Helppojen vauvojen äidit! Vähättelettekö tilannetta muille?

Saatan kyllä päälle naureskella jotain "toivottavasti ei sitten kostaudu murrosiässä" tms.

Sanon reilusti, kuinka mukavaa on, kun molemmat lapset on olleet niin helppoja. Miksi sitä pitäisi hävetä? Miksi vauvan pitäisi olla "vaikea"?

Jotkut ottavat tuollaisen elvistelynä tai oman äitiytensä mitätöimisenä tms. Hyville ystäville tietysti uskalsi olla rehellinen.



Ei vauvan kanssa olo silti aina mitään päivänpaistetta ollut, mutta ei hän esim. koskaan itkenyt pitkäakaisesti tms. Yäheräilyt olisvat myös minimissään, mitään korvatulehduksia tms. lääkäriä vaativaa ei ollut. 1. kerta lääkärissä 3v.

Esikoinenkin oli helpohko mutta tämä toinen vielä helpompi, tosin voi johtua siitäkin että itsellä kokemusta jo vauvahoidosta. En ymmärrä miksi vauvan pitäisi olla vaikea tai vauvan kanssa olon raskasta.

vauvojen" vanhemmat tekevät vain joka pirun asiasta kauhean numeron ja ovat neuroottisia. Tällaiset vanhemmat päivittelevät lapsensa ihan normaaleja kehitysvaiheita tyyliin: Toi meidän Maija on ihan mahdoton, kun se repii kaiken alas jne... He puhuvat jatkuvasti negatiivisesti lapsestaan ja kieltävät tätä, kunnes lapsi sitten muuttuukin vaikeaksi.

Kumma kun samoille vanhemmilla voi olla sekä helppo että vaikea vauva.

vauvojen" vanhemmat tekevät vain joka pirun asiasta kauhean numeron ja ovat neuroottisia. Tällaiset vanhemmat päivittelevät lapsensa ihan normaaleja kehitysvaiheita tyyliin: Toi meidän Maija on ihan mahdoton, kun se repii kaiken alas jne... He puhuvat jatkuvasti negatiivisesti lapsestaan ja kieltävät tätä, kunnes lapsi sitten muuttuukin vaikeaksi.

Meidän lapset ovat olleet suht helppoja, jotain ongelmia on kuitenkin ollut.

Vähättelyä en harrasta, tosin kokemuksesta jo tiedän, että vaikka tämä vauva nyt nukkuu hyvin, tilanne ei välttämättä ole yhtä hyvä esim. 2 kuukauden kuluttua.

Saatan siis sanoa vaikka että "katsotaan nyt miten jatkossa menee, toivottavasti yhtä hyvin" tms.



Itse olen huomannut, että ne joilla on omasta mielestään vaikea vauva, vähättelevät kaikkea muuta toisten kokemaa. Jos erehdyt valittamaan kuinka olet herännyt edellisenä yönä 10 kertaa vauvan kanssa, niin toinen alkaa heti vähätellä sitä, sillä heillä on oikeasti paaaaljon vaikeampaa ja heidän vauvansa on niiiiin vaativa.



Ikäänkuin äitiys olisi joku kilpailu siitä, kenellä on vaikeinta ja raskainta?

helppoja vauvaoja 2kpl. No 2 vuotiaasta asti sitten eivät enää niin helppoja olleetkaan. Ylivilkkautta molemmilla (ei siis todettu) säntääävät, huutavat, eivät osaa olla rauhasa yms. (Ehkä osaksi kasvatuksen puutetta) eivät vieläkään kyllä vingu mutta tekevät kaikkea ns "pahaa"

...jotka valvottavat vai olenko ymmärtänyt ihan väärin??? Totta hemmetissä lapset ovat keskenään erilaisia niin kuin ovat aikuisetkin. Totta kai vanhempien suhtautuminen ja asenne merkitsevät myös paljon.



Varsin usein huomaa, että ns. helppojen vauvojen vanhemmat, etenkin ekan kohdalla, eivät itse tajua vauvan helppoutta vaan pitävät sitä standardina, ikään kuin kaikki vauvat nukkuisivat ja söisivät hyvin heti.



Ja meillä on ollut aika normaaleja vauvoja luullakseni. AIka paljon on valvottu kummankin kanssa 1. vuoden ajan, muttei nyt sentään koliikkia ole ollut. Mutta tiedän jotain väsymyksestä ja valvomisesta kuitenkin...

nimen omaan lapsen ja hoitajan välisistä vuorovaikutusongelmista.

Jos meidän vauva on nyt helppohoitoinen niin mitä siihen liittyy se, että myöhemmin tilanne voi olla eri? Me ainakin eletään nyt ja tätä päivää eikä siellä tulevaisuudessa missä mahdollisesti voi olla ongelmallisempaa ja hankalampaa. Tai sitten ei.



t. helpon vauvan äiti, jonka vauva on jo 10,5 v ja edelleen helppo...vielä ei ole niitä ongelmia hänen kanssaan tullut.

vaiheita. Minä ainakin olin ihan eri ihminen kaksikymppisenä kun kolmikymppisenä. Ja monet lienevät neuroottisempia esikoisen kanssa. Tai ehkäpä jollain onkin vaikea elämäntilanne toisen kanssa ja tämä heijastuu lapsen hoitoon.

kaiken kaikkiaan "helppo" vauva.

nimen omaan lapsen ja hoitajan välisistä vuorovaikutusongelmista.

