16- vuotias tyttäreni on raskaana.
Olen hieman hämmentynyt.. Kertoi viikonloppuna ja nyt on pakko saada ajatuksia vähän purkaa.
Mies on 25- vuotias!! En ole häntä edes tavannut :(
Tytär on kyllä hyvin itsenäinen, ja ikäisekseen hyvin kypsä. Tukiverkkokin on kunnossa, ilmeisesti rakastava kumppani (isä..) joka käy töissä ja asuu omakotitalossa.Rahaakin tytär on saanut säästettyä elämänsä aikana melko paljon. Eli kaikki on sinänsä kunnossa, mietityttää vaan silti. Aborttia esitin vain vaihtoehtona, en tietenkään panostanut, mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Eipä siinä sitten mitään.. Ajatus kummastuttaa, että minusta tulee mummmo!
Piti purkaa vähän ajatuksia.. Muilla kokemuksia?
Kommentit (86)
sillain päin että itse olin se, joka tuli teininä raskaaksi ja järkytin vanhempani. Heille ei tullut kuuloonkaan muut vaihtoehdot kuin abortti, painostuksen alaisena sen tein, jonka jälkeen monet kuukaudet itkin, minä, elämäniloinen tyttö koin tämän jälkeen paljon yksinäisyyttä ja masentuneisuutta. Sairastuin myös syömishäiriöön.
Koita ajatella tilanteen positiivisia puolia; Vahinko on jo käynyt, ei sille mitään voi, mutta loppupeleissä tyttäresi on paljon, paljon onnellisempi teiniäitinä, kuin abortiin painostettuna katkerana tyttönä.
Tsemppiä sinne paljon ja onnea tulevalle mummulle!:)
eikä poikaystävä ole näyttäytynyt perheelle. Vaikka on 25-vuotias. Ja vaikka tyttö on raskaana.
Minusta mies ei ole normaali, koska on kiinnostunut koululaisesta eikä ikäisistään. Todennäköisesti ei jostain syystä saa eikä halua ikäistänsä seuraa.
Oli sitten kuinka samanlaiset arvot ja harrastukset tahansa, tyttö on lapsi ja mies aikuinen.
En usko juttuun kyllä alkuunkaan, tai sitten ap eli äitikin on jälkeenjäänyt. Normaalilla äidillä hälytyskellot soisivat, jos lähes omanikäinen aikuinen mies osoittaisi kiinnostusta koulutyttöön.
mitä mammoja liikenteessä! Meijän äiti kanssa varmaan sitten tehnyt väärin, veljeni seurusteli KOKONAISEN VUODEN ennen kuin vanhemmat edes sai selville hänen seurustelleen. Tosin erosivat sen vuoden jälkeen ja sen jälkeenkin vasta vanhemmille tuli tietoon, että poika on edes seurustellut! Itse salasin vanhemmiltani suhdetta lähemmäs puoli vuotta, halusin ihan itse selvittää, tuleeko siitä mitään vai ei. Kun tiesin, että tulee, siinä vaiheessa vasta ilmoitin vanhemmille, että seurustelen. Ei ole siis mitenkään tavatonta, että äiti ei tiedä lapsensa seurustelusta, on ne aika hyviä salaamaan asioita!!
Joten mammat lopettaa saivartelun ja on ihan hiljaa, jos se teidän oma lapsi haluaa hihkua "jee, oon seurustellut 2 tuntia yhden ihanan pojan kans" se on teijän lapsen juttu. Ap:n tytär ei ole samaa maata kuin teidän, mikä jo minusta osoittaa kasvun, ettei ole vanhemmille heti mennyt ihkuttelemaan, että jeee, seukkaan.
Ap hyvä:
Tue tytärtäsi, hän tarvitsee tällä hetkellä sinun tukea ja rakkautta. Kannusta häntä eteen päin ja auta jaksamaan. Ole äitinä ja sitten, kun lapsi syntyy, toimi hyvänä mummona. Älä tuputa apuasi, vaan anna nuoren äidin ihan itse tehdä asioita lapsen kanssa. Hän osaa kyllä varmasti kääntyä sinun puoleen, kun tarvitsee apua :) Ja suuret onnittelut sinulle, tyttärellesi ja tulevalle isälle! On hienoa, että suhtaudut asiaan noin hyvin etkä tuomitsevasti. Vahinkoja sattuu ja olen varma, että tyttäresi tulee pärjäämään hyvin. Sinun teksteistä päätellen, kun itsekin olet noin viisaan ja rauhallisen oloinen, se on varmasti periytyvää. En epäile siis hetkeäkään, että tyttärelläsi tulisi ongelmia lapsen kanssa :) Hyviä jatkoja!
