Lue keskustelun säännöt.
Näitä en uskalla sanoa ääneen äitiydestä. Kivittäkää.
29.03.2011 |
Minulla on muutaman kk ikäinen helppo lapsi,esikoinen. Uskon, että omalla toiminnalla ja herkkyydellä ts. olemalla hyvä äiti, voi edesauttaa lapsen helppoutta. Välillä tuntuu, että muut äidit eivät vaan osaa.
Minua harmittaa, kun muut saavat lapsia. En ole kärsinyt lapsettomuudesta,mutta mielestäni on epäreilua, että hypetys keskittyy heihin.
Muiden lapset ovat ainakin joissakin tilanteissa poikkeuksetta ärsyttäviä.
Kommentit (79)
rehellisyydestä rangaistaan. Mutta olen kyllä samoilla linjoilla ap:n kanssa.
helppoja tai vaikeita lapsia, on vain huonoja äitejä?
Kun mun mielestä kyse ei ollut hyvästä tai huonosta äidistä....Kauhean yksiselkoisesti ajateltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on muutaman kk ikäinen helppo lapsi,esikoinen..
kunnon johtopäätökset. Omasta mielestäni pikkulapsiarki on aina helppoa (valvomisineen, korvakierteineen ym.), verratuna siihen mitä myöhemmin on joka tapauksessa tulossa kun lapset lähtevät laajentamaan reviiriään... Siperia opettaa.
hanki muutama tenava lisää niin käsityksesi helpoista vauvoista muuttuvat. ;)
eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta).
Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.
Synnynnäinen temperamentti ei korreloi älykkyyden kanssa.
Älykkyys ilmenee muutenkin kuin tyytymättömyytenä ja vaativuutena.
Älykäs voi olla myös tarkkalija joka ei pidä melua itsestään.
eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta). Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et varmasti ole ainoa joka noin ajattelee.
Ykköskohdasta olen kanssasi samaa mieltä neljän lapsen kokemuksella. 2 jo teinejä ja ei ongelmia heidän kanssaan, kuopus on 4kk
Kolmosessa nyt ei mitään ihmeellistä edes ole.
Mä olin todella lapsirakas ennen omia. Toki vieläkin olen, mutta on myös paljon lapsia jotka nyt vaan on ärsyttäviä.
Olen 28 vuotta. Minulla on 3 sisarusta.
Lapseni on OMASTA mielestäni helppo. On mielestäni ihmisestä kiinni, miten sen ajattelee. Imetys ei ole ollut ongelmatonta, lapseni ei ole leppoisa lekottelija vaan tempperamenttinen touhuaja.
Minun on annettu ymmärtää etten tiedä mitään lapsen kasvatuksesta, koska minulla on helppo lapsi.
En kuvittele olevani ylivertainen. Tiedän, että helppous hellittää jossain vaiheessa ja elämä tuo haasteita mukanaan, kyse onkin siitä miten itse asiaan suhtautuu.
Jos saan vielä lisää lapsia, en kuvittele heidän olevan samanlaisia kuin ensimmäinen. Haasteet lienevät erilaisia. Kyse on edelleen herkkyydestä ja suhtautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, että olet onnistunut äitinä. Tosin jos ítse olen rehellinen niin en usko että kukaan voi sanoa itse rehellisesti pitävänsä itseään hyvänä äitinä.
Toinen on tuo mistä moni muukin monen lapsen äiti on huomauttanut, että lisää lapsia niin harhaluulot voi karista. Ikävä kyllä. :) Itsellä oli myös joskus aikoinaan esikoinen oikea harjoittelukappale, itki suurin piirtein kerran viikossa jos silloinkaan, nukkui yöt, oppi kaiken aikaisin, söi eikä sairastellut ikinä. Luulin onneksi silloin että kaikki lapset menevät tällä tavoin. Vaan ei sitten ihan mennytkään.
Silti yhtään en antaisi pois ja kaikki lapset ovat aivan yhtä rakkaiota. Nykyään vaan naurattaa kun muistuu mieleen esikoisen vauva-aika!
Mun helpot vauvat/lapset on erittäin älykkäitä ja lahjakkaita monella saralla.
t 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et sitten onnistu saamaan toistakin helppoa lasta. Minua ärysttää nämä itseään niin loistavina pitävät äidit, jotka on sattuneet saamaan helpon tempperamentin omaavan lapsen. Useimmiten kuvitelmat kuitenkin karisee, kun seuraava lapsi huutaa, ei nukukaan tai on muuten vain kipakampaa sorttia. Mutta saahan sitä elää pilvilinnoissa.
Kyse on edelleen herkkyydestä ja suhtautumisesta.
Jep jep, kyse on suhtautumisesta ja herkkyydestä mutta voin omasta kokemukseta sanoa että herkkyys voi mennä yli ja kohta olet todella uupunut äiti-ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, että olet onnistunut äitinä. Tosin jos ítse olen rehellinen niin en usko että kukaan voi sanoa itse rehellisesti pitävänsä itseään hyvänä äitinä. Toinen on tuo mistä moni muukin monen lapsen äiti on huomauttanut, että lisää lapsia niin harhaluulot voi karista. Ikävä kyllä. :) Itsellä oli myös joskus aikoinaan esikoinen oikea harjoittelukappale, itki suurin piirtein kerran viikossa jos silloinkaan, nukkui yöt, oppi kaiken aikaisin, söi eikä sairastellut ikinä. Luulin onneksi silloin että kaikki lapset menevät tällä tavoin. Vaan ei sitten ihan mennytkään. Silti yhtään en antaisi pois ja kaikki lapset ovat aivan yhtä rakkaiota. Nykyään vaan naurattaa kun muistuu mieleen esikoisen vauva-aika!
