Lue keskustelun säännöt.
Olen tiukkisäiti, kun koko ajan ojennan 4-vuotiasta. Lapsi
25.03.2011 |
vastaa, että ei tykkää musta. No, ei kai tykkää, kun asetan rajoja... joskus mietin, että olenko liiankin kova ojentamaan. Mutta eivät ne kai muuten opi? On meillä hyviä ja leppoisiakin hetkiä, mutta välillä tuntuu, että yhtä vääntöä tämä on.
Kommentit (47)
Lapsi ei välttämättä ymmärrä sun rajojas tai tapaa yrittää saada rajoja. "komennot" pitää olla yksinkertaisia. ja helpommalla sä pääset kun kehut lastasi kaikessa missä tekee oikein.. yleensä se huomionhaku ei oo niin vaativaa kun tietää, että saa huomioo myös kun on kiltti tai tekee oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan samoissa tunnelmissa painin. Itselläkin epävarmaa, että vaadinkohan liikaa. Mutta olen kuitenkin ajatellut, että niin kauan kuin meistä molemmista tuntuu, että elämässä on enemmän niitä hyviä ja iloisia hetkiä niin en liian kova ole.
Meillä ei naputeta ja huomautella juuri koskaan. Oppi tulee jutelemalla. Eikä kukaan inhoa ketään. Olemine on helpottanut sitä mukaa mitä enemmän lapsia on syntynyt.
käyttäytyä pöydässä miten haluavat eikä aikatauluista pidettäisi kiinni... kai se äidin rooli on sitten tällainen, isä tekee kivoja juttuja lasten kanssa, kun ehtii ja äiti "vaatii"?
ap
Lapsi tulee olemaan todella sekaisin jos ette vaihda toimintaanne. vanhempien pitää olla SAMAA MIELTÄ kasvatuksessa ja rajojen pitämisessä. ärsyttää miehet jotka ei uskalla komentaa vain sen takia kun pelkää lapsen suuttuvan tai loukkaantuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäytyä pöydässä miten haluavat eikä aikatauluista pidettäisi kiinni... kai se äidin rooli on sitten tällainen, isä tekee kivoja juttuja lasten kanssa, kun ehtii ja äiti "vaatii"? ap
mutta ei meillä siksi ole kireää tunnelmaa, tai lapset sanoisivat, etteivät tykkää.
Ehkä sun sanat ovat liian negatiivisia, ja takerrut vaan kaikkeen komenneltavaan ja negatiiviseen? Vaikka joitain hyviäkin hetkiä teillä on, meillä on lähes aina hyvää hetkeä.
-tiukkis
Mutta täytyy myöntää, että sellainen jatkuva venkoilu kaikkien asioiden kanssa ärsyttää usein ja tulee oltua marttyyriäiti ja puhuttua kamalalla äitiäänellä... vaikka yritänkin aina puhua kauniisti, mutta sellainen negatiivisuus pääsee aina silloin tällöin ilmaan:-(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenkään saamaan positiivisiksi ja lapsen päivään vähemmän ojentamista? En tarkoita, etteikö lapsi tarvitse selkeitä rajoja. Mutta onnistuisiko se mitenkään edes joissakin asioissa siten, että lapsi ikäänkuin myötä sukaa mielellään tekisi sen mitä pitääkin? Tässä tarvitaan tietysi vähän pohtimista, mutta saattaisi olla mukava teille molemmille. Tällaisessa kasvatustavassa pitää etukäteen luvata lapselle jotakin mielekästä tietyissä raameissa ja lapsi alkaa haluamaan sitä. Raamit hän jo tietääkin. Lapsi voi sitten itse järkeillä haluaako tämän kivan vai parkuuko lattialla eikä saa mitään. Voi olla kyse, yhdessä lukemisesta, lettuiltapalasta tsm. Ojeiden pitää olla yksinkertaisia, ei riitä että sanoo jos olet kiltisti tai nätisti. Vaan kerro lapselle konkreettisesti miten pitää käyttäytyä. Niin kuin varmasti oletkin jo tehnyt. Tsemppiä jatkoon!
tänään menin kolmen lapsen kanssa kauppaan. En ole tällä viikolla vielä ostoksilla käynyt, joten ostoslistani oli todella pitkä.
Halusin isot kärryt. nuorimmainen halusi autokärryt ja isoin häntä työntämään.
Keskimmäinen halusi omat kärryt (5v)
En antanut 5v:n enää omia kärryjä ottaa, koska mielestäni yhdelle perheelle kolme kärryä on liikaa. Ja tiedän, että tämä 5v olisi kerännyt kärryihinsä ties mitä.
Riitahan siitä tuli. Lapsi itki ja raivosi kärrynsä kanssa ja sanoin muutamaan kertaan,että jos hän ei laita kärryään pois, lähdemme koko kaupasta kotiin ja tulemme sitten kun hän on valmis tottelemaan.
Hän EI antanut periksi, enkä minäkään.
Lähdimme kaupasta pois (herätimme ehkä hivenen katseita) Ja tulimme kotiin.
Ensi viikolla yritämme uudelleen. huomenna on karkkipäivä, mutta karkkia ei ole, koska kaupassa ei tällä viikolla käyty. Ensi viikolla kun menemme kauppaan, uskon, että ostosten teko sujuu.
Kertokaa rehellinen mielipiteenne, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun vaikka nostaa yhdenkin lelun pois lattialta. kehut, lapsi saa itseluottamusta ja tulee iloiseksi kun kehutaan!
koita jättää kiukkuilut sun muut rasittavat jutut huomiotta, enkä nyt tarkoita sitä, että jätät lapsen kokonaa huomiotta vaan käytöksen.
Keksi lapselle mieluista tekemistä. 4vuotias osaa leikkiä itsekseen, eli alotat lapsen kanssa leikin, piirustus7askartelun ja pikkuhiljaa poistut tekemään omia juttuja tai vähän pidemmälle katsomaan lapsen touhuja.
luin tuon lisäyksi isän roolista. Isän tehtävä ei ole katsella vierestä kun lapsi tekee mitä sattuu. Ongelmien syy saattaa olla lähempänä kuin luuletkaan. Lapsi ei ymmärrä kuinka pitää käyttäytyä, koska sanoma on ristiriitainen. Ajattele nyt itse, menisit vieraaseen kulttuuriin. Kun tekisit jotain, vaikkapa kättelisit ihmisiä toiset vaivaantuisivat ja osa olisi ihan että okei normaalia kätellä. Kuinka toimisit. Mitä tapahtuisi itsevarmuudellesi? Huomaisit, että toiset ihmiset ovat hankalia toiset ovat ok. Et osaisi käyttyä, etkä oppisikaan, koska ympäristö on epälooginen. Kunnes joku selittävä tekijä ilmaantuu. Nelivuotias on liian pieni käsittääkseen että esim. isä on hiljaa kunnes pinna katkeaa ja sitten itkeekin koko perhe. Oletko kokeillut kuin ka pitkälle miehesi antaa tilanteen edetä. Minulla olisi tästä paljonkin sanottavaa koulutukseni vuoksi, mutta sanon vain että aloittakaa siitä että pelisäännöt ovat yhteiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukavempia:-) Tuntuu vaan, että on pinna kireellä tämän omatahtoisen lapsen kanssa... esikoinen oli säyseämpi samassa iässä...
ap
tehdäänkö viikon ruokaostokset. He ovat myös liian pieniä ohjaamaan käyttäytymistään niin, että kantavat seurauksena jopa karkkien menettämisen. Meilä olisi toimittu näin:
Kaksi lasta olisi kulkenut niillä autokärräyillä ja pienn olisi saanut avustaa minua ostosten keräämisessä pikkukärryyn. Autokärryilijät olisivat saaneet myös tehtävän etsiä tietyt tavarat omin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkodissa, jossa vaalitaan käytöstapoja ja ollaan aika tiukkojakin... että sentään samat säännöt päiväkodissa ja äidillä:-)
ap
Ymmärrän reaktiosi, ehkä tilanne oli mahdoton. Kuitekin minusta olisi ollut parempi, että jollakin keinoin olisit hoitanut ne kauppa-asiat. Nyt viisivuotias tenava sai ohjat käsiinsä. Olisi ollut parempi, että olisit hakenut edes jotain ja jättänyt lapselle kertomatta että osa jäi ostamatta. Tai jos jotain, niin karkit ja sen voi sanoa. Samaa mieltä, kolmet kärryt liikaa. Miksi ei yhdet olisi riittäneet. Lapsi ehkä koki epäreiluksi että hänellä ei ole kärryjä, muilla on. selititkö lapselle miksi näin? Olisiko ollt mahdollista antaa jotain porkkanaa, henkistä siis. Tyyliin sinä olet niin tärkeä apulainen nostelemaan tavaroita kärryyn, että äiti tarvitsee sinut siihen puuhaan ja lähdetäänpä niin kun sulla ei ole niitä kärryjä työnnettävänä niin sinä saat valita mehun, murot tsm. (tietystä äidin valikoimasta tietysti)
