Mikä oli raskain vaihe äitiyslomassa vauvan syntymän jälkeen?

t. kätkytkuoleman kokeneen äidin läheinen

ja laittaa kaikki tavarat ja vaatteet pois...Kun piti valita arkku, uurna ja hautakivi. Kun piti sytyttää kynttilä valokuvan viereen..Kun piti kaupassa kohdata muita vauvoja vaunuissa..Kun piti tajuta, että mun vauva on oikeasti kuollut. Se oli vaikeinta ja on yhä, vaikken enää äitiyslomalla olekaan.

Eli se aika, jolloin oli koliikki :( Siitä kun päästiin, elämä alkoi kummasti hymyillä.

Imetys ei onnistunut, huono imuote, hirveät kivut, vauva nukkui lyhyitä pätkiä vuorokauden ympäri. Eka lapsi ja koko ajan huolissani, et miksi se itkee, onko sillä nälkä jne. Tästä kaikesta seurasi masennus.

silloin hormonitasot muuttuvat ja "ei jaksa enää vaikka läpi harmaan kiven". Jos tuo aika osuu syksyyn eli vauva on syntynyt heinä-syyskuussa, eka talvi on raskas. Jouluvauvat tämän kannalta helppoja.

Toisilla saattaa olla erilaisia lapsia kuin sulla, vai ootko nyt aivan varma että uhmaikä on AINA TAATUSTI HELPOMPAA kuin 10-kuisen kanssa? Eikä tosta sun kirjotuksesta kyllä selviä yhtään millä tavalla se uhma ilmenee sun lapsella, eli ilmeisesti aika helppo uhmaikäinen.

esikoisesti yöitkut tihenivät siinä 5kk alkaen, samoin kuopuksella (nyt 7kk ja ihan mahdotonta). Kaksoset taas olivat yhtä parkua 24/7 koko ekan vuoden.

ehdottomasti rankinta oli ne ensimmäiset päivät/viikot kotona! Vauva söi "koko ajan" ja nukkuikin lähinnä vain pikku torkkuja rinnalla. Jos vauva joskus vahingossa nukahti/jatkoi uniaan jossain muualla kuin rinnalla, niin heräsi takuulla jo muutaman minuutin jälkeen.



Siitä lähtien onkin sitten menty aina vain helpompaan suuntaan. Saa nähdä, alkaako jossain vaiheessa vielä vaikeutua uudestaan (lapsi on nyt 2-vuotias)...

ja siitä saakka onkin ollut raskasta, koska koko ajan saa juosta perässä ja kieltää. Erityisen raskaana muistan 9 - 10 kuukauden iän, kun oli takertumisvaihe päällä ja se liikkuminen vielä melko epävarmaa, esimerkiksi missään puistoissa ei tykännyt olla ja kitisi koko ajan.



Eniten rasittaa se älyttömyys, kun lapsi ei oikeasti ymmärrä yhtään, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Niin, ja yksinhuoltajalla tietenkin yksinäisyys, se varmaan on raskainta vauva"lomalaisilla" tässä yhtesikunnassa.



Luulen ,että yhden vauvan kanssa voi olla raskaampaa kuin vaikka kahden lapsen kanssa, joilla vähän enemmän ikäeroa. Minä en ainakaan saanut syötyä, enkä tehtyä muutenkaan mitään, kun olin äitiyslomalla. Omaa aikaa ei todellakaan ollut ja kärsin siitä kovasti.

nyt tuo vauva jo miltei kolmevuotias uhmis, mutta mitään yhtärankkaa kuin nuo ekat kuukaudet ei olla koettu. En vaan ole luotu elämään yöheräämisillä ja vauvan ainoana kommunikointina itku ei auttanut löytämään iloisia hetkiä.



Kun vauva alkoi jokellella, ryömiä, nousta pystyyn alkoi ihan eri vaihe. Rakastin kaikkea tota, ihanaa nähdä oman lapsen kehittyminen ja tuo "silmät selässä" tai uhmakohtaukset eivät olleet todellakaan niin rankkoja itselle kun alkuajan valvottaminen.

sektiosta paraneminen oli niin tuskaista, kun oli 2 lasta. Vanhempi olis niin tarvinnut äitiä, mutta ei pystynyt yhtään mihinkään! Hyvä että kyljen kääntö onnistu.. Jos jotain yritti tehä, sen jälkeen kivut olivat niin kovat että itku pääs kun ei enää jaksanu.



myös vauva valvo tosi paljon öitä ensimmäiset 2kk. Siis se oli ihan kamalaa. Ilman virkeää miestä en olisi selvinnyt koko asiasta! Söi tosi tiheään ja kitisi vain.. Kyllä se toisen lapsen ihan vauva aika oli vaan ihan kamalaa!

vähän alle 2kk, kun lapsi lopetti kunnollisten päiväunien nukkumisen vaunuissa/sängyssä/sitterissä/sylissä... Jatkuva viihdytettävä ja väsynyt, kiukkuinen vauva tietenkin, kukapa ei vartin unien jälkeen olisi edelleen väsynyt. Onneksi vaihe kesti vain pari kuukautta.

tai ehkä ärsyttävintä oli n. 7 kk-11 kk kun piti yrittää mahduttaa päivään 5 ateriaa, mössöjen lämmitykset ja jälkien siivoaminen, kahdet päiväunet, ulkoilua, leikkiä, kotityöt jne.