Ja autismi kylmistä ja tunteettomista äideistä... Siitä vaaan paskaa mammojen niskaan, ovakin käyneet tosi nokkaviksi nykyään nettijuttuineen

vauvojen" vanhemmat tekevät vain joka pirun asiasta kauhean numeron ja ovat neuroottisia. Tällaiset vanhemmat päivittelevät lapsensa ihan normaaleja kehitysvaiheita tyyliin: Toi meidän Maija on ihan mahdoton, kun se repii kaiken alas jne... He puhuvat jatkuvasti negatiivisesti lapsestaan ja kieltävät tätä, kunnes lapsi sitten muuttuukin vaikeaksi.

... kyse on persoonasta ja temperamenttieroista.



Mulla on neljä lasta. Esikoinen oli vauvana kyllä ihan "helppo", siis en ymmärtänyt että ne hänen tihetä yöheräilyt olisi jotenkin epänormaalia, koska jaksoin herätä.



Mutta kun lapsi kasvoi, hän todellakin veti alas kaiken mihin ylsi, tutki ja purki kaiken mihin pääsi ja kun yritettiin laittaa esim. siskon luona kylässä esteitä ettei pääse jonnekin, mikä ei ollut turvallinen mutta mitä ei vonut raivata pois ja kaappiin.. lapsi teki kovasti töitä, että onnistui "purkamaan" esteen..



Samoin hän oli ja on edelleen hyvin itsepäinen, vahvatahtoinen ja temperamenttinen.

MINUA kyllä syyllistettiin, kun olen tommosen lapsen kasvattanut! Jos minä vaan tekisin niin tai näin, niin kyllä se lapsikin sitten toimisi silleen ja tälleen, eikä uhmaisi, karjuisi, kiukuttelisi jne jne.



Nuorempi, lapsi nro 2, oli aivan toista maata, kuin kokonaan eri geeneistä tehty. Hänen kanssaan pystyi neuvottelemaan ja puhumaan, hän jaksoi odottaa esim. Hän ymmärsi kun opastettiin, miten saa ja miten ei saa käyttäytyä esim. ravintolassa.

Ei minua kukaan kiittänyt, että olenpa kiltin ja tottelevaisen ja ns. helpon lapsen kasvattanut, hän vain oli sellainen - kun taas esikoinen olikin kasvatuksen tulos ja minun vika????



Kaksi nuorimmaista, nro 3 ja 4 ovat taas kokonaan omanlaisiaan.



Minusta on ihan älyttömän väärin että äitejä syyllistetään, jos lapsi on ns. vaativa, vaikea, itkuinen, sylissä tai kyljessä roikkuva! Hyvänen aika! Missä on se vanhemmuuden ja äitiyden tuki!? Keneltä sen saa! Ei ainakaan toisilta äideiltä!



Ja ennenkaikkea: Missä on se lapsen isä???!! Miksi isältä ei ikinä vaadita mitään ja miksi isejä ei ikinä syyllistetä samalla tavalla - siksikö, ettei naiset kehtaa ja miehet taas eivät toimi tällä tavalla: haukkumalla, syyllistämällä, olemalla aina oikeassa ja parempia kuin se toinen???

siita etta kun lapset eivat nukkuneet ja valvottivat kaiket yot, jopa isompina vauvoina jne. olin vain hiljaa ja jos joku kysyi niin sanoin etta meillanukutaan ihan hyvin. No sitten tuli kakkonen ja mina olin valituskeskustelujen aloittaja!!!

pitkin yötä ja repineet yksivuotiaina kaiken alas ja saaneet uhmakohtauksia. Olen kahden normaalin lapsen äiti. Olisin ennemminkin huolissani, jos lapsi jättäisi joitan normaaliin kehitykseen kuuluvia vaiheita väliin. Tai siitä, jos ei pienet vauvani heräisi yöllä syömään tai makaisivat tuntikausia tyytyväisinä lattialla tai vaunuissa kaipaamatta syliin. Vauvan paikka kun sattuu olemaan sylissä, vaikka se väsyttääkin joskus.

Minäkin joskus mietin onko helppous tai vaikeus lapsessa vai vanhempien korvien välissä jos lapsella ei esim ole sairautta, vammaa tms.



Haastavia ja rasittavia hetkiä tulee meilläkin, mutta en jaksa kaikista asioista narista. Lapsen kanssa eläminen on usein arvaamatona :)



Helppo lapseni huusi kaiket illat pari kuukautta. Rasitti, mutta en ajatellut että lapsi olisi ollut vaikea. Osasin odottaa lapseuduttuani, että erilaisia vaiheita tulee ja menee.

.

Ei minua kukaan kiittänyt, että olenpa kiltin ja tottelevaisen ja ns. helpon lapsen kasvattanut, hän vain oli sellainen - kun taas esikoinen olikin kasvatuksen tulos ja minun vika????

Tuohan se hauska juttu onkin: temperamenttinen ja hankala lapsi on aina kasvatuksen tai sen puutteen tulos. "Kiltti" ja helppo lapsi on taas taivaanlahja, jota vanhempi ei vain ole (kovasta yrityksestä huolimatta) onnistunut pilaamaan. Niin se vaan tuntuu olevan. Jokainen meistä voisi muistaa kehua onnistunutta kasvatustyötä lähipiirissään...