tänään menin kolmen lapsen kanssa kauppaan. En ole tällä viikolla vielä ostoksilla käynyt, joten ostoslistani oli todella pitkä. Halusin isot kärryt. nuorimmainen halusi autokärryt ja isoin häntä työntämään. Keskimmäinen halusi omat kärryt (5v) En antanut 5v:n enää omia kärryjä ottaa, koska mielestäni yhdelle perheelle kolme kärryä on liikaa. Ja tiedän, että tämä 5v olisi kerännyt kärryihinsä ties mitä. Riitahan siitä tuli. Lapsi itki ja raivosi kärrynsä kanssa ja sanoin muutamaan kertaan,että jos hän ei laita kärryään pois, lähdemme koko kaupasta kotiin ja tulemme sitten kun hän on valmis tottelemaan. Hän EI antanut periksi, enkä minäkään. Lähdimme kaupasta pois (herätimme ehkä hivenen katseita) Ja tulimme kotiin. Ensi viikolla yritämme uudelleen. huomenna on karkkipäivä, mutta karkkia ei ole, koska kaupassa ei tällä viikolla käyty. Ensi viikolla kun menemme kauppaan, uskon, että ostosten teko sujuu. Kertokaa rehellinen mielipiteenne, kiitos!
Pieni saa kärryt, iso saa kärryt, äiti saa kärryt ja kas vain, äidin inhoaman 5v ei kärryjä saa. Sitten äiti polkee jalkaa ja uhkailee ja lähtee kotiin ostamatta herkkuja.
Huomenna on karkkipäivä ja äiti muistaa moneen kertaan sanoa isolle ja pienelle, että koska inhottava keskimmäinen oli kurja ja paha kaupassa, ette tekään saa karkkia.
Arvaapa, kuka lapsistasi sylkee arkkuusi?
Mun mielestä lapselle siis ei annettu päätäntävaltaa, koin itse asian niin.
Mutta ohjeesi oli hyvä: olisi pitänyt kannustaa lasta hänen tärkeydellään. Se vaan tuntui mahdottomalta, koska lapsi huusi ja itki kaupassa niin paljon, Pelkäsin, et jos menen kaikkien kanssa kauppaan, en pärjää siellä, jos tämä 5v jatkaa siellä koko ajan kiukkuaan. Hän oli vielä kotona todella kiukkuinen ja sanoi muuttavansa mummon luo!
nro 11
eli mietitkö koskaan, miksi lapsesi ei ole ihmisiksi?
Meillä ei ojenneta lapsia oikeastaan koskaan, ja silti heillä on kauniit käytöstavat, ottavat muut huomioon, siivoavat jälkensä jne. Ja halaavat minua ja kertovat rakastavansa sen sijaan, että eivät tykkäisi. Heidän kanssaan voi käydä kaupassa, kirjastossa jne. tarvitsematta koskaan kieltää tai käskeä, sillä he tietävät miten olla. Ihan ojentamatta. Tai ehkä siksi, että meillä lapset ymmärtävät normaalia puhetta.
Mun mielestä lapselle siis ei annettu päätäntävaltaa, koin itse asian niin. Mutta ohjeesi oli hyvä: olisi pitänyt kannustaa lasta hänen tärkeydellään. Se vaan tuntui mahdottomalta, koska lapsi huusi ja itki kaupassa niin paljon, Pelkäsin, et jos menen kaikkien kanssa kauppaan, en pärjää siellä, jos tämä 5v jatkaa siellä koko ajan kiukkuaan. Hän oli vielä kotona todella kiukkuinen ja sanoi muuttavansa mummon luo! nro 11
Sinä pelkäät mennä lasten kanssa kauppaan, koska et pärjää lapsillesi. Siis niille, joista yhtä kohtelet äärettömän epätasa-arvoisesti.
Sitten taas toisaalta pari kuukautta aiemmin yrittivät väittää, että en pidä lapselle sanomiani rangaistuksia. Teen siis ihan miten vaan, niin teen väärin.