Lue keskustelun säännöt.
Helppojen vauvojen äidit! Vähättelettekö tilannetta muille?
03.06.2008 |
Meidän reilut 3 kk:n ikäinen poika on ollut helppo vauva; syö hyvin, ei paljon kitise, ja yhtään yötä ei ole valvottu. Monet tutut on päivitelleet, että ollaanpa päästy helpolla. Oon huomannut, että vähättelen meidän hyvää tuuria heille, esim. näin: "No kyllä se sitten huutaa yöt kun hampaita tulee", "Odotetaan vaan kun se alkaa päästä liikkeelle" tai "No seuraava vauva on varmasti aivan kamalan vaikee". Ootteko huomanneet itsessänne samaa? Miten vastaatte päivittelijöille?
Kommentit (38)
Onko esikoisesi siis mielestäsi vaikea/ vaativa lapsi?
Kuulostaa samanlaiselta kuin oma esikoiseni. Itse en ole koskaan tosin ajatellut lapsen olevan vaativa, vaan ehkä hieman tavallista vilkkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos ei olisi, niin tuskin olisi kolmas tulossa... =)
Välillä tuntuu, ettei monella helpolla paljon raksuta, kun saattavat maata tuntikausia vaunujen kuomua tuijottaen.
Välillä tuntuu, ettei monella helpolla paljon raksuta, kun saattavat maata tuntikausia vaunujen kuomua tuijottaen.
Eiköhän kyse ole kuitenkin pohjimmiltaan temperamentista, jolla taas ei ole yhteyttä älykkyyteen.
t. helpon ja älykkään lapsen äiti
Meidän nuorempi on juuri tuommoinen vahva persoona: tosi liikkuvainen, nopea, voimakastahtoinen, rohkea, aktiivinen, oppinut aikaisin kaiken, lahjakas monella tavalla. Tavallaan hän on tietysti "vaikeampi" kuin harkitseva, rauhallinen, älyllisesti ja sosiaalisesti hyvin lahjakas isoveljensä, mutta kumpikaan ei ole vaikea lapsi.
Vaikea lapsi on minusta lähinnä iloton, tyytymätön, aggressiivinen, jne. Usein tekemistä sairauden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä ollut tosi iloinen toisen lapsen helppoudesta. En ole vähätellyt yhtään. Eikä lapsi tosiaankaan ollut tuntikausia lattialla tms kuten joku meinitsi. Asiat vain sujuivat helpommin hänen kohdallaan.
Esikoinen oli ja on edelleen tosi temperamenttinen lapsi. Samaa mieltä olen siitä, että lasten kanssa tulee vaikeampia kausia, mutta meillä ei ollut esikoisen kohdalla mitään kausittaista, vaan lapsi käytännössä katsoen lopetti huutamisen vasta 2-vuotiaana. Mitään syytä tälle ei koskaan löytynyt, muuta kuin että lapsi oli tavallista kiukkuisempi.
Positiivista lapsen haastavuudessa oli se, että kun lasta on kantanut kaksivuotiaaksi melkein koko ajan, niin se vuorovaikutus nimenomaan on loistavalla pohjalla (tämä ei ole tarkoitettu niin, etteikö helpon lapsen välit vanhempiinsa voisi olla hyvät, vaan lähinnä siihen kommenttiin, että koliikki olisi vuorovaikutusongelma).
Esikoisen kohdalla kuitenkin olin varovainen puheissani juuri siksi, etten vaikuttaisi siltä, että muilla ei voisi olla vaikeaa, koska meilla oli niiiin vaikeaa. Ongelmatkin on suhteellisia, esikon jäljiltä tuntui siltä, ettei toisen kanssa olisi mitään ongelmia!
Välillä tuntuu, ettei monella helpolla paljon raksuta, kun saattavat maata tuntikausia vaunujen kuomua tuijottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä se on minun erinomaisuudesta johtuvaa että lapseni ovat niin helppoja." :D
Ai hitsi... mä taidan kans olla erinomainen äiti kun olen saanut omasta mielestäni 2 helppoa lasta. Vaikka välillä kitistävää riittää ja rankkaa on ollut, en koe että he olisivat olleet hankalia tai vaativia. Enemmänkin oma jaksaminen on määritellyt mikä on milloinkin tuntunut hankalalta.
