Lue keskustelun säännöt.
Mä haluan vaan kuolla pois...
28.03.2011 |
Lapsi vieti päiväkotiin ja itken täällä miten paskaa elämä voi olla.
Olen yh ja tämä 5v uhmiksen kanssa asuminen on kamalaa.
Viime aikoina lapsi vaan puolet ajasta huutaa mulle, lyö, potkii ja heittelee tavaroilla, ja tiiän se on sitä helvetin uhmaa.
Mut kun mikään ei enää auta ja tehoo.. ei kiellot, ei arestit, ei ranaistukset, jne.
Lapsen isä ei osallistu kasvatukseen mitenkään, sitä ei kiinnosta, kun ei kerran olla enää yhdessä.
Mä olen menettänyt tuon lapsen takia jo oman mielenterveyteni. Oikeasti!!
Ja te jotka elätte parisuhteessa ETTE VOI YMMÄRTÄÄ !! Sanoitte mitä tahansa. Teillä on kuitenkin aina toinen tukena siinä.
Mä en enää rakasta mun lastani. Se on muuttunut vihaksi sitä kohtaan. En vaan enää pysty iloitseen mistään mitä se tekee, kun tekee jotain missä onnistuu. Ja tietty se sen huomaa ja raivookin.
Mä en ennen tajunnut miten yksin olenkaan. Nyt kun tämä kriisi on tullut ei ketään tuttua tai sukulaista kiinnosta autaa mua, edes ottamalla sitä lasta vaikka vaan päiväksi luokseen. :(
Mietin jo mitä lääkkeitä kaapista löytyisi ja ottaisin henkeni pois, sit ainakin löytyisi apua lapselle.... Ehkä ne sit vasta tajuisi että on oikeesti hätä.
Ku ei kukaan ota mua nyt todesta.
Kommentit (46)
apua löytyy kyllä, lapsesihan on tarhassa.
keskustele rauhassa siellä open kanssa, varaa aika heti kun tänään haet lapsesi sieltä pois.
miten lapsi käyttäytyy tarhassa ? onko kavereita ?
onko vapaa-ajalla kavereita lähellä ? naapurissa ?
sähän saat itse levätä kun lapsi on tarhassa, nytkin olet koneella kuten minäkin ;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso peiliin ääliö! Älä purkaa lapseesi pahaa oloa. Jos kerran vihaat niin paljon lasta, anna lapsesi sellaiselle ihmiselle joka hänestä välittää ja kannustaa!
Lapsi parka :( Hanki apua sille , äläkä vaan mieti itsekkäästi itseäsi.
ja voi hyvin. Lapsesi se tässä tarvitsee tukea ja apua.
varmaan masentunut, eikä silloin ole mikään ihme jos et jaksa hankalaa lasta ja alaat vaikka vihaamaan häntä. Jos nuo tunteet on läsnä joka päivä, on sinun haettava ehdottomasti apua lastenhoitoon. Lapsesi voi olla erityisen haastava, mutta käytös vain pahenee jos äiti on masentunut ja lapsesta tuntuu että äiti inhoaa häntä! Lapsi on kuitenkin viaton eroon ja isänpuutteeseen..
Kyllä parisuhteessakin elävä äiti tuskastuu välillä kiukuttelevaan lapseen, jopa vihaa silloin kun ei vaan jaksa, hetkellisesti..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun lapseni käyttäytyi täsmälleen samoin kuin ap:n lapsi, vaikka annettiin hänelle kaikki mahdollinen rakkaus. Jotkut lapset vain ovat temperamenttisia ja haastavampia kuin toiset. Ap tarvitsee nyt apua, ei haukkuja. t.2
Katso peiliin ääliö! Älä purkaa lapseesi pahaa oloa. Jos kerran vihaat niin paljon lasta, anna lapsesi sellaiselle ihmiselle joka hänestä välittää ja kannustaa!
Avaudu päiväkodissa asiasta. Siellä osaavat auttaa. Jos saisit sitä kautta apua.
