Näitä en uskalla sanoa ääneen äitiydestä. Kivittäkää.

tempperamenttinen touhuaja? Eikö kaikki vauvat ovat tempperamenttisia - myös ne leppoisat lekottelijat? Vai onko ns. tempperamenttinen vauva mielestäsi parempi kuin leppoisa lekottelija?



Kummallista, että sinua harmittaa kun muut saavat lapsia. Miksi se olisi sinulta pois - olethan itsekin lapsen saanut. Ymmärtäisin, jos lapsettomuudesta kärsivää harmittaa kun muut saavat lapsia mutta sinua en ymmärrä... Minulla on myös vaikeuksia ymmärtää tuoreita äitejä, joiden mielestä he ovat maailman napa sen vauvansa kanssa. Se, että perheeseenne syntyy vauva ei muuta muiden elämää - pahoittelen mutta näin se vain on. Voit myös kuvitella olevasi ylivertainen muihin äiteihin verrattuna mutta he voivat ajatella itsestään samoin. Omalle lapsellesi olet kuitenkin paras äiti ja sen pitäisi riittää.

sun esikoinen on muutaman KUUKAUDEN vanha? Mä oikeasti pissin kohta housuun sun herkkyyksien kanssa....ap rakas, ei sun epävarmuus äitinä yhtään vähene sillä että yrität vakuuttaa itsellesi että sä olet muita parempi äiti. Usko pois, säkin tulet tyrimään monta juttua, sanomaan monta asiaa joita et tarkoittanut, olemaan väsynyt ja huonotuulinen tiuskijamamma ja kurppanaamainen vaimo. On helpompi vaan tunnustaa itselleen epätäydellisyys ja yrittää parhaansa saadakseen lapsensa jotenkin täysjärkisiksi aikuisiksi. Ja usko pois, ei vaan ne muiden lapset vaan myös ne omat ärsyyttää aika monta kertaa ennenkun ne muuttaa kotoa. Mä vähän luulen että ne sun ystävätkin olisivat enemmän läsnä jos sä vähän hellittäisit itsesi kanssa.

En ole väittänyt olevani täydellinen tai ylivertainen. Hyvä äiti väitän olevani kyllä.



Lapseni on lähempänä puolta vuotta.



Minä koen olevani riittämätön äitinä ja vaimona välillä,mutta sehän on normaalia? Eikö se ole hyvää äitiyttä, että tiedostaa nämä asiat ja tekee niille jotain?

joka olikin ihan erilainen vauva... Tuttu on myöntänyt, että ekan kanssa ihmetteli muiden äitien valituksia, että miten ne tekee siitä vauvan/lapsen hoidosta niin vaikeaa. Tokan lapsen jälkeen ymmärsi, että VAUVAT ON ERILAISIA.

Minulla on muutaman kk ikäinen helppo lapsi,esikoinen. Uskon, että omalla toiminnalla ja herkkyydellä ts. olemalla hyvä äiti, voi edesauttaa lapsen helppoutta. Välillä tuntuu, että muut äidit eivät vaan osaa.

En ymmärrä koliikkia. Allergiasta aiheutuvat itkut ym ymmärrän, mutta ihan puhdasta koliikkia en ymmärrä.

Koliikkivauvoista ajattelen kuten ap helpoista vauvoista, eli kyse olisi vanhemman kyvykkyydestä. Mutta en sano sitä ääneen. Minulla on 4 lasta, sekä pelkkää rintaa että pelkkää pulloa saaneet, kellään ei ole ollut mitään koliikkia. Pullovauvoilla ei edes vatsanväänteitä.



Noin muuten, muiden lapset ovat rumia ja ärsyttäviä. Vain omat lapset ovat kauniita, älykkäitä, ja ihastuttavia.

Koska tiedän tämän, en odota muiden äitien kehuvan minun lapsiani, en vauvana enkä myöhemminkään.

Mutta ei heidän tarvitse rumat rääpäleet vierellään tulla myöskään arvostelemaan minun lasteni kokoa tai näköä. Eikä luonnetta, koska lapsellan on luonnetta ja persoonaa paljon enemmän kuin yhdelläkään muulla lapsella.



Äitinä olen paljon, paljon parempi kuin kukaan muu. No, muutamia hyviä tiedän, mutta sitten on niitäkin, ja paljon!, jotka on ihan .. lepsuja tai liian ankaria tai välinpitämättömiä tai jotain muuta epäkelpoa.

Tämmöisten ihmisten on turha ilmaista edes nonverbaalisesti minulle, että olisin heidän mielestään huono äiti ja kasvattaja, koska itse ovat huonompia. Eivät ainakaan parempia.



