Näitä en uskalla sanoa ääneen äitiydestä. Kivittäkää.

Synnynnäinen temperamentti ei korreloi älykkyyden kanssa.

Älykkyys ilmenee muutenkin kuin tyytymättömyytenä ja vaativuutena.

Älykäs voi olla myös tarkkalija joka ei pidä melua itsestään.

eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta). Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.

Kokeita tarkistellessa sitä huomaa, että yleensä niillä hiljaisilla oppilailla on myös parhaimmat koetulokset. Toisaalta joskus on porukkaan mahtunut pari rämäpäätä, jotka menestyvät hyvin, mutta eivät millään jaksaisi keskittyä kuuntelemaan. Olen vahvasti samaa mieltä, että monenlaisella temperamentilla voi olla älykäs tai olla olematta.

vastata vauvan tarpeisiin. Yleensä vauva huutaa nälkää, eikä mitään koliikkia.

Tyttöni on ollut aina rämäpää. Suunnattoman kiltti kylläkin, mutta tempperamenttinen ja vaativa. Luokkansa priimus todella huimasti. Jo neuvola-aikoina todettiin aina, että kehitys menee pari vuotta edellä.

Luokalla myös toinen tyttö, joka on hyvä koulussa. Hiljainen lettitukkainen tyttö, joka harrastaa pianonsoittoa. Mutta helvetin ilkeä ja salakavala ja kiusaa pienempiä.

Ja kas. Tämä blondi saa stipendin ja parempia numeroita kuin tyttöni, kuka vetelee kymppejä koko ajan. Tyttöni tuntiosaaminen on hyvä ja kun olen opettajien kanssa puhunut, ei häiritse tunnilla ja osallistuu ja auttaa huonompia oppilaita, mitä tämä hiljainen blondi ei tee.

Mutta kun tyttöni on ns. poikatyttö rämäpää, joka puhua purputtaa ja nauraa kailottaa ja juoksee ja hyppää ja elehtii ja suuttuu.

Ja olen todellakin päiväkodista asti käynyt kaikki määrätyt keskustelut ja koskaan ei ole puhuttu, että tyttöni häiritsisi, kiusaisi tms.

Mutta kun ei ole hiljainen blondi, joka osaa vienosti hymyillä kun on tarvetta ja ujuttaa tekemisiään toisten niskoille.

Synnynnäinen temperamentti ei korreloi älykkyyden kanssa.

Älykkyys ilmenee muutenkin kuin tyytymättömyytenä ja vaativuutena.

Älykäs voi olla myös tarkkalija joka ei pidä melua itsestään.

eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta). Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.

Kokeita tarkistellessa sitä huomaa, että yleensä niillä hiljaisilla oppilailla on myös parhaimmat koetulokset. Toisaalta joskus on porukkaan mahtunut pari rämäpäätä, jotka menestyvät hyvin, mutta eivät millään jaksaisi keskittyä kuuntelemaan. Olen vahvasti samaa mieltä, että monenlaisella temperamentilla voi olla älykäs tai olla olematta.

vastata vauvan tarpeisiin. Yleensä vauva huutaa nälkää, eikä mitään koliikkia.

Monet vanhemmat vain piilottavat sen osaamattomuutensa lapsen tempperamentin taakse. Sitä suuremmalla syyllä sitä hankalaa tempperamenttia tulee koulia, opettaa ja ohjata jotta saa lapsesta "helpon". Tämä tuppaa vanhemmilta unohtumaan. Yleensä vain kuulee, ettei voi kasvattaa kun lapsi on niin tempperamenttinen.



t. päiväkodin täti, viiden helpon lapsen äiti

(lomalla)

niinkuin ekaluokkalainen ton sun äitiytesi kanssa. Kun mietit miten paljon ekaluokkalainen ymmärtää tulevasta koulu-urastaan voit suhteuttaa omaa tilannettasi tähän äitiyden koko kuvaa. Suuri osa äideistä on tuossa vaiheessa vielä ihan kuutamolla koko jutusta. Samoin suuri osa äideistä tarvitsee tuossa vaiheessa paljon uskoa omaan äitiyteensä, kun muutos ja vastuu on niin suuri. Siinä auttaa hormonit ja välillä kaikenlaiset ylilyönnitkin.

Äidin ja lapsen vuorovaikutus vaikuttaa todella paljon äidin ja lapsen elämään, mutta se miten se vuorovaikutus lähtee sujumaan riippuu hyvin paljon lapsen ja äidin temperamentista, äidin omista lapsuudenkokemuksista, siitä onko lapsi täysin terve vai onko esim. allergiaa, suoliston kehitysvaihe vielä kesken yms. Perhetilanne, muut ihmiset, kaikki vaikuttaa. ON oikein että herkistyy ja pyrkii olemaan hyvä äiti, se on äitiyden tarkoitus- ja olosuhteet ovat varmaankin olleet sulle suht suopeat. Lapsi kasvaessaan ja elämän olosuhteet muutenkin kuitenkin opettavat sulle pikku hiljaa sen tärkeimmän; et voi hallita, voit vain rakastaa ja yrittää parhaasi. SE meneekö lopulta hyvin tai huonosti ei ole sun hallinnassasi. Suuri osa äidesitä myös haluaa olla, ja yrittää olla hyvä äiti- sekin on kasvun paikka ymmärtää. Ja varmaa on myös se että jos lapsi on helppo se ei ole äidin ansiota ja jos taas vaikea se ei ole äidin vika. Nauti ihmeessä lapsestasi. Hän opettaa sulle armollisuutta niin itseäsi kuin toista kohtaan.

Itse ajattelin,kun olin jonkin aikaa elänyt toisen lapsen saatuani, että ei tosiaan ole minun ansiotani se, että lapsi on helppo tai lapsen kanssa on helppoa. Normaali kehitys tulee lapsesta itsestään. Kun lapsella on jokin juttu ehkäisemässä normaalia kehitystä, hän tarvitsee aikuisen apua ja myös asiantuntijoiden apua. Itsellä kokemusta neurologisista jutuista ja nehän tajutaan vasta myöhemmin ja vasta jälkeenpäin ymmärtää, että siitä se ja se jo vauva-aikana varmaan johtui.



Saavat olla onnellisia ne, joilla on helppo ja terve lapsi. Mutta kyllä sitä vaativaa, ei ihan normaaliakaan voi täysin rakastaa. Ja itseään myös vaikka ei täydellinen äiti olekaan

Monet vanhemmat vain piilottavat sen osaamattomuutensa lapsen tempperamentin taakse. Sitä suuremmalla syyllä sitä hankalaa tempperamenttia tulee koulia, opettaa ja ohjata jotta saa lapsesta "helpon". Tämä tuppaa vanhemmilta unohtumaan. Yleensä vain kuulee, ettei voi kasvattaa kun lapsi on niin tempperamenttinen.

t. päiväkodin täti, viiden helpon lapsen äiti

(lomalla)

Monet vanhemmat vain piilottavat sen osaamattomuutensa lapsen tempperamentin taakse. Sitä suuremmalla syyllä sitä hankalaa tempperamenttia tulee koulia, opettaa ja ohjata jotta saa lapsesta "helpon". Tämä tuppaa vanhemmilta unohtumaan. Yleensä vain kuulee, ettei voi kasvattaa kun lapsi on niin tempperamenttinen. t. päiväkodin täti, viiden helpon lapsen äiti (lomalla)

niin hyvin kuin olen osannut ja hyvin olen mielestäni myös onnistunut. Ovat temperamentiltaan ihan erilaisia. Ja olivat hyvin vaikeita ja haastavia pienenä; molemmat sairastivat koko ajan, oli vaikeaa allergiaa ja sairaalareissuja, olin välillä niin rikki että hyvä kun jaksoin hengittää. Itselläni meni näistä vaikeista vuosista toipumiseen monta vuotta ja jälkeenpäin olen tehnyt kaikkeni jotta ne aukot mitä tuossa ahdistavassa kaaoksessa syntyi vuorovaikutukseen, tulisivat korjattua. Olen tehnyt paljon valintoja lasteni hyväksi. Ikinä en ole ajatellut että heidän pitäisi olla helppoja. Eivät ole edelleenkään helppoja, ovat yhtä sitkeitä ja temperamenttisia kuin minä. Meillä menee nykyään oikein hyvin, otamme edelleen haasteet vastaan sellaisina kuin tulevat. Mulla ei oo missään kohtaa ollut sellaista paperia nenän edessä et olisin voinut rastittaa vaihtoehdon "otan helpot lapset". Ammattikasvattajana kommenttisi on tosi loukkaava ja typerä. Ei todellakaan ole vanhemmista kiinni ovatko lapset helppoja ja haastavia. Onneksi olet lomalla etkä levittämässä tuota skeidaa hoitolapsiisi. Luulisi et edes ammattilaiset ymmärtää kunnioittaa sitä työtä mitä vanhemmat joutuvat tekemään haastavien lastensa vuoksi ja ymmärtää pitää suunsa kiinni jos on itse saanut niitä "helppoja". Onhän ihan tutkittua et lapset ovat hyvin eri lailla vanhempiaan kuormittavia- sekä luonteen et terveytensä vuoksi. Eikä se ole vanhempien valittavissa miten käy. Vanhemmat voi vaan yrittää parhaansa ja monelle se tarkoittaa paljon, paljon työtä ja väsymystä.