Et saa tehdä itsellesi mitään. Ajattele lastasi. Mikä elämä hänelle tulee jos teet jotain itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun lapseni käyttäytyi täsmälleen samoin kuin ap:n lapsi, vaikka annettiin hänelle kaikki mahdollinen rakkaus. Jotkut lapset vain ovat temperamenttisia ja haastavampia kuin toiset. Ap tarvitsee nyt apua, ei haukkuja. t.2
Katso peiliin ääliö! Älä purkaa lapseesi pahaa oloa. Jos kerran vihaat niin paljon lasta, anna lapsesi sellaiselle ihmiselle joka hänestä välittää ja kannustaa!
Minulta ei säälipisteitä heru.
Koska olen köyhä yh asun kaupunginvuokra-asunnoissa ja alueella jolla on tietynlainen "huonompi" maine.
Päiväkotia vaihdettiin muuton vuoksi reilu vuosi sitten ja tuo nykyinen päiväkoti on lapselle huono !!! Siellä ei tehoa mikään lapseen. Entisessä oli vanhempia ja topakampia hoitajia, jotka onnistui luomaan lapselle turvallisemman kasvuympäristön.
Ja sieltä jopa sainkin apua kasvatukseeni.
Tuolla nykyisessä hoitajat on alle 30v. !! Ja ei heistä ole samanlaista apua ja tukea kuin vanhemmista hoitajista oli aikoinaan.
Eli se on yhtä tyhjän kanssa siellä puhua!!
Lapsi käyttäytyy tarhassakin riehuen eikä osaa rauhoittua. He eivät osaa pitää pojalle kuria. Kehittävät muita keinoja...
Kavereita on hoidossa ja täällä kotipihassakin.
Mutta hän ei voi enää olla ulkona kavereiden kanssa kun aina syntyy tappeluita. En tarkoita että oma poika aloittaisi niitä aina, vaan porukalla ärsyttävät toinen toisiaan.
Mut myös usein mun poika jätetään leikeistä pois.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsesi selviää kun löytää äitinsä kuolleena? Miltä mahtaa tuntua? Miten elämä jatkuu? Lapsellasi on selvästi jokin herkistely vaihe menossa, äidin itsari ei ainakaan helpota. Jos lähdet, vie lapsesi mukanasi niin ei tartte huolehtia jatkoa!
Katso peiliin ääliö! Älä purkaa lapseesi pahaa oloa. Jos kerran vihaat niin paljon lasta, anna lapsesi sellaiselle ihmiselle joka hänestä välittää ja kannustaa!
Kiitos kannustuksesta vaan ihan vitusti. Nyt tuli kirjaimellisesti varmuus siitä että teen itsarin ku oon niin kamala äiti ja ihminen.
Hyvästi sit vaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso peiliin ääliö! Älä purkaa lapseesi pahaa oloa. Jos kerran vihaat niin paljon lasta, anna lapsesi sellaiselle ihmiselle joka hänestä välittää ja kannustaa!
Kiitos kannustuksesta vaan ihan vitusti. Nyt tuli kirjaimellisesti varmuus siitä että teen itsarin ku oon niin kamala äiti ja ihminen.
Hyvästi sit vaan.
ap
Muuta omaa käytöstäsi ja vaikka ensimmäisenä kasva aikuiseksi ja ala ajattelemaan muitakin. ESIM. Lastasi. Mietitkö yhtään, miltä lapsestasi tuntuu? Oletko kysynyt? No et varmasti ole vaan ryvet itsesäälissä!
Mä olen loppuun palanut tuon käytöksen vuoksi, jota on jatkunut jo vuosi !!!!!!!!!!!!!!!!!
Antaisin niin mielelläni sen pois kokonaan!!
Mä olen itse koko ajan lapsen kanssa, eikä mistään tai kenestäkään saa mitään tukea ja apua.
Ja mä en mitään sääliä edes kaipaa, joten en ole mitään pisteitäsi edes keräämässä.
Joo lapsi tarvii tukea ja apua. TIEDÄN !!
Mutta miten hitossa mä sitä sille voin edes antaa kun ei ole enää voimia jaksaa???!!!
