieheksi.

No koska Suomessa ei nähdä opintoja investointina omaan tulevaisuuteen vaan halutaan nähdä opiskelut jonain ihme "ahkeruus uhrauksena" yhteiskunnalle.

Tässäkin ketjussa on näitä valopäitä jotka ovat sitä mieltä että ahkeran opiskelijan pitää saada samat tuet kun työttömän.....arvatkaa paljonko se opiskelupaikka maksaa yhteiskunnalle? taitaa se työttömyystuki olla pienempi paha kokonaisuudessaan.

Tämä tukieläminen on Suomessa karannut aivan käsistä, aivan sama miten paljon tuetaan opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä tai lapsiperheitä; kaikki saavat AIVAN LIIAN VÄHÄN ja valittavat jatkuvasti kun ei anneta lisää.



Meillä on ilmainen koulutus täällä ja vielä saa ilmaista rahaa päälle ja sitten kehdataan nurista kun ei kelpaa tuettu lainakaan vaan pitäisi saada opinnot, eläminen, netti, tietokone ja vielä takuuvarma työpaikkakin ettei vaan tarvitse itse mitään riskiä tai investointia tehdä. Prkl.

ja samaa olen ihmetellyt.

Ei juu haluta olla velka niskassa. Huoh. Sellainen tilanne nyt tulee eteen useammalle ihmiselle.

Itse opiskeluaikoina opiskelin, kävin töissä, nostin opintotukea ja -lainaa. Hyvin riitti Helsingissä ja sain 5 vuodessa opiskeltua FM:ksi.

Ei mitään tietoa oman alan töistä ja niitä on ollutkin eripituisissa pätkissä.

Ehkä juuri ja juuri olisin selvinnyt ilman lainaa, mutta en kyllä kehtaisi valittaa köyhyttä, jollei ota lainarahaa vastaan.

Eikä sitäkään nyt niin paljon saa, että olis sula mahdottomuus maksella pois myöhemmin (erittäin joustavin maksuehdoin)

Sitten asuntoon voidaan ottaa yks 300 000 humpsis vaan.

varmaan paljon vaikuttaa esim. kuinka on kasvatettu ja mitä on lapsuuskodissa ajateltu velasta esimerkiksi.

Pienituloisena ja tarkkana esim. me mieheni kanssa olemme pyrkineet laskemaan tarkkaan aina menot ja tulot ja ollaan pyritty säästäväisesti elämään. Ilman velkaa pystyimme itse opiskelemaan mutta emme olekaan korkeakoulutettuja.

Eikä koskaan kuviteltukaan, että humpsis vaan otetaan 300 000 euron talovelka.

Humpsis vaan ostettiin kyllä talo mutta älyttömän halpa. Velkaa otimme 400 000 markkaa. Ja olemme sen nyt maksaneet. Kaksi lapsista on nyt opiskelijoita ja varovaisina ollaan koitettu tukea lasten opiskeluja niin, ettei lainaa tarvitsisi nostaa. Toinen on kuitenkin pakosta sen joutunut ottamaan, kun yksi koulu oli loppusuoralla, töitä ei ollut tiedossa eikä opinnot sujuneetkaan niin, että olis mahdollisuutta jatko-opiskeluihin sille alalle.

Nyt opiskelee toista alaa, laina nostamatta, kun on pienillä töillä saanut lisärahaa elämiseen.

Ollaan kyllä mietitty, että kannustaisiko se, että arki on taloudellisesti varmempaa, jotenkin tavoitteellisemmin opiskelemaan. Jos siis elämässä ei olis rahahuolia niin kovasti, jäisikö voimavaroja enemmän.

Aikamoista taiteilua. Kuitenkaan itsellä ei ole mahdollista tukea kovin leveästi omia opiskelevia lapsia. Toisaalta monessa voi jokainen säästää, esim. kirppiksiä hyödyntämällä ja elämällä muutenkin ekologisesti.

luottokorttia. Se mihin käteinen ei riitä niin jätetään ostamatta. Säästäminen kannattaa.

Toki takaan asuntolainan jos on tarpeellista.

nykyään opiskelijat tuntuvat pitävän äärimmäisenä vaihtoehtona sitä, että ottaisivat opintolainaa. Olen itse opiskellut 1980-1990-lukujen taitteessa, ja silloin muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. Minä ja kaikki lukuisat ystäväni ja tuttavani olemme opiskelleet lainarahalla. Jos joku ei lainaa ottanut, se tarkoitti sitä, että vanhemmat olivat niin varakkaita, että elättivät. Silloinen opintorahakin oli niin pieni, ettei sillä olisi mitenkään pystynyt elämään. Opintolainan ja -rahan turvin juuri ja juuri pärjäsi, jos halusi jotain ekstraa, ostaa vaikka kengät tai käydä kampaajalla, se edellytti sitten työntekoa opiskelujen ohessa.

missä asut/opiskelet/vanhempien varallisuus jne.