Molemmat lapset söivät usein yöllä tuossa iässä ja päivisin tuntui, että saa koko ajan tuijottaa kelloon, kun muuten ei pysytä aikataulussa. Ts. jos lounas myöhästyi, oli ihan turha yrittää tarjota kiinteitä, kun vauva vaan huusi tissiä.

Jos se vauva aika on ollut rankkaa, kun vauva on alkanut liikkua, niin odottakaapa 2-3-vuoden ikään jolloin tulee se uhma! Se 10kk ikä oli vielä helppoa aikaa!

vauva on vauva teit mitä teit, 2-3 vuotiaan kanssa alkaa olla jo kasvatuksesta kyse miten sujuu.. omat lapset nyt 2, 3,5 ja 5v. ja ihanaa aikaa, leikkivät jo keskenään jne.. lasten kanssa voi tehdä kaikkea kivaa, esim. tänään leivottiin jne.. keskimmäinen on villein ja tottakai ajottainen tappelu, uhma jne rasittaa, mutta yönsä saa nukkua, ruuan saa tehdä ilman että joku roikkuu sylissä, ylipäätään elämä on helpompaa kun lapset on siinä iässä että ymmärtävät ohjeet..

Esikoisen kanssa aloin pimahtaa, kun lapsi lähestyi 1,5v (meni hoitoon 1v7kk). Tokan kanssa alkaa nyt kotona olo ahdistaa ihan tosissaan, mutta vielä pitäisi olla yli vuosi (kolmas syntymässä).



Sairastelut on raskaita ja niitä esikoisella on riittänyt.

kun vauva olisi jo kovasti halunnut touhuta ja liikkua, mutta taidot eivät riittäneet. Vaati huomiota ja seurustelua ihan koko ajan. Meillä tämä aika vielä ajoittui tosi sateiseen syksyyn, ei meinannut keksiä mitään tekemistä. Ainoa paikka jossa lapsi viihtyi, oli perhekerho, ja sekin sattui yleensä päiväunien aikaan.



Lisäksi vauva alkoi tuolloin heräilemään tosi paljon. Harjoitteli konttaamista unissaankin, teki hampaita yms.



Liikkumaan opettelu tai myöhempi uhma ei ole ollut tuohon aikaan verrattuna yhtään niin rankkaa. Varmaan vuodenaikakin vaikutti. Lapsi oppi kävelemään keväällä ja käytiin sitten kevään ja kesän aikana tosi paljon puistoissa. Uhmassa mua on aina helpottanut se, että olen ymmärtänyt, mistä lapsen käytös johtuu ja asettanut rajat sen mukaan. Vauvan kitinä ja itku on ollut hankalammin tulkittavaa.



Kuten nähdään, taitaa olla tosi yksilöllistä, mutta näin siis meillä. Kakkonen meillä syntyy ensi lokakuussa, saa nähdä minkälainen ensimmäinen talvi on sitten niin pienen kanssa..

Jos se vauva aika on ollut rankkaa, kun vauva on alkanut liikkua, niin odottakaapa 2-3-vuoden ikään jolloin tulee se uhma! Se 10kk ikä oli vielä helppoa aikaa!

Vastaan että ensimmäiset kuusi viikkoa.

t: kuopus nyt 6,5 kk

ja laittaa kaikki tavarat ja vaatteet pois...Kun piti valita arkku, uurna ja hautakivi. Kun piti sytyttää kynttilä valokuvan viereen..Kun piti kaupassa kohdata muita vauvoja vaunuissa..Kun piti tajuta, että mun vauva on oikeasti kuollut. Se oli vaikeinta ja on yhä, vaikken enää äitiyslomalla olekaan.

Minusta ei mikään kummankaan lapsen kanssa. Molemmat nukkuivat melkein heti täysi öitä ja sitä ennen heräsivät korkeintaan kerran yössä. Olivat muutoinkin aikas helppoja vauvoja.

Arkikin lähti rullaamaan eikä väsymystä ollut.

Meidän esikoisen kanssa oli kyllä tosi vaikeaa ekat 6 kuukautta. Itkuinen, valvottava vauva. Tuskaista aikaa. Neiti on nyt uhmis ja paljon helpommalla pääsee nyt kuin vauva-aikana.



Toinen lapsi on nyt 2 kuukautta ja vaikka tämä nuorempi on selkesti vähemmän itkuisempi, niin kyllä nuo huonosti nukutut yöt vievät edelleen veronsa. Jos saiskin kunnon yöunet, niin vauva-aikaakin voisi sen jälkeen sanoa helpoksi. Minä vain olen niin huono kestämään huonosti nukuttuja öitä.

vauva syntyi toukokuun helteisimmällä viikolla ja sitä seurasi ihan ok kesäkuu ja juhannuksesta alkaneet helvetilliset helteet. Meillä oli sisälläkin yli 30 lämmintä, vauva sylissä, imetys ei onnistunut, sai täydellisiä ohjeita täydellisiltä äideiltä jne.



Helpotti vasta elokuussa kun alkoi oma järkikin pelata...