Mutta lähipiirissäni on äiti jonka esikoistyttö oli kuin pippuri! Ensimmäinen vuosi oli tulta ja tappuraa, huutoa jne. Siinä äiti tuli kokeilleeksi ihan kaikkea konstia mitä vaan voisi keksiä. Lopulta huuto selittyi osin siltä että lapsella oli korvien kanssa häikkää mutta silti tempperamentti on säilynyt tallella. Perheeseen syntyi myöhemmin kuopuspoika joka on nukkunut ja tyytyväisenä jöllöttänyt syntymästään saakka. Huomaa selkeästi kuinka lapset ovat erilaisia.
Onko esikoisesi siis mielestäsi vaikea/ vaativa lapsi?
Kuulostaa samanlaiselta kuin oma esikoiseni. Itse en ole koskaan tosin ajatellut lapsen olevan vaativa, vaan ehkä hieman tavallista vilkkaampi.
Kyllä.
Minusta hän oli todella hankala. Raskas. Uuvuttava. Vaativa on hänestä se kauniimpi nimitys.
Ei hänen kanssaan jaksanut lastenhoitajatkaan. Lapset olivat perhepäivähoitaja X:llä, joka suorastaan inhosi vilkasta, mutta oikeudenmukaisuutta vaativaa, rehellistä lasta.
Hän kohteli lapsia huonosti, todella huonosti.
Päiväkodissa esikouluikäisenä päiväkodin henkilökunta ei jaksanut esikkoa. Joka ilta hain lapset sydän syrjällään: mistä minut tällä kertaa haukutaan, mitä on esikoinen nyt taas tehnyt.
Ilkeä hän ei ollut, vilkas ja itsepäinen vain. Rehellinen, suorasanainen, oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta vaativa. Nämä hyvät ominaisuudet jäivät jopa ammattikasvattajilta huomaamatta, koska se vilkkaus ja vauhti oli päällimmäisenä. Kas, sattuu olemaa tyttö! Ja sitä energian määrää ei tytöltä hyväksytä!
Ihmettelen, miten minun oletettiin jaksavan ja olevan kärsivällinen yms. kasvattajana, vaikka olin tuolloin kahden lapsen opiskeleva yksinhuoltaja, kun lastenhoidon ammattilaisetkaan eivät edes työnsä puolesta jaksaneet lasta!!
Pahimmat haukut sain itse päiväkodin johtajalta, joka joutui tekemään lastenhoitotyötäkin välillä.
Kyseinen johtajatar kysyi kerran lapsistani: "onko ne edes samalle isälle, kun niin erilaisia ovat? - no on tietenkin kun ovat niin samannäköisiä ja mitäpä se meille kuuluu vakkeivät olisikaan!"
En voinut kuin huvittua. Vastasin, että kyllä he samalle isälle ovat.
Esikoinen on nyt täysi-ikäinen, samoin kuin tuo rauhallisempi kakkonen. nro 3 ja 4 ovat vielä pieniä ja kotona.
Esikoisen elämässä on edelleen vauhtia, tekemistä, aktiviteettia, mutta ei onneksi asu kotona. Itse en jaksa sitä, vaikka minäkin temperamenttinen olen, en jaksa niin paljon menoa ja meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olemassa helppoja ja vaikeita vauvoja, eikä helppous tai vaikeus läheskään aina liity vanhempien neuroottisuuteen tms, vaan lasten erilaisiin temperamentteihin, sairauksiin, allergioihin, erilaiseen kipukynnykseen jne..
ja useissa maissa koliikkia hoidetaan ruokavalio muutoksilla, esim ottamalla äidin ruokavaliosta maitotuotteet pois, koska ne hyvin usein aiheuttavat lapsilla vatsavaivoja.
suomessa tätä ei tehdä, koska täällä on edelleen se käsitys että vatsakivut kuuluvat lasten elämään ja ovat normaaleja ja on helpompaa hoitaa mystistä koliikkia kuin suoliston ruoka-aine yliherkkyyttä, jota hoitamalla vauva tulisi iloiseksi ja terveeksi.
