Onko 8kk ikäinen liian pieni nukahtamaan ns. huudattamalla?

Psykologit taas esittäisivät varoituksen sanan yksin nukuttamista ja unikouluja vastaan siksi, ettei vauvan ajatella vielä ymmärtävän olevansa erillinen ihminen ja siksi hän kokee suurta kauhua aina yksin jäädessään.



Pahimmillaan itku-unikoulun ajatellaan tuottavan jopa minän hajoamiskokemuksen sekä totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen.



Riippuu psykologista, kuinka pitkällisiä vaikutuksia ihmisen elämään näillä vauvaiän kokemuksilla ajatellaan olevan.



Joka tapauksessa kiintymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi.



Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista.



Searsit perustelevatkin perhepetiä ja hyvin hidasta, lapsentahtista omaan sänkyyn opettelua turvallisen ja positiivisen asenteen luomisella nukkumista kohtaan. Heillä on asiasta vertailevaa kokemusta: kolme ensimmäistä lastaan he nukuttivat tavanomaisesti yksin ja viisi viimeistä perhepedissä - heidän perhepetivauvansa olivat rohkeammin yksin nukkuvia leikki-ikäisiä.

Three in a bed on ihana kirja. Se on hauska, rento ja täynnä tietoa.



Aiheena on elämä lapsen kanssa, kaikkineen, ei pelkkä perhepeti. Jackson kirjoittaakin, että häneltä kysyttiin ihmetellen: aiot siis täyttää kokonaisen kirjan lapsen kanssa nukkumisella? Kyllä, yli 300 sivua. Mutta samalla tulee käytyä läpi kaikenlaista aiheeseen liittyvää viktoriaanisen ajan hyväätarkoittavista lapsenhoito-ohjeista kosketuksen tärkeyteen, tavallisimmista ennakkoluuloista ja hokemista (”onko se kiltti?”, ”älä vain totuta sitä liian hyvälle”...) lapsen oikeuksien puolustamiseen.



hyväätarkoittavat neuvot



Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään.



Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin).



Jacksonin mukaan moni synnytyksenjälkeinen masennus tai äidin kriisi vältettäisiin, jos jo synnytyssairaalassa tuettaisiin äidin ja lapsen luonnollista läheisyyttä ja annettaisiin lapsen nukkua yhdessä äidin kanssa. Kun äidin ja lapsen side on vahva, molemmilla on helpompaa. Mutta Jacksonin parjaamassa sairaalasynnytyskulttuurissa äidin ja lapsen siteelle ei anneta tilaa muodostua.



En tiedä, törmääkö meillä enää kätilöihin, jotka eivät kannustaisi äidin ja lapsen läheisyyttä, myös öisin. Joka tapauksessa Jackson siirtyy pohtimaan, mistä kaikki nuo ”hyvää tarkoittavat neuvot” opettaa lapsi heti vastasyntyneenä olemaan yksikseen tulevat. Hän käy tavallisimpia ennakkoluuloja läpi luvussa, jonka nimi on ”He yrittävät vain auttaa”.



Neuvojen takaa löytyy paitsi muinaisia käsityksiä hygieniasta ja lasten kasvattamisesta, koko valtaisa lastentarvikebisnes. Ja ne ovat ison rahan markkinat. Lastensänkyjen, sängynkeikuttimien, viihdyttävien musiikkilaitteiden, soivien pehmolelujen ja soittorasioiden... joiden myynti romahtaisi, jos lasten ei tarvitsisi nukkua yksin.



Jackson kehottaa siis unohtamaan ulkopuolelta tulevat neuvot. Hän kirjoittaa: ”Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat neuvot eivät saisi tulla väliin.”







läheisyys



Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta – pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan. Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta olemassaolosta.



Normaalit hoitotoimenpiteet ja pikasuukot eivät riitä täyttämään vauvan läheisyyden tarvetta – vauvan, joka vielä hetki sitten oli kokonaan kohdun ympäröimä. ”Hellä kosketus on tärkeää kaikelle henkiselle hyvinvoinnille”



Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan.





käytännön neuvoja



Jackson käy läpi tavallisimmat turvallisuuteen liittyvät ennakkoluulot, ja vakuuttaa lapsen vieressä nukkumisen olevan turvallista, kunhan äiti ei ole päihtynyt tai sairas, ja kunhan sänky on oikeanlainen (ei esimerkiksi liian pehmeä sohva). Itse asiassa kätkytkuolemia esiintyy vähemmän lapsilla, jotka nukkuvat äidin läheisyydessä kuin niillä, jotka nukkuvat omassa sängyssä eri huoneessa. Äidin lähellä lapsi myös pysyy lämpimämpänä kuin muualla nukkuessaan.



