Lue keskustelun säännöt.
Mä haluan vaan kuolla pois...
28.03.2011 |
Lapsi vieti päiväkotiin ja itken täällä miten paskaa elämä voi olla.
Olen yh ja tämä 5v uhmiksen kanssa asuminen on kamalaa.
Viime aikoina lapsi vaan puolet ajasta huutaa mulle, lyö, potkii ja heittelee tavaroilla, ja tiiän se on sitä helvetin uhmaa.
Mut kun mikään ei enää auta ja tehoo.. ei kiellot, ei arestit, ei ranaistukset, jne.
Lapsen isä ei osallistu kasvatukseen mitenkään, sitä ei kiinnosta, kun ei kerran olla enää yhdessä.
Mä olen menettänyt tuon lapsen takia jo oman mielenterveyteni. Oikeasti!!
Ja te jotka elätte parisuhteessa ETTE VOI YMMÄRTÄÄ !! Sanoitte mitä tahansa. Teillä on kuitenkin aina toinen tukena siinä.
Mä en enää rakasta mun lastani. Se on muuttunut vihaksi sitä kohtaan. En vaan enää pysty iloitseen mistään mitä se tekee, kun tekee jotain missä onnistuu. Ja tietty se sen huomaa ja raivookin.
Mä en ennen tajunnut miten yksin olenkaan. Nyt kun tämä kriisi on tullut ei ketään tuttua tai sukulaista kiinnosta autaa mua, edes ottamalla sitä lasta vaikka vaan päiväksi luokseen. :(
Mietin jo mitä lääkkeitä kaapista löytyisi ja ottaisin henkeni pois, sit ainakin löytyisi apua lapselle.... Ehkä ne sit vasta tajuisi että on oikeesti hätä.
Ku ei kukaan ota mua nyt todesta.
Kommentit (46)
niin onko paikkakunnallasi jonkinlaista mielenterveyskeskusta, jonne soittaisit ja pääsisit psykologin juttusille? tai ihan terveyskeskuksen kautta lääkärin lähetteellä, itse menin sitä kautta, eri syyt tosin minulla oli masennukseen mutta apua ja voimia sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä arvelen, että olet syvästi masentunut ja tarvitset apua siihen.
Hyvä, että lapsi on päiväkodissa. Mutta sinäkin tarvitsisit hoitoa. Esimerkiksi avioeron aiheuttaman tuskan käsittelyyn. Kun on täysin loppu, ei ole enää rakkauden tunteitakaan, vaikka oma lapsi olisikin kyseessä.
Varaa nyt heti aika terkkarista, jospa sulle hyvinkin tulisi sieltä apu. Mua on auttanut erittäin paljon masennuslääkitys. Selviän arjesta lasten kanssa ja elämä on valoisampaa.
Älä ota itseesi tähän ketjuun tulleita syyllistämiskommentteja. Ne tulevat ilkeiltä ihmisiltä, jotka tuskin ovat kokeneet samaa kuin sinä. Joskus täällä saa toisten oksennuksia niskaansa, kun sitä vähiten kaipaisi.
Lääkkeiden ottamisella saisit toki huomiota itsellesi, mutta siihen liittyy todella paljon riskejä; saattaisit tuhota vain aivosi, maksasi tai munaisesi ja katuisit loppuikäsi. Sairaalahoitoon pääsee helpommallakin, jos se tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta.
Nyt luuri käteen ja soitat terkkariin.
