Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies kävi käsiksi automatkalla,mitä tehdä?

Vierailija
28.03.2011 |

Kirjoitan nopeasti,olen pähkäillyt tätä asiaa ja olo on painostava.

Eli eilen autossa,olimme pitkällä matkalla,pakettiautolla.Minä ajoin,lapsi istui keskellä ja mies reunassa. Mies otti samalla siideriä ja hän olisi halunnut polttaa,kielsin koko ajan jyrkästi koska lapsi oli kyydissä. Sanoin hänelle että,hänen pitäisi itse tajuta moinen asia ilman että,joutusin hänelle erikseen mainistemaan asiasta.

No hän vähän väliä oli sytyttämässä tupakkaa ja sanoin että,ajan levikkeelle polttaa siinä.Hän ei suostunut nousemaan autosta levikkeellä vaan rupesi sytyttämään tupakkaa,otin tupakan pois ja sanoin että,nyt uskot.

Hän kävi äkki arvaamatta hiuksiini kiinni ja tukisti,hän yritti lyödä nyrkillä naamaan,suojasin kasvojani polviani vasten,lopulta hän iski useita kertoja auton pleksi-ikkunaa josta näkyy takakonttiin.

Aloin vapisemaan ja itkemään,tuska myös siitä mitä lapsi näki oli suunnaton,lapsi itki myös.

Yritin koota itseni ja jatkaa matkaa,matkaa oli vielä noin 300 km. En pystynyt pidättämään itkua ja mies alkoi nälvimään itkemisestäni ja sanoi että,tapahtunut oli ihan oikein minulle.Pyysin häntä olemaan hiljaa ja hän vaan jatkoi kaikenlaista vit..uilua ja haukkumista mm ajotaidoistani yms.. Hänen auto ja hän saa tehdä mitä haluaa ymss....

Jossain vaiheessa hän nukahti/sammui.

Koko loppumatka minulla oli kamala olo itseni ja lapsen puolesta,tuntui että jotain todella meni sisälläni rikki. Mies on nyt ollut pahoillaan ja sanoi että,alkoholi,syömättömyys ja väsymys teki tepposet...en tiedä mitä ajatella tai tehdä...Jotenkin pelottaa... ?

Kommentit (49)

Vierailija
41/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, unohdin tuolta kaikelta kouhkaamiseltani sulle ap vielä sanoa et PALJON voimia sulle nyt ja tsemppiä! Tulethan sit kertomaan myöhemmin miten menee?

Kiitos! Tuntuu hyvältä purkaa tätä asiaa tänne ja saada tukea,ajatuksia.

Lähteminenkään ei ole ihan helppoa ja pitkä matka ollaan kuljettu yhdessä.Itse ymmärrän täysin asian vakavuuden ja en hyväksy tätä tippaakaan.

Tunne mikä oli tapahtuma hetkellä oli suunnattoman voimaton siinä tilanteessa. Turvaton.

Tuon tunteen muistan varmaan loppuikäni,auto,valtatien varrella,lapsi mukana.Siinä ei niin vaan pysty itse puolustautumaan jos jotain pahempaa olisi ollut tai mies ei olisi lopettanut. Olen miettinyt ja juuri sitä entä seuraavalla kerralla?!

Pettymys myös miestä kohtaan,miten hän muuttui täydelliseksi kusipääksi ja hirviöksi.

Mulla on olo että ikäänkuin jostain napista olisi käännetty tunteet häntä kohtaan pois.

En tiedä korjaako tätä mikään enää.

Vierailija
42/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaisen jälkeen et voi enää koskaan täydellisesti mieheen luottaa. Älä haaskaa omaa ainokaista elämääsi siihen, että olet lopunikääsi varpaillasi. Joko pistät kylmästi tästä yhdestä kerrasta poikki tai sitten pistät miehen valitsemaan - joko sinä ja lapsi / pullo. Perheellisen ihmisen tarvitse sen viinan kanssa läträtä ollenkaan muutenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan ilman väkivaltaakin tuossa on jo niin monta muttaa, että tyyppi ei olis ainakaan minun mieheni missään olosuhteissa. En olis ikimaailmassa miehen kanssa, joka harrastaa sunnuntaikännejä, kännejä lapsen läsnäollessa tai kännejä ylipäätään noin tyhmissä tilanteissa.



Ja tuo kaikki muu sitten... oisin jättäny jätkän siihen levikkeelle ja moro vaan. Eka avopuolisoni löi minua, kerran. Ja marssi kiukustuneena pakoon ovesta. Minä soitin appivanhemmille ja käskin hakea väkivaltaisen kakaransa kamat pois illalla ja jättää äijän avaimen pöydälle. Ja kävin tekemässä vuokrasopimuksen omiin nimiini kertoen, että mies lähti... :)Sen jälkeen en ole sen avomiehen kanssa puhunut. Minulla ei ole paskapäille mitään sanottavaa. Koska ei tuollaiset ihmiset muutu, ainakaan hyvään suuntaan.

Vierailija
44/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt vain huoli, että jos sen yhden mahdollisuuden vielä annat, niin tämä asia käsitellään juurta jaksaen.



