Miten naiset uskaltautuvat raskautua, kun 90% toivoo lapsesta tyttöä, ja

Ai miksikö? No, koska olet A-N-O-P-P-I. Tyttäresi lasten elämässä saat olla läsnä.

Mun ei käy kateeks 3 pojan äitejä. Tässä naapurissa asuu yks sellainen hunnilauma. Resuavat, tappelevat keskenään, kiroovat ja möykkäävät. Vaatteet aina rikki jne. Pidä poikasi:D Ei niitä kukaan sulta kadehti:D

Itselle olisi ollut esikoisena tyttö ihan valtaisa pettymys. Kolmea poikaa olen aina toivonut ja ne saanut.

Ai miksikö? No, koska olet A-N-O-P-P-I. Tyttäresi lasten elämässä saat olla läsnä.

Mun ei käy kateeks 3 pojan äitejä. Tässä naapurissa asuu yks sellainen hunnilauma. Resuavat, tappelevat keskenään, kiroovat ja möykkäävät. Vaatteet aina rikki jne. Pidä poikasi:D Ei niitä kukaan sulta kadehti:D

Tiedätkö, anoppini on enemmän meidän lasten elämässä kuin äitini.

Mulla pojat on 17v, 11v ja puolvuotias joten eivät ainakaan keskenään remua. Osaan myös kasvattaa lapseni.

*Voi tätä kateuden määrää*

Mun muistaakseni toiveet tuossa kyselyssä meni aika fifty-fifty ja niin on tuttavapiirissänikin mennyt ekan lapsen kohdalla. Suurimmalle osalle on käynyt niin, että on juuri saanut sitä toista sukupuolta kuin toivoi. Olin melkein ainoa poikkeus kaveripiirissä joka sai sen mitä toivoi (eli pojan).

Olin käsitellyt pienen pettymykseni jo etukäteen ennen poikani syntymää, eikä siitä ollut enää jälkeäkään siinä vaiheessa kun vauva oli sylissä.



Rakastan pientä poikaani täydestä sydämestäni enkä toivoisi häntä keneksikään muuksi.

En ole koskaan toivonut tyttöä. Olen nainen. Eikö pojan toivominen ole naiselle sallittua?

Tosin meidän esikoinen sitten oli tyttö ja eihän sitä enää pois vaihtais. Meillä on myös 2 poikaa ja olen äärettömän kiitollinen siitä että olen saanut myös toivomaani sukupuolta.

onko tämä tottakaan itselläni ei ole ainuttakaan poikaa mutta en silti luokittele niitäkään remuajiin ja riehujiin vain siksi että ne sattuu olemaan poikia. Enkä "vihaa" poikalasten vanhempia ja nosta omia tyttöjäni jalustalle. Kummatkin sukupuolet on mukavia kun kasvatus on mennyt kohdilleen.

Nykyään tiedetään että jopa 50 % hedelmöittyneistä alkioista abortoituu spontaanisti hyvin varhaisessa vaiheessa. Juuri tässä kohtaa tapahtuu naisen kehon suorittama valinta.

Keho voi hylkiä toista sukupuolta (estää alkion kiinnittymisen). Mekanismia ei täysin tunneta mutta tiedetään että esim. heikoissa ravitsemusoloissa syntyy enemmän tyttöjä. Tilastoista nähdäänkin että alipainoiselle naiselle syntyy todennäköisemmin tyttö kuin poika. Kyse on loppujen lopuksi evolutiivisesta mekanismista, huonoissa oloissa tarvitaan enemmän tyttöjä (=synnyttäjiä), jotta populaatio selviytyisi.

Muitakin tekijöitä varmasti on kuin tuo ravitsemus, tietyn sukupuolen suosiminen voi olla myös geneettistä.

Vai onko tämä vaan jotain av-"tietoa"?

En tajua yhtään tuota, että oman pojan lapsenlapsien elämään ei pääse mukaan mutta tytön lapsen elämään pääsee? Kyllä oma anoppini ainakin on ihan yhtä aktiivinen mummo kuin oma äitinikin ja saa minun puolesta oikein mielellään olla.



Ihmettelen myös oletusta, jonka mukaan pojat ovat jotain räkänokkaisia hunneja, jotka meluavat ja ovat sotahulluja. Sekä pojat että tytöt voivat olla äärimmäisen rasittavia kakaroita, mutta luonteesta ja kasvatuksesta on kuitenkin aika paljon kiinni, millaisia he ovat.



