Karmea vävykokelas

No en minä näe mitään syytä miks sun pitäis tyttärelleisi puhua.. Oma asiahan se on kenen kanssa seurustelee, ei hän etsi miestä sinua mielyttämään. 

T. 19-v tytön äiti, joka seurustelee(tytär siis) 35 vuotiaan kanssa ja suunnitelevat jo lapsia. Eikä tulisi mieleenkään arvostella, mies on oikein mukava ja kohtelias. Kaikin puolin hyvä mies, ensin kyllä ikä ero hieman hirvitti.

Mun tytär toi 16-vuotiaana kotiin näytille parikymppisen, melkein parimetrisen tyypin, jolla oli tatuointeja ja lävistyksiä enemmän kuin laki sallii ja kaiken kruunas melkein 20senttinen irokeesi. 6 vuotta ovat nyt yhtä pitäneet ja ihanampaa ja lutusampaa vävykokelasta en vois kuvitella.

tee johtopäätöksesi vasta sitten. Ulkonäkö ei todellakaan kerro kaikkea! Ja vaikka kuinka juttelisit, niin jos tyttäresi on rakastunut, niin ei siinä järkipuhe auta.

kerran kauhistelet noin jyrkästi täysi-ikäisen tyttäresi arvostelukykyä, niin et sitten itse älynnyt keskustellessasi nuoren miehen kanssa tehdä havaintoja, miten natsi hän ajatusmaailmaltaan on ;)

Just.



Mäkin olin sit varmaan teini-ikäisenä natsi XD

Tarkoitatko, että pitääkö tyttärelle kertoa, ettet tykännyt pojasta? Ei tietenkään!



Meilläkin on ei-toivottu "vävy" (ollut jo neljä vuotta, tapasivat 15-vuotiaina), mutta pidän mölyt mahassani. Onneksi poikakin on vuosien varrella edes piirun verran kypsynyt ja "ihmistynyt". Tukkakin on nyt päässä (ennen oli kalju), mutta eihän se ulkonäkö nyt ole mitenkään oleellista vaan luonne, kiinnostuksen kohteet jne.

Päinvastoin, yleensä vanhempien vastustus ajaa nuoria tiivimmin yhteen. Ja jos tyttö sitten itse jossain vaiheessa rupeaa epäilemään suhteen järkevyyttä, on kynnys sen lopettamiseen paljon korkeampi, jos samalla joutuu tavallaan tunnustamaan vanhempien olevan oikeassa.



Pidä mölyt mahassasi ja katso nyt ensin, onko edes ensivaikutelmasi poikaystävästä oikea. Sitten, jos tyttö oma-aloitetteisesti rupeaa harkitsemaan suhteen päättämistä ja kertoo sen sinulle, voit tukea häntä.

Eikä tekisi vaikka siinä olisi pilottitakkikin. TÄrkeämpää on se, miten poika puhuu ja käyttäytyy - eikä sekään välttämättä kerro kaikkea, koska prinsessan vanhempina teidän mielestänne mikä tahansa vävykokelas tulee olemaan häneen verrattuna arvoton. Joten ota ihan rauhassa ja tutustu. Ja muista, että kyse on sinun tyttäresi miehestä - ei sinun.

Tietenkin pidät mölyt mahassasi, tärkeintähän on että tyttäresi on onnellinen!

Olemus ja ajatusmaailma on paljon tärkeämmät. Tutustupa nyt rauhassa ja moiti vasta sitten! Eri asia jos käyttäytyi hounosti tms, mutta ulkonäkö tai vaatteet ei ole mitään syitä moittia.



Minun mieheni on lupsakka ja lutunen kuin mikä, mutta kun käyttää nähkätakkia ja on kalju, niin osa vanhemmista ihmisistä etenkin luulee häntä ties miksi gangsteriksi. Voi kun tietäisivät! :D

aatteet

ai ai samaa ei voi sanoa oman tyttäreni kohdalla......

hänellä on yli 30 vuotias NELJAN lapsen isä ""poikakaverinaan"



tuo ukko oli vieläpä NAIMISISSA kun alkoivat seurustelemaan....



on niiiiin syyllinen olo mulla, mitä tein väärin ?? mikä kasvatuksessa meni vikaan??



eli ole ap onnellinen tilanteesta

mä olen sulle ihan kateellinen....

Että siilitukka ja maiharit ei miellyttäneet?



Mitäköhän tyttö siihen tuumaisi, lopettaisi varmaan seurustelun, vai?



Mieti nyt itsekin, et siis tunne poikaa ollenkaan, hänen ajatusmaailmaansa jne. Ehkä kannattaisi ensin tutustua ennenkuin kovin lopullisia mielipiteitä muodostelet.



