Mikä oli raskain vaihe äitiyslomassa vauvan syntymän jälkeen?

Kyllä se huumenuoren kanssa on kaikista vaikeinta...

Nukkuu täysin epäsäännöllisesti ja vähän, on silti täyttää päätä aina nousemassa ja menossa joka paikkaan, leikkii omiaan kyllä muttei päästä äitiä näköpiiristään ja elää oikeastaan pelkällä rintamaidolla. Tätä on menty nyt puoli vuotta. Vastasyntyneenä nukkui 5-7 tunnin jaksoja ja minä iloisena kestitsin vieraita ja laitoin puutarhaa.

Jos se vauva aika on ollut rankkaa, kun vauva on alkanut liikkua, niin odottakaapa 2-3-vuoden ikään jolloin tulee se uhma! Se 10kk ikä oli vielä helppoa aikaa!

Ei muuten oo! Kyllä mun "uhmaikäinen" oon nyt siinä helpoimmassa iässään tähän asti. Osaa jo itse sanoa mikä on vialla jos huutaa tms., ja on jo paljon itsenäisempi ja enemmän järkeä päässä kun esim. just 10-kuisena.

kotiintulo ja ensimmäinen yö, kun jännitti ihan älyttömästi miten kotona sujuu...Vauva taisi vaistota ja valvoskeli koko yön (kun oli sairaalassa nukkunut tosi hyvin). Kaikki on muuten sujunut hyvin.

Vaikeinta on ollut, kun vanhempainvapaa on loppunut ja on täytynyt mennä töihin.

oli välillä aika kamalaa aikaa. Pahimpina päivinä lähdin samantien ulos koiran kanssa itkemään kun mies tuli töistä kotiin. Vauvalle yritin olla hellä ja hoitaa hyvin, mutta oma pää ei meinannut kestää sitä hormonimyrskyä ja totuttelemista huonosti ja pätkissä nukkuvan vauvan rytmiin, joka oli ekat kuukaudet ihan tissitakiainen. Nyt toisaalta olen onnellinen että kuitenkin jaksoin ja tein kaikkeni, lapsi sai paljon läheisyyttä ja osaa nyt hieman isompana itsekin sitä osoittaa :) Hormonitkin tasaantuivat sen 4 kk jälkeen selvästi ja olo oli helpompi.

Ensimmäiset viikot syntymän jälkeen kun pääsin itse sairaalasta ja lapsi jäi vastasyntyneiden teholle ja jatkohoitoon kuudeksi viikoksi.

ja ehkä kaikkein rankinta ekat 2 kk. Heti, kun vauva alkoi hymyillä, hieman jokellella, viihtyä itsekseen pieniä aikoja sitterissä lelunsa kanssa tai leikkimatolla, oma oloni helpottui. NE ihan ekat kuukaudet sitä on niin kiinni vauvassa imettämisen ja jatkuvan sylittelyn sekä yöheräämisten vuoksi, että se tuntuu todella raskaalta. Nyt kun tuo meidän tenava on 6 kk, on ihanaa! Isuu rattaissa ja syöttötuolissa, oma elämä on sillä tavalla helpottunut. Tykkää myös olla itsekseen leikkimatolla, kun pysyy jo liikkumaan puolelta toiselle, kääntyilemään jne. Pystyy siis valitsemaan leluja, mielenkiinto pysyy yllä. Myös yöunien ja päiväunien kanssa on jo muodostunut aika tarkka rytmi. Vauva syö nyt kiinteitäkin jne. Tämä aika on varmaan helpointa, kunnes sitten lähtee liikkeelle ja alkaa se jatkuva vahtiminen.

nyt vauva noin puolivuotta, ja vaikka on joka yö herättänyt kolme kertaa ja päivisin nukkuu lyhyissä pätkissä, alussa itseskeli paljon vatsavaivojaan niin en vaihtais tätä aikaa mihinkään. ja jokaisen väsymyksen ja yöheräämisen aikana oon vaan kiitollinen et mulla on vauva, mielummin herään joka ikinen yö vaik sata kertaa vauvan itkuun, kuin että nukkuis yönsä putkeen ja olisin aina paniikis et vieläkö elossa jne. ja ku ei vauva turhaan noin pienenä oikeasti itke. ja en muutenkaa jaksa pienestä valittaa. ja tosiaan tää aika on niin lyhyt, ja kun vauva-aika on ohi nii jäisin kumminkin kaipaamaa tätä kaikkea. väsymyskestä huolimatta.niin nautin joka ikisestä hetkestä, vaik tosin ku vauva kipujansa itkee niin harmittaa toisen puolesta kun sattuu mut voin sanoo et ei oo kertaakaa vauvan itku missään vaiheessa oikeasti ärsyttänyt.(jotkut sanoo ettei jaksa enää kuulla sitä, ärsyttävää jne) mutta siis vaikeinta tässä ajassa on ollut se kun synnytyksen jälkee hormoonit heitteli miten sattuu ja silloin itketti kaikki vähänki surulliset tai tosi onnelliset asiat jne.