Näin se vaan maailmassa menee, myös mamma-maailmassa, mutta älkäämme sanoko sitä ääneen edes täällä, muuten tulee sota.

33, oikeastiko siis ajattelet että se lasesi vaativuus olikin merkki älykkyydestä?

Minulla taas on kaksi ylihelppoa lasta jotka myös ovat testatusti älykkäitä, mutta eipä ole koskaan tullut mieleen että sillä olisi mitään tekemistä lapsen perustemperamentin kanssa!

Enkä usko sitä vieläkään.

Vaativuus ja älykkyys kulkevat käsi kädessä - ainakin meidän lasten kohdalla. En pidä lapsiani ylivertaisina mutta ne lähipiirin helpot vauvat ovat kasvaneet ihan tavallisiksi keskiverto lapsiksi ilman mitään erityisiä lahjakkuuksia. Siinä ei ole mitään pahaa mutta en tiedä yhtään helppoa vauvaa, joka olisi osoittautunut erittäin älykkääksi. En tiedä millä testeillä, missä tai miksi sinun lapsesi on testattu mutta tiedän, että aiheesta löytyy myös tieteellistä näyttöä ja olemme myös keskustelleet asiantuntijan kanssa aiheesta testien yhteydessä (nyt ei puhuta mistään neuvola palikkatesteistä tai koulussa tehtävistä arvioinneista).

Meillä taas meni niin, että esikoisella oli koliikki ja ensimmäiset kolmekuukautta oli aika kauheaa aikaa. Kun siitä selvittiin, niin lapsi on ollut kuin enkeli, hyvin helppo ja kiltti... ja minä kiillotin sädekehääni kun olen niin hyvä ja herkkä äiti ja katselin nokkavarttani pitkin kurittomia kakaroita.

Toinen taas oli vauvana oikea unelma, muuta kuin sänkyyn laittoi niin nukahti heti, ei ollut mahavaivoja, ei kiukutellut ja taas minä taputtelemaan itseäni selkään kun olen niin hyvä... Nyt revin kakkosen kanssa hiuksia päästäni, samantien kun lapsi lähti liikkeelle niin on ollut yksi täystuho. Kasvatustavat tai - periaatteet eivät ole muuttuneet miksikään, hän nyt on vain yksilönä erilainen kuin esikoinen.



Vaikka meille ei tulekaan enää lapsia,enkä siis enää lisää halua, niin silti minäkin hieman kadehdin odottavien äitien saamaa huomiota, voin kyllä myöntää.



Minuakin ärsyttää välillä toisten lapset, varsinkin sellaisissa tilanteissa, missä itse toimisin toisin kuin vieraan lapsen vanhemmat. Esim. jos lapsi kiukuttelee todella voimakkaasti ja ei usko vanhempiaan, niin silloin totisesti tekisi mieli laittaa lapselle rajat. Mutta tämä on kyllä sitten loppukädessä vanhemmista kiinni, ei lapsesta...



Minua ärsyttää kun yhden lapsen äiti valittaa väsymystään niin siihen sitten joukko useamman lapsen äitejä kertoo että helppoahan sulla nyt on mutta odotas kun tulee lisää... Tällä periaatteella 10 lapsen äitikään ei saisi valittaa, koska jossain on 11 äiti ja sillä on aina rankempaa jne. Jokaisen kokemus väsymisestä lähtee sen hetkisestä tilanteesta ja minusta on hirveää, miten toisen henkilökohtainen kokemus lytätään arvottomana.



Eli jos olen tottunut siihen, että minulla on yksi lapsi ja normaali arki rullaa ok ja sitten lapsi sairastuu, niin silloinhan minulla on vaikeampaa siihen peruslähtökohtaan verrattuna. Samoin on neljän lapsen äidillä jne. Mutta olen huomannut, että tästä ei ääneen saa puhua, koska silloin se äiti, jolla on eniten lapsia, loukkaantuu.

En ole väittänyt olevani täydellinen tai ylivertainen. Hyvä äiti väitän olevani kyllä. Lapseni on lähempänä puolta vuotta. Minä koen olevani riittämätön äitinä ja vaimona välillä,mutta sehän on normaalia? Eikö se ole hyvää äitiyttä, että tiedostaa nämä asiat ja tekee niille jotain?

Kuulostaa siltä, että tärkeilet ja pyrit täydellisyyteen. Olen suoriutuja ja suorittaja - suoritat äitiyttä ja vaimoutta/parisuhdetta.

Toinen vaihtoehto voisi olla rentous. Sitä sinä et ole. rento. Et ole rento äiti, etkä rento aviopuoliso. Ehkä olet nyt oma itsesi. Hmm.

Mulla oli myös ihanan helppo vauva kunnes 8kk tuli täyteen. Sitä ennen oli oli ihana hyvin nukkuva ja syövä vauva. (kk kun tuli täyteen ihanasta vauvastani kuoritui oikea pikku-piru.

Ärsyttävä temperamenttinen koheltaja joka ei edelleenkään tottele mitään :D on nyt parivuotias.

Puolen vuoden päästä ap tulee takaisin itkemään minne hänen lepposa kultamussukka on kadonnut ja mikä ihme sen tilalle on tullut :D

aina auttavat, mutta vauvan temperamentille ei voi sitten mitään. Kahdella ystävälläni molemmilla oli ensimmäiset vauvat todella helppoja. Nukkuivat heti kahden viikon iästä lähtien yöt läpeensä, pitivät ihmisistä ja naureskelivat päivät pitkät. Ei turhia kitinöitä, vauvat olivat kaikkeen tyytyväisiä.

"Nukkuivat yöt läpeensä" - minun kuusiviikkoiseni nukkuu lähinnä aamuisin, yleensä ei yöllä lainkaan. :D

Ja joo, selvästi olen epäherkkä, kun vauvallani on äidin ruokavaliomuutoksista riippumatta vatsakipuja.

Jos esim hyvä koulumenestys (ilman erityisiä ponnisteluja) ei kerro siitä mitään?

Tämä on niin totta. Meillä on kolme "vaativaa" lasta ja olin pitkään kateellinen helppojen vauvojen äideille. Siinä missä niiden mussukat nukkui pitkät yöunet ja kunnon päikkärit, niin meidän lapset nukkuivat yöllä huonosti ja päivällä vielä huonommin. Luulin oikeasti, että vika on minussa mutta nykyään tiedän ettei näin ollut. Meidän lapset ovat testatusti älykkäitä; kaikki ovat olleet todella kiinnostuneita ympäristöstään pienestä pitäen. Kävelemään ovat oppineet melko aikaisin (8-10kk), puhumaankin nopeasti ja lukemaan 4v ikäisinä. Kaksi lapsista on aloittanut koulun 6 vuotiaana; kolmannen kohdalla on testit edessä nyt keväällä. Olin oikeasti tulla hulluksi vauva-aikana mutta kokemukseni perusteella valitsisin uudelleenkin mieluummin vaikean vauva-ajan ja älykkäät/haastavat lapset kuin helpon vauva-ajan ja "tavis" lapset.

Mutta onnea ap:lle täydellisestä muutaman kuukauden äitiydestä. =)

Minä nukuin synnäriltä asti yöt kahdessa erässä ja alle 4 kk iästä asti putkeen. Olin erittäin helppo vauva. Älykkyys on kuitenkin vähän jotain muuta kuin väität (ihan testien ja opintomenestyksen yms. perusteella).

Myöhemmin kyllä sitten olin erittäin haastava lapsi, mutta vauvana helppo.

Onneksi en ole säilynyt noin tyhmänä neljän lapsen jälkeen:D

En ymmärrä koliikkia. Allergiasta aiheutuvat itkut ym ymmärrän, mutta ihan puhdasta koliikkia en ymmärrä.

Koliikkivauvoista ajattelen kuten ap helpoista vauvoista, eli kyse olisi vanhemman kyvykkyydestä. Mutta en sano sitä ääneen. Minulla on 4 lasta, sekä pelkkää rintaa että pelkkää pulloa saaneet, kellään ei ole ollut mitään koliikkia. Pullovauvoilla ei edes vatsanväänteitä.

Noin muuten, muiden lapset ovat rumia ja ärsyttäviä. Vain omat lapset ovat kauniita, älykkäitä, ja ihastuttavia.

Koska tiedän tämän, en odota muiden äitien kehuvan minun lapsiani, en vauvana enkä myöhemminkään.

Mutta ei heidän tarvitse rumat rääpäleet vierellään tulla myöskään arvostelemaan minun lasteni kokoa tai näköä. Eikä luonnetta, koska lapsellan on luonnetta ja persoonaa paljon enemmän kuin yhdelläkään muulla lapsella.

Äitinä olen paljon, paljon parempi kuin kukaan muu. No, muutamia hyviä tiedän, mutta sitten on niitäkin, ja paljon!, jotka on ihan .. lepsuja tai liian ankaria tai välinpitämättömiä tai jotain muuta epäkelpoa.

