Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
voiko paniikkihäiriössä tulla hetkeksi tunne, että ei tiedä, missä on
20.03.2011 |
tai keitä ympärillä on?
Lapsi tai oikeastaan teini saa kohtauksia, joita lääkäri ja psyklogi sanovat paniikkikohtauksiksi. Niissä maailma "menee liian nopeasti", tuntuu ettei pysy tasapainossa vaan pyörryttää, hengitys salpaantuu, jne. Yleesä on kuitenkin tajuissaan ja voi esim soittaa minulle kohtauksen aikana jutellakseen, koska se kuulemma helpottaa. TÄnään sai tas yhden. Kaveri oli ollut yökylässä, valvottu myöhään, jännää oli ollut jne. vaikka ehdottomasti kivaa. Sitten nukkui päiväunia ja heräsi johonkin pahaan uneen, jota heti seurasi kohtaus. Oli kyllä nytkin tajuissaan, mutta ei pystynyt kunnolla puhumaan siitä tai selittämään mistä kyse, ja ihan selvästi oli aluksi herätessään ihan pihalla siitä, missä on ja kuka minä olen, tuijotti vain minua varmaan kolme sekuntia aivan kauhuissaan. Sitten pyysi apua, muttei saanut rauhoituttua, ennen kuin käveli ulos terassille kylmään ja autoin hengittämään rauhallisesti ja syvään.
Mua aina pelottaa, että onko nämä todella paniikkikohtauksia, vai onko tää ehkä sittenkin jotain epilepsiaa tms? Kohtauksia voi tulla pari päivässä tai viikon joka päivä, kun ne alkavat, sitten on taas vaikka vuosi väliä ennen seuraavaa.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ennen "faktaa" olinkin ihan varma, että taas on epilepsiakohtaus tulossa. Kun niitä poissaolevia kohtauksia alkoi tulla epilepsiadiagnoosin jälkeen (ennen dg tekoa tuli todella harvakseltaan, diagnoosi tehtiin mun ollessa 18v.) melko usein, niin sanotaanko että n. 24-vuotiaana kävin uusissa tutkimuksissa, eikä mitään epilepsiaan viittaavaa enää näkynyt, joten kohtaukset todettiin paniikkikohtauksiksi. Nyt olen siis kolmekymppinen, eikä oo kohtauksia enää tullut. Ja tosiaan en osaa sanoa kohtauksissa mitään eroa, koska mun mielestä ne oli niin samanlaisia. Aina se poissaoleva olo hiipi hiljaa päähän ja sitten ei pahemmin enää tajunnutkaan mitään. Tietty nyt useamman vuoden kohtauksetta olleena voi todeta, että paniikkikohtauksessa taju pysyy kuitenkin päässä, tietää missä on ja mitä tapahtuu, mutta iskee vaan poissaoleva paniikki. Epilepsiakohtaus taas oli päähän humahtavana tunteena samanlainen, mutta siinä taju tosiaan hämärtyi ja saattoi höpötellä ihan omiaan, eikä todellakaan tajunnut mistään mitään. Vähän niinku olis leijaillut epämiellyttävällä tavalla.
Noiden viimisten magneettikuvien ja eeg:n jälkeen on paniikkikohtaus meinannut tulla jokusen kerran (esim. puiden varjot autotiellä aurinkoisena päivänä voi laukaista tunteen), mutta kun tiedän, ettei se ole mulle hengenvaarallinen, niin aika äkkiä se olo lähtee pois, enkä ehdi mennä paniikkiin asti.