Ja kannattaa myös pitää mielessä että joka tapauksessa tyttö valitsee kumppaninsa itse, ihan riippumatta sinun mielipiteistäsi.

kuten nro 9 miehellä, kalju, lihaksikas ja käyttää usein vaatteita, joissa Suomen lippu tai Suomen värit. Luullaan skinheadiksi, vaikka tosiasiallisesti vaatteet on joko serkultaan tai ystävältään ja ovat olleet edustusvaatteina isommissa kisoissa. Mä olen monesti ratkonut Suomen lippuja pois väärinkäsitysten takia.



Älä tee hätäisiä johtopäätöksiä. Tärkeämpää on hiillostaa sen vävykandidaatin ajatusmaailmaa.

Jolla on ollut siilitukka ja maiharit "aina" (olemme tunteneet varhaisesta aikuisiasta lahtien). Lisaksi nostelee puntteja. Ekalta nakemalta aika pelottavan oloinen tyyppi. Ajatusmaailmaltaan han ei voisi kuitenkaan olla kauempana natsista tai oikeistosta yleensakaan, eli on ollut mm. aktiivinen globalisaation vastaisessa kampanjassa jne. Itse asiassa han on nykyaan kirjailija (ei ole suomalainen, joten ei kannata rueta arvailemaan, kuka ;-)) ja kirjoittaa siis kaunokirjallisuutta. Eli ihan pelkan ulkonaon perusteella ei kannata olla ennakkoluuloinen vaan ottaa mieluummin selvaa, mita siella paassa liikkuu...

ei nyt taas sotketa uus-natseja ja skinheadeja jookos? Skinit ei oo niitä rasistikusipäitä. Ja joo ei maiharit ja siili tee natsia. Mullaki on ja oon lähempänä hippiä ku natsia.

Monet vanhemmat naiset kokevat kaljut tai siilitukkaiset miehet uhkaaviksi ja pelottaviksi. Kauhistelua tulee siitäkin, jos joku hyvähiuksinen luopuu tukastaan ja miehen kaljuuntuminen on rouvie mielestä täysi katastrofi. Kolmekymppiset ja nuoremmat eivät ajattele asiasta näin.

Ei tulisi mieleenikään päätellä tuollaisesta ulkoisesta olemuksesta mitään noin pitkälle menevää. Et varmaan seuraa nuorten miesten muotiakaan.

19-vuotias on vielä kovin nuori, vaikka täysi-ikäinen onkin. Hänen toimintaansa ei toki enää puututa kielloin, ja kuten ylempänä sanottiin, ankara moitiskelu ja arvostelu tuskin johtaa muuhun kuin suhteen tiivistymiseen. Tytär tekee sen änskälläkin.



Käännetäänpä asia näin päin: useat tuon ikäiset tytöt ovat kovin, kovin varmoja siitä että ovat ikäisekseen kypsyneitä ja fiksuja ja kovasti aikuisia. Mutta löytyykö sen ikäiseltä kypsyyttä käsitellä kapinoimatta ja mököttämättä sitä, että vanhemmat eivät ehkä pidäkään tyttärensä löydöstä. Jos siitä tyttären olettamasta kypsyydestä yrittäisi kaivaa minulla-on-oikeus-ajatusten lisäksi myös minulla-on-velvollisuus-ajatuksia. Osaisinpa vain sanoa, miten tämän käytännössä toteuttaisi. Sanokaa nyt te muut, voisiko sen ikäiselle sanoa: "Emme voi emmekä halua rajoittaa seurusteluasi. Poikaystäväsi pukeutuminen ja olemus kuitenkin tuovat mieleemme asioita, joista emme pidä." Ehdottaisin silti, että antaisitte nuorukaiselle mahdollisuuden näyttää hyvät puolensa. Yleensä seurustelu nimittäin muuttaa ihmistä, ja oman näkemykseni mukaan se tasoittaa luonteen äärimmäisiä piirteitä.

"Poikaystäväsi pukeutuminen ja olemus kuitenkin tuovat mieleemme asioita, joista emme pidä."

Tokihan täysi-ikäisen tyttären tulee noudattaa poikaystävän valinnassa vanhempien hiusmakua.

50-luvulla oli tötterötukkaisia rasviksia, 60-luvulla beatleskampauksia, 70-luvulla pulisonkeja ja minivogueita, 80-luvulla pitkiä hiuksia, hiirenhäntiä ja kaameita permiksiä, 90-luvulla lisää pitkää tukkaa ja vuosikymmenen lopulla blondattuja hiuksia. 2000-luvulla oli kaljuja ja siilitukkia. Haluatteko todella leimaantua fossiileihin arviomalla tyttären poikaystävää hiusten, ei luonteen perusteella? Muistelkaapa omia poikaystäviänne/aviomiestänne nuorena.