Minulla on juuri tuollainen, kohtuullisia aikoja itsekseen jumppamatolla ja vaunuissa viihtyvä hyväntuulinen ja terve vauva. Myönnän, että vähättelen lapsen "helppoa" temperamenttia sekä motorista- ja puheen kehitystä, jotka myös ovat varhain kehittyneet, toisten, "vaikeampien" vauvojen vanhemmille. Täällä av:lla ei ainakaan voi oman lapsen aurinkoisuutta ihastella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvojen" vanhemmat tekevät vain joka pirun asiasta kauhean numeron ja ovat neuroottisia. Tällaiset vanhemmat päivittelevät lapsensa ihan normaaleja kehitysvaiheita tyyliin: Toi meidän Maija on ihan mahdoton, kun se repii kaiken alas jne... He puhuvat jatkuvasti negatiivisesti lapsestaan ja kieltävät tätä, kunnes lapsi sitten muuttuukin vaikeaksi.
15 min päiväunet molemmilla- ei kannata kadehtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kellään on sellaista vauvaa, joka viihtyy 24/7 hymyillen.
Vauvojen kuuluu vaatia ruokaa, unta, läheisyyttä jne. Jotenkin vain tuntuu, että osa ajattelee vauvan olevan vaativa, vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen vauva hyvine ja huonoine päivineen...
mutta tuntuu kuin siihen "pitäisi" aina lisätä tasapainoksi jotain negatiivista, just tuollaista "no seuraavaksi varmaan on sitten tosi vaikeaa kun tapahtuu sitä-ja-sitä" -tyylistä... ihan hölmöähän se on. Musta tuntuu että ihmiset luulisivat että mä valehtelen jos kertoisin täyden totuuden siitä miten helpolla pääsen.
On hereillä ollessaan aina tyytyväinen, ja jos ei ole, niin syy on joko nälkä/jano, kuuma, kakka vaipassa. Eli ne pienet hetket kun ei ole tyytyväinen, on niitä kun hän ilmaisee tarvitsevansa jotain huoltotoimenpiteitä. Ei itke oikeastaan koskaan. Nukkuu yönsä hyvin, kerran herää syömään. Viihtyy hyvin lattialla/sitterissa seurailemassa mitä ympärillä tapahtuu.
Olet oikeassa, että moni vanhempi pitää ihan täysin normaalia vauvaa vaativana. Tämä riippuu usein asenteesta ja suhtautumisesta elämään sekä onnellisuudesta ylipäänsä elämään.
Mutta kyllä silti jokainen ajatteleva olio tajuaa, että on oikeasti vaativia vauvoja, joilla esim. voi olla jotain sairautta (siis ihan pientäkin vatsavaivaa, mikä aiheuttaa esim. jatkuvan heräilyn).
Vaativaksi luokittelen itse vauvan, joka esim. ensimmäisen vuoden ajan herää tunnin tai kahden tunnin välein JOKA yö, siis myös ekojen parin-kolmen kuukauden jälkeen.
Tuskin kellään on sellaista vauvaa, joka viihtyy 24/7 hymyillen.
Vauvojen kuuluu vaatia ruokaa, unta, läheisyyttä jne. Jotenkin vain tuntuu, että osa ajattelee vauvan olevan vaativa, vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen vauva hyvine ja huonoine päivineen...
Ja kai sillä helpollakin vauvalla joskus on hankalampia päiviä. Sehän on aika suurelta osin vanhemman kokemus kokeeko vauvansa pääosin helpoksi vai vaikeaksi vai jotain siltä väliltä.
Mutta jos vauva on rauhallinen, tyytyväinen ja aurinkoinen sekä nukkuu yönsä hyvin ja itkee vain jos on nälkä tai kuuma tai kakka tai joku muu selkeä ja heloposti hoidettava syy niin ei kai muuta mieltä voi olla kuin että helppo vauva.