Mun mies sanoi eilen että mä olen henkisesti kauheen raskas =(

etkä taida muutenkaan olla onnellinen ja tyytyväinen elämässäsi. Eroa siitä miehestäsi, niin paremmat päivät koittaa.

miehelle selittää että jos saisin joskus jotain arvoa ja huomiota niin en varmaan käyttäytyisi näin.



Mutta, en mä voi ketään toista syyttää omasta käytöksestäni.



ap

Että mulle ei uskalla sanoa mitään kun pitää pelätä että suutun heti jne... =(

Kyllä mä sen tiedän ja ymmärrän, mutta en tiedä miten saisin itseni opetettua erilaiseksi, etten heti hermostuisi, etten aina naputtaisi joka asiasta, etten vaatisi täydellisyyttä kaikilta???

Mä kärsin tästä myös itse. Oln koittanut olla hermostumatta ja välittämätt mutta en mä vaan pysty siihen. =(

Mä kaipaisin rinnalleni ihmistä joka ei välitä siitä jos kiukuttelen tms, sellaista joka olisi vahva ja jaksais mua.

Oon koittanut miettiä miks musta on tullut tälläinen, en siis oo aina ollut tälläinen, vaan ehkä viimeset 6 vuotta oon ollut ihan hermoheikko ja raivohullu välillä...

Mä en vaan enää jaksa olla se ainut vahva meidän perheessä =(

Juuri noin minunkin mies sanoo, kriisin myötä on tosin tullut tosi paljon parannusta asiaan eli uskaltaa sanoa ja huomaa, että jos sanon vastaan, niin ei aina tarkoita, että on ero edessä tai jotain muuta, vaan että asioista v oi keskustella (hänen lapsuudenperheessään ei keskusteltu). Ja myös minä olen se vahva, hoidan kaikki juoksevat asiat perheessämme jne. Lapset kääntyvät aina mun puoleen kaikissa aisoissa jne. Se on välillä raskasta, kun ei oikein ole miestä jakamaan tätä.

kerrotko miksi otat asiat raskaasti?



jospa ympärilläsi olevissa ihmisissä ole sen kummempaa vikaa vaan syy on omissa asetuksissasi?



Minusta kannattaisi hiukan tarkemmin pohtia miten saisit löysättyä omaa pantaasi, siihen saa ihan ammattiapuakin.

miehelle selittää että jos saisin joskus jotain arvoa ja huomiota niin en varmaan käyttäytyisi näin.

Mutta, en mä voi ketään toista syyttää omasta käytöksestäni.

ap

Ja nyt 3 vuotta hakattuani päätäni betoniseinään eli yritettyäni tehdä miehestä mieleistäni päätin kokeilla jotain muuta...

aloitan terapian. Ensimmäinen tapaaminen takana, parin viikon päästä uudestaan. Nyt on parempi olla jo pelkästään sen takia, että terapeutti sanoi ettei KAIKKI VIAT OLE MINUSSA vaan myös siipassani olisi haastateltavaa ;)

Seuraavalla kerralla hän tekee jonkun sukupuun ja tutkii mitä kiviriippoja minä kannan mm. lapsuudesta mukanani meidän suhteeseen.

Ah, ihana puhua tätä pahaa oloa pois!

Juu, onhan se tyyristä, mutta toiset ostaa kallista kosmetiikkaa, toiset käy ulkomailla, minä ajattelin lapsilisistä tarjota itselleni tällaisen tavan tulla paremmaksi äidiksi(vaimoksi)luottaen täysin siihen, että lapset haluaisivat ehjän ja hyväntuulisen äidin, jos saisivat valitaa.

mihenikin äiti =(



Hoidan siis oikeesti kaiken, kodin, lapset, laskut, ihan kaikki, mies ei edes tiedä mitä laskuja meille tulee siis myös miehen laskut...



Ostan kaikille vaatteet ja kuskaan joka paikkaan ja hoidan parturit, kouluasiat, ym ym ym...



No ainut minkä mies hoitaa on kooulun vanhempainillat ja kuskaa lapsia kyllä hoitoon ja kouluun ja kavereille, käy kyllä hakemassa kaupasta maitoa ja leipää jos pyydän jne...



Mutta että minä organisoin kaiken aivan kaiken, annan vain ohjeita muille että mitä pitää tehdä.



ap

ja alkaa kantaa vastuun omasta onnellisuudestaan, helpottaa kummasti.

mies ehkä tekisi enemmän jos antaisit ja kelpuuttaisit hänen tapansa toimia?

tiedän!!!



Ja siksi koitan itseäni kovasti muuttaa mutta kun se ei auta???