Jos mies vähääkään pyrkii vähättelemään tekoa, ei ole valmis ammattiapuun tai jättämään pulloa kokonaan--> älä jää yhtään odottelemaan ja riitelemään. Nämä ovat varmoja merkkejä, että mies ei tule muuttumaan. Tämä on äärimmäisen vakava tilanne, jonka voi antaa anteeksi ainoastaan, jos mies osoittaa suurta nöyryyttä ja katumusta. Ja vaikka asian voisikin antaa anteeksi, niin muista myös se, ettei sinun asiaa unohtaa tarvitse koskaan, tosin tuskin pystyisitkään.



Hyviä vinkkejä on tuossa monelta tullut senkin suhteen, että ole asian suhteen täysin avoin ja kerro siitä läheisillesi.

Vierailija
45/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Lapset ja perheväkivalta



Tilastotietoa

Lapset perheväkivallan todistajina

Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin

Lasten auttaminen

Vanhempien ero





Tilastotietoa



Noin 17 % suomalaisista lapsista on nähnyt tai kuullut väkivaltaa omassa perheessään (Heiskanen, Piispa, 1998).



Alle 14-vuotiaista lapsista 72 % on ollut vanhempiensa lievän väkivallan kohteena: lasta on esim. tukistettu tai läimäytetty. Vakavasti on pahoinpidelty 8 % lapsista: lasta on esim. lyöty esineellä, potkittu tai kuristettu. Henkistä väkivaltaa on kokenut 69 % lapsista: lasta on esim. haukuttu, alistettu tai vähätelty. (Sariola, 1990).





Lapset perheväkivallan todistajina



Perheväkivallassa on yleisen käsityksen mukaan kaksi osapuolta mies ja nainen. Väkivaltatilanteessa on kuitenkin useimmiten myös kolmas osapuoli, lapsi, perheväkivallan todistajana.



Perheväkivallan todistajaksi joutuminen on lapsille haitallista, lapset voivat kokea väkivaltatilanteet ja esimerkiksi äitiinsä kohdistuvan väkivallan jopa pelottavammaksi kuin itseensä kohdistuvan. Vaikka lapset eivät aina ymmärrä tiedollisella tasolla, mistä riidoissa on kyse, tunnetasolla he ymmärtävät, että jotain pahaa tapahtuu. Lapset pelkäävät usein, että joku, yleensä äiti, saattaa kuolla.



Lapset ovat myös lähes aina tietoisia perheväkivallasta. He heräävät yöllisiin tappeluihin, vaikka vanhemmat luulevat heidän nukkuvan. He ovat myös taitavia "salakuuntelemaan" tappeluita toisesta huoneesta tai silloin kun niistä puhutaan muille. Lapset aistivat perheen kireän ilmapiirin ja osaavat ennakoida väkivaltatilanteita. Lapset oppivat olemaan varuillaan, he pystyvät lukemaan pienistä merkeistä - ilmeistä, eleistä, äänensävyistä - milloin väkivallan uhka on ilmassa. Myös pienet vauvat reagoivat väkivaltaan ja kodin ilmapiirin muutokseen.



Jos perheessä on aikuisten välistä väkivaltaa, myös lasten riski joutua väkivallan kohteeksi on kohonnut: näissä perheissä 45 - 75 % lapsista on itse ollut fyysisen väkivallan kohteena (Margolin, 1998).



Mä olen ollut samassa tilanteessa, ja vaihtoehtoja ei ole. Kerää voimasi ja lähde.

Vierailija
46/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun väkivallan uhka parisuhteessa olemassa ja joutuu pelkäämään. lyöny ois jos et ois suojautunut!Kasvoihin!Nyt mies mäkeen!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun väkivallan uhka parisuhteessa olemassa ja joutuu pelkäämään. lyöny ois jos et ois suojautunut!Kasvoihin!Nyt mies mäkeen!!

tätä olen miettinyt,jos en olisi suojannut kasvoja,olisiko tullut murtumia yms...Hän veti hiuksista ja yritti nostaa päätäni pystympään että,olisi saanut lyötyä. Turhautui ja rupesi lyömään välipleksiä....

Siis tuntuu jo niin uskomattomalta kun kirjoitan tätä,kuvottaa niin paljon... Miksi olen vielä tässä?

Vierailija
48/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

voi enää luottaa häneen,se on vaikeeta mutta tee se sun ja lapsesi parhaaksi.. jos mie slyö yhen kerran se lyö toisenkin...



..mun mies on agressiivinen kun suuttuu ja saattaa käydä käsiksi selvinpäinkin jos ärsytän... mutta kun en ärsytä,kaikki on hyvin...



Ap älä enää harkitse,lähde menemään...ota lapsi ja tärkeimmät tavarasi mukaan etsi lähin turvatalo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/49 |
28.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikoinani lähes vastaavassa tilanteessa, oltiin lomalla vuokratulla asuntoautolla. Mies pahoinpiteli humalassa, minnä jatkoin ajamista ja myöhemmin annoin taas anteeksi.



En muka voinut erota, kun olimme juuri aloittaneet omakotitalon rakennuksen! Kestin vielä muutaman vuoden ja juominen ja väkivalta lisääntyi koko ajan.



Älysin viimein erota, lapset olivat silloin 6 ja 7v. Paljon aiemmin olisi pitänyt se ratkaisu tehdä.



Nyt lapset ovat aikuisia, molemmilla mielenterveysongelmia, nuorempi tosi pahasti sairas. Ei auttaneet enää äidin kanssa vietetyt rauhalliset ja turvalliset vuodet...



Syytän jatkuvasti itseäni siitä, että en eronnut heti kun väkivalta alkoi:/



Joten ap, mieti ja toimi!