Nuorin tietämäsi kodin ulkopuoliseen hoitoon laitettu lapsi?

meni noin 3kk vanhana kahdeksi päiväksi viikossa. Mutta asuimmekin silloin muualla, emme Suomessa.

lapsesta on tullut normaali lapsi. Keskittyy hyvin touhuhinsa, on ikätasoaan reilusti edellä kielellisesti jne.

Nyt 50-vuotiaana lääkityksellä ja terapiassa, työkyvyttömyyseläke myönnetty juuri. Ongelmia on muitakin, mutta tuo hylkäämiskokemus on värittänyt henkilön koko elämää monella tavalla. Omat lapsensa hoiti kotona täysi-ikäisiksi ja todella lapsentahtisesti, lapset mm. nukkuivat vanhempiensa makuuhuoneessa 5-vuotiaaksi jne. Eli halusi tehdä omiensa kohdalla kaiken päinvastoin kuin oma äitinsä oli tehnyt.

Keski-Euroopassa kun tapana on hankkia hoitaja kotiin

Keski-Euroopassa kun tapana on hankkia hoitaja kotiin

ei ainakaan täällä Belgiassa ole, vaan lapset menevät crecheen;

1960- ja 70-luvulla on jopa 2-3 kk ikäisiä vauvoja viety hoitoon. Sen ajan perhepäivähoitajilla ei ole välttämättä ole ollut mitään lastenhoitoalan koulutsta. Turvallista, eikö totta??! Kuinka moni äiti ja isä veisi 2-3 kk vauvansa hoitoon päiväkotiin? Tai hyväksyisi perhepäivähoitajaksi täysin kouluttamattoman ihmisen?



Onneksi Suomessa on äitiys- ja vanhempainloma, laki hoitovapaasta ja kotihoidontuki. Lasten kotihoitoa tulisi arvostaa enemmän. Kotihoidontukeen reilu korotus ja tukea myös yli 3-vuotiasta kotona hoitavalle vanhemmalle!

Väitän, että olen saanut kaikenlaista harmia tämän takia, ei mitään kiintymyssuhdetta keneenkään jne.

Surullisia elämänkokemuksia tässä ketjussa...... Olen kuullut samaa monelta, joka on viety hoitoon hyvin aikaisin.

Entisajan lastenhoito ja -kasvatus on ollut todella kummallista! Synnytyssairaalassa lasta on näytetty isälle lasin takaa. Äitejä on käsketty imettämään vain neljän tunnin välein. Se on ollut "hyväksi" vauvan elimistölle. Jo hyvin pienille vauvoille on tuputettu tuoremehuja, sokerivettä, korvikkeita ja banaania. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan.

Jos lapsi on joutunut sairaalahoitoon, lapsi on jätetty sinne yksin. Äidit ja isät eivät ole olleet lapsen mukana. Lapsi on eristetty häkkisänkyyn. Lääkärit ja hoitohenkilökunta on päättänyt kaikesta.

Ruumiillinen kuritus on ollut lapsiperheissä hyväksyttyä. Laki on kieltänyt ruumiillisen kurituksen vasta vuonna 1983. "Kasvatuskeinoina" on käytetty tukkapöllyjä, sormille lyömistä, piiskaamista, kotiarestia, henkistä alistamista, nöyryyttämistä ja mustalaisilla pelottelua. Koulukiusaamiseen ei ole puututtu kotona eikä koulussa. Joskus opettaja on ollut lapsen pahin kiusaaja.

Kaupunkilaislapsia on viety kesäsiirtolaan, jopa koulun koko kesäloman ajaksi. Lapsia on hoidatettu pitkiä aikoja mummoloissa ja sukulaisilla. Nykytiedon mukaan pitkät, monen viikon ja kuukausien erot omista vanhemmista ovat lapselle traumaattisia.

Miksi äideillä on ennen ollut niin kiire töihin? Nykyään äitiä pidettäisiin todella omituisena, jos vauva olisi 2-3 kk ikäisenä jo hoidossa. Monen aikuisen mielenterveysongelmat johtuvat kehnosta perusturvallisuudesta ja em. kurjasta lapsuudesta.

Tarhassa oli kivempaa.

ja tämä tapahtui USA:ssa

Meni päiväkotiin siis tuossa iässä, on reipas ja fiksu teini nyt.



Mä itse menin hoitoon 3kk iässä. Äiti on sanonut, että suhde muhun on ollut vaikeampi kuin sisaruksiini, hän ei ole oikein koskaan mua sillä lailla kuulemma tuntenut. Hän ei muista yhtään millainen olin vauvana tai lapsena, enkä koskaan ole hänelle uskoutunut.



