Jos miehesi ei saisi koskaan tietää, pettäisitkö?

Olen ylipainoinen, kohta 40 nainen ja parikin miestä osoittaa sitä kiinnostustaan ja luulen että ainakin toista täytyy vielä päästä kokeilemaan.

en enää, ennen, siis entisessä suhteessa, ehkä.

Yritin joku aika sitten mutta ei tehnyt mieli keskustelua pidemmälle. I like my man..

minulla on jo reilun vuoden ajan ollut sivusuhde..

Uskoisin, että pettämisestä tuleva paha olo on ainakin osittain sitä, että pelkää jäävänsä kiinni. Siis vaikka olisi pettänyt kuuromykän kanssa työmatkalla Timbuktussa, niin aina on olemassa teoreettinen riski jäädä kiinni. Ja omantunnon tuskissa painiva mieli siitä sitten kehittelee vaikka mitä skenaarioita...



Jos jotenkin voisi jumalallisen varmasti TIETÄÄ ettei toinen tai kukaan muukaan jää koskaan kiinni niin en tiedä pettäisinkö. Rakastan kyllä miestäni enkä halua häntä pettää, mutta kyllä mulla on joskus (kymmenen vuoden suhteen aikana) käynyt mielessä sekin. Kiinnijäämisen riski on ainakin yksi niistä syistä miksi en ole pettänyt. On toki muitakin, esim. omatunto ja kunnioitus toista kohtaan.

Jos jotenkin voisi jumalallisen varmasti TIETÄÄ ettei toinen tai kukaan muukaan SAA KOSKAAN TIETÄÄ.



Kirjoitushärö.

En halua toista miestä edes hetkeksi, ja toisekseen pelkäisin varmasti tauteja, vahinkoraskautta yms. Ja morkkis olisi aivan kamala, tuntisin oloni halvaksi ja likaiseksi.

nämä mahdollisuudethan olisi tässä skenaariossa pois suljettuja. Raskaus tai sukupuolitauti varmaan aiheuttais jonkin näköisen kiinnijäämisriskin, vai? :)

kysyjä taitaa olla nuori av-mammavaimo...



En pettäisi - tosin voin olla eri mieltä 20 vuoden kuluttua...

Södet miehet osoittaa mulle kiinnostusta aina baarissa, en koe tarvetta pettää. En voi väittää etten tositosi jurrissa voisi suudella (no, en ole sitäkään tehnyt), mutta en sen enempää.



En tässä suhteessa, jossa vilpittömästi rakastan miestäni, enkä tehnyt sitä edellisessäkään suhteessa miehen kanssa joka loppujen lopuksi jopa kuvotti minua.

Miksi pitäisi? Olen erittäinen tyytyväinen valintsemaani mieheen, enkä kaipaa mitään muuta. Ja vaikken olisikaan, niin eikös ihmisen kuulu elää valintojensa ja niiden seurausten kanssa?

Minua ei yhtään kiinnosta sellainen pelleily; elämäänsä voi elää niinkin ettei tarvitse häpeillä. Pettäjä ei ole sinut itsensä, valintojensa ja elämänsä kanssa, eikä tarjoa lapsilleen tasapainoista kasvuympäristöä. Vanhempien suhde on lapsen koti. Erityisen alhainen on se, joka pettää puolisoaan pikkulapsivaiheessa.

Ei ole tarvetta, ei haluja, ei mitään kaipuuta vieraaseen syliin, kun omakin löytyy.

että yhden tietyn vieraan kanssa olisin valmis "pettämään". Tosin mikä sitten lasketaan pettämiseksi? Olisin valmis seksiin hänen kanssaan, jos mieheni ei saisi siitä tietää. Tiedän kuitenkin, ettei minulla ja tällä vieraalla olisi mitään mahdollisuutta yhteiseen elämään eikä mihinkään muuhun kuin yhden illan huviin. Se tapaus on niin ainutkertainen, että on mielessäni muuttunut jo jotenkin sallittavammaksi. Se on se poikkeus sääntöön. Joka ei luultavasti koskaan toteudu.



Varmasti olisi huono omatunto, mutta pystyisin elämään sen kanssa tässä tapauksessa. Kenenkään muun kanssa en pettäisi, ja luotan myös mieheeni tässä tapauksessa. Tosin en tiedä olisiko se nyt niin kamalaa, jos mieheni haluaisi pelkkää seksiä joltakulta muulta. Jos voisi jotenkin perustella, että se olisi vain sitä ja vain kerran. Tässä avioliitossa on kuitenkin niin paljon muita syitä, jotka pitävät tätä koossa, kuin se, kuka laittaa peniksen kenenkin vaginaan.

Kun se pettäminen ei olisi mieheni tietämisestä kiinni, vaan siitä olisinko ihastunut siihen södeen toiseen mieheen. Jos olisin niin rakastunut södeen, etten pystyisi hillitsemään itseäni, pettäisin tiesi mieheni siitä tai ei.

Mun mielestä ap:n kysymyksenasettelu on kaksinaismoraalinen.

ihan siitä ilosta että saisin seksiä - ei edes väliä olisiko se erityisen hyvää vai ei.



olen avioliitossa, ja tällä hetkellä meitä pitää yhdessä yhteinen päätös siitä, että lapsille tarjotaan ehjä koti. seksistä ja intohimosta ei ole jäljellä kuin kaunis muisto.



pettämisestä en tällä hetkellä kantaisi edes erityisen huonoa omaatuntoa.

lähinnä siksi, että mieheni on minulle se, jonka kanssa kenties ehkä mahdollisesti voisin pettää jotakuta toista. eli niin täydellinen pari minulle kuin voi olla.

On kivaa kun on monta rakastajaa.Jos joku ei pysty tydyttämään minua niin soitan toiselle.Äijä ei tiedä mitään heh,heh





Tatjana 35v.

Jotakuinkin ainoa teoreettisesti mahdollinen tilanne, jossa voisin pettää miestäni, olisi sellainen, että kostaisin pettämisen ja kertoisin saman tien. Minusta pettäminen on vastenmielistä ja menettäisin itsekunnioitukseni, jos sellaiseen ryhtyisin. En kunnioita ihmistä, joka pettää puolisonsa, jolle on luvannut olla uskollinen.

En ole ikinä parisuhteessa ollessani pettänyt, mutta voi olla että pettäisin jossain tilanteessa. Mistä näitä ikinä tietää.

Toivon että ei, joten samalla logiikalla en myöskään halua pettää häntä vaikka ei saisikaan tietää.

ja saisin jotenkin myös puhtaan omatunnon, muistinmenetyksen takia tms, niin että voisin katsoa häntä silmiin ja sanoa etten koskaan ole pettänyt häntä, enkä tietäisi valehtelevani.



Niin pettäisin!