Oletko toteuttanut ison elämänmuutoksen aikuisiällä?

Muutettiin 3 vuotta sitten pääkaupunkiseudulta Pohjois-Suomeen pieneen 17 000 asukkaan kuntaan. Jätettiin vakituiset työt. 1 lapsi oli jo ja toisen lapsen laskettuun aikaan oli 1,5kk.



Sukulaiset kyllä pyöritteli päätään että olette te hulluja, nykyisessä kotikaupungissa kun työn saaminen ei ole niin varmaa. Ihan normaalit työteliäät ihmiset voi olla vuosia työttömiä koska töitä ei vain ole ja silloin kun niitä on, ne yleensä menee jonkun sukulaiselle. Kaikki meni kuitenkin meidän osalta hyvin, itse pääsin vakityöhön heti äitiysloman päätyttyä (nuorempi oli 8kk vanha). Mies oli alkuun pätkätöissä, sitten jäi työttömäksi 2kk ennen kuin itse lähdin töihin. Oli noi 8kk työttömänä/koti-isänä (sanoo sen olleen hänen elämänsä parasta aikaa). Kun nuorempi oli 1v2kk sai mieskin vakituisen työpaikan. Eli kaikki hyvin, loppu hyvin.

vai jouduitteko luomaan tuttavapiirin uudelleen?

joten ei tunnut kovin isolta muutokselta monikaan asia enää. olen kuin kala vedessä minne sitten menenkin. uusi kotipaikka, uusi työ, mitä vaan. uusi maa.

Muutokset on minusta kivoja, ne puhaltaa uutta draivia kaikkeen elämään! Kuolisin tylsyyteen, jos elämä olisi samaa päivästä ja vuodesta toiseen.

Rakensimme talon meille vieraaseen ympäristöön. Hyppäsin uraputkesta ulos ja jäin kotiin lastemme takia. Halusimme mieheni kanssa turvata heille rauhallisen, onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden, jossa vanhemmat ovat läsnä. Lapset ovat nyt ala-asteen yläluokilla ja olen pikkuhiljaa palailemassa työelämään. Nautin vuosista kotona ja nyt jatkan hyvällä mielellä eteen päin..

Nyt asuttu monessa eri maassa. Tosin lähdettiin jo päälle parikymppisinä.