rehellisyydestä rangaistaan. Mutta olen kyllä samoilla linjoilla ap:n kanssa.

helppoja tai vaikeita lapsia, on vain huonoja äitejä?

osittain vaikeus tai helppous on lapsen temperamentissa, mutta on kyllä joitakin asioita, joissa vanhemmat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, onko lapsen hoito helppoa vai vaikeaa. Esim. eräällä kaverillani on klassinen "syömisongelmainen" lapsi. Äiti valittaa, kun lapsi ei syö. No ei kai, kun äiti on opettanut lapsen siihen, että jos ei syö ruoka-aikana kunnon ruokaa, saa napostella välipaloja milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Tämä on sivusta katsottuna varsin silmiinpistävää. Toinen taas ei tunnu olevan lainkaan "sensitiivinen" lapsensa suhteen. Lapsen 9 kk iän eroahdistuksen tämä äiti tulkitsi uhmaksi, joka oireili mm. siten että lapsi itki öisin yksin huoneessaan. Vanhempiensa kanssa samassa huoneessa lapsi olisi nukkunut huomattavasti paremmin, mutta periaatteesta vanhemmat huudattivat lastaan omassa huoneessaan. Mielestäni nämä kaksi ovat esimerkkejä siitä, miten lapsi tulkitaan vaikeaksi, vaikka tosiasiassa vanhemmat eivät vaan osaa.

vastata vauvan tarpeisiin. Yleensä vauva huutaa nälkää, eikä mitään koliikkia.

että ylennät itseäsi alentamalla muita äitejä??

Tiedätkö ollenkaan kuinka paljon pienillä lapsilla on mm terveydestä johtuvia ongelmia, miksi he huutavat? MInäkin olin varmaan tosi taitamaton äiti kun lapseni huusi ensin 3kk-luulin koliikiksi, sitten todettiin et hän on vaikeasti allerginen ja huusi tuskiaan. Olenko siis taitamaton ja huono äiti kun elimistöni ei onnistunut eliminoimaan hänen allergiaansa? Minusta on tärkeää vähätellä toisten äitiyttä, jokaiselle se on kuitenkin yhtä suuri mullistus ja jokainen siitä yrittää parhaan taitonsa mukaan selvitä. JOku tarvitsee siihen apua, suurelle osalle se on melkoinen opintie. Ja jokaisella äidillä on hyvin erilaiset eväät ryhtyä äidiksi. Mistä päättelet et sinun tapasi ja taitosi on jotenkin parempi kuin muiden?

vastata vauvan tarpeisiin. Yleensä vauva huutaa nälkää, eikä mitään koliikkia.

Meillä oli kakkonen koliikkivauva. Ei huutanu nälkää ei. Koliikkikin selvisi sitten myöhemmin: olikin maitoallergia.

vastata vauvan tarpeisiin. Yleensä vauva huutaa nälkää, eikä mitään koliikkia.

Meillä oli kakkonen koliikkivauva. Ei huutanu nälkää ei. Koliikkikin selvisi sitten myöhemmin: olikin maitoallergia.

varsinkin tämä kakkonen oli aivan kylmän hikinen ja valkoinen kun huusi tuntitolkulla. Yöt nukkui ja aamupäivät iloinen, illalla alkoi huuto kun kellosta ajoitettuna ja HUUSI kaarella 4 tuntia. Mä olin sitten varmasti vaan taitamaton äiti.

ap: kirjoitukset esikoisen, joka tosin oli haastava ja koliikki, joka myöhemmin diagnosoitiin allergiaksi, ja helpon kakkosen, joka vain hymyili ja oli tyytyväinen. Mutta 4v suorittamisen jälkeen avioliitto oli ihan retuperällä ja minä olin aivan väsynyt elämään, äitiyteen, lapsiini.

Alkoi pitkä toipuminen ja suorittamisesta irtipäästäminen ja voi kuinka nyt nautin - siis nautin äitinä olosta niin kahdelle vanhemmalle kuin pienelle kuopuksellekin. Lisäksi minulla on vielä rinnallani mies, joka on jaksanut kaikki nämä vuodet ja, joka toivottavasti vihdoin tuntee riittävänsä minulle ja lapsillekin omana itsenään, ilman että mitään tarvitsee muuttaa tai yrittää tehdä elämästä täydellistä, koska sitä se jo on, kaikkine hullunkurisuuksineen ja vaikeuksineen. Oikeasti riittävän hyvä on se paras vaihtoehto!