Ja apua olen pyytänyt ties mistä saamatta sitä kuitenkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen ei tarvitse kärsiä. hae apua kovemmin.
En koskaan voinut kuvitella tällaisia tunteita häntä kohtaan!!
Olen koko ikäni halunnut äidiksi, enemmän kuin mitään muuta.
Siksi olen ymmälläni, miten voi tunteet muuttua näin???!!!
Olen nyt täällä itkenyt surkeuttani, ja elän vielä... se oli ehkä dramatiikkaa, et teen itsarin, mutta pointti siinä oli se etten jaksa!!
Ja että tunteet on ajaneet minut niin syvälle tuskaan, etten osaa enää olla äiti !!
ap
ja kyllä ne sen lapsenkin huostaanotta jos niin haluat. Emmä oikein muuta osaa sanoa, jokaisen oma asia on päättääkö elämänsä vaiko ei ja mä olen viimeiset 20 vuotta kuunnellut kuinka mun äiti "tappaa itsensä", viimeksi vartti sitten niin en jaksa ottaa niin todesta. Tuo lause sanotaan ihan liian helposti.
Kunhan et sille lapsellesi mitään tee, vaikka kuinka ärsyttävä onkin niin viaton kuitenkin.
Ja kyllä sitä parisuhteessakin eläväkin voi olla aika yksinäinen, kuten siskoni oli viimeiset vuodet, onneksi älysi ottaa eron ja hän on kahden kanssa yksin ja onnelisempi kuin aikoihin.
väsynyt ja kyllästynyt lapseen. Ei kukaan kiellä sinua viemästä sitä sosiaalitoimiston hoiteisiin. Annat lapsen joko lastenkotiin, tekevät väliaikaisen huostaanoton..vai voithan sinä vaikka antaa lapsen adoptioon..kyllä varmaan meiltä suomestakin löytyy ihmisiä, jotka voisivat adoptoida 5.v. pojan. Ratkaisuja on vaikka kuinka paljon, kun vain viitsii hieman nähdä vaivaa, eikä odottaa kuin "manu illallista"
Mutta oletko valmis ihan oikeasti luopumaan pojastasi? Joko jyskyttää takaraivossa että "vittu en anna lastani pois" Joten älä silloin edes itsarista puhu, se on todella lapsellista. Kaikkiin ongelmiin on ratkaisu...ensimmäiseksi voisit lopettaa lapselle huutamisen ja keskittyä ihan siihen lapseen.
Poistut tietokoneelta ja annat huomion sille lapsellesi..äläkä ole puhelimessa samaan aikaan kun leikit lapsesi kanssa...lapsesi on se, joka tarvitsee nyt tukea ja huomiota. Hän on menettänyt isän, tosta noin vaan...ole sinä teistä kahdesta se aikuinen, sinä kyllä pärjäät, mutta kuinka 5.v. voisi pärjätä ilman sinua? Sinä kerkiät saamaan sitä huomiota myöhemminkin, nyt on lapsen aika.
Ja ihan turhaan parjaat meitä avioliitossa olevia..ei siitä toisesta osapuolesta välttämättä tiukoissa kasvatustilanteissa ole mitään hyötyä:))
Mitä hän ajattelee, painaako jokin mieltä. vaikka kuinka vituttaisi. voit jopa yllättyä.........
näin sanot...silti lapsesi on päiväkodissa...joten sinulla on rutkasti aikaa itsellesi.
MInä olen ollut 15.v. lasteni kanssa, eikä päivääkään sitä he ole olleet hoidossa...kyllä minäkin hengähdystaukoa tarvitsisin,mutta sen aika on sitten joskus..
Oikeasti ÄLÄ TEE ITSELLESI MITÄÄN. Tiedän niin hyvin, mistä puhut koska meillä oli samanlainen tilanne vielä pari vuotta sitten. Nyt lapsi on kasvanut uhmasta yli ja on kuin oikea enkeli. Tiedän, miten rankkaa lapsen uhma voi pahimmillaan olla, varsinkin jos ei ole toista aikuista siinä kasvatustukena. Tarvitset nyt apua, ota yhteyttä sinne perheneuvolaan!