EN enää tiedä mitä teen, aj olen käynyt puoli vuotta terapiassa jossa olen saanut itsestäni selville sen että ei tarvii olla täydellinen, ei tarvii aina olla matot suorassa ja pälyt pyyhittynä yms...



Pitää osata ottaa rennosti, olen sitä opetellut mutta jos tänään otan rennosti niin huomenna mulla on siivottavana kahden päivän sotkut kun kukaan muu ei tee mitään vaikka siitä ollaan nyt kohta 10 vuotta väännetty kättä niin silti kaikki kaatuu mun niskaan.



ap

mies ehkä tekisi enemmän jos antaisit ja kelpuuttaisit hänen tapansa toimia?

että vaatteet heitellään minne sattuu ja astioita on kaikki paikat täynnä kun mitään ei siivota pois.

Pakko kai sitten yrittää vaan enemmän ja alkaa sietämään sotkua ja likaa.

ap

tiedän!!!

Ja siksi koitan itseäni kovasti muuttaa mutta kun se ei auta???

EN enää tiedä mitä teen, aj olen käynyt puoli vuotta terapiassa jossa olen saanut itsestäni selville sen että ei tarvii olla täydellinen, ei tarvii aina olla matot suorassa ja pälyt pyyhittynä yms...

Pitää osata ottaa rennosti, olen sitä opetellut mutta jos tänään otan rennosti niin huomenna mulla on siivottavana kahden päivän sotkut kun kukaan muu ei tee mitään vaikka siitä ollaan nyt kohta 10 vuotta väännetty kättä niin silti kaikki kaatuu mun niskaan.

ap

Minä olen se ylempi, joka myös hoitaa kaikki juoksevat asiat perheesä. MUTTA ,siivouksen olen "pakottanut" kaikkien asiaksi, eli meillä siivouspäivä, jolloin kaikki perheenjäsenet osallistuvat eli mies imuroi, lapset phyyhkivät pintoja ja viikkaavat pyykkejä, minä pesen vessat ja luuttuan lattiat jne. Ja tuo on erinomainen tapa, ei kukaan kuormitu liikoja. Lisäksi meillä vain lapset tyhjentävä tiskikoneen, heillä on siitä vuorolista, oppivat tekemään siinnäkin kotitöitä. Nyt jakamaan vuorot, voi olla vastustelua aluksi, mutta pidtä pääsi tuossa asiassa. Pienetkin lapset osaavat tehdä!!

Lapset kyllä tyhjentää meillä tiskikonetta ja hakee puita ja postin ja vie roskat.



Mutta, tässä on sellainen ongelma että mä teen osa-aika työtä ja mies on yrittäjä ja 6-7 päivää viikossa töissä niin en oikein voi pakottaa miestä siivoamaan.



Lähinnä tässä on kyse siitä että kun mä olen pois kotoa tai kipeä tms niin silloin täällä ei tee kukaan yhtään mitään, eilenkin kun tulin työpäivän jälkeen kotiin niin täällä oli aivan kauhea sotku, astioita pitkin poikin vaatteita siellä täällä.



Joka kerta raivostun ja pakotan lapset siivoamaan mutta silit joka kerta tääläl on sama siivo kun tulen kotiin, että miski se ei mene jakeluun lapsille???



ap

Lapset kyllä tyhjentää meillä tiskikonetta ja hakee puita ja postin ja vie roskat.

Mutta, tässä on sellainen ongelma että mä teen osa-aika työtä ja mies on yrittäjä ja 6-7 päivää viikossa töissä niin en oikein voi pakottaa miestä siivoamaan.

Lähinnä tässä on kyse siitä että kun mä olen pois kotoa tai kipeä tms niin silloin täällä ei tee kukaan yhtään mitään, eilenkin kun tulin työpäivän jälkeen kotiin niin täällä oli aivan kauhea sotku, astioita pitkin poikin vaatteita siellä täällä.

Joka kerta raivostun ja pakotan lapset siivoamaan mutta silit joka kerta tääläl on sama siivo kun tulen kotiin, että miski se ei mene jakeluun lapsille???

ap

Jos sun mies tekee noin paljon töitä, niin ehkä on kohtuutonta pyytää vielä siivoamaan. No, nyt lasten kanssa järjestätte sen siivouspäivän =). Kyllä se siitä ja lapsetkin nauttivat työn jäljestä kun on siisti koti HEIDÄN ansiostaan. Teette vaikka jotain hyvää ruokaa tai muuten herkuttelette siivouksen päätteksi =)

olen aivan samanlainen.



Olen sairastanut uupumksen ja masennuksen, sen varjolla pääsin terapiaan. Kahden vuoden terapian myötä alkoi olo helpottaa.



