2-vuotiaani pelkää imuria ihan hysteerisesti!!!!

poikani pelkäsi imuria 5-vuotiaaksi asti.

Vieläkin kiipeää sohvalle kun aletaan imuroimaan :/

Saattaa kuitenkin itse joskus imuroida, ilmeisesti on vähemmän pelottava silloin.

On mennyt nyt ohi(lapsi3,5v).

Jos se on "vain" ääni niin kuulosuojaimet päähän. Meidän 2-vuotiaalla on, sillä imuri ulisee niin, että omiinkin korviin sattuu.

Vaikea sanoa, mutta itse voisin kokeilla tätä; jättäisin imurin vaikka johonkin eteiseen tai johonkin ihan näkösälle, johdot sisään ja mahd. pienen ja vaarattoman näköiseksi...:) Lapsi saisi sitä lähestyä halutessaan...en tiedä, mutta ajattelisin, että kun se on siinä eikä aiheuta mitään vaivaa eikä kiusaa niin lapsi vähitellen pääsisi pelosta eroon.

Sitten voisi tietty imuroida usein, mutta vain ihan pienen hetken kerrallaan. Entä lapselle oma leikki-imuri? Joku mukava "palkkio" imuroinnin jälkeen?

Terv. Keittiöpsykologi

mutta ajattelin, että auttaisivatko sellaiset peltorit, kuulosuojaimet? Meillä on molemmilla tytöillä, 4v ja 6v sellaiset lasten pinkit kuulokkeet (ostettu Elonkerjuun keikalle joskus). Tytöt tykkäävät pitää niitä, jos on meteliä. Eilenkin kun tein mustikkapiirakkaa, niin eskarilainen haki peltorit kaapista kun vatkain alkoi hurisemaan :)

Voisi olla kivat, kun värikkäät (vihreä ja pinkki) eivätkä paina korvia yms.

Ja tää itku ei oo vain pelkkää kovaäänistä itkua, vaan hysteeristä itkun ja huudon sekoitusta!!! Menee ihan sekaisin ja ulvoo ja huutaa punaisena!! Ihan kamalaa katsottavaa, joskus kun on ollut pakko imuroida kun ei voi pukata lasta yksin pihallekaan! Rauhoittuu kyllä sitten, kun lopetan imuroinnin (ja imuri on takaisin kaapissa) ja olen sylissä rauhoittanut!



AP

Oon kokeillu siedätyshoitoa, eli pitänyt imuria näkösällä ja lapsi on sitä kaukaa katsellut, mutta lähelle ei ole uskaltanut. Huuto alkaa jo kun näkee, että otan imurin esille ja tietää, että alan imuroimaan. Voisikohan nuo kuulosuojaimet toimia. Meillä on sellaiset ostettu viime kesänä, kun istui isänsä kyydissä kun tämä ajoi leikkuutraktorilla nurmikkoa.



Epäilen vain, että kun tosiaan menee niin hysteeriseksi ettei antaisi olla edes suojaimia korvillaan. Repisi varmaan ne pois samantien...

Mutta ehkä tuota pitäisi kokeilla...

Nelosella on paljon hyviä ideoita, etenkin tuo kuulostaa järkevältä, että imuri jätetään näkyville. Vaikka lapsi alkuun pelkäisikin, ei itkua voi jatkua tuntikausia eikä se seuraavana päivänä varmasti ole enää yhtä pelottavaa. Asennoidu itse asiaan rauhallisesti ja ole lapsen tukena, mutta lohduta tyynesti eikä niin että ikäänkuin menet mukaan lapsen pahaan oloon. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan? Vähitellen menette yhdessä lähemmäksi imuria katsomaan ja koskemaan sitä ja kun siltä tuntuu, imuroitte leikisti yhdessä. Uskoisin että sitten aikanaan voitte myös laittaa sen päälle.

meillä on reilun vuoden ikäinen imuria pelkäävä poika. Meillä on on kokeiltu viime viikkoina ihan hyvin tuloksin siedätyshoitoa. Eli ensin imuri nostettiin joka päivä muutamaksi tunniksi olohuoneen lattialle, ilman mitään seremonioita. Ensin poika itki ja halusi syliin aina imurin esiin tultua ja ekoina päivinä hän ei suostunut leikkimään kuin aivan aikuisen jaloissa. Pikkuhojaa uskaltautui myös tutkimaan imuria. Nyt suhtautuu neutraalisti paikallaan olevaan imuriin (eli jatkaa leikkejään tai käyttää imuria esim. kiipeilemällä sen päälle).



Nyt imuria on alettu laittamaan välillä päälle ja liikuttelemaan paikasta toiseen. Varsinkin ääni pelottaa poikaa vielä, mutta toisaalta näkee, että imuri myös kiinnostaa ja välillä poika rohkasituu katsomaan myös päällä olevaa imuria.



En tiedä onko tässä siedätyksessä mitään järkeä, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä, että imurointiin tarvuttaisiin kaksi aikuista (toinen imuroi ja toinen pitää sylissä huutavaa lasta). Ja eipä tuosta imurin olohuonesäilytyksestä haittaakaan ole.

ensin on hyvä idea tuo, että saa olla koko ajan näkyvillä. HUOM älä unohda johtoa seinään, ettei vahingossa paina sitä päälle jos rohkaistuu tutkimaan. Kun näyttää tottuneen, aina pari kertaa päivässä siirrät imuria (et siis imuroi) lapsi alkuun hätääntyy kun näkee sinun ottavan imurin, mutta muina miehinä vaan siirrät vaikka pari metriä ja jätät taas. Tänä aikana älä imuroi kuin silloin kun lapsi on ulkona, ettei tule takapakkia.

Kun edellinen vaihe on valmis,eikä imuriin tarttuminen enää häiritse, on aika toimia seuraavasti; sinä leikit lapsen kanssa ja isä laittaa eri huoneessa imurin päälle. Te lapsen kanssa jatkatte leikkiä, imuri saa huutaa toisaalla esim puoli tuntia. Ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin...

Mielestäni on tärkeää että sinä aina käyttäydyt niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Liika hössötys vain vahvistaa lapsen käsitystä siitä, että jotain poikkeuksellista on meneillään.



Terveisin kolmen ex-imurikammoisen äiti

mun 8 kk pelkää ihan älyttömästi kans,ja ei auta kun imuroida kun poika on nukkumassa.ja mikä siinä on,että sitä imuria päin on mentävä itkien,jos sitä kerran pelkää! :O

on mun joku muukin lapsista kans pelänny. ei siihen auta kuin aika.

vanhempi lapsista pelkäsi myös imuria hysteerisesti. Paljon auttoi meilläkin tosiaan tuo imurin esilläpito. Ja joskus kaksi ja puoli vuotiaana muutettiin imurointi leikiksi. Minä menin lapsen kanssa laivaan (sohvalle) turvaan imurihaita kun isi imuroi. Aika nopeasti leikki muuttui pelottavasta jännittäväksi. Lapsi halusi mennä uimaan (lattialle) ja härnätä imurihaita ja sitten taas hirveästi nauraen juoksi sohvalle turvaan :)



Takapakkia tuli kun pikkuveli lähti kunnolla liikkeelle. Veli ei pelännyt ollenkaan imuria ja olisi esim halunnut sillä ratsastaa. Siskoa pelotti todella paljon että veljelle sattuu jotain. Nyt 5 vuotiaana imuroi itse eikä muutenkaan pelkää imuria.

alkuun molemmat pelkäsivät ihan hysteerisesti. Tehtiin kans niin että jätettiin imuri esille, tosin kerran unohdin sen johdon seinään ja pahin tapahtui, vielä niin että suulake tarttui tytön mekkoon kiinni. Siitä tuli aikamoinen takapakki ;)



Pikkuhiljaa kuitenkin molemmat tottuivat, ja ovat nykyään innokkaita imuroimaan.

Mutta ei, hän rakastaa imuria ja huutaa innoissaan "ipiiii", kun imuri otetaan esiin ja kiskoo imuria minulta koko ajan ja haluaa itse imuroida. Kohtuullisen rasittavaa sekin. Tätä rakkautta imuria kohtaan on jatkunut jo vuoden päivät eikä loppua näy.

kun oli hippasen vajaa 1 vuotta. Pelkäsi ihan hysteerisesti eikä todellakaan auttanut mikään imurin esille jättäminen tai sillä leikkiminen. Pelko sitten pikkuhiljaa ajan kanssa vaimeni niin että muutamana viime kuukautena on voinut imuroida siten, että lapsi on istunut "turvassa" sohvalla.



Viime viikolla imuroin ja tyttö uskaltautui ekaa kertaa pois turvapaikastaan. Totesi imuroinnin jälkeen ylpeänä, että "yhtään en pelännyt". Meillä siis auttoi vain aika. Lapsella ikää nyt 2v5kk.

Meillä auttoi sellainen langaton imuri. Sitä ei jostain syystä pelännyt. Pelkäsi kyllä vielä jonkin aikaa vanhaa imuria, jota on pakko käyttää hankalien kolojen imuroinnissa, mutta viime kerralla yht'äkkiä ei pelännytkään sitä perinteistä imuria. Isänsä imuroi ja minä olin pojan kanssa. Poika sitten halusi itse mennä samaan huoneeseen imurin kanssa ja seuraili isän työskentelyä. Oli lopuksi mun sylissä, mutta kurkki kovasti olan yli imurointia.

Meillä tuo langaton imuri on esillä koko ajan eli en tiedä, onko se vaikuttanut siihen, ettei sitä pelännyt alun alkaenkaan. Laite on myös ehkä harmittomamman näköinen ja ääni vaimeampi.

ensin alkuun siedätyshoitoo niin että imuri vaan otetaan esille, ei sen kummempaa. Ei edes kommentoida asiaa mitenkään. Sitten se vaan joku kerta hurahtaa käyntiin. Se on pelottavaa mutta antaa lapsen pelätä. Pian tottuu ääneenkin. Meidän esikoinen lakkas pelkäämästä imuria vasta sitten kun sai itse kokeilla mitä se tekee. Nyt vaan juoksee pakoon jos imuri tulee kohti, sohvalla istuessa ei edes huomaa (2,5v).

Meillä on ääniyliherkkä lapsi, ja hän ei kestä ääniä. Ilmeisesti kuulee ne niin lujana että pelkää.

Kuulosuojaimet on meillä käytössä. Ja korvatulppia aina mukana.

Nyt lapsi uskaltaa paremmin meluisiin tilanteisiin, kun selitetään että saa varmasti suojaimet korviinsa.