Toisaalta mä ole meidän perheen lapsista vähiten narsistinen, eli perheemme sisäiset ongelmat eivät ole muhun vaikuttaneet yhtä paljon kuin esim. siskooni, joka on 50v, ei pysty tekemään töitä, ei pysty sopeutumaan sääntöihin jne. Hän on ollut kotihoidossa koulun alkuun asti. Itse pärjään ihan OK.



Monessa muussakin ns ongelmaperheessä olen huomannut, että kodin ulkopuolella pärjäävät parhaiten ne, jotka ovat siellä vähiten aikaa viettäneet ja kaikkein aikaisimmin kodin ulkopuoliseen hoitoon laitettu.

Miksi äideillä on ennen ollut niin kiire töihin? Nykyään äitiä pidettäisiin todella omituisena, jos vauva olisi 2-3 kk ikäisenä jo hoidossa.

Olisikohan kuitenkin ollut kyse ihan taloudellisista realiteeteista?

Ei moni perhe pärjännyt vain yhden vanhemman tuloilla (eikä esim minun työssäkäyvä mummoni olisi ikinä suostunut tai edes osannut hakea mitään avustuksia jos sellaisia olisi olut saatavillakaan, se olisi myös ollut kauhea, leimaava häpeä). Työpaikka olisi mennyt äidiltä, joka olisi jättäytynyt kotiin vauvan kanssa. Onko sulla ihan selvä käsitys siitä, millainen oli työtilanne esim. 60-luvulla, jolloin porukka lähti työn perässä Ruotsiin? Kahden (duunari)vanhemman tuloilla minun isovanhempieni (kaksilapsinen) perhe pärjäsi nipin napin.

Tällaista se on maailman sivu. Filippiineiltä, Väli-Amerikasta, Itä-Europasta ja Länsi-Afrikasta lähtevät äidit työn perässä ulkomaille, Jenkkeihin, Länsi-Eurooppaan tai Lähi-Itään, ja jättävät lapsensa mummojen hoivaan vuosikausiksi. Toisaalla taas isommat sisarukset huolehtivat pienemmistään - usein itsekin tuskin leikki-iän ohittaneita. Elämä on kovaa!

Äitini antoi minut mummille hoitoon. Mummini on minulle vieläkin paljon tärkeämpi kuin oma äitini.

juuri sanoinkin, ettei voi varmasti tietää, mistä johtuu, mutta terapeutti on epäillyt yhteyttä.

Oletko itse hoitanut ongelmiasi ammattilaisen kanssa? Usein ongelmat kumpuavat kuitenkin jostain koetusta. Emme koostu pelkästään geeneistä vaan myös kokemuksistamme.

minut on hoidettu kotona kouluikään asti ja samoja ongelmia. ei se niin suoraviivaista ole.

Nykyisin on vaikea luottaa ihmisiin ja esim. parisuhteessa haluan koko ajan varmustusta, ettei toinen jätä. Minulla on myös taipumusta ns. katastrofiajatteluun ja olen aika pessimistinen. Nuorempana kärsin paniikkihäiriöstä.

Terapeutin mielestä asiat voivat liittyä toisiinsa. Mutta eihän sitä mistään voi varmasti tietää.

Ihmiset ovat erilaisia ja lapsi voi pärjätä hoidossa tosi hyvin tai huonosti. Sitä vain ei osaa kukaan ennakoida.

Ja ihan Suomessa ja 1990-luvulla. Päiväkotiin meni.



En ole pahemmin tuota serkkua tavannut, joten en tiedä, miten on pärjännyt.

Ja niin asia voi nykyäänkin olla. Mutta sen 3kk lisäksi ei ollut mitään muuta rahaa tarjolla! Äitini on sanonut, että mun hoitomaksuihin meni käytännössä yhden hengen koko palkka, mikä tietty teki hoidon tavallaan kannattamattomaksi, mutta pitkällä aikavälillä oli kuitenkin työpaikka ja kun hoitomaksut jäivät pois, perheen toimeentulo parani.



60-80-luvuilla kymmenet ja sadattuhannet ihmiset lähtivät Suomesta työn perään ulkomaille. Työpaikasta kannatti pitää kiinni, kun sen sai. Hyvinvointia rakennettiin, mutta kuilu vaikkapa Ruotsiin oli syvä.



Ylipäätään kodin ulkopuolisia hoitopaikkoja oli vähän. Ei ollut aivan tavatonta, että kodin ulkopuolella työssä oleva äiti ei saanut lapsia minnekