Lue keskustelun säännöt.
vanhemmat jotka eivät puhu vauvoilleen
28.03.2011 |
Miksi ette?
Meidän vauvauintiryhmässä on yks pieni joka itkee aina joka kerta pukuhuoneessa, eikä sen vanhemmat koskaan puhu sille raukalle mitään, pukevat vaan mekaanisesti sille vaatteet päälle. Samoin neuvolassa näin yhen pariskunnan joiden vauva rääky vaunuissa, vanhemmat jutteli ja naureskeli keskenään jotain juttuaan ja veteli vaan vauvan pussukan vetoketjuja kiinni, eivät heijanneet vaunuja saati että olisivat vauvaa rauhotelleet ottamalla kontaktia.
Usein nään busseissa ja ratikoissa samaa, vauva itkee mutta sille ei sanota sanaakaan.
Miks vauvoille on niin vaikea puhua? Eikö niitä pidetä oikeina ihmisinä, eli ne ei tarvi sitä verbaalista vuorovaikutusta vai hä?
Ottaa oikeesti päähän..... Selittäkää miks ette puhu??
Kommentit (67)
eikö mielestänne sitten saa KOSKAAN olla hiljaa? Ei kai vauvankaan tajuntaa voi kyllästää jatkuvalla papatuksella?!
10-15 minuuttia päiväsä. Jos tuon ajan rauhoittelin lasta, niin mielestäni se ei ole jatkuvaa papatusta. Päivässä jää vielä 23h45 minuuttia aikaa, jolloin en papata.
tässä ketjussa moni on tulkinnut, että jos joskus ei ole puhunut itkevälle vauvalle bussissa tai jonkun bussimatkan aikana on oltu hiljaa, että "nuo eivät puhu lapselle" ja "aiheuttaa puheen viivästymistä".
Itsekin kyllä aina puhuin ja rauhoittelin itkevää lasta, olin sitten kuinka väsynyt tahansa. Mutta kyllä välillä olin bussimatkan aikana omasta väsymyksestä niin turta, että istuin vaan - ja olin tyytyväinen, kun lapsikin vaan katseli itsekseen ympärilleen.
Olen myös ihmisenä sellainen, joka tykkää välillä hiljaisuudestakin. Eikä se tarkoita sitä, ettei kommunikoitaisi.
Jos itse näen jossain tilanteen, jossa vauva itkee bussissa eikä äiti/isä tee mitään, tai jos vanhempi vaan pukee puhumatta protestoivalle lapselle vaatteet, niin mitä ajattelen? En mitään, koska tuskin kiinnitän asiaan mitään huomiota. Ei minua kiinnosta tarkkailla koko ajan muiden tekemisiä ja kytätä ja miettiä syitä ja seurauksia. Varmaan ihan kivaa huvia, mutta on kiinnostavampaakin mietittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse näen jossain tilanteen, jossa vauva itkee bussissa eikä äiti/isä tee mitään, tai jos vanhempi vaan pukee puhumatta protestoivalle lapselle vaatteet, niin mitä ajattelen? En mitään, koska tuskin kiinnitän asiaan mitään huomiota. Ei minua kiinnosta tarkkailla koko ajan muiden tekemisiä ja kytätä ja miettiä syitä ja seurauksia. Varmaan ihan kivaa huvia, mutta on kiinnostavampaakin mietittävää.ai, kyllä mä havainnoin ympäristöäni ilman että pidän sitä kyttäämisenä tai muiden tarkkailemisena, ja kyllä nyt itkevän vauvan huomaa...
Ap ei puhunu protestoivasta lapsesta, vaan itkevästä vauvasta joka kaipais lohdutusta eikä vaan mekaanista pukemista.
Ilmeisesti luet yhtä huonosti kun tarkkailet ympäristöäs---
oikeasti tosi lahjakas. Samoin olen itse puhunut paljon lapsilleni ja ovat osoittautuneet myös todellisiksi verbaalivirtuooseiksi. Ovat saanet päiväkodista lähtien palautetta laajasta sanavarastostaan.
Ehkä on geeneissäkin. Mutta ei siitä vauvalla puhumisesta ainakaan haittaa ole :)
ai, kyllä mä havainnoin ympäristöäni ilman että pidän sitä kyttäämisenä tai muiden tarkkailemisena, ja kyllä nyt itkevän vauvan huomaa...Ap ei puhunu protestoivasta lapsesta, vaan itkevästä vauvasta joka kaipais lohdutusta eikä vaan mekaanista pukemista.
Ilmeisesti luet yhtä huonosti kun tarkkailet ympäristöäs---
ympäristöä havaitsee. Mutta kuinka moni oikeasti alkaa tuolla lailla analysoida ja pohtia jokaisen vanhemman ja lapsen tilannetta? Juuri sen takia en jaksa monia äitejä, en kestä sitä "tuollakin taas joku ei yhtään lohduttanu itkevää vauvaa, eihän toi lapsi opi edes puhumaan" ja "mä en ainakaan tolla lailla mekaanisesti pue jos toinen tarvii lohdutusta".
Ja näille palstoille kirjoitettaessa on ne tilanteetkin muuttuneet ja kärjistyneet ihan toisenlaisiksi, mitä alunperin tapahtui.
Sille joka epäili että neuvolassa tuntuis siltä että kyylätään: ne esimerkin vanhemmat siis juttelivat keskenään mukavia ja vauva huusi, eikä lähellä ees ollu muita ku mä, jota ne ei ees huomannu ku puhuivat omiaan.
Kokeillaanpa taas sitä lukemista. Ap. Kysyit miksi ette puhu lapsillenne kun ne itkevät.
Minä vastasin omalta osaltani miksi en jossain neuvolassa puhu lapselleni. En kommentoinut esimerkkiäsi,vaan vastasin siihen kysymykseen että miksi.
Älä kysy kysymyksiä jos et halua vastauksia.
Se joka _tietää_ että minua kyylätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja puhun todella paljon... kotona ollessamme juttelen vauvalleni koko ajan ja kyselen häneltä kaikkea.
myös kylään tulevat kaverini juttelevat vauvalle paljon ja vauva vastailee jokeltelemalla ja nauramalla yms. Juttelen myös julkisella paikalla,mutten ehkä ihan samaan sävyyn kuin kotona.Olen vahvasti sitä mieltä että kun vauvan kanssa juttelee paljon, tulee hänestä iloisempi ja hän oppii aikaisemmin puhumaan. Meillä eka sana sanottiin 5,5kkiässä ja nyt sanoja on alkanut tulla lisääja lisää (ikää nyt 6,5kk) Vauva myös nauraa paljon ja jokeltelee, mutta hän ei itke, kuin todella väsyneenä tai jos nälkä on todella kova..eli siis todella harvoin.
Eiköhän tuo ole luonteesta kiinni eli synnynnäistä. Tulee mieleen ne äidit, jotka uskovat, että on heidän hyvän hoitonsa ansiota, ettei lapsella ole koliikkia. :)
Toisekseen esim. meidän vauvamme huutaa niin lujaa, ettei aikuinen itsekään meinaa kuulla omaa ääntään sen päälle, joten voi olla, ettei vauvakaan kuule. En ole bussissa vielä ollut hänen kanssaan, mutta voi hyvin olla, etten huutokohtauksen sattuessa edes yrittäisi puhua, jos arvioisin, ettei se kuulu. Sen sijaan varmaankin kyllä taputtelisin ja silittelisin häntä.
" kun ei se ymmärrä". mies itse jollain tapaa tunnevammainen.