Kun todella osaat olla hyvä äiti ja ottaa asiat rennosti, ei sinun tarvitse tuntea riittämättömyyttä, olla kateellinen muille pienten lasten äideille. Jopa niistä inhokkilapsista voi löytää sen yhden hyvän asian ja keskittyä sitten siihen. Itselläni ei edes noita inhokkeja ole, jotenkin on vain oppinut hyväksymään ihmiset omanlaisinaan ja etenkin lasten kohdalla haluan antaa positiivista huomiota, koska siitä se itsetunto ja -tuntemus kehittyy, pienestä pitäen.

En ole väittänyt olevani täydellinen tai ylivertainen. Hyvä äiti väitän olevani kyllä.

Lapseni on lähempänä puolta vuotta.

Minä koen olevani riittämätön äitinä ja vaimona välillä,mutta sehän on normaalia? Eikö se ole hyvää äitiyttä, että tiedostaa nämä asiat ja tekee niille jotain?

Mun väite: Yleensä ns. helpot lapset eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta). Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.

Se taitaakin kuitenkin olla niin, että ns helpoilla vauvoilla on paljon älykkäämmät vanhemmat, jotka osaavat täyttää lapsen tarpeet ennen kuin sen täytyisi rääkyä pää punaisena pakottaen tekemään jotakin. :) Tämä on ihan tutkitusti totta.

Mun väite: Yleensä ns. helpot lapset eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta). Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.

Se taitaakin kuitenkin olla niin, että ns helpoilla vauvoilla on paljon älykkäämmät vanhemmat, jotka osaavat täyttää lapsen tarpeet ennen kuin sen täytyisi rääkyä pää punaisena pakottaen tekemään jotakin. :) Tämä on ihan tutkitusti totta.

helppoja tai vaikeita lapsia, on vain huonoja äitejä?

Sillä tietynlainen temperamentti tarvitsee tietynlaisen vastakaiun. Siis, jos lapsi ja äiti on jo alusta asti eri aaltopituuksilla, niin ongelmia kyllä tulee vastaan.

Itse olen esikoisen kanssa tehnyt paljon virheitä ja pitkään olin sitä mieltä, että esikoisen ja kuopusken välillä vaan luonne-ero, että olen hyvä äiti, mutta esikoinen vain on niin haastava (kuopus on rauhallisen ja tyytyväisen lapsen ilmentymä). Jälkeenpäin olen tajunnut monia virheitä joita olen tehnyt. Temperamenttinen esikoinen olisi tarvinnut enemmän "menoa ja meininkiä" (itse olen rauhallisten juttujen ystävä, niinkuin kuopuksenikin, joka nauttiikin kirjojen lukemisesta ja köllöttelystä, vaunukävelyistä ilman, että yrittää saada turvavöitä auki ja juosta karkuun niinkuin esikoinen aina teki taaperoiässä).

Eli jälkeenpäin uskon, että on äitiydelläkin osansa asioissa. Kaikkien lasten kanssa ei vain osaa toimia oikein, vaikka olisi niiden äiti ja tekisi parhaansa. Onneksi sain jo aika alussa apua ja pääsin käsittelemään esikoiseni haastavaa temperamenttia ja kasvatuskeinoja siihen kasvatuspsykologin kanssa, joka kertoi minulle paljon asioita joita en tiennyt, vaikka luulin tietäväni äitiydestä kaiken...

Sitä suuremmalla syyllä sitä hankalaa tempperamenttia tulee koulia, opettaa ja ohjata jotta saa lapsesta "helpon".

Josef Fritzl. Hänhän yritti koulia kovapäisestä tyttärestään tottelevaisempaa...

Mene hoitoon 64, loma ei riitä.



Mulla on molemmat lapset tosi tempperamenttisiä. Luulin että vauvat on sellaisia, kunnes huomasin et joillakin on niitä kilttejä vauvoja, montakin, enkä enää ihmetelly miks väsyn kahden kanssa, ja toiset ei neljänkään. Heh, elämä on arpapeliä monessa kohtaa, olen kuitenkin ylpeä lapsistani, vaokken voikaan sanoa olevani mikään hyvä äiti, tai onnistunut, mutta ne lapset on vaan niin iania. Nimenomaan omat. Ei niinkään toisten. :)