Mun mies sanoi eilen että mä olen henkisesti kauheen raskas =(

voi opetella myös rauhoittumaan ja katsomaan asioita ja elämää erilaisten linssien läpi. Mitkä asiat ovat hyvin juuri nyt, klo 9.34 sunnuntaiaamuna? Luettele ne. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

millainen on suhde äitiisi?

terapiassa masennukseen sairastuttuani ja tosiaan siellä sain selville itsestäni paljon asioita ja olen yrittänyt opetella ajattelemaan toisella tavalla.



Mutta ei se auta siihen että toiset ei osaa laittaa astioita koneeseen tai vaatteita pyykkiin yms, mä en ymmärrä miks mun pitää siivota toisten jäljet, ei munkaan jälkiä siisoo kukaan muu.



Oln myös kokeillut sitä etten naputa mistään en mainitse ollenkaan jos joku jättää astiat olkkarin pöydälle, annan olla siinä vaan, mutta ei ne siitä minnekään katoa, ei vaikka kuinka toivon ja odotan.



Olen tullut siihen tulokseen että mun olis parempi asua yksin.



ap

kampitat itse itsesi.



Yksi iso ongelma on minusta se, että et ole täysin aikuistunut ennen perheen perustamista ja olet tunneriippuvainen miehestä. Et seiso täysin omilla jaloillasi.



Kuvitellaan, että asuisit yksin ja sinulla olisi siisti, hiljainen koti. Miltä sinusta tuntuisi juuri sillä hetkellä kun astuisit tahrattomaan kotiin, jossa ei olisi ketään vastassa eikä sinua kaipaisi kukaan?

olla rauhassa tässä koneella kukaan ei ole pyytämässä multa yhtään mitään.

Siitä että mies antaa mun tehdä osa-aikatyötä eikä vaadi että pitäisi olla kokoaika työssä vaikka rahallisesti se olisi järkevää.



Siitä en ole kiitollinen että mua pelottaa että meiltä lähtee koti ja auto ja kaikki.



Mies meni ja perusti vajaa kaksi vuotta sitten firman joka nyt on ajautumassa konkurssiin ja sille jää hirvittävät velat, eniten ottaa päähän se että olin alunperinkin koko yrityshommaa vastaan.



No eipä sille enää mitään voi mutta mulla ei riitä rahkeet edes tukea miestä asiassa jossa tiesin että näin tulee käymään.



ap

eikä se minua murskaa.



Mies tekee paljon töitä ja hänen palkallaan rahoitamme elämämme 80%:sti. Itse käyn kokopäivätöissä, joka on huonosti palkattua, ei kovin mielenkiintoista mutta ei raskastakaan. Sen ansiosta jaksan hyvin kotihommat ja lapset, lisäksi jää paukkuja järjestötoimintaan ja ystäville.

Mies meni ja perusti vajaa kaksi vuotta sitten firman joka nyt on ajautumassa konkurssiin ja sille jää hirvittävät velat, eniten ottaa päähän se että olin alunperinkin koko yrityshommaa vastaan.ap

Olisiko tuossa raivokkuutesi syy eikä suinkaan siinä, miten astiat laitetaan astianpesukoneeseen? Käytkö edelleen terapiassa? Onko masennuslääkitys kunnossa?

Kuvitellaan, että asuisit yksin ja sinulla olisi siisti, hiljainen koti. Miltä sinusta tuntuisi juuri sillä hetkellä kun astuisit tahrattomaan kotiin, jossa ei olisi ketään vastassa eikä sinua kaipaisi kukaan?

kuin muutettiin miehen kanssa yhteen.

Silloin ainakin tuntui ihan kivalta tulla kotiin en mä ole koskaan kaivannut ketään ja ajattelen itse niin että kehenkään ei saa takertua niin etteikö pärjäisi yksin.

Nyt joku sanoo että miksi sitten odotat mieheltä yhteistä aikaa yms...

Mä olen käsittänyt että parisuhde on sitä että olllaan yhdessä ja tehdään asioita yhdessä...

ap

onko teillä talo pantattu?



Sitten muutatte vuokralle, firma ajetaan konkurssiin ja mies menee jollekulle töihin. Konkursseja sattuu paljon, kaikki yritykset ei menesty. Ette te silti taivasalle joudu.

sanoisi jotain tuollaista.

Se kyllä tekee kotitöitä, mutta seksi ei kiinnosta pätkääkään.