Itse sain esikoisen 18v, äidille kerroin ensin. Hän oli hiljaa puhelimessa 5 minuuttia, tämän jälkeen hän sanoi, että keskustellaan asioista lisää, kun pääse töistä. Olimme kuitenkin yhteisin mielin päättänyt, että odotamme ne kriittiset 12 viikkoa täyteen. Kun se oli tullut täyteen, äiti tuli kirpparilta mukanaan kaksi kassia vaatteita ja odotti, että uskaltaa kertoa kaikille, että hänestä tulee mummi, vihdoin ja viimein :) Äiti täyttää ensi vuonna 50, esikoiseni on kohta 3 ja äiti (sekä totta kai isäni) nauttivat elämästään isovanhempina! Jaksavat touhuta innoissaan tuon villikkoni kanssa ja vähintään kerran viikossa meidän pitääkin käydä heillä, lapseni sekä vanhempani haluavat niin, jotta saavat viettää aikaa lapsenlapsen kanssa :)
Ja missä se ap.n lapsi asuu jos tulee miehen kanssa kylään? Eikö siellä ollutkaan äidin luona oma huone?
Ja ehkäsy ei niin vaan petä, pitää käyttää kortsua ja pillereitä tuollaisien lapsien. Ei ihme että on "vahingossa" raskaana. Todellisuudessa se kun löysi poikaystävän niin hankkiutui raskaaksi.
Ja mitä sitten jos lapsi siivoaa huonettaan? Nyt puhutaan lapsen kasvattamisesta. Tuskin se tyttö jaksaa edes lemmikkiä hoitaa 10 vuotta niin miksi ihmistä?
Millä se tyttö opiskelee? Ja mihin menee töihin? Milloin?
On meinaan melkoinen luotto tuohon puolenvuoden suhteeseen jos lähdetään siitä että tyttö jää ainakin vuodeksi vauvan kanssa kotiin. Pidempäänkin ehkä? Kuka elättää? Se ihana mies? No todellisuus on että suhteita kaatuu. Niin miten sen lapsen käy silloin? Elää tuilla?
Mummoko lapsenlapsen hoitaa ja tyttö etsii uutta miestä?
Todellakin sen tytön kuuluu ollakin absolutisti. Eihän se saa edes ostaa alkoholia vuosiin!
Arvatkaa mistä tietää että kirjoitus on lapsen? Siis ettei mummo kirjoita vaan se tuleva äiti: siitä että lapsi on vauvan syntyessä 17,5- vuotias! Vaan lapset laskee noita melkein täysiä vuosia!
Toivon siniseen planeettaasi kestämistä. Mitä sä tekisitkään jos lapsi vaikka kuolee synnytyksessä tai sairastuu syöpään 3- vuotiaana? Ei 16- vuotias vaan ole valmis vaikka miten tykkäisikin kirjoja lukea.
Eikö teillä siellä suomessa pysy edes lapset hallinnassa? Luulisi että tuollaiset osattaisiin ehkäistä, mutta näemmä ei.
Tv. Sigrid Von Vlyck
On siinä jossain vaiheess alapsukaiselta ujous karissut kkun on tuon ikäisenä ollut miehen kanssa silleen. Eli enpä usko kovin ujoksi.
Ja toden totta, en pidä normaalina miestä jonka tarvitsee seurustella melkein 10 vuotta nuoremman tytön kanssa SEllaisissa miehissä on poikkeuksetta ollut jotain vikaa, eli eivät ole kelvanneet kypsymättömyyttään oman ikäisille naisille jotka jo miehistä jotain ymmärtävät. Mutta tietysti teinivosuja on helppo liehitellä ja manipuloida sekä painostaa suojaamattomaan seksiin.
Et arvaakaan kuinka paljon säälin tuollaisia tyttörukkia. Mutta tietysti jos teidän perheessä ei muunlaisesta elämästä tiedetä niin sittenhän se ei ole mikään tappio tämä tilanne.
Monestihan tuo teiniäitiiys myös periytyy. Lienet itsekin aloittanut uran siinä suhteessa jo ennen 25- vuoden ilää. Eikös? Ja seuraukset olemme tulleet tuntemaan.
