Olen tiukkisäiti, kun koko ajan ojennan 4-vuotiasta. Lapsi

käyttäytyä pöydässä miten haluavat eikä aikatauluista pidettäisi kiinni... kai se äidin rooli on sitten tällainen, isä tekee kivoja juttuja lasten kanssa, kun ehtii ja äiti "vaatii"?

ap

eikö lapsi opi juonittelemaan tuolla tavalla?

minusta ratkaisevaa on se kuinka paljon sääntöjä on. JOs koko elämä on täynnä sääntöjä lapsista tulee neuroottisia. Muutama selkeä sääntö ja loppu armahdusta ja anteeksiantoa. Liika kontrolli vie lapselta ilon ja luovuuden sekä kaikkein tärkeimpänä luottamuksen omaan osaamiseen, eli itsetunnon. Lapsen tulee saada erehtyä ja oppia rauhassa. Muutamia selkeitä sääntöjä- jotta lapselle tulee rajat ja hänellä on myös jotain mitä vastaan kehittää omaa tahtoaan. Vanhempien on joskus vaikeaa kestää kaaosta ja niin koti ja lasten elämä laitetaan liian tiukkaan kontrolliin. Paljon enemmän kuin kieltoja, lapset tarvitsevat hyväksyvää katsetta, kehuja, tilaa opetella asioita. Näin minä ajattelen. Lapset myös vaistoavat oikeudenmukaisuuden, ja vaikka kapinoisivatkin, kunnioittavat oikeudentuntoisia vanhempia. Liian auktoritääriset vanhemmat taas aiheuttavat vääryyden- ja mielivaltaisuuden kokemuksen.

kun aloin miettiä jotain av-mammaa ruokakaupassa 3 tai jopa 4 lapsen kanssa. Kaikilla oma kärry ja jonossa sitten vedetään, tai välillä jono hajoaa, kun pienimmästä päästä päätetään lähteä omille teilleen ja sitten koko letka juoksee ympäri kauppaa...



Olen sitä mieltä, että äidin olisi pitänyt ottaa isot kärryt ja lapset saa luvan kävellä vierellä. Meillä menetellään näin, jos koko sarja on mukana. Jos mukana 1 lapsi, hän saa sitten ottaa kärryt...

[/quote]

Pieni saa kärryt, iso saa kärryt, äiti saa kärryt ja kas vain, äidin inhoaman 5v ei kärryjä saa. Sitten äiti polkee jalkaa ja uhkailee ja lähtee kotiin ostamatta herkkuja.



Huomenna on karkkipäivä ja äiti muistaa moneen kertaan sanoa isolle ja pienelle, että koska inhottava keskimmäinen oli kurja ja paha kaupassa, ette tekään saa karkkia.



Arvaapa, kuka lapsistasi sylkee arkkuusi?

[/quote]

Miten kehtaat tulla sanomaan ventovieraalle, että hän muka inhoaa lastaan!

ettei tykkää susta, niin kyllä hakoteillä ollaan.

että tälläisen ihmisen perheessä eletään "ikuisen sunnuntain syndrooman" vallassa.

äitiä tai iskää esim. tyhmäksi! Voi tsiisus, pitää varmaan nyt meidän 4v.kin viedä johonkin psykiatrille ja pyytää apua kyseiseen vaivaan!

tänään menin kolmen lapsen kanssa kauppaan. En ole tällä viikolla vielä ostoksilla käynyt, joten ostoslistani oli todella pitkä. Halusin isot kärryt. nuorimmainen halusi autokärryt ja isoin häntä työntämään. Keskimmäinen halusi omat kärryt (5v) En antanut 5v:n enää omia kärryjä ottaa, koska mielestäni yhdelle perheelle kolme kärryä on liikaa. Ja tiedän, että tämä 5v olisi kerännyt kärryihinsä ties mitä. Riitahan siitä tuli. Lapsi itki ja raivosi kärrynsä kanssa ja sanoin muutamaan kertaan,että jos hän ei laita kärryään pois, lähdemme koko kaupasta kotiin ja tulemme sitten kun hän on valmis tottelemaan. Hän EI antanut periksi, enkä minäkään. Lähdimme kaupasta pois (herätimme ehkä hivenen katseita) Ja tulimme kotiin. Ensi viikolla yritämme uudelleen. huomenna on karkkipäivä, mutta karkkia ei ole, koska kaupassa ei tällä viikolla käyty. Ensi viikolla kun menemme kauppaan, uskon, että ostosten teko sujuu. Kertokaa rehellinen mielipiteenne, kiitos!

Kaupassa toimit oikein.

mutta karkkiopäivä on silti oltava, sillä 5-vuotiaan psyyke ei kestä sellaista vastuuta, että hänen vastuullaan on ruokaostokset ja karkkiostokset.

eli unohda koko kauppajuttu jo ja pidätte normaalin karkkipäivän. lapsi sai jo rangaistuksensa