Vauvan vieressä nukkuminen myös helpottaa imetystä.



Nomads and nannies -luvussa Jackson käy kiinnostavasti läpi nukkumistapoja eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.



Kirjan loppupuolella Jackson listaa erilaisia käytännön kysymyksiä ja vastaa niihin. Hän käy läpi myös tavallisimpia ”muttia”: mutta jääkö se sitten loppuiäkseen siihen? Tottuuko se liian hyvälle? Tuleeko siitä tapa? Jackson kirjoittaa:



”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.”



Läpi kirjan kulkee punaisena lankana kehotus: äidit, luottakaa omiin vaistoihinne. Kun äidin ja lapsen side on vahva, äiti kyllä tietää, mikä tuntuu oikealta. Läheisyys luo siteen äidin ja vauvan välille.

Vieressä tuntuu turvalliselta



Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.



Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.

Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.



Yksin oleminen pelottaa vauvaa



Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.



-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.



Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.



Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.



Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki



Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.



- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.



Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.

Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.



- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

Sensitiivinen äiti vastaa aina vauvan itkuun



Äidin ja vauvan hyvä suhde muodostuu monenlaisten elementtien kautta. PsT Marja Kivijärven väitöstutkimuksen mukaan tyytyväisellä vauvalla on sensitiivinen äiti. Toisin sanoen mitä herkemmin äiti tunnistaa vauvansa viestejä ja vastaa niihin, sitä tyytyväisempi vauva on. Väitöstutkimuksen tulkinnasta kumpuava heimoäitiysajattelu herätti kritiikkiä, kun tutkija toivoi, että äiti nukkuisi vauvansa vieressä heimoäidin tapaan.









Tutkimuksen mukaan enemmän sensitiiviset äidit nukkuivat vauvansa kanssa erityisesti silloin, kun he kokivat olevansa onnellisia, kun taas vähemmät sensitiiviset äidit eivät pitäneet vauvojaan vieressään nukkuessaan.



- Minulta kysyttiin, että onko lehdessä painovirhe, kuvailee Kaarinan koulupsykologina toimiva tutkija Marja Kivijärvi tutkimustulkinnan saamaa vastaanottoa (toukokuussa 2005).



Marja Kivijärvi harmittelee, että länsimaisessa kulttuurissa ei yleensä tueta pienen lapsen kanssa nukkumista. Neuvolaohjeethan opastavat hankkimaan vauvalle oma sängyn ja tukehtumisvaaran vuoksi vauvaa ei tule nukuttaa vanhemman vieressä.



- Toivoisin, että sellainen heimoäitiys, jossa äiti luottaa omaan sisäiseen varmuuteensa hoitaa vauvaansa luonnollisella ja oikealla tavalla eikä turvaudu pelkästään neuvolan ohjeeseen, olisi sallittua, sanoo neljän lapsen äiti Marja Kivijärvi, joka on itse nukkunut kaikkien lastensa vieressä.



Väitöstutkimuksen mukaan äidin mielialan havaittiin olevan yhteydessä varhaiseen vuorovaikutukseen. Mitä parempi mieliala äidillä havaittiin olevan, sitä useammin äiti oli itse läsnä nukuttamassa vauvaa.



Vauvat itkevät monesta syystä - toiset koliikkivaivojen vuoksi. Yleensä itku loppuu, kun tarpeista huolehditaan. Kansantiedon mukaan koliikkia esiintyy vähemmän ns. heimokulttuureissa.



Katso täältä mm. lyhyitä videoita aiheesta



http://yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-1228.html?genre=ter…

Ei siis 8 kk vauvaa. Mutta en minäkään paljoa huudattaisi. Just viime yönä meidän 10 kuinen heräsi viiden aikaan huutamaan, eikä rauhottunut kuin niin, että sai hiplata kättäni. Makoili kyllä omassa sängyssään, mutta käteni piti olla hänen kädessään, mutten huusi kuin syötävä. Muutaman kerran jätkin hetkeksi huutamaan ja menin takaisin, annoin tutin ja rauhoitin kädelläni. Tein näin n. 3 kertaa ja neljännellä jäikin sitten nukkumaan. Tähän meni n. 30 minuuttia.