Ikäerosta kun tässä on mesottu.. Itse kun käyn kohti neljääkymppiä ja itselläni on ikäiseni (vuotta vanhempi) mies niin todellakin tunnen toisinaan että oma äitini valitsi viisaammin. Hän oli 30 kun tapasi isäni joka oli 52-vuotias kun synnyin. Itse koen nyt, kymmenen aviovuoden jälkeen, ihan kuin olisin aviossa jonkun lapsen kanssa. Todellakin kaipaan kypsempää, henkisesti kypsempää, seuraa.
Mullakin on yhen tytär ja se oo vastaa 14 herkullinen kypsä ruokaa nami nami . Se yleissä ollaa jätkien kaa joka on alle 30v . Mut en mä voinut sanoa siel mitään ja anna se olla rauhassa kun se otti vauvan mut mies on kyllä työttömät ja saada kelalta kustannukset jota voi pärjätään oma vaimo ja vauva . Nyt musta tule Muumi !!'
Hei, Ap! Mitäs kohta 3v lapsenlapsen isoäidille kuuluu?
eipä muu auta :) Onnea tulevalle mummolle ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin.
on se osa, joka minua tässä kuviossa mietityttää.
25-vuotiaan pitäisi olla reilusti "aikuisempi" kuin 16-vuotiaan, vaikka olisi kuinka kypsä 16-vuotias. Työssäkäyvän, omakotitalossa asuvan 25-vuotiaan ei mielestäni kuuluisi olla suhteessa koululaiseen.
Eli mulla soisi kyllä nyt hälytyskellot voimakkaasti. Eikä siis raskauden vuoksi, vaan suhteen vuoksi.
t. 14- ja 21-vuotiaiden tyttöjen äiti
Vaikka on varmaan järkytys sulle, se lapsenlapsi tuottaa kuitenkin iloa.
eli lapsen synnyttyä tyttäreni on 17,5- vuotias. Eli melkein aikuinen.
Ajatukset ei meinaa pysyä kasassa :(
-ap
eli lapsen synnyttyä tyttäreni on 17,5- vuotias. Eli melkein aikuinen. Ajatukset ei meinaa pysyä kasassa :( -ap
Edelleen olen sitä mieltä, että suhde on "oudolla" pohjalla.
Minä kaivaisin haulikon esiin, jos alle 20-vuotias lapseni seurastelisi 25-vuotiaan kanssa :), ihan ilman raskauttakin.
t. se 14- ja 21-vuotiaiden äiti
siinä mitään. Hyvä että ottavat vastuun lapsestaan! Yritäpä nyt kuitenkin tutustua mieheenkin, tukea kuitenkin tarvitsevat asiassa niin kuin kuka tahansa esikoista odottava. Ainakin lapsella on nuorehko mummu, jaksaa touhuta ja olla lapsen elämässä mukana. Meillä kaikki isovanhemmat olleet tosi iäkkäitä ja se on kyllä itseäni harmittanut. Etenkin entisaikaan moni tyttö/nainen on tullut raskaaksi tosi nuorena, suvun avulla sitä on ennenkin pärjätty!
Tyttäreni syö e-pillereitä, mutta ehkäisykin pettää välillä.
Kiitos kaikille tuesta, yritän tuke tytärtäni kaikin tavoin.
Kysyin tuosta mielestäni myös liian suuresta ikäerosta, niin tytär vastasi että jos toista rakastaa, niin ikäero ei merkitse paljoa... Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi.
-ap
Mikäs siinä! Onneksi olkoon! Nykyisin kun on aika paljon sellaisia vanhempia joista ei tule mummia tai ukkia koskaan, tai sitten ovat jo todella ikääntyneitä kun ensimmäinen mummotettava tulee. Nykynuoret kun tuntuu laittavan kaiken muun etusijalle kuin lasten tekemisen.
Katsasta nyt se tyttäresi mies kuitenkin, että mikä se on miehiään.
ehkä teidän kannattaisi keskustella asiasta. suhde tuskin on kovin vanha jos ette miehen kanssa edes koskaan ole tavanneet?? ja minustakin on outoa että 25v seurustelee lapsen kanssa, yök sinänsä..
Itse menin kihloihin 16 vuotiaana nykyisen mieheni kanssa joka oli silloin 24! Minusta siinä ei ollut mitään outoa ja molempien perheet ymmärsivät asian. Nyt naimisiin menneinä ja ensimmäistä lasta osotetaan. Minä 19 v ja mieheni 27! Onnellisempaa parisuhdetta en olisi voinut edes kuvitella. Joten ei siinä pitäisi olla mitään outoa jos kaksi ihmistä RAKASTAVAT toisiaan!!