Lue keskustelun säännöt.
Miksi vauvaamme ei kehu kukaan?
19.03.2011 |
Mistä johtuu, että 3 kk vanhaa poikavauvaamme ei ole kehuttu suloiseksi vielä kertaakaan? Vieraita on käynyt paljon, mutta useimmiten kommentoivat vaan että "jahas sellainen tapaus tai noniin tai muuta yhtä latteaa.
Enkä väitä että lapsi olisi mikään erikoinen (pyöreä isosilmäinen pulloposkivauva) mutta kyllä itse aina löydän jotain kehuttavaa uudesta tulokkaasta, eikä tartte edes valehdella. Tyyliin onpa somat silmät/ ihana tukka / jäntevä / suloinen tapaus tms. Tuntuu kurjalta ettei vauvamme saa kehuja keneltäkään. Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mistäköhän tämä johtuu???
Kommentit (76)
ihmiset eivät vaan osaa luontevasti kehua ja olla ihanan spontaaneja. En minäkään osannut vauvoja kehua ennen kuin sain omia lapsia, enkä sen jälkeenkään ole mikään hersyvä osannut olla. Vasta aikuisena olen ajatellut, että olisihan se tunneilmapiiri lapsuudenkodissa voinut vähän parempi olla, olisi helpompi pärjätä toisten kanssa... Mutta mitään rumia kommentteja en ymmärrä kuitenkaan.
Minun vauvani ovat olleet melko hoikkia rintaruokinnasta huolimatta, silti ihan hyvin kasvaneet ja kauniita lapsia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin monen aikuisen mieli on sitä ihan todella! Miten voi ylipäänsä arvostella vauvan ulkonäköä?
miksi pitäisi valehdella.ruma on ruma.se ei ole kaunis.
pitäisikö kääpiökasvuisesta 10 vuotiaasta 60cm pitkästä lapsestakin sanoa, että "onpas pitkä poika!" ???
Minun mielestäni kukaan lapsistani ei ole ollut nätti 3 kk ikäisenä. Nekin vauvat, jotka syntyessään olivat suloisia, muuttuivat siinä 2-3 kk ikäisenä "rumaksi". Riippumatta siitä minkä kokoisia olivat.
Varsinkin kuopus, tyttö, ei minudsta mikään ns. kaunis vauva ollut vauva-aikana.
Kuopuksen vauva-aika meni melkoisessa häslingissä enkä kaikkea muista, en muista kehuiko vauvaa kukaan kauniiksi tai söpöksi tms. Minulle se oli yhdentekevä asia. Tiesin, että jossain vaiheessa tästäKIN vauvasta tulee nätti pieni muksu ja niin tulikin.
Nyt on 3,5 v ja suloinen palloposki. Aivan ihastuttava.
Ulkopuolisten mielestä iso ja lihava, pullea. Ei niin ÄÄNEEN ole kukaan sanonut, mutta hei äidit - kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen! se mielipide tulee kyllä esille muutenkin, etenkin kun sen toisen äidin lapsi on suunnilleen keskosena syntynyt ja samanikäisenä puolet pienempi ja laihempi, ja omani näyttää lähinnä sumopainijalta siinä rinnalla... On toki pitkä ikäisekseen, eikä painoa pituuteen nähden ole liikaa,e i ole siis ylipainoinen leikki-ikäinen.
Mutta meidän mielestä tyttömme on valtavan suoloinen ja ihana lapsi. Ja se on pääasia.
eivätkö rohkene kehua vauvaa. Kehutko itse muiden vauvoja?
Toki yli menevä kehuminenkaan ei ole ihan normaalia, silloin huomaa ettei kehu ja ole ihan tosissaan.
Tosin monen aikuisen mieli on sitä ihan todella! Miten voi ylipäänsä arvostella vauvan ulkonäköä?
miksi pitäisi valehdella.ruma on ruma.se ei ole kaunis.
pitäisikö kääpiökasvuisesta 10 vuotiaasta 60cm pitkästä lapsestakin sanoa, että "onpas pitkä poika!" ???
Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista ja kivaa. Jos ei muuta, kehu asua. Tai luonnetta. Tai sen hetkistä kampausta.
Ei tarvitse valehdella. Sen kauniin ja kehumisen arvoisen voi kyllä nähdä lapsesta ihan kun vaan vähän tarkemmin lasta katsoo, lasta itseään, eikä vertaa omiin täydellisyyksiinsä.
Ylipäätään jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista, jos vaan nyt viitsit itsesei keskeltä muut nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen painoi syntyessään reilut 1,5 kg. Oli tosiaan laiha ja ruttuinen ruippana. Mä en ikinä unohda mun parhaan ystävän (ja myöhemmin tytön kummisedän) reaktiota kun piti ekaa kertaa vauvaa sylissään. Hän vain tuijotti ja tuijotti ja sitten sanoi: "Mulla ei ole ikinä ollut käsissä mitään näin kaunista ja tärkeää." Ja on kyllä tyttöä siihen malliin hoitanutkin nämä vuodet, pitänyt kuin parastakin ruusua =). No, kun omat lapseni ovat olleet sellaisia laiheliineja, on ollut luonnollistakin tykätä hoikista vauvoista. Tämä ei mitenkään ole estänyt kehumasta pullukoita vauvoja. Kaikki vavat ansaitsevat kehut, ihan kaikki. He ovat ihania ja arvokkaita ja suloisia just siksi että he ovat niitä kaikkein pienimpiä ja herkimpiä.
...että ovat saaneet aikaan jotain taivaallisen ihanaa ja suloista ja lässynlää....
Ei ne vauvat siitä mitään kostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meistä jokainen normaalilla tilannetajulla ja tunneälyllä varustettu ihminen keksii varmasti jotain positiivista sanottavaa vauvasta EIKÄ SEN SANOMINEN EDES MAKSA MITÄÄN! Toista sitten nämä tilannetajuttomat moukat...
Vauvasi on varmasti aivan ihana ja riittää, kun sinä tiedät sen.
Minusta kaikki vauvat on suloisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva on vauva vain vuoden ja sillä minkä näköinen vauva on synnyttyään on hyvin vähän tekemistä sen kanssa millanen siitä tulee isona. Mun siskon vauva oli yksi oudoimpia koskaan näkemiäni tyttövauvoja ja ajatus voi lapsiparkaa tuli mieleen. Nyt on suloinen ja ihan tavallisen näköinen koululainen. Ihan hyvin voi tulla jopa kauniskin nainen kun tuosta kasvaa. Unohda koko juttu. Ehkä sun vauva ei ole söpö, mutta so what. Sillä ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden kanssa. Osta sille ihania vaatteita vaikka ja kohta kaikki kehuu niiitä, jos kehuista tykkäät.
oma nuorimmaiseni täyttää kohta 7 kk, ja ihan harmittaa, kun aika rientää! Nuuhkisin mieluusti pientä suloista vauvaanne :)
Ja kaikki vauvat OVAT suloisia. Ei se ole kehulässytystä, kuten joku tuolla kyynisesti taas halusi latistaa, vaan kun on omia lapsia, tajuaa, että vauva on niin täysin viaton ja puhdas, ihan vaan oma itsensä, ja juuri siksi aivan täydellinen ja hurmaava. Ja jokaiselle äidille on tärkeää, että kokee lapsensa tulevan hyväksytyksi, sillä äitihän haluaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Minusta on oikein järkeenkäypää, että toivotaan tulokkaan saavan hyvän vastaanoton suvun ja ystävien piirissä ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvaa pikkuhiljaa, ja vasta omien lapsien myötä - joillekin ei ikinä. On totta, että on lapsettomia, jotka näkee lapsen vaan jonakin esineenä, jonka vanhemmat on hankkineet samoista syistä kuin hankitaan vaikka uusi auto tai asunto, ja jonka tehtävä on olla söpö, samalla lailla kuin koriste-esineen. Silloin varmasti tuntuukin tosi rasittavalta kehua vauvaa, koska katse pitäisi repiä siitä omasta navasta ja eläytyä täysin erilaiseen tunneilmapiiriin - sellaiseen, jossa iloitaan uudesta elämästä ja ymmärretään ihmisen elämän arvokkuus ja hauraus ja jossa ei ole mitään merkitystä sillä, miltä näytää, onko tukka hyvin tai paljonko painaa, vaan tärkeintä on olla olemassa.
Kun olin lapseton, pelkäsin kuollakseni, että saan ruman lapsen. ja myös mielessäni pidin joidenkin muiden lapsia rumina. Mutta kun sain oman, yllätyin miten kaunis se oli. Kauniimpi kuin mieheni tai minun geenit - en olisi osannut tuollaista itse tehdä! Ja oman lapsen synnyttyä joillakin äitikavereilla näkyi olevan tosi suloisia lapsia ja joillakin ei niin kauniita. Mutta myös ne vähemmän kauniit näin nyt todella suloisina ja hellyyttävinä, vauvamaisine eleineen. Että vaikka eivät ehkä olleet KAUNIITA, olivat ne kuitenkin syötävän suloisia, sellaisia, joiden eteen tekisi mitä vain, että niillä olisi kaikki hyvin ja hyvä olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat ap olla yksi tuttuni, olen katsellut vauvasi kuvia ja kiinnittänyt kyllä huomiota ettei kukaan ole kommentoinut juuri mitään.. Harmittaa puolestasi, vauvanne ei ole ruma se on varma. Itse olen kumminkin niin kaukainen tuttu että olisi kummaa yhtäkkiä lähteä kommentoimaan vauvaasi kun emme ole missään tekemisissä olleet vuosiin.. Olen siis myös sitä mieltä että läheisesi ovat törppöjä.
En itse ainakaan edes tiedä mitä sanoa noissa tilanteissa kun en pidä muiden vauvoja oikein minkään näköisinä.
Kylllä joidenkin vauvat on vaan rumia. Onneksi oma ei ole.
Vanha viestiketju näköjään. Mutta ihan pakko vastailla ja ihmetellä.
Ei kaikki käytä mitään ylistyssanoja, ei kuulu kaikkien sanastoon ollenkaan. Ja kaikki eivät oikein välitä vauvoista erityisemmin. Olisiko parempi että kohteliaisuudesta väenvängällä ihminen joka ajattelee vauvoista ihan yleiselläkin tasolla ette ne ovat puklaavia kakkakoneita jotka kuolaavat ja huutavat, sanoisi jotain nättiä vauvastanne, jolloin se kuulostaa tosi väkinäiseltä, vai se että on vaan hiljaa.
Pidän itse vauvoista ihastelen, mutten huudahtele kovaan ääneen mitään "voi kun soma-juttuja". Lähinnä hymyilen niille ja juttelen niille. En ole kauhean ulkonäkökeskeinen ihminen muutenkaan.
En osaa huudahtaa luontevan kuuloisesti että "ihana uus tukka" jos joku on käynyt kampaajalla, vaikka ajattelisinkin että näyttää tosi hyvältä/sopii kantajalleen. Mutta useimmiten en kyllä huomaa välttämättä edes. Jos joku tulee intopiukeena kysymään että "no, miltä näyttää, sopiiks nää" joudun kuumeisesti pohtimaan mikä nyt on eritavalla: hiukset, joku vaate, uudet ripset, kynnet, huulipunat, mikä?
Vauvat on omituisia. Ja samannäköisiä kaikki. Ja miksi niitä pitää sanoa söpöksi jos kyse ei nyt ollut ulkoisista avuista? Vauvoilla ei ole mitään muuta kuin ne ulkoiset avut. Vauvat eivät oikeastaan ole vielä muuta kuin kasa geenejä. Ihmiseksi ei synnytä vaan kasvetaan.
Omasta mielestäni ne on hellyyttäviä, mutta ihan pienissä vauvoissa ei kyllä ole sitä isän eikä äidin näköä eikä mitään muutakaan näköä. Näyttää vauvalta. Suloiselta kyllä, mutta vauvalta. Ihan tavallisen söpöltä vauvalta. Jotain spessua se on omille vanhemmilleen ja heidän läheisilleen. Mutta ei vieraammille...
Anteeksi.
En osaa kehua vauvaoja. Minusta ne näyttävät kaikki samoilta ja temperamentista ei nyt osaa pikavilkaisulla sanoa mitään. Varsinaista luonnetta ei vielä ole eikä ole saavutuksiakaan. Kaikki omminaisuudet, joista ihmisiä tai eläimiä kehutaan, puuttuvat. Äitiä tietysti voisi kehua, mutta en osaa pitää vauvan ulos pukkaamista minään varsinaisena urotekona, kun se onnistuu yksinkertaisimmiltakin nisäkkäiltä.
kaikki vauvat ovat silti suloisia ja ihania! Vauvassa, niin kuin ihmisissä muissakin, on muutakin kuin ulkonäkö! Vauvat jos jotkut täytyy nähdä ihanana kokonaisuutena.