Tuoreessa väitöstutkimuksessa havaittiin, että äidin sensitiivisyydellä on yhteyttä vauvan onnellisuuteen, positiiviseen mielialaan sekä leikki- että sosiaaliseen käyttäytymiseen. Toisin sanoen, mitä sensitiivisempi äiti, sitä aloitteellisempi ja innokkaampi vauva.



Äidin sensitiivisyydellä tarkoitetaan herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja kykyä vastata niihin tarkoituksenmukaisesti. Äidin sensitiivisyyden havaittiin olevan yhteydessä myös vauvan itkuun ja tyytyväisyyteen. Enemmän sensitiivisten äitien vauvat itkivät vähemmän ja olivat tyytyväisempiä kuin vähemmän sensitiivisten äitien vauvat. He myös nukahtivat helpommin.



PsM Marja Kivijärven tutkimuksen mukaan vähemmän sensitiivisten äitien vauvat heijasivat itseään ja ääntelivät nukahtaessaan, kun taas enemmän sensitiivisten äitien vauvat söivät nukahtaessaan useammin tuttia tai imeskelivät sormiaan. Erityisesti vähemmän sensitiivisten äitien poikavauvoilla oli vaikeuksia nukahtaa levollisesti.



Äidin ja vauvan suhde on monimutkainen



Myös äitien saama sosiaalinen tuki oli tutkimuksen mukaan yhteydessä vauvan käyttäytymiseen, mutta yhteys ilmeni eri tavalla enemmän ja vähemmän sensitiivisten äitien kohdalla.



Enemmän sensitiiviset äidit kokivat saavansa sellaista tukea läheisiltään, että se hyödytti myös vauvaa. Mitä enemmän nämä äidit kokivat saavansa tukea omalta äidiltään, sitä vähemmän heidän vauvansa itki tai oli levoton kolmen kuukauden iässä. Samoin mitä enemmän he kokivat saavansa tukea puolison äidiltä, sitä vähemmän vauva itki vuoden ikäisenä.



Vähemmän sensitiiviset äidit kokivat saavansa tukea omalta puolisoltaan, mikä hyödytti myös vauvaa. Toisaalta, mitä enemmän nämä äidit kokivat saavansa tukea omalta äidiltään, sitä levottomampia heidän vauvansa olivat. Ja mitä enemmän he kokivat saavansa tukea puolison äidiltä, sitä enemmän heidän vauvansa itkivät sekä kolmen että 12 kuukauden ikäisinä.



Myös äidin mielialan havaittiin olevan yhteydessä varhaiseen vuorovaikutukseen. Mitä parempi mieliala äidillä havaittiin olevan, sitä useammin äiti oli itse läsnä nukuttamassa vauvaa. Kun enemmän sensitiiviset äidit kokivat olevansa onnellisia, he nukkuivat yhdessä vauvan kanssa.



Väitös osa laajempaa tutkimusprojektia



Kivijärven väitös liittyy kansainväliseen pienten lasten käyttäytymistutkimukseen. Se on ensimmäinen valmistunut tutkimus vuonna 1993 aloitetussa Turun yliopiston lastenpsykiatrian ja psykologian yhteisessä tutkimusprojektissa, jota johtavat lastenpsykiatrian professori Jorma Piha ja psykologian professori Pirkko Niemelä. Tutkimus on myös ensimmäinen suomalaisia ns. tavallisia keskivertoäitejä tarkasteleva, laajalla aineistolla tehty tutkimus äidin sensitiivisyyden yhteydestä vauvan käyttäytymiseen.



Äidin sensitiivisyyden yhteyttä vauvan käyttäytymisen ja tunne-elämän alueisiin tutkittiin väitöstyössä Parent-Child Early Relational Assessment (PCERA) menetelmällä, joka sisältää äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen videoinnin, observoinnin ja analysoinnin. PCERA menetelmää käyttäen tutkimuksessa kehitettiin mittari äidin sensitiivisyyden arviointia varten.



http://yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-1229.html?genre=ter…

Ei siis 8 kk vauvaa. Mutta en minäkään paljoa huudattaisi. Just viime yönä meidän 10 kuinen heräsi viiden aikaan huutamaan, eikä rauhottunut kuin niin, että sai hiplata kättäni. Makoili kyllä omassa sängyssään, mutta käteni piti olla hänen kädessään, mutten huusi kuin syötävä. Muutaman kerran jätkin hetkeksi huutamaan ja menin takaisin, annoin tutin ja rauhoitin kädelläni. Tein näin n. 3 kertaa ja neljännellä jäikin sitten nukkumaan. Tähän meni n. 30 minuuttia.