Kyllä mä voin 100 prosenttisesti tosissani sanoa olevani todella hyvä ja onnistunut äiti.
t. taas 26 toisen viestini numeroa en huomannut katsoa
Mun väite: Yleensä ns. helpot lapset eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta).
Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.
Tämä on niin totta. Meillä on kolme "vaativaa" lasta ja olin pitkään kateellinen helppojen vauvojen äideille. Siinä missä niiden mussukat nukkui pitkät yöunet ja kunnon päikkärit, niin meidän lapset nukkuivat yöllä huonosti ja päivällä vielä huonommin. Luulin oikeasti, että vika on minussa mutta nykyään tiedän ettei näin ollut. Meidän lapset ovat testatusti älykkäitä; kaikki ovat olleet todella kiinnostuneita ympäristöstään pienestä pitäen. Kävelemään ovat oppineet melko aikaisin (8-10kk), puhumaankin nopeasti ja lukemaan 4v ikäisinä. Kaksi lapsista on aloittanut koulun 6 vuotiaana; kolmannen kohdalla on testit edessä nyt keväällä. Olin oikeasti tulla hulluksi vauva-aikana mutta kokemukseni perusteella valitsisin uudelleenkin mieluummin vaikean vauva-ajan ja älykkäät/haastavat lapset kuin helpon vauva-ajan ja "tavis" lapset.
Mutta onnea ap:lle täydellisestä muutaman kuukauden äitiydestä. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voi uskoa sua ikävä kyllä, me ollaan kaikki ihmisiä eikä kukaan ole täydellinen joten miten voisit olla täydellinen äiti?
Miten te oletatte että, jos lapsi on helppo, hän ei ole kiinnotunut ympäristöstään, tarkkaile, kommunikoi itkemällä ja nauramalla jne? Oma lapseni on hieman edellä kehitystasostaan. Neuvolan mukaan.
nukkui ja söi ja köllötteli rauhassa. Kaverini kehuskeli, kuinka osaa olla vauvan kanssa hyvä äiti kun sillä on perusturva kunnossa ja se uskaltaa pötkötellä yksin, eikä itke eikä huuda. Sama laulu jatkui kun lapsi kasvoi. Ei uhmaa, ei mitään.
Oman itsensä ylistys loppui sinä päivänä kun lapsi todettiin autistiksi.
Olin niin kypsä kaveriini, että uskallan näin nimettömänä tunnustaa kokeneeni vanhingoniloa.
Kahden koliikkilapsen ja allergisen lapsen äiti
sun esikoinen on muutaman KUUKAUDEN vanha?
Mä oikeasti pissin kohta housuun sun herkkyyksien kanssa....ap rakas, ei sun epävarmuus äitinä yhtään vähene sillä että yrität vakuuttaa itsellesi että sä olet muita parempi äiti. Usko pois, säkin tulet tyrimään monta juttua, sanomaan monta asiaa joita et tarkoittanut, olemaan väsynyt ja huonotuulinen tiuskijamamma ja kurppanaamainen vaimo. On helpompi vaan tunnustaa itselleen epätäydellisyys ja yrittää parhaansa saadakseen lapsensa jotenkin täysjärkisiksi aikuisiksi.
Ja usko pois, ei vaan ne muiden lapset vaan myös ne omat ärsyyttää aika monta kertaa ennenkun ne muuttaa kotoa.
Mä vähän luulen että ne sun ystävätkin olisivat enemmän läsnä jos sä vähän hellittäisit itsesi kanssa.
Mä en voi uskoa sua ikävä kyllä, me ollaan kaikki ihmisiä eikä kukaan ole täydellinen joten miten voisit olla täydellinen äiti?
olikin merkki älykkyydestä?
Minulla taas on kaksi ylihelppoa lasta jotka myös ovat testatusti älykkäitä, mutta eipä ole koskaan tullut mieleen että sillä olisi mitään tekemistä lapsen perustemperamentin kanssa!
Enkä usko sitä vieläkään.
aina auttavat, mutta vauvan temperamentille ei voi sitten mitään. Kahdella ystävälläni molemmilla oli ensimmäiset vauvat todella helppoja. Nukkuivat heti kahden viikon iästä lähtien yöt läpeensä, pitivät ihmisistä ja naureskelivat päivät pitkät. Ei turhia kitinöitä, vauvat olivat kaikkeen tyytyväisiä.
Molemmille tuli seuraavasta lapsesta se tyytymätön kitisijä, vaikka äitiys muuten oli hanskassa ja molemmilla hiukan vaikeahko imetys oli nyt helppoa ja hauskaa. Vauvat valvottivat öisin PALJON, päivisin olivat tyytymättömiä eivätkä olleet edes vieraiden silmiin tai korviin iloisia vauvoja. Äidit silti olivat rennompia ja tyynempiä kuin esikoisen kanssa - tosin toinen uupui aika pahasti yövalvomisiin yhden vuoden kieppeillä - mutta aluksi siis ottivat vauvavaiheen ilolla vastaan eivätkä edes rasittuneet yövalvomisista.
Vauvan temperamentille ei voi mitään. Erään ystäväni vauva nukkui vain puolen tunnin pätkiä. Ei mikään äiti voi olla niin hukassa, että jo synnäriltä saakka vauva on pilattu! :D
Kannattaisiko kuitenkin miettiä, että olet onnekas, kun vauvasi on temperamentiltaan tyytyväinen vauva ja että olet omalla hoidollasi saanut hänet sellaisena myös pidettyä? Tämä on ehkä totuudenmukaisempaa.
T. Kahden tyytyväisen vauvan äiti, ja nyt myös kahden hyvin uhmakkaan lapsen äiti