Karmea vävykokelas

Ja kas, näin niitä kamalia anoppea "syntyy".



Tyttösi on löytänyt kumppanin itselleen, ei sinulle. Sinun ei tarvitse tykätä, pääasia on että käyttäydyt vävyä (tai vaikka miniää) kohtaan asiallisesti ja ystävällisesti, hyvin. Pääasia, että hyväksyt lapsellesi sen seurustelukumppanin tai puolison, jonka hän itse itselleen valitsee tai löytää tai ottaa.

Pääasia on, että kumppani kohtelee lastasi hyvin.



Kyse on hänen elämästä, hänen parisuhteestaan. Ei sinun.



Tämän kun sisäistät, niin olet paitsi hyvä äiti, myös hyvä anoppi.



Terveisin äiti, jolla on jo sekä miniä että vävy - ja saman pohdinnan käynyt sen suhteen, kun en tykännyt tyttären poikaystävästä.

Mietin, mikä siinä kaverissa ärsyttää ja lopulta totesin, ettei se minun kumppani ole. Itselleen tyttö on kaverin löytänyt ja poika kohteli tyttöäni hyvin. Mitä siitä, jos minä en kaverista erityisemmin pidäkään, enhän minä sen kanssa asu ja elä, seurustele!!

Aamukahveella hieman jutusteltiin. Ihan kadestaankin kun tytär lähti töihin. Suomipaita oli pojalla päällä ja leijonakaulakoru. Tytär oli kertonut että ihan opiskeleva tämä mies on. Kyselin lisää ja tosiaan yliopistossa kertoi olevansa.



Aatteistakin vähän sain selville että kyllä sitä pikkasen ottaa päähän jotkin asiat. Luki netistä lehteä ja naamapunalla kertoi että taas joku Helsingissä yrittänyt 20v tyttöä raiskata. No mutta kyllähän suomalaisetkin raiskaa, en kyllä alkanut väittelemään.



Mukavahan tuo on. Ja di-inssikin vielä (kohta siis)

... olen ns. vanhempi nainen. Mieheni on siilitukkainen, ja nykyään on alkanut pukeutua metro-kuosi-maastohousuihin. näyttää joltain suomi suomalaisille -öykkäriltä. Aikuinen ukko.



Anoppi, miehen äiti, valitti miehen siilipäästä seurustelumme alkuaikoina. Marmatus loppui, kun totesin, etten ole tätä miestä pidemmillä hiuksilla koskaan nähnytkään, tällainen klani-siili on aina ollut.

"Poikaystäväsi pukeutuminen ja olemus kuitenkin tuovat mieleemme asioita, joista emme pidä."

Tokihan täysi-ikäisen tyttären tulee noudattaa poikaystävän valinnassa vanhempien hiusmakua.

50-luvulla oli tötterötukkaisia rasviksia, 60-luvulla beatleskampauksia, 70-luvulla pulisonkeja ja minivogueita, 80-luvulla pitkiä hiuksia, hiirenhäntiä ja kaameita permiksiä, 90-luvulla lisää pitkää tukkaa ja vuosikymmenen lopulla blondattuja hiuksia. 2000-luvulla oli kaljuja ja siilitukkia. Haluatteko todella leimaantua fossiileihin arviomalla tyttären poikaystävää hiusten, ei luonteen perusteella? Muistelkaapa omia poikaystäviänne/aviomiestänne nuorena.

ja kysykää sitten isovanhemmiltanne, niiltä 20-luvulla syntyneiltä, jos vielä elävät, oliko mikään niin kamalaa kuin pitkätukkainen ( siis Beatles-tyylinen ) sulhaskandidaatti tyttärellä. Ja ei sitä Suaveen ja Rylkreemin kanssa löträämistäkään hyvällä katsottu.

Silloin oli siilitukka kunnon nuoren miehen hiuskampaus.

Siis teekkari vielä!



Ne ne vasta kamalia ovatkin. Tiedätkö millaisia juopottelubileitä ja muita jäyniä ne hyväuskoisille kanssaihmisille keksii.



Nyt ala puhua tyttärellesi järkeä päähän niin kauan kuin vielä ehdit.







t. teekkarin ex-vaimo