Tämmöisten ihmisten on turha ilmaista edes nonverbaalisesti minulle, että olisin heidän mielestään huono äiti ja kasvattaja, koska itse ovat huonompia. Eivät ainakaan parempia.

Näin se vaan maailmassa menee, myös mamma-maailmassa, mutta älkäämme sanoko sitä ääneen edes täällä, muuten tulee sota.

rauhallisten pariskuntien lapset on rauhallisia ja tottelevaisia, kovaäänisten kailottajien lapset huutavia koheltajia.



Ei varmasti pidä aina paikkaansa, mutta kun ajattelen omia ystävä- ja sukulaisperheitä, niin näin näyttäisi menevän.

joka olikin ihan erilainen vauva... Tuttu on myöntänyt, että ekan kanssa ihmetteli muiden äitien valituksia, että miten ne tekee siitä vauvan/lapsen hoidosta niin vaikeaa. Tokan lapsen jälkeen ymmärsi, että VAUVAT ON ERILAISIA.

Minulla on muutaman kk ikäinen helppo lapsi,esikoinen. Uskon, että omalla toiminnalla ja herkkyydellä ts. olemalla hyvä äiti, voi edesauttaa lapsen helppoutta. Välillä tuntuu, että muut äidit eivät vaan osaa.

Mä ihmettelin ihan samaa. Sehän oli niin helppoa! Vauva oli tyytyväinen, nukkui, söi ja kaikki oli niin vaivatonta. Juu, oli siihen asti kun syntyi toinen lapsi! :D

Kyllä siinä ruusunpuna hävisi kun tissit verillä yritin imettää (esikoisen kanssa maitoa suihkusi) huutavaa lasta joka ei halunnut nukkua koskaan.

Nyt koululaisina nuo kaksi lasta ovat edelleen eriaisia, mutta niin rakkaita. Ja pakko myhöntää, että nyt ne vaikeudet on erilaisia kjun vauvaiässä.

En ymmärrä koliikkia. Allergiasta aiheutuvat itkut ym ymmärrän, mutta ihan puhdasta koliikkia en ymmärrä.

Koliikkivauvoista ajattelen kuten ap helpoista vauvoista, eli kyse olisi vanhemman kyvykkyydestä. Mutta en sano sitä ääneen. Minulla on 4 lasta, sekä pelkkää rintaa että pelkkää pulloa saaneet, kellään ei ole ollut mitään koliikkia. Pullovauvoilla ei edes vatsanväänteitä.

Noin muuten, muiden lapset ovat rumia ja ärsyttäviä. Vain omat lapset ovat kauniita, älykkäitä, ja ihastuttavia.

Koska tiedän tämän, en odota muiden äitien kehuvan minun lapsiani, en vauvana enkä myöhemminkään.

Mutta ei heidän tarvitse rumat rääpäleet vierellään tulla myöskään arvostelemaan minun lasteni kokoa tai näköä. Eikä luonnetta, koska lapsellan on luonnetta ja persoonaa paljon enemmän kuin yhdelläkään muulla lapsella.

Äitinä olen paljon, paljon parempi kuin kukaan muu. No, muutamia hyviä tiedän, mutta sitten on niitäkin, ja paljon!, jotka on ihan .. lepsuja tai liian ankaria tai välinpitämättömiä tai jotain muuta epäkelpoa.

Tämmöisten ihmisten on turha ilmaista edes nonverbaalisesti minulle, että olisin heidän mielestään huono äiti ja kasvattaja, koska itse ovat huonompia. Eivät ainakaan parempia.

Näin se vaan maailmassa menee, myös mamma-maailmassa, mutta älkäämme sanoko sitä ääneen edes täällä, muuten tulee sota.

voi jessus. onneksi mulla ei ole sun kaltaisia ystäviä.

Koliikki nyt on aivan universaali asia eikä yhden mamman uskon asia. Mutta kyllä sun jutuista arvaakin ettet ole koskaan koliikkivauvaa hoitanut.

Mun mielestä monen ystävän lapset ovat kauniita ja moni myös lahjakkita esim musiikissa. Moni on äitinä/vaimona/työntekijänä varmasti mua parempi muttei se ole multa pois. Mun miehellä ja lapsilla on nyt tällainen äiti ja vaimo, näyttävät kuitenkin pitävän.

Ihan vakasti ajatellen sä vaikutat oikeistaan pelottavan suppeakatseiselta, epävarmarmalta ja ankealta ihmiseltä jolla on joku ihme jumalakompleksi jolla sä kompensoit sun tyhjää tunne-elämää. Jos nämä ovat av-mammojen todellisia ajatuksia niin en mä sitten enää ihmettele menoa täällä.