Itse otin lainaa -90 luvulla opiskelua varten. Ne lainat olen myös maksanut valmistumisen ja töihinpääsyn jälkeen.

Kaikki eivät todellakaan ota "hups vaan" 300´000€ asuntolainoja. Vaikka (tälläkin palstalla) kaikkialla nyt hehkutetaan miten ihmiset ostaa isoja ja kalliita asuntoja, niin kaikki eivät niin tee. Osa ihmisistä edelleen haluaa elää kokonaan velattomana tai olla vain vähän velkaa.



Ihmisillä on hämärtynyt rahan käyttö ja velkaantuminen. Pidetään ihan nrmaalina että ostetaan kaikki VELAKSI sen sijaan että säästettäisiin etukäteen.

Vaikka on hyvä työpaikka, niin jotain voi sattua (sairastumista tmv.) itselle/puolisolle tai sitten esim. työpaikka fuusioituu johonkin toiseen tmv. ja menee työpaikka alta pois. Ja siinä vaiheessa on aika huono juttu jos on velkaa velan päälle (opinto- asunto- ja auto-lainaa, päälle osamaksulla ostetut taulutelkkarit, sohvaryhmät, läppärit, ja vielä ollaan vaikka sitouduttu johonkin kännykkäliittymään tmv. pariksi vuodeksi ja maksellaan osamaksulla puhelinta).



Jos ajatellaan ihmistä joka säästää velan ottamisen sijasta, niin hän on aika vahvoilla jos jotain yllättävää tapahtuu. Menoja on helppo kutistaa jos ei ole paljoa "pakko maksaa" kuluja/kk. Kun on säästänyt ja ostanut kännykän se on maksettu, ja puhelimen käyttöä vähentämällä voi laskua pienentää jos ei sitoutunut mihinkään määräaikaisiin puhepaketteihin tmv. Ja asuntolainaakin jos ottaa vähän (=vaatimattomampi asunto, ja on säästänyt pesämunan ennen ostamista) niin siitä pystyy huolehtimaan vaikka tulot pienisivät paljonkin. Ja jos "hätätilanne" tulee ja asunto on pakko myydä, niin on hyvä että siitä saa oikeasti omansa pois =Jos koko summa velkaa ja lähinnä korkoja maksellut niin ei välttämättä käy jos hinnat eivät ole nousseet lainkaan/vain vähän. Jos taas on säästänyt pesämunan on voittanut jo aika paljon pienemmissä korkokuluissa.

nuoret ovat heti-mulle-kaikki-tänne-itsekkäitä. Sen todella huomaa työelämässäkin. Vastavalmistuneet, nuoret kollegat valikoivat työnsä, kieltäytyvät tehdävistä, eivät koe olevansa vastuussa yhteisistä asioista, mutta muistavat aina, mihin kaikkeen heillä on oikeus. Me 90-luvulla opiskelleet katsomme silmät pyöreänä; itse vastavalmistuneina olimme varsin nöyriä. Ja keskelle syvintä lamaa valmistuneena oli tietysti syytäkin olla nöyrän kiitollinen, jos töitä oli saanut. Se kun oli vielä paljon vähemmän itsestäänselvää kuin tänä päivänä.



Ja kyllä, lainaa nostin itsekin yliopisto-opintoihin siitä huolimatta, ettei valmistumisen jälkeisestä työnsaannista ollut tietoa. Lisäksi tienasin opiskelurahoja lähikaupan kassalla. Eipä käynyt mielessäkään, että ilmaisen opiskelun lisäksi olisi vielä pitänyt saada täysi ylläpito valtion laskuun.



Tämän rahapuolen lisäksi olen suuresti ihmetellyt, kun nykyiset opiskelijat valittavat, miten raskasta opiskelu NYKYÄÄN on. En ymmärrä, en. Ainkin omalla alallani on tehty kaksi tutkinnon uudistusta oman valmistumiseni jälkeen ja molemmissa on pilkottu silloisia 8-10 opintoviikon ja n. 10 kirjan tenttejä pienemmiksi osiksi. Eipä kuulosta siltä, että olisi niin kovin paljon raskaampaa kuin silloin ennen.



Tulipas vuodatus, mutta näin tällainen 40 v vanhus asian näkee.