Lue keskustelun säännöt.
Miten outoa tämä on? Mitä tekisit? miehen Facebook
26.03.2011 |
Minä en ole Facebookissa. Miehell on siellä profiili, mutta ei kuulema käy ja ihan turhaan jne...
Jossain vaiheessa sanoin, että täytyy minunkin mennä sitten facebookkiin kun lapsi alkaa sinne kärttämään teininä. MIes sanoi että senkun, mutta mä en ota sitten sua kaveriksi sinne. Onko yleistä etteivät puolisot ole Facebook -kavereita? Että Facebookissa jutellaan ihan omien kavereiden kanssa.
Toiseekseen kävin katsomassa miehen profiilia, siis "ulkoa päin" sen mitä nyt näkee kun en ole kirjautunut. Niin hänellä on siellä pari naista facebook-frendeinä, joita en ole koskaan tavannut, koskaan kuullut heistä, ihan outoja nimiä ja goglaamaalla ammattikin menee niin kaukaa ettei voi olla mitään työtuttuja.
En nyt tiedä huolestuako vai ei, huolestuisitko sinä ja mitä tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (46)
on puolet minusta, joten ei ole koskaan tullut mieleeni,että pitäisi olla jokin osa elämää,josta puolet minusta ei tiedä mitään :)
Itselläni on työ- ja opiskelukuvioita, joita en kertaa tarkkaan miehelle jälkeenpäin. Kyllähän hän nyt "jotain" niistä tietää, mutta ei esim. mistä kaikesta juttelin ja kenen kanssa, jne. Ja on meillä omat ystäväpiirit, omia harrastuksia, jne. Ihan normaalia se on, ei sellaista tarvitse pelätä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolisoni on puolet minusta, joten ei ole koskaan tullut mieleeni,että pitäisi olla jokin osa elämää,josta puolet minusta ei tiedä mitään :)
Onpa erikoinen tapa ajatella. Minä olen kyllä ihan oma kokonainen itseni, oli puoliso paikalla tai ei. Mulla on omia harrastuksia, omia ystäviä, omia menoja ja silti myös puolison kanssa yhteisiä juttuja.
mullakin on omaa elämää,mutta ei ole tarvetta pimittää puolisolta mitään,eli mieheni tietää missä käyn,kenen kanssa olen jne.
mies tuntee epäilemättä minulle naisia muualtakin kuin työpaikaltaan - olihan sillä oma, minusta riippumaton elämänsä ollut jo 30 vuotta siinä vaiheessa kun minut tapasi.
Mutta meidän parisuhteessa olisi kyllä kummallista ja huolestuttavaakin, jos mies aivan erityisesti tekisi selväksi ettei tule hyväksymään mua fb-kaverikseen. En voisi olla kysymättä että mitä ihmettä se oikein haluaa salata juuri minulta, kun ne 200 fb-kaveria kuitenkin ne jutut näkevät.
Ei voi kuin taivastella. Mulla on Facebook-kavereina vain sellaisia ihmisiä, jotka tietävät, kenen kanssa olen naimisissa. Siksi en ehdottomasti tarvitsisi miestäni FB-kaveriksi mutta kun hän halusi, niin merkattiin sitten olevamme naimisissa.
Mulla on siellä kaverina varmaan toistakymmentä miespuolista kaveria/työkaveria joita mieheni ei ole koskaan tavannut. So? Miehelläni taas lienee samalla tavalla naisia kavereina, mutta en tosiaankaan ole tutkinut hänen kaverilistaansa.
Relatkaa nyt vähän! Ei kyttääminen ja sitominen tee miestä uskolliseksi.
mutta TOTTAKAI oltais kavereita jos siellä olis, en ymmärrä mikä oma elämä mulla siellä pitäis olla?
Ihan sama elämä mulla on joka paikassa, myös facebookissa.
Enkä todella ymmärätäisi jos mies ei miua kaveriksi haluaisi, mitä omaa elämää hän siellä viettäisi? Ei tajua ei...
en mä näe tässä mitään "pakkoa".
Miehellä on kavereina paljon naisia, joita en tunne ollenkaan. Entisiä työkavereita, harrastuskavereita, koulukavereita, varmaan entisiä tyttöystäviäkin... en mä niistä kysele, kun ei oikeesti kiinnosta.
Ettekö te naiset yhtään luota miehiinne? Jos mies käyttäytyisi samalla tavalla, täällä huudettaisiin jssap kuorossa.