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Lisää: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.



Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.



Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.



Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.



Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.



Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?



Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.



Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.



(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.



Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.



Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä



Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.



Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.



Enemmän unta perhepedissä



Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa.



Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.



Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat



Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.



Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.



Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu.



Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.



Unikoulu ei ole hyväksi lapselle



Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.



Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.

Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.



Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.



Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa.



Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.



Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.



Loput artikkelista:



http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

mutta jokainen lapsi on yksilöllinen nukahtamisen suhteen.

Oletko koittanut laittaa lasta nukkumaan esim. puoli tuntia myöhemmin tai aikaisemmin?



Tsemppiä, kyllä se vielä iloksi muuttuu :)

Se on piittaamattomuutta vauvan tarpeista ja tylsyttää vanhempien vaistoa lapsen viestejä kohtaan. Lisäksi pitkitetty itkeminen on haitallista vauvoille. Kaiken huipuksi, Granju kirjoittaa, huudattaminen ei paranna yöunia yleensä kuin tilapäisesti.



Yksivuotiaan tyttären äiti, kertoo kokemuksensa huudattamisesta, ”Ferberin metodista”.



”Ferberin metodi oli itse asiassa syy, joka muutti meidät AP-vanhemmiksi. Kokeilimme sitä, kun Jenna oli puolivuotias, vaativa ja suuritarpeinen vauva. Jenna alkoi huutaa kurkku suorana sillä sekunnilla, kun lähdimme huoneesta (siliteltyämme ja taputeltuamme häntä ensin, kuten Ferberin kirjassa suositellaan). Hän jatkoi hirvittävää, korviasärkevää karjuntaansa pieniä taukoja lukuunottamatta neljän tunnin ajan.



Silloin tällöin kävimme kertomassa hänelle, että rakastamme häntä ja teemme tätä vain hänen omaksi parhaakseen. Joka kerta, kun näin hänen pienet kyynelten juovittamat kasvonsa anelemassa, etten jättäisi häntä, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta kirjan mukaan meidän oli tehtävä se, mikä oli Jennalle parhaaksi, jos halusimme olla hyviä vanhempia. Muuten hän ei koskaan oppisi nukahtamaan itsekseen. No, lyhyesti sanottuna hän ei lopultakaan nukahtanut tuona yönä ja minä tunsin sisälläni, että se mitä teimme, oli todella väärin.



Viikkoja tapahtuman jälkeen Jenna ripustautui minuun kuin apinanpoikanen eikä halunnut päästää minua näkyvistään. Hänen kurkkunsa oli käheä huutamisesta. Hän alkoi itse asiassa nukkua paljon huonommin kuin aikaisemmin, koska hän pelkäsi, että jättäisimme hänet taas yksin. Koko kauhea kokemus sai minut etsimään uudenlaista tapaa käsitellä hänen persoonaansa. Olen todella iloinen, että löysin Tri Searsin kirjan (”The Fussy Baby: How To Bring Out the Best in Your High-Need Child”, Signet 1989). Se muutti elämämme.” (Juliana)



Granju lainaa myös AP-guru Searsia kirjassaan:



”Kysymys: Olen kuullut, että jos vauva tottuu nukahtamaan rinnalle tai isänsä syliin, hän ei herättyään osaa nukahtaa itsekseen. Onko tämä totta?



Tri Searsin vastaus: Totta, totta – ja entä sitten? (---) Vauva on pieni vain lyhyen aikaa, ja tänä aikana luodaan luottamuksen perusta. Mieti, mitä tapahtuu, jos vauva herää yksin ja hänet pakotetaan, ennen aikojaan, rauhoittamaan itse itsensä. Koulukunta, jonka mukaan vauvan pitäisi oppia rauhoittamaan itse itsensä ja nukahtamaan ilman äidin ja isän apua jo ihan pienenä, jättää huomiotta tärkeän asian lapsen kehityksessä: tarve, joka on tyydytetty varhaislapsuudessa, poistuu. Sen sijaan tarve, jota ei ole tyydytetty, ei koskaan poistu kokonaan, vaan ilmenee myöhemmin ’kiintymishäiriöinä’: aggressiona, kiukkuna, eristäytymisenä tai vetäytymisenä ja kurinpito-ongelmina. Meillä on käytännön nyrkkisääntö: ensimmäisen vuoden aikana lapsen halut ja tarpeet ovat yleensä yhtä.” (lyhentäen suomennettu) Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apgranju.html



Kiintymysvanhemmuteen liitetään kaikenlaisia vääriä uskomuksia. Se ei ole mikään ”uusi kasvatussuunta”, pikemminkin se on ajattelutapa, joka korjaa viime vuosikymmenien vääriä lastenhoitoneuvoja. AP on sellainen tapa elää lasten kanssa, jonka useimmat vanhemmat omaksuisivat luonnostaan, jos heidän päätään ei sekoitettaisi väärillä ”asiantuntijaneuvoilla”. Esimerkiksi Searsien esittämät Baby B:t perustuvat suoraan vauvan luonnollisiin tarpeisiin.



Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsearsII.html

Vauvan lähellä nukkuminen - Nukkuminen ei ole valtakysymys



Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.



Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.



KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ

Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.



Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.



MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?



On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.



Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.



Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.



Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.



Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.



Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.



Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.



Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.



Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.





YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?



Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.

Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.



Käytä suurta sänkyä

Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.



Laajenna sänkyäsi

Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.



Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä

Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä



Nukkukaa yhdessä osa yöstä

Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.

Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.



Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan

Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.



Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.



(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

Asiaasi auttaisi, jos et aina liittäisi erilaisia (ts aina samoja) lainauksia viestitolkulla näihin keskusteluihin. Ne yleensä tappavat keskustelun, eikä niitä jaksa tuskin kukaan lukea. Näin ninänsä hyvä asia jää sivuun.



Laita vaikka linkkejä ja lyhyesti mitä linkkien takaa löytyy. Se on ihan riittävää. Myös, jos/kun krijoituksesi eivät ole omiasi, kannattaisi ne laittaa lainausmerkkeihin, kursiivilla tms. jotta ne heti huomaisi lainaukseksi.



t. Ohis

Huomioon sitä, etteivät kaikki vauvat ole samanlaisia. Meillä vauva halusi aluksi nukkua aivan kiinni äidissä - ja halusi olla kosketusetäisyydellä koko päivän ajan. Mielellään jopa paidan alla.



Noin puolivuotiaana hän halusi nukkua vähän kauempana ja kieri mahdollisimman etäälle nukkumaan (oli meidän välissä). Makuuhuoneeseemme ei mahdu isompaa sänkyä kuin 160cm leveä ja se alkoi käydä ahtaaksi.



8kk vauva ei nukahtanut enää viereen ja illoista/öistä tuli levottomia. Hän halusi vain seurustella öisin. Aikaisemmin hän oli periaatteessa ollut säännöllinen ja hyvä nukkumaan. Muutaman viikon kituuttelun ja valvomisen jälkeen sovimme unikoulusta. Se meni käsittämättömän hienosti. Vauva siirrettiin samalla omaan huoneeseen. Kaikki tästä varoittelivat ja sanoivat, ettei siitä mitään tule, mutta väärässä olivat tämän lapsen kanssa.



Lapsi on nukkunut kohta 6kk omassa huoneessa. Viime yönä simahti klo 8.15 ja heräsi klo 7. Jos heräsikin välissä, ei ainakaan pitänyt ääntä.



Jos hän ei olisi pitänyt meitä hereillä 8kk vanhana ja ollut niin herkkäuninen, että heräsi joka ikinen kerta, kun tulimme nukkumaan tai kävin yöllä wc:ssä, hän varmaan nukkuisi vieläkin kanssamme. Kun eihän asioita kannata muuttaa ilman syytä.



Olen nähnyt sitäkin, kun äiti on muuttunut univelasta raivohulluksi lapsia kohtaan, toisen tai kolmannen valvottajan kanssa (jos lyhyehkö ikäero) on lentäneet jo perkeleet ja vitut yöllä vauvaakin kohtaan. Kun ei ole ollut ainuttakaan nukuttua yötä sitten esikoisen syntymän, ei koskaan aikaa toipua jne. Onko se sitten parempi? Tai että vanhemmat joutuvat viemään lapsen sairaalan tai ensikodin tms. unikouluun, kun alkavat olla ihan pöpejä? Kaikki kun eivät kestä valvomista samalla lailla. Ei pari vuotta ole lyhyt aika nukkua huonosti, vaikka sitä sellaisena joskus mainostetaankin.



Yhden lapsen tai vain yhden pienen lapsen perheessä voi olla tilanne sellainen, että voidaan pyöriä tämän yhden pikkuisen ympärillä, eikä haittaa, vaikka nukuttaminen veisi viisi tuntia. Ja sitä seksiäkin voi sitten harrastaa vaikka keskellä olkkaria. Mutta useamman lapsen perheessä se on vaikeampaa, kun niitä tarpeita voi olla muillakin. Ja isoimmat, mahdollisesti teini-ikäiset tuskin ovat varsinasesti lukittuja huoneisiinsa, ei siinä pääse olkkaria rakkauselämän iloihin hyödyntämään.

Tämä siis ihan asiantuntijoiden tieto.

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten en tiedä millaisia vastauksia olet saanut. Mutta kerronpa kuinka meillä...



Tyttö on nyt 7kk ja nukahtaa aika mutkattomasti omaan sänkyyn. Alkuun nukutettiin syliin ja sitä nukutusta kestikin monta tuntia illassa. Oli kyllä mahavaivaa, mutta raskastahan tuo kanniskelu ja hytkyyttäminen pitemmän päälle oli. Pikkuhiljaa opeteltiin syliin nukuttamisesta pois.



Nykyään imetän tytön vanhempien sängyssä makuultaan. Siinä tyttö alkaa väsymään ja vähän ennen kun nukahtaa nostan hänet omaan sänkyyn. Useimmiten nukahtaa helposti mutta tietysti joskus alkaa protestoida sängyssään. Silloin käyn laittamassa tutin, peittelemässä tai mikä milloinkin tarpeen, en puhu mitään, en katso silmiin ja lähden hiljaa pois. Joka naksahdukseen en vastaa vaan silloin vasta jos alkaa itkemään. Jos hieman kitisee niin en mene.

Varmaankin pari viikkoa meni (maksimissa), että tyttö nukahti omaan sänkyyn helpommin. Nykyäänkin nukkuu suurimman osan yöstä vieressäni mutta nukahtaa kuitenkin sänkyynsä. Josko sitten kun ruokaa ei enää tarvi yöllä niin nukkuu yöt läpeensä sängyssään.

Huomioon sitä, etteivät kaikki vauvat ole samanlaisia. Meillä vauva halusi aluksi nukkua aivan kiinni äidissä - ja halusi olla kosketusetäisyydellä koko päivän ajan. Mielellään jopa paidan alla. Noin puolivuotiaana hän halusi nukkua vähän kauempana ja kieri mahdollisimman etäälle nukkumaan (oli meidän välissä). Makuuhuoneeseemme ei mahdu isompaa sänkyä kuin 160cm leveä ja se alkoi käydä ahtaaksi. 8kk vauva ei nukahtanut enää viereen ja illoista/öistä tuli levottomia. Hän halusi vain seurustella öisin. Aikaisemmin hän oli periaatteessa ollut säännöllinen ja hyvä nukkumaan. Muutaman viikon kituuttelun ja valvomisen jälkeen sovimme unikoulusta. Se meni käsittämättömän hienosti. Vauva siirrettiin samalla omaan huoneeseen. Kaikki tästä varoittelivat ja sanoivat, ettei siitä mitään tule, mutta väärässä olivat tämän lapsen kanssa. Lapsi on nukkunut kohta 6kk omassa huoneessa. Viime yönä simahti klo 8.15 ja heräsi klo 7. Jos heräsikin välissä, ei ainakaan pitänyt ääntä. Jos hän ei olisi pitänyt meitä hereillä 8kk vanhana ja ollut niin herkkäuninen, että heräsi joka ikinen kerta, kun tulimme nukkumaan tai kävin yöllä wc:ssä, hän varmaan nukkuisi vieläkin kanssamme. Kun eihän asioita kannata muuttaa ilman syytä. Olen nähnyt sitäkin, kun äiti on muuttunut univelasta raivohulluksi lapsia kohtaan, toisen tai kolmannen valvottajan kanssa (jos lyhyehkö ikäero) on lentäneet jo perkeleet ja vitut yöllä vauvaakin kohtaan. Kun ei ole ollut ainuttakaan nukuttua yötä sitten esikoisen syntymän, ei koskaan aikaa toipua jne. Onko se sitten parempi? Tai että vanhemmat joutuvat viemään lapsen sairaalan tai ensikodin tms. unikouluun, kun alkavat olla ihan pöpejä? Kaikki kun eivät kestä valvomista samalla lailla. Ei pari vuotta ole lyhyt aika nukkua huonosti, vaikka sitä sellaisena joskus mainostetaankin. Yhden lapsen tai vain yhden pienen lapsen perheessä voi olla tilanne sellainen, että voidaan pyöriä tämän yhden pikkuisen ympärillä, eikä haittaa, vaikka nukuttaminen veisi viisi tuntia. Ja sitä seksiäkin voi sitten harrastaa vaikka keskellä olkkaria. Mutta useamman lapsen perheessä se on vaikeampaa, kun niitä tarpeita voi olla muillakin. Ja isoimmat, mahdollisesti teini-ikäiset tuskin ovat varsinasesti lukittuja huoneisiinsa, ei siinä pääse olkkaria rakkauselämän iloihin hyödyntämään.

Mä olen nähnyt myös raivohulluja äitejä, jotka ovat niin nääntyneinä öistä, koska ravaavat kahden huoneen väliä. Olen nähnyt unikouluja, jotka eivät ole koskaan "onnistuneet", asiat ovat vain pahentuneet.

Sä oletat oman kokemuksesi perusteella, että yksi lyhyt unikoulu ja avot: vauva alkaa nukkuu yöt läpeensä. Ei se kuule ihan noin mene kaikilla, ei todellakaan.

Mä olisin ollu aivan valmis lataamoon, jos olisin joutunu nousee ylös vuoteesta joka ikinen yö monta kertaa. Kuinka siinä edes pääsee nopeasti takaisin uneen, kun eka on juostu jalkeilla? Meillä alkoi kaikki lapset nukkumaan ihan itse aika yhtäkkiä ilman mitään muutoksia noin vajaa 1-vuotiaana. Nukkuivat vaihdellen perhepedissä ja sivuvaunussa. Ennenkuin alkoivat nukkua, söivät ja heräilivät pahimmillaan tunnin välein.

Eli kun sä väität, että vauvan lähellä nukkuminen voi ajaa äitejä hulluuden partaalle ja lataamoon, mä väitän, että yhtä todennäköisesti sinne voi joutua myös eri huoneissa nukuttaessa.

Unikoulu ei ole tie autuuteen eikä ratkaisu. Joillakin ehkä, mutta vähemmistöllä.

Voisiko pinnasängyn laittaa siten että yksi laita puuttuu ja se olisi "sivuvaununa" teidän sängyssänne?



Meillä on myös laitettu lapsi yöunille sitteriin jossa keinuteltu uneen peittoon käärittynä ja lopulta nostettu sikiuneen nukahtanut lapsi lämpöisessä peittokäärössä petiinsä jatkamaan unia.



Ehdottomasti sanon että jos lapsi ei nukahda yli tunnissa, siirrä nukuttamisajankohtaa myöhemmäksi.

minun vieressä ja imetän vielä. Ja luonnollisesti kun se tissi on siinnä vieressä niin se pitää saada suuhun vähän väliä. Eli imetän öisin n. 6-10 krt.

Ja iltaisin se nukuttaminen on sitä tissillä olemista ja kun yritän lähteä pois se herää ja koko rumba alkaa alusta.

Ap

Aloimme tehdä niin, että imetin illalla niin pitkään kun näytti, että vauva aktiivisesti syö. Sitten kun meni lupsutteluksi, niin minä häivyin paikalta ja mies tuli vauvaa nukuttamaan. Miehen nukuttamana vauva nukahtaa max 10 minuutissa. Minun taas pitäisi tissin kanssa siinä maata ainakin se tunti.

Sama tehtiin myös öihin. Mies siirtyi nukkumaan vauvan kanssa. Yösyönnit tippuivat kerralla 4-5 syönnistä yhteen syöntiin yöllä. Eli mies tulee herättämään minut kun on syömisen aika. Muut välit nukutaan koko sakki todella hyvin. Siihen asti vauva tosiaan halusi tissiä suuhun vähän väliä. Mutta nyt kun ei ole se maito siinä vieressä haisemassa, niin silloin herätään syömään vain tarpeeseen. Meillä kyseessä 6 kk vauva.