Olin varautunut kaikenlaisiin ongelmiin alkaen vauvan tuntumisesta vieraalta, koliikki-itkuista, jatkuvista valvotuista öistä parisuhdeongelmiin. Vuosi vauvamme kanssa on ollut todella ihanaa, elämäni ehdottomasti onnellisinta aikaa!

meinasin kuolla ja sen jälkeen olin monta viikkoa erittäin heikossa kunnossa. Vauva itki ja valvoi kaikki yöt ja päivisin kiljui hysteerisesti mikäli ei ollut koko ajan sylissäni ja lisäksi puklasi ensimmäiset kuukaudet lähes koko ajan.



Sisarukset olivat vasta 1v ja 2v, joten kuumehouruisena äitinä yritin kantaa yötä päivää sylissäni puklaavaa nyyttiä ja hoitaa sisaruksia, joista 1v itki menetettyä syliä ja 2v uhmasi raivokkaasti ja oli koko ajan 1v kimpussa ja sitten itkivät yhdessä kaikki kolme.

Esikoisen kanssa haastavin vaihe oli kun se oli 1-1,5 vuotta. Tuntui ettei uskaltanut edes vessassa käydä, kun pieni pölkkypää olisi sillä aikaa kiivennyt kirjahyllyyn tai tehnyt jotain muuta älytöntä ja vaarallista.



Kuopuksella se haastavin aika oli varmaan suunnilleen 6-12 kk, sillä se vierasti niin kamalalla tavalla ettei kukaan muu kuin minä saanut suunnilleen katsoa siihen päinkään tai se sai kauhukohtauksen.

Molempien lasten kohdalla koliikki, huutoa saattoi olla jopa 20h/vrk. Mikään muu ei tunnu niin pahalta.

Jos se vauva aika on ollut rankkaa, kun vauva on alkanut liikkua, niin odottakaapa 2-3-vuoden ikään jolloin tulee se uhma! Se 10kk ikä oli vielä helppoa aikaa!

Ei kaikille tule mitään kovaa uhmaa, meillä selvitty tosi lievällä uhmaiällä, tyttö nyt 5v.

voi sitä kiinän määrää kun tahtoo, mutta ei osaa

jos vauvaa ei lasketa, niin kaikista hirveintä mitä voi tapahtua oli maidon nousu...se oli järkyttävää miten tuskallista eka 1kk oli!



no sitten jos vauvasta puhutaan niin raskausaikaan verrattuna olen saannut nukkua 5 kertaa paremmin nyt kuin silloin...ei oikeestaan mitään valitettavaa :)



paha mun on kyllä mennä sanomaan, eka lapsi tosiaan ja ikää 6kk vasta ni enhän tiiä sit mitä uhma ja kaikki muut tuo tullessaan :D tosin ekat flunssat jo sairastettu, pitkät hammaskitinät yms tuonnut omat haasteensa mutta on tää aivan ihanaa verrattu siihen kun oli maha pinkeenä itkemässä sängyssä kun ei saannut henkeä :D

ja laittaa kaikki tavarat ja vaatteet pois...Kun piti valita arkku, uurna ja hautakivi. Kun piti sytyttää kynttilä valokuvan viereen..Kun piti kaupassa kohdata muita vauvoja vaunuissa..Kun piti tajuta, että mun vauva on oikeasti kuollut. Se oli vaikeinta ja on yhä, vaikken enää äitiyslomalla olekaan.

Jos se vauva aika on ollut rankkaa, kun vauva on alkanut liikkua, niin odottakaapa 2-3-vuoden ikään jolloin tulee se uhma! Se 10kk ikä oli vielä helppoa aikaa!

Lapsi on nyt 9v. ja viimeiset pari vuotta on ollut rankkaa, kun lapsella on ollut koulunkäyntiongelmia. Siihen asti olin aina pitänyt lastani helppona lapsena, vauva-aika oli todella leppoisaa, samoin mitään erityisiä uhmaikiä en koskaan edes huomannut.

raskain vaihe alkoi siinä 6kk jälkeen kun aloitettiin kiinteät. Milloin nukkuu huonosti, milloin kitisee, koko ajan pitää olla äiti näkyvillä...

Lapsi syntyi juuri ennen viime kesän helteitä. Meillä oli sisällä 26 - 29 astetta. Lapsi oli sylissä viihtyvää sorttia, joten päivät istuttiin sylikkäin sohvalla, hiki virtasi. Tämän lisäksi maidoa tuli suihkuten. Olo oli aika väsynyt ja tahmea.



Lapsella on myös ollut huonon nukkumisen jaksoja muutamia. Itseä alkaa väsyttämään jos en saa yöllä vähintään 3-4 tunnin yhtenäistä unta.