Sinä puhut koko ajan siitä, että et jaksa lapsen raivokotauksia. Kai sinä ymmärrät, että ne johtuvat aikusten välisitä asIoista eli teillä avioero ja pahanolon ilmapiiri. Ainoa lopullinen ratkaisu ongelmaan on, että sinä menet psykologin juttusille ja saat apua. lapsesi käytös muuttuu varmasti kun sinä saat itsesi kuntoon. Raivo on nimenomaan lapsen hätähuuto tulehtuneeseen tilanteeseen ei oire mikä voidaan noin vaan poistaa.Se ei lähde minnekkään ilman sinun oman pahanolon poistumista ei sillä, että lapsi on vähän aikaa pois vaan tarvitset pitkäaikaista terapiaa. Mene vaikka sosiaaliviranomaisten luo ja kerro noista kuoleman ajatuksista ihan rehellisesti älä silottele asioita..silloin ottavat tosissaan. Jos eivät ota niin sanot, että et lähde täältä pois ennen kuin saat apua. AUTTAMALLA ITSEÄSI ANNAT MYÖS LAPSELLESI MAHDOLLISUUDEN HYVÄÄN LAPSUUTEEN JA ONNELLISEEN ELÄMÄÄN. OLEN TASAVARMA SIITÄ ETTÄ SEN SINÄ HALUAIST LAPSELLESI NIMENOMAAN ANTAA. ONNEA SINULLE.
Syyllistää ap.tä, joka on selvästikin masentunut. i siinä tilassa kykene ryhdistäytymään.
Yritä ap tsempata sen verran, että menet juttelemaan päiväkodin henkilökunnan kanssa, kysele heiltä mistä voit saada apua, kun et vaan jaksa yksin lapsen kanssa... kyllä tuo huolestuttavalta kuullostaa, en minäkään ymmärrä miksi avunsaaminen on niin vaikeaa? oletko kokeillut mielenterveystoimistoa, soiaalitoimistoa? onko tosiaan niin että helpommin saa apua vain kun antaa lapsen huostaan? Sen pitäisi olla se vihoviimeinen keino, kun kaikki muu on jo tehty.
Sinulla olisi hyvää aikaa saada tukea omaan jaksamiseen silloin kun lapsi on hoidossa, olisko jotain ryhmäterapiaa päivisin, jotain jossa tapaat ihmisiä ja huomaat ettet ole yksin ongelmiesi kanssa?
Sitä kautta saa nopeimmin asiat liikkeelle, esim. lähetteen psykiatrian polille.
Yksi mikä tulee mieleen on tukiperhetoiminta. Voisit saada lapsesi joskus viikonlopuksi tukiperheeseen ja levätä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsi voisi muuttaa isälleen, jos et häntä halua enää. Jos isä yhtä retuperällä niin sitten lapsi huostaan, saa hyvän sijaiskodin, kunnes saat itse omat henkiset / rahalliset asiat järjestykseen!!
Ei ole lapsen syy, että hän raivoaa ja kiukkuaa, se on ainut keino sanoa, että on paha olla. Kumpa lapsi osaisi hakea tarhasta apua,jutella siellä hoitajille. Uskomatonta, ettei tarhan henkilökunta ole jo puuttunut pojan käytökseen, kyllä ammattilainen tietää miksi poika niin käyttäytyy.
Tärkeää myös, että hankit itsellesi apua ja saat lääkityksen. Kyllähän sinäkin haluat parantua ja saada taas iloa elämään ja iloa siihen, että olet saanut TERVEEN lapsen, niin moni kun ei saa, esim. minä.
Minulla on sairas lapsi, jonka elämästä taistelemme päivittäin, viikoittain sairaalassa..ja pidän itseäni vieläkin enemmän koetuksella kuin mitä sinä yhden terveen uhmaikäisen lapsen kanssa olet, joka vielä on tarhassa päivät. On minullakin esikoinen uhmaikäinen, joka on kotihoidossa.
Sairaslapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, syöntiapua, on vauva vasta. Tarvitsee 7 lääkettä 2 x päivässä, häntä täytyy imeä suusta ja nenästä monta kertaa päivässä ettei tukehdu limaan, syötöt 2-3h välein öin päivin..sinä varmaan kuitenkin nukut yösi 5v. kanssa. Minulla vielä esikoinenkin herättelee.
Eli on meitä muitakin vieläkin enemmän koville joutuvia, ota itseäsi niskasta kiinni, hanki apua niin voit saada vielä hyvän elämän itsesi kanssa mutta myös lapsesi kanssa.