Oletko työelämässä vai kotona? Usein kotityöt muuttuvat "reviireiksi", ja mies ei kertakaikkiaan osaa tai uskalla tehdä vaimon reviirillä asioita, koska jälki ei kuitenkaan kelpaa.



Entä jos et yrittäisi muuttaa itseäsi ja muita? Jospa hyväksyisit ja sietäisit hiukan enemmän sotkua ja epätäydellisyyttä ympärilläsi? Tekisikö se sinusta huonomman jonkun silmissä. Mitä jos sukkapari seilaisi eteisessä viikon? Aurinko nousisi silti, kukaan ei kuolisi.



Mitä siisteys sinulle ylipäänsä merkitsee? Elämänhallintaa? Tunnetko eläväsi sellaista elämää kuin haluaisit?



Se, että pyrkii hallitsemaan ympäristöään ja ympärilläolevia ihmisiä, osoittaa, että oman tunne-elämän hallinta ei ole ihan hanskassa.



Normaali ihminen sietää epätäydellisyyttä muissa ja itsessään. Mitä haluaisit tehdä oikeasti? Lempilauseeni on "Clean house is a sign of wasted life". Kukaan, jolla on tahraton koti, ei ole täysin onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen. Siivoaminen ei ole niin tärkeää etteikö tekisi ennemmin jotain muuta.



Mitä ovat ne asiat, jotka antavat sinulle virtaa, voimaa ja iloa?

muutama vuosi sitten. Hoidan kyllä edelleen lasten juoksevat asiat yms, mutta ihan siitä syystä, että en luota miehen muistiin, että muistaa hoitaa asiat. Mies siivoo, mutta hänelle kelpaa sotkuisempikin koti kuin minulle, joten siivoan ne, jotka katson tarpeelliseksi. Kun lopetin turhan naputtamisen ja aloin ottamaan rennosti niin kotielämä helpottui huomattavasti. En pystynyt hyväksymään mieheni tapaa toimia eikä hän minun ja nyt olemme päässeet tasapainoon.

Ja opettelin ajattelemaan, että ketään en voi muuttaa vaan jokainen on oman onnensa seppä!

yhteinen aika miehen kanssa, siitä tulisin niin onnelliseksi ja iloiseksi ja saisin virtaa ja voimaa jos vaan saisin miehen kanssani kauppaan, lenkille tms...



Mutta ei niistä tule mitään kun aina saan riidan aikaseks =(



Mä en ymmärrä miksi mä en ole tyytyväinen mihinkään?!



Haluaisin että yhdessä miehen kanssa laitettas ruokaa, käytäs lenkillä, uimassa tms...

Puhuttais perheen yhteisistä asioista ja meidän elämästä, käytäsi yhdessä jossain ja muuta sellasta.



Mutta ei, me vaan ei pystytä siihen, ja syynä on luultavasti se että mies ei kestä mua kun olen niin rasittava ja naputan joka asiasta.



Mä en vaan tykkää siitä että miehen ainoot ajatukset ja sanomiset liikkuu aina seksin ympärillä tai jotain että oi ku sul on hyvät tissit ja ai että mua panettaa yms... ei siinä mitään mutta kun niitä pitää laukoo koko ajan ja joka paikassa.



ap

että suuttuu heti, että kiukuttelee ja hermostuu, että vaatii muita vain kestämään "kun mä olen tällainen". Varmaan ap hallitsee perheessään, kun hänen reaktioitaan pitää varoa, mutta se on eri asia kuin vahvuus.

harjoitella uusia ajatusratoja.



Miksi vaadit täydellisyyttä? Mitä kamalaa tapahtuu jos kaikki ei ole täydellisyyttä? Jos et suuttuisi ja rähjäisi, mitä tapahtuisi?

VAKKA KANTENSA VALITSEE- SANO

ja yhteinen aika miehen kanssa on kortilla. On tosi rasittavaa, kun joutuu lähtemään arkea pakoon jonnekin uualle saadakseen olla hetken kahden ja suojassa kotihommilta, näin ainakin meillä.



Jospa etsisit jonkin voimaatuottavan asian itse, et toivoisi saavasi sitä mieheltäsi? Jospa julistaisit itsesi itsenäiseksi?



Odotuksesi saattavat tuntua miehestä raskaalta, tavallaan ripustat oma tyytyväisyytesi ja onnesi miehen harteille ja se ei ole kovin kevyt taakka kantaa. Ristiriistaista tässä on se, että koet olevasi perheen ainoa vahva ihminen ja kuitenkin roikotat miestä "onnellisuudenvaatimushirressä".



Miten uskot miehesi näkevän sinut? Uskon että hän kokee sinut taakkana lopuutomine vaatimuksinesi. Sekin, että haluaa seksiä ei ole hyvä, mutta jos ei haluaisi seksiä, sekin olisi paha.