Nuorin tietämäsi kodin ulkopuoliseen hoitoon laitettu lapsi?

USAssa tamakin.

Nykyisin on vaikea luottaa ihmisiin ja esim. parisuhteessa haluan koko ajan varmustusta, ettei toinen jätä. Minulla on myös taipumusta ns. katastrofiajatteluun ja olen aika pessimistinen. Nuorempana kärsin paniikkihäiriöstä.

Senkin jälkeen olen mennyt pph:lle. Ja muutoinkin ihan normaalit ja onnelliset kotiolot ovat olleet.

no mä olen mennyt 3 kk päiväkotiin. IHan hyvin pärjään, kiitosta vaan.

Normi ikä, esim. taalla Englannissa toissakayvilla aideilla loppui ennen se parempi aitiyspaivaraha kun vauva on 3kk.



Ihan normaali lapsia niista on tullut.

tuli äidilleni hoitoon... hyvin pärjäsi

Kaveri laittoi lapsensa perhepäivähoitajalle hoitoon lapsen ollessa 7 kk. Vanhempien mukaan pärjäsi hyvin. Vaikea ulkopuolisen on sanoa miten tuon ikäinen pärjää tai on pärjäämättä. Minusta ei olisi laittamaan noin pientä hoitoon kokoaikaisesti 5 päivänä viikossa.

menneensä perhepäivähoitoon 6 kk iässä. Ei oo pahempia traumoja jääny :)

kun minut laitettiin pelastusarmeijan seimeen hoitoon. Pärjäämisestä en osaa sanoa :), mutta päiväkotiajan muistan kivana.

on parempi vaihtoehto nuorimmille hoidokkaille? Mitkä ovat syyt? ap

Jenkeissä kun asuttiin, niin oli ihan tavallista että ns. uranaiset palasivat töihin kun vauva oli 3-4 kk mutta heillä olikin lasten hoitaja kotona joten kyse vähän eri jutusta

Väitän, että olen saanut kaikenlaista harmia tämän takia, ei mitään kiintymyssuhdetta keneenkään jne.

laitettiin 6 kk ikäisenä hoitajalle. Laihduin kovasti ja lopetin syömisen. Muutaman kuukauden kuluttua äiti palasi kotiin, kun hoidossaolosta ei tullut mitään.



Nykyisin on vaikea luottaa ihmisiin ja esim. parisuhteessa haluan koko ajan varmustusta, ettei toinen jätä. Minulla on myös taipumusta ns. katastrofiajatteluun ja olen aika pessimistinen. Nuorempana kärsin paniikkihäiriöstä.



Terapeutin mielestä asiat voivat liittyä toisiinsa. Mutta eihän sitä mistään voi varmasti tietää.



Ihmiset ovat erilaisia ja lapsi voi pärjätä hoidossa tosi hyvin tai huonosti. Sitä vain ei osaa kukaan ennakoida.

Nykyisin on vaikea luottaa ihmisiin ja esim. parisuhteessa haluan koko ajan varmustusta, ettei toinen jätä. Minulla on myös taipumusta ns. katastrofiajatteluun ja olen aika pessimistinen. Nuorempana kärsin paniikkihäiriöstä.

Senkin jälkeen olen mennyt pph:lle. Ja muutoinkin ihan normaalit ja onnelliset kotiolot ovat olleet.

Hyvin on pärjännyt.

Mikä on se vaihtoehto?

ihan normaali ainakin minun tietojeni mukaan (on siis serkkuni). Pitkä ja tiettävästi onnellinen parisuhde ja pari lasta, vakityö, ei tietääkseni mitään mt-ongelmia tms. Tavallinen ihminen.

hyvin pärjäilevät, ei tietääkseni ole tullut kouluampujaa kenenstäkään

silloin loppuu äitiysloma. Ihan hyvin nuo pärjäävät.

Eli hieman alle 9kk - 9kk ikäisiä päiväkotiuransa alussa.

Minusta on aivan idioottimaista vedota siihen, ettei itselle ole jäänyt mitään "traumoja" vauvana hoitoon laitosta, ajat muuttuvat ja tietotaito lisääntynyt, ei joskus 70-luvullakaan vielä tiedetty paljoakaan mm lapsen neuropsykologisesta kehityksestä tai kehityspsykologiasta ylipäätään.

Sama kuin vetoaisi lapsen turvavyöttä autossa olemisessa siihen ettei niitä käytetty minunkaan lapsuudessani, haloo:O

On ollut vaikeuksia luottaa naisiin ja parisuhteet menneet vähän niin ja näin. Voi myös johtua siitä että kotona olot oleet vähän erikoiset myöhemminkin, vanhemmilla kuukausien mykkäkouluja jne..