Mä olen loppuun palanut tuon käytöksen vuoksi, jota on jatkunut jo vuosi !!!!!!!!!!!!!!!!! Antaisin niin mielelläni sen pois kokonaan!! Mä olen itse koko ajan lapsen kanssa, eikä mistään tai kenestäkään saa mitään tukea ja apua. Ja mä en mitään sääliä edes kaipaa, joten en ole mitään pisteitäsi edes keräämässä. Joo lapsi tarvii tukea ja apua. TIEDÄN !! Mutta miten hitossa mä sitä sille voin edes antaa kun ei ole enää voimia jaksaa???!!! Ja apua olen pyytänyt ties mistä saamatta sitä kuitenkaan. ap
Lääkkeiden ottamisella saisit toki huomiota itsellesi, mutta siihen liittyy todella paljon riskejä; saattaisit tuhota vain aivosi, maksasi tai munaisesi ja katuisit loppuikäsi.
Siis häh ??? Miten ihmeessä niillä aivot menee pilalle?!! Onkohan sulla kenties tästä faktaa? :)
Ja sairaalaan ei pääse helpolla!
26...
OLEN TASAVARMA SIITÄ ETTÄ SEN SINÄ HALUAIST LAPSELLESI NIMENOMAAN ANTAA. ONNEA SINULLE.
Siinä olet kyllä oikeassa.
Asiaa erostani... Ero tapahtui jo 2008, joten siitä on jo pidempi aika.
Päiväkoti vaihtui, koska muutimme toiselle alueelle.
Kyllä, sairastan masennusta, kaksisuuntaista.
Ja olen nyt pidemmällä saikulla, enkä tiedä koska palaan taas töihin.
Lapsi ollut välillä kotona ja välillä pk.ssa.
Hänen omasta halusta on saanut olla kotona, mutta taidan pitää hänet nyt kokopäiväisesti siellä pk.ssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tosiaan on todella ikävä fakta että monella paikkakunnalla Suomessa joutuu nykyään kynsinhampain täysikäset taistelemaan mielenterveyshoidostaann! itse olen hoidossa, koska sinne jo alaikäsenä jokunen vuosi pääsin. Mutta terapeuttini on kertonut että vuosi vuodelta tilanne pahenee, ja eräs tuttu teki sitten juuri sillä tavalla, et meni terveyskeskuksen päivystykseen, ja ilmoitti, että jollai hän viiden minuutin sisään saa apua, hän lähtee pois ja tappaa iittensä.
ja siis oli vakavissaan.
tee se lapsesi vuoksi edes, mene terveyskeskukseen heti, pyydä apua, kerro täysin rehellisesti miten paha on olla ja korosta, ettei sulla ole tukiverkkoja tarpeeksi että jaksat nykyisessä tilanteessasi.
mie kovasti tsempitän täältä, ite ymmärrän tosi hyvin ton fiiliksen että ei vaan enää jaksa... ei mul ole tosin lapsia, vähän nuori olen viel siihen :)
mutta itsemurha laittaa vain pahan kiertoon, seuraavana se olo on lapsellasi edessä muutaman vuoden päästä jos siihen päädyt.
Kyllä, sairastan masennusta, kaksisuuntaista. Ja olen nyt pidemmällä saikulla, enkä tiedä koska palaan taas töihin. Lapsi ollut välillä kotona ja välillä pk.ssa. Hänen omasta halusta on saanut olla kotona, mutta taidan pitää hänet nyt kokopäiväisesti siellä pk.ssa. ap
vaikkapa ihan alueen sisoaalityöntekijälle ja kerrot kuinka pahassa jamassa olet, tuo tuki perhe olisi kiva juttu varmasti, harmi että niihin saattaa olla tpdella pitkäkin jono.
Minäkin meinasin sulle mainita, että sulla on sentään terve lapsi, mutten jaksanut, koska en minäkään oleta kenekään ymmärtävän mitä se taasen tarkoittaa.
Silti ihmettelen, että jos olet pitkällä saikulla ja lapsi on päivät tarhassa, niin mistä sä oikein olet poikki ja loppu? Mulla oli samassa tilanteessa kolme lasta, toki se mieskin, mutta 8t päivässä töissä, yksikään ei päiväkodissa ja tämän sairaan lapsen kanssa pitkä tutkimusjakso, jossa roikkui pienemmät mukana.
