Näitä en uskalla sanoa ääneen äitiydestä. Kivittäkää.

Ja voin sanoa, että kyllä esikoinen on ollut sellainen harjoituskappale. En osannut yhtään ymmärtää mitä vauva halusi yms. Ja kun ympärillä oli anoppi ja oma äiti neuvomassa, niin eihän siitä mitään tullut. Syliä ei suositeltu, imetystä ei suositeltu, mitään ei suositeltu ja koko ajan vain niskan takana puhistiin, että on tuo nyt kumma vauva kun ei nuku läpi yön, kumma vauva kun äidissä roikkuu, kumma, kumma, kumma... Toisten lasten kohdalla oma kokemus on sitten auttanut ja ovat paljon helpompia olleet. Että en osannut!



Toisten raskaus ja lasten saaminen ei kyllä haittaa yhtään.



Ja jeps, kyllä ne toisten lapset on ärsyttäviä, mutta niin omatkin joskus on. ;)

joka kohdasta, myös tuosta kakkosesta... En ikinä tunnustaisi sitä kellekään tosin ja olenhan minä hyvien ystävieni vauvoista oikeasti iloinen, mutta jossain tilanteessa jossa oma lapseni jää ihan varjoon niin se kirpaisee omituisella tavalla. Olen itse ainoa lapsi ja luulen että se juontaa juurensa siitä, että sain oikeastaan koko lapsuuden 100% huomion, koska lähipiirissä ei ollut oikeastaan lainkaan muita lapsia!! Mulla tuli ekat omat kaveritkin vasta kouluiässä. Näin ollen kohta 3 pitää mulla aika hyvin paikkansa kun en ole kauheasti tottunut lapsiin ylipäätään.



Tuo 1. kohta päti minuun 10 kk ajan, olin oikeasti sitä mieltä että olen omalla herkkyydelläni vauvan tarpeiden suhteen onnistunut erinomaisesti luomaan maailmaan tyytyväisen lapsen, jonka kanssa arki sujuu kuin tanssi. Sitten lapsi oppi kävelemään hyvin varhain ja kaikki muuttui. Mulla oli käsissäni käsittämätön marakatti, joka ei ollut hetkeäkään tyytyväinen mihinkään ja kotimme oli kuin taistelutanner 10kk ikäisen "taaperon" repiessä kaiken mahdollisen alas ja raivotessa kun ei päässyt ylemmäs. Olin ihan shokissa pari kuukautta, kunnes sain raivattua kotimme hyvin pelkistettyyn kuosiin ja kaiken mahdollisen irtotavaran tuon pienen täystuhon ulottumattomiin. Tämä erittäin luminen talvi on ollut haasteellista, sillä talvitamineissaan ja talvikengissään noin pieni ei kuitenkaan pysynyt pystyssä ulkona, joten ulkoilut olivat myös ihan psykedeelisiä raivaritilanteita. Huhhuh. Nyt on jotenkin jo tottunut/turtunut/lapsikin on tottunut uuteen taitoonsa eikä ole niin 100%:sti vaan menossa johonkin koko ajan / turhautumassa siitä ettei pääse, että elämä on taas aika seesteistä. Joka tapauksessa sain elämältä aika hyvän näpäytyksen siitä, etten ehkä olekaan ihan niin erinomainen kuin ajattelin - ehkä siis ;) Eihän siitä voi olla varmuutta, onhan tuokin hankala vaihe aika hyvin ohitettu ;) ;)

vauvalla, varsinainen koliikki-ikä on 3-6 kk. Turha aina kirkkain silmin väittää koliikiksi, samoin kuin aivan vastasyntyneen huutoakaan. Harvemmin on sitä.

Minua harmittaa, kun muut saavat lapsia. En ole kärsinyt lapsettomuudesta,mutta mielestäni on epäreilua, että hypetys keskittyy heihin.

Tarkoititko tällä siis sitä, että sä koet, että muiden äitien saama huomio on sulta pois.

muttei noita tosiaan kannata ääneen sanoa, eikä mulla ole tarvettakaan sanoa

Lähipiiriini on syntynyt paljon vauvoja ja ihmiset lupasivat tulla sitten käymään ja olivat iloissaan uudesta vauvasta,mutta kilin kellot. Kylläpä on aika rauhassa saanut olla.

Ap.

rehellinen, ainakin itsellesi.



Minullakin on kaksi helppoa lasta ja uskon että äidin herkkyys lapsen tarpeille, rauhallisuus jne edesautta tätä helppoutta MUTTA paljon suurempi tekijä on lapsen synnynnäinen temperamentti.



En ole koskaan laskenut omaksi ansiokseni helppoja lapsiani, enkä ajatellut että haastavampien tapausten äidit eivät vain osaa.



Tuo sun "kakkoskohtasi" oli hassu :D



Ja viimeisen kohdan varmaan aika suuri osa ihmisistä allekirjoittaisi :)

Minulla on muutaman kk ikäinen helppo lapsi,esikoinen. Uskon, että omalla toiminnalla ja herkkyydellä ts. olemalla hyvä äiti, voi edesauttaa lapsen helppoutta.

Näin minäkin luulin esikoiseni, kiltin, rauhallisen ja tyytyväisen vauvan kanssa, joka nukkui hyvin, söi hyvin ja on edelleen (nyt jo 18 v) kaikin puolin järkevä ihminen. Luulin olevani niin tasapainoinen ja hyvä äiti.

Ja katin kontit, sitten sain toisen lapseni, joka on temperamentiltaan aivan erilainen.

1) Kaikki eivät aina osaa kaikkea. Et sinäkään varmasti osaa jotain ja vaikka vauva-aika menisi helposti, voi sinullakin olla sormi suussa teinin kanssa. :) Totta kai omalla toiminnalla voi saada elämään rytmiä ja helpottaa lapsen oloa, mutta tapoja on monia, eivätkä kaikki niksit toimi kaikkiin lapsiin.



2) Kyllähän se ärsyttää, kun oma lapsi on "jo" 8 kk ja se viereinen kaksikuisen vauvan äiti saa kaiken ihailun ja kyselyn. :D Toisaalta on helpotus, että saa käydä kaupassa rauhassa, eikä ketään enää kiinnosta näin iso lapsi.



3) Totta helvetissä muiden lapset ovat ärsyttäviä. Onhan se omakin lapsi välillä maailman ärsyttävin olento, miksei sitten jonkun toisen lapsi.

Lähipiiriini on syntynyt paljon vauvoja ja ihmiset lupasivat tulla sitten käymään ja olivat iloissaan uudesta vauvasta,mutta kilin kellot. Kylläpä on aika rauhassa saanut olla. Ap.

Vanhako olet?

paljon opittavaa äitiydestä ja elämästä yleensä..



Tulet vielä pyörtämään nuokin kirjoitukset ja ajatukset moneen kertaan.



T. kohta viiden äiti

että olen hyvä äiti ja herkkys ja blaa blaa kun vauvani olivat helppoja. Kolmas ja viides lapsista olivatkin ihan toista maata:)



No aukeni silmät muutenkin. Nyt nämä 2 ensimäistä helppoa vauvaa ovat todella hurjimuksia murkkuina:)



Ja nämä kolmas ja viides ovat sopuisia ja rauhallisia esimurkkuja.



seitsemän äiti



Ps. en ole ollut koskaan kateellinen toisten huomiosta kun he saavat vauvoja

Minulla on muutaman kk ikäinen helppo lapsi,esikoinen..

kunnon johtopäätökset.

Omasta mielestäni pikkulapsiarki on aina helppoa (valvomisineen, korvakierteineen ym.), verratuna siihen mitä myöhemmin on joka tapauksessa tulossa kun lapset lähtevät laajentamaan reviiriään...

Siperia opettaa.

Minulla on helppoja ja vaativia lapsia, ja nämä piirteet ovat kyllä selvästi tulleet ilmi heti syntymästä lähtien.

Vissiin osaan olla hyvä äiti vain osalle lapsistani ;)



Yhtälailla onnellisia kaikki lapseni kuitenkin näyttävät olevan.

jos vielä saat vauvoja, hekin ovat helppoja tapauksia ja saat pitää kiinni omasta täydellisyydestäsi. Itse ajattelin 6v sitten aivan samoin, etenkin kun kahdella ystävälläni oli "vaikeampi" vauva, niin olin varma, että olisin osannut hoitaa heitä paremmin näitä haastavia tapauksia.

Mutta nyt viimeistään oman 3. lapsen, joka on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja muutenkin olen oppinut paljon enemmän äitiydestä, vanhemmuudesta jne., en koe tarvetta päteä oikeastaan millään äitiyteen liittyvällä. Ja on tämä kuopuskin usein ja monien muidenkin mielestä hauska tapaus vängätessään vähän kaikessa vastaan. Toisaalta olen iloinen, että vasta nyt tuli tämä temperamenttisempi, esikoisen kohdalla olisin voinut olla hädissäni ja miettiä mitä muut minusta ajattelevat äitinä.



Melkein voisin kääntää tuon sinun ajatuksesi, että ne äidit saavat helppoja lapsia, jotka eivät haastavia kestäisikään/jaksaisikaan - eli kaikille annetaan niin paljon, kun jaksaa harteillaan kantaa.



2. kohtaa en ymmärrä, sinulla selvästi tarve saada huomiota ja sädekehää pääsi päälle.



3. eiköhän kaikilla löydy vähintään yksi lapsi, jota ei voi sietää - ei sitä silti pidä näyttää muille.

siihen asti, kunnes alkoi liikkumaan..

paljon opittavaa äitiydestä ja elämästä yleensä..

Tulet vielä pyörtämään nuokin kirjoitukset ja ajatukset moneen kertaan.

T. kohta viiden äiti

itseskin varmaan esikoisen aikaan ajatellut vaikka mitä itsestäni ja taidoistani, mutta kolmen jälkeen en muita äitejä arvostele. jokainen tekee parhaansa ja tyylejä sekä tapoja on monenlaisia, puhumattakaan lapsista.

rehellisyydestä rangaistaan. Mutta olen kyllä samoilla linjoilla ap:n kanssa.

rehellisyydestä rangaistaan. Mutta olen kyllä samoilla linjoilla ap:n kanssa.

helppoja tai vaikeita lapsia, on vain huonoja äitejä?

paljon opittavaa äitiydestä ja elämästä yleensä..

Tulet vielä pyörtämään nuokin kirjoitukset ja ajatukset moneen kertaan.

T. kohta viiden äiti

Sitä esikoisen kohdalla kuvittelee vaikka mitä. :D

T. Kahden, hyvin erilaisen lapsen äiti