Mun väite: Yleensä ns. helpot lapset eivät ole niin älykkäitä, kun vaativat. Älykäs lapsi osaa vaatia ja on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen ja haluaa vuorovaikutusta ja virikkeitä. Vähemmän älykäs lapsi ottaa kaiken annettuna, eikä ole niin vuorovaikutuksellinen (lapsen kitinä on vuorovaikutusta). Olen seurannut 20 vuotta eri ikäisiä lapsia.

Tämä on niin totta. Meillä on kolme "vaativaa" lasta ja olin pitkään kateellinen helppojen vauvojen äideille. Siinä missä niiden mussukat nukkui pitkät yöunet ja kunnon päikkärit, niin meidän lapset nukkuivat yöllä huonosti ja päivällä vielä huonommin. Luulin oikeasti, että vika on minussa mutta nykyään tiedän ettei näin ollut. Meidän lapset ovat testatusti älykkäitä; kaikki ovat olleet todella kiinnostuneita ympäristöstään pienestä pitäen. Kävelemään ovat oppineet melko aikaisin (8-10kk), puhumaankin nopeasti ja lukemaan 4v ikäisinä. Kaksi lapsista on aloittanut koulun 6 vuotiaana; kolmannen kohdalla on testit edessä nyt keväällä. Olin oikeasti tulla hulluksi vauva-aikana mutta kokemukseni perusteella valitsisin uudelleenkin mieluummin vaikean vauva-ajan ja älykkäät/haastavat lapset kuin helpon vauva-ajan ja "tavis" lapset. Mutta onnea ap:lle täydellisestä muutaman kuukauden äitiydestä. =)

Juuri luin tutkimusta siitä, miten vauvan ns. vaativuus korreloi positiivisesti älykkyyden kanssa. Vaativa vauva siis on tyytymättömämpi ja kaipaa enemmän virikkeitä --> ruokkii kognitiivista kehitystä --> nokkelampi lapsi.

ehkä sullekin osaa toisenlaisen tempperamentin omaavia lapsia, allergisia lapsia, koliikista kärsiviä, neurologisista sairauksista kärsiviä (ja tätä ei tiedetä, ennen kuin lapsi on isompi).



Näin sitten nöyrryt ja alat ymmärtää.

En ymmärrä koliikkia. Allergiasta aiheutuvat itkut ym ymmärrän, mutta ihan puhdasta koliikkia en ymmärrä. Koliikkivauvoista ajattelen kuten ap helpoista vauvoista, eli kyse olisi vanhemman kyvykkyydestä. Mutta en sano sitä ääneen. Minulla on 4 lasta, sekä pelkkää rintaa että pelkkää pulloa saaneet, kellään ei ole ollut mitään koliikkia. Pullovauvoilla ei edes vatsanväänteitä. Noin muuten, muiden lapset ovat rumia ja ärsyttäviä. Vain omat lapset ovat kauniita, älykkäitä, ja ihastuttavia. Koska tiedän tämän, en odota muiden äitien kehuvan minun lapsiani, en vauvana enkä myöhemminkään. Mutta ei heidän tarvitse rumat rääpäleet vierellään tulla myöskään arvostelemaan minun lasteni kokoa tai näköä. Eikä luonnetta, koska lapsellan on luonnetta ja persoonaa paljon enemmän kuin yhdelläkään muulla lapsella. Äitinä olen paljon, paljon parempi kuin kukaan muu. No, muutamia hyviä tiedän, mutta sitten on niitäkin, ja paljon!, jotka on ihan .. lepsuja tai liian ankaria tai välinpitämättömiä tai jotain muuta epäkelpoa. Tämmöisten ihmisten on turha ilmaista edes nonverbaalisesti minulle, että olisin heidän mielestään huono äiti ja kasvattaja, koska itse ovat huonompia. Eivät ainakaan parempia. Näin se vaan maailmassa menee, myös mamma-maailmassa, mutta älkäämme sanoko sitä ääneen edes täällä, muuten tulee sota.

ei vaikuta ikäisiään äläykkäämmältä, vaan joutuu nyt tuplaamaan ekan luokan kun oppii niin hitaasti asiat.



Ja miksi tuon lapsen isot sisarukset, jotka ovat olleet helppoja lapsia, menestyvät hyvin koulussa. Vanhin yläasteella, on paljon kavereita ja ka yli 9? Samaa polkua näyttävät kulkevan muutkin tätä kuopusta lukuunottamatta?