Ja mä luulen, ettet edes tiedä oikeista raivareista mitään, sellaisista joissa saa jo oikeasti pelätä niiden pienenmpienkin sisarusten puolesta ja itse on raavittu ja verillä. Apua hain ja sitä myöskin sain, vaikka jouduinkin lastensuojelun asiakkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ohjata sinua heti alusta asti hakemaan oikenlaista apua, joka auttaisi pitkällä tähtäimellä. Siksi sanoin aika tiukasti tuosta, että AUTTAMALLA ITSEÄSI AUTAT LASTASI. Muutaman tunnin lapsenhoidolla ei tilannettasi saada kuntoon..onhan poikasi nytkin päivät päivähoidossa. En todellakaan halua syyllistää sinua vaan kertoa avoimesti se tosiasia, että vanhempien hyväolo on yhtäkuin lapsen hyväolo. niin se vain menee..lapsi heijastaa käyttäytmisellän kaiken sen pahanolon, joka perheessä vallitsee. SIKSI SIMUN TULEE SAADA APUA JUURI ITSELLESI TÄLLÄ HETKELLÄ.
ei siellä ole asiantuntemusta sinun tilannetta auttamaan. Soita mielenterveyspoilille, sieltä saa myös perhetyöntekijän apua ja sosiaalipuolen ammattiapua.
Mt-puolella on laaja-alaista yhteistyötä eri tahoille ja se on oikea osoite sinulle.
Ehkä jossain vaiheessa voi myös lasta hoitava taho olla hoitopalaverissa mukana, mutta akuuttihoito tulee tuolta mt-puolelta tai terveyskeskuksesta, josta saa lähetteen mt-polille.
Myös kriisikeskus auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mä luulen, ettet edes tiedä oikeista raivareista mitään, sellaisista joissa saa jo oikeasti pelätä niiden pienenmpienkin sisarusten puolesta ja itse on raavittu ja verillä.
Ai en oikeasti tiedä ?!!
Mun poika lyö ja potkii mua ja heittää suuttuessa mua tavaroilla, ihan millä vaan minkä käteensä saa.
Meillä kävi perhetyöntekijä kotona kerran viikossa, muttei hänestäkään apua ole ollut.
Ehkä meidän kohdalle on sit osunut epäpätevää porukkaa, jotka ei osaa auttaa...
ap
siis nyt täällä vertaillaan miten lapsi potki ja ketä heitti millä. TÄMÄ EI TODELLAKAAN OLE ASIAN YDIN. JOS SINÄ ET YMMÄRRÄ ETTÄ SINUN PARANEMISESI ON EHTO SILLE, ETTÄ POIKASI LOPETTAA RAIVOAMISEN NIIN ANNA LAPSI POIS. Jos olet saikulla masennuksen takia niin MIKSI ET KÄY TERAPIASSA. JOS sitä ei ole sinulle ehdotettu NIIN VAADI SITÄ ITSELLESI. Kai sinä ymmärrät että poikasi ravoaminen ei ole syy masennukseesi vaan seuraus siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi istut siinä koneella potemassa paskafiiliksiäs? Mee ulos, hengitä, juokse, kävele.......!
Toi on niin helvetin urpoa valittaa että elämä on paskaa! Osaisit säkin vittu suhtautua asioihin oikein ni ei saatana tarttis itkee joka asiasta, perkele! Hitto, kun osaa ärsyttää.....
Lääkkeiden ottamisella saisit toki huomiota itsellesi, mutta siihen liittyy todella paljon riskejä; saattaisit tuhota vain aivosi, maksasi tai munaisesi ja katuisit loppuikäsi.
Siis häh ??? Miten ihmeessä niillä aivot menee pilalle?!! Onkohan sulla kenties tästä faktaa? :) Ja sairaalaan ei pääse helpolla! 26...
OLEN TASAVARMA SIITÄ ETTÄ SEN SINÄ HALUAIST LAPSELLESI NIMENOMAAN ANTAA. ONNEA SINULLE.