Mä en vaan tykkää siitä että miehen ainoot ajatukset ja sanomiset liikkuu aina seksin ympärillä tai jotain että oi ku sul on hyvät tissit ja ai että mua panettaa yms...

ap

Olisiko tuossa raivokkuutesi syy eikä suinkaan siinä, miten astiat laitetaan astianpesukoneeseen? Käytkö edelleen terapiassa? Onko masennuslääkitys kunnossa?

Käyn edelleen terapiassa mutta en koe että siitä olisi mitään apua enää,masennuslääkityksen jouduin lopettamaan koska tulin raskaaksi enkä halua sinä aikana syödä lääkkeitä ja mun masennus johtui mun edellisestä työstä josta irtisanouduin sairausloman aikana ja olo lähti siitä heti paranemaan.

ap

se ei tarkoita sitä että loppuelämä menisi samaan tapaan kuin asiat ovat nyt. Prässäämällä parisuhdevaatimuksia läpi aikana, jolloin on suuri taloudellinen huoli päällä saatat vain romuttaa liiton, koska mies ei jaksa venyä vaatimuksiin.



Sinun kannattaisi lukea kirja "Saat sen mistä luovut"

mutta eipä ole sitten varaa maksaa enää lainanlyhennyksiäkään, eniten ottaa päähän se että mun vanhemmat on takaamassa niitä lainoja...



Ja kun mä alunperinkin jo sanoin että mies ei osaa yritystä hoitaa, kai mä sen olen tässä 12 vuoden aikana nähnyt miten se asioitaan hoitaa kun kaikki laskut aina meni perintään...



ap

jos et ole niin suosittelisin jatkamaan lääkitystä, siitä ei varmasti olisi mitään haittaa tässä tilanteessa.



Raskaus ei sitäpaitsi ole syy lopettaa masennuslääkitystä...on turvallisia lääkkeitä joihin voidaan vaihtaa.

pankit joustavat kyllä.

joo ja kyllä olen nyt raskaana mutta mun lääkräi oli sitä mieltä että jos vaan itsestäni tuntuu siltä niin olisi ilman lääkkeitä raskaus ja imetysajan ja en ole koskaan kokenut itseäni masentuneeksi, pikemminkin uupuneeksi. Kaipaisin lomaa, sitä että pääsis pois.



ap

meillä on ollut laina koroilla jo useamman vuoden miehen sairastumisen ja uudelleenkouluttautumisen myötä. Pankit joustavat kyllä, ei niillä ole syytä saattaa asiakkaitaan vaikeuksiin. Olemalla itse aktiivinen pankin suuntaan osoittaa järjestelykykyä ja pankit tulevat vastaan jos ei kuse laskujen maksamista ajallaan.



Sinulla on valtavasti henkistä kuormaa ja lisäksi olet raskaana. Oletko hakenut apua neuvolan kautta, olisiko teillä mahdollisuus saad perhetyöntekijä tai kodinhoitaja avuksi?

sano hyvä ihminen lääkärille, että nyt alkaa voimat loppua ja lääkitys päälle! Koko tämä viestiketju huutaa että lääkkeet olis pahasti tarpeen.

Mun mielestä meillä ei ole "oikeutta" pyyttää mitään kodinhoitajaa tms koska mä teen osa-aikatyötä juuri siksi että en palaisi loppuun työn ja kotihommien kanssa. Tiedän, on plajon yksinhuoltajia jotka hoitaa kodin ja työn mutta voisin väittää että jos sun pitää huolehtia vain itsestäsi ja lapsista niin pääsee helpommalla kuin että siinä on vielä aikuinen mies jonka "perään pitää katsoa".



Miten ne lääkkeet muuttaa sitä että saisin täällä toiset siivoamaan omat jälkensä tai sitä että saisin miehen ottamaan vastuun teoistaan?



ap

että ampuu itse omat oikeutensa alas ennenkuin on tiedustellut edes mahdollisuutta niihin.



Teillä on kapulakielellä sanotusti raskas psykososiaalinen taakka päällä perheessä, pienten lasten äideistä pidetään kyllä huolta, mutta apua pitää hakea itse.



Ihan saman kokeneena neuvon vuodattamaan kaiken ulos neuvolassa. Itse itkin ensin puoli tuntia ja sitten alettiin kartoittaa mitä voisi tehdä. Ja apua alkoi tulla ovista ja ikkunoista.



Vanha sanonta "ei pidä toivoa mitään niin ei petykään" on paskamainen seuralainen jos siihen uskoo. Mitään ei saa jos ei pyydä. Ei pidä aliarvioida terveydenhuollon auttamismahdollisuuksia.