Omat poikani ovat kyllä pienestä pitäen olleet hyvin tarkkoja siitä, että nokka ei vuoda, jos on nuha, eivät riehu julkisilla paikoilla ja kotonakin lopettavat rajuimmat leikit heti kun käsketään. Itse olin lapsena pahempi riehuja.Pojat toki tykkäävät usein sotajutuista, mutta meidän pojat rakastavat myös eläimiä ja pehmoleluja, tykkäävät leikkiä pienten lasten kanssa, keskustelevat mielellään rauhassa kaikenlaisista asioista, auttavat kotitöissä, leikkivät, piirtävät ja askartelevat itsekseen omassa huoneessaan.

Eikö se SUKU jatku ihan yhtä todennäköisesti olkoon lapsi sitten tyttö tai poika? Tytön kohdalla voi aina varmasti sanoa milloin se jatkuu, poikien kohdalla ei. Ja jos poika on homo, ei se suku kyllä jatku. Sen sijaan jos nainen pitää naisista, voi sitä biologista jälkikasvua tullakin. Nimillä nyt ei ole mitään merkitystä, senhän voi jokainen valita itselleen kuten haluaa.



Eräs vanha sananlasku sanoo että hyvät rakastajat saavat tyttöjä. :) Ja pari vuotta sitten oli esillä tutkimus jossa kauniit naiset saivat todennäköisemmin tytön. Tässä oli ilmeisesti taustalla ihmisen biologinen tarve varmistaa omien geenien jatkuvuus. Kaunis nainen saa kauniin tytön joka siten on vastakkaisen sukupuolen silmissä taas kiinnostavampi jne. Tämä varmasti kyllä vääristyy ajan myötä kun plastiikkakirurgia vain lisääntyy. Saavatko kauniit naiset myös paremman rakastajan? ;)



Itselläni on tyttö ja niin toivoinkin. Seuraavasta toivon myös tyttöä mutta en itseni takia, vaan koska siten sisarukset ovat suuremmalla todennäköisyydellä toisilleen läheisimpiä.

En tajua yhtään tuota, että oman pojan lapsenlapsien elämään ei pääse mukaan mutta tytön lapsen elämään pääsee? Kyllä oma anoppini ainakin on ihan yhtä aktiivinen mummo kuin oma äitinikin ja saa minun puolesta oikein mielellään olla.

Meilläkin tyttö on noita kolmea veljeänsä raisumpi.

t: se kolmen pojan (ja yhden tytön) äiti, joka toivoi esikoiseksi nimenomaan poikaa.

näitä 38:n selostamia juttuja. Linkkiä tutkimukseen ei minullakaan ole valitettavasti antaa, mutta ei ollut mitään uutta tietoa. Olen itse naureskellut, että MINÄ olen se syy, miksi minulla on poikia. Olen jotenkin sellainen sopiva poikien äiti, sillä tulen muutenkin erinomaisesti juttuun miesten kanssa - toki myös naisten.



Nuorimmalla pojallani on eri isä kuin kahdella vanhemmalla ja ex-mieheni on kyllä saanut nykyisen vaimonsa kanssa kaksi tyttöä, vaikka minun kanssa saikin poikia :)



t. 39

Minä kyllä olen ihan varmasti kauniimpi kuin monet kaverini, joilla on tyttölapsia.

Tälläisen vanhan sanonnan kuulin kaverin iskän sanoneen joskus! Onneksi nyky-Suomessa lapset ovat yhtä arvokkaita, olivat ne sitten tyttöjä tai poikia.

Itekin toivoin esikoisesta tyttöä, mutta nyt kun suloinen poikamme on jo kaksivuotias, ja niin ihana kuin mikä, niin tulevan vauvamme sukupuolella ei olekaan enää merkitystä. Ihan ensisijaisena toiveena oli saada lapsi, ja niinkuin useimmat toivovat niin terve lapsi, ja kyllä sukupuoltakin siinä sivussa tulee mietittyä ja toivottua! ei se sukupuolen selviäminen pojaksi vähentänyt yhtään sitä rakkauden määrää, jota lasta kohtaan tunnen!

vaikka minulla on edelleenkin vain niitä poikia? Ihan kamalia ihmisiä nuo, jotka inhoaa lasta, tai ylipäätään ihmistä, sukupuolen perusteella. Toivoa saa tyttöä tai poikaa, mutta ikävää, jos pitää inhota. On ihania poikia ja tyttöjä, miehiä ja naisia... ja sittten niitä vähemmän ihania, kuten tästä ketjusta tulee loistavasti ilmi.