Siinä olet kyllä oikeassa. Asiaa erostani... Ero tapahtui jo 2008, joten siitä on jo pidempi aika. Päiväkoti vaihtui, koska muutimme toiselle alueelle. Kyllä, sairastan masennusta, kaksisuuntaista. Ja olen nyt pidemmällä saikulla, enkä tiedä koska palaan taas töihin. Lapsi ollut välillä kotona ja välillä pk.ssa. Hänen omasta halusta on saanut olla kotona, mutta taidan pitää hänet nyt kokopäiväisesti siellä pk.ssa. ap
traumaa rasittaa sinun pientä poikaasi. Hän on kokenut vanhempien eron ja sittemmin äidin masennuksen. Eikö olisi pieni ihme jos hän olisi ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut?
Hän on tunteva olento, herkkäkin varmasti ja purkaa nyt viime vuosien stressiä? Tiesithän että lapsen oireilu vanhempien erotilanteessa alkaa usein juuri noin 2 vuoden kuluttua erosta?
Se että lapsi oireilee ei ole sinun vikasi. Se että olet masentunut ei ole sinun vikasi.
Sinun viaksesi jää jos et nyt VAADI apua teille, molemmille.
Sinun pitäisi käyttää päiväsi toipumiseen, ei kotona murehtimiseen. Kysy kuntouttavasta toiminnasta, ryhmäterapiasta, yksilöterapiasta. Mene mukaan vapaaehtoistoimintaa - mitä vain keksitkin. Tekeminen auttaa.
Illat sinun pitää panostaa lapseen. Teette jotain mistä molemmat pidätte, ilman suorituspaineita. Katsotte vaikka piirrettyjä ja syötte poppareita. Koitatte päästä lähemmäs toisianne, kaksi kärsivää ihmistä. Tarvitsette toisianne, ja rakkautta. Toivon että löydätte yhteisen sävelen.
Olisiko paikkakunnallasi mieskaveritoimintaa pojallesi? Kysy tätäkin, tai sitten tukiperhetoimintaa?
Minä voisin ottaa tuollaisen lapsen hoitooni omien kolmen lisäksi, jotta saisit levätä. Meillä on 6-vuotias poika, joten seuraakin olisi. Missäpäin Suomea asutte?
Ihanaa ja kannustavaa tekstiä.
Kiitos.
En tiennytkään, että erolapsi alkaa vasta 2v eron jälkeen oireilemaan. Se selittää jo huomattavasti enemmän lapseni käytöstä.
ap
Muille tiedoksi;
Mä en jaksa välitää miten paskana osa teistä mua pitää, se kun ei tule yllätyksenä.
Ymmärään sillä, koska te muut jotka ette ole sairaita kuten minä ette voi tajuta tätä tilannettani. Sanoitte mitä sanoitte.
Minä voisin ottaa tuollaisen lapsen hoitooni omien kolmen lisäksi, jotta saisit levätä. Meillä on 6-vuotias poika, joten seuraakin olisi. Missäpäin Suomea asutte?
Missä päin te asutte? Kerro mielummin sinä.
Sillä kertomalla paikkakuntani ensin, paljastan itseni.
kerro ettet jaksa enää lapsen kanssa. Tai laita vaikka sähköpostilla sinne tuo äskeinen kirjoituksesi, omalla nimelläsi. Apua tulee varmasti.
Siis mitään väkivaltaa, kuten varmaan tarkoitit.
Tiedän että hän on viaton tähän kaikkeen.
Mä olen vaan niin väsynyt ja tuntuu etten vaan enää osaa.
Tietenkin haluan että hänestä kasvaisi kunnon kansalainen, mutta miten hänestä voi, kun on tällainen äiti?!
Minäkin tarviin tukea vanhemmuuteen jotta jaksaisin kasvattaa hänestä kunnollisen.
En todellakaan halua, että hänestä tulee minunlaistani tai isänsälaista. Haluan hänelle parempaa.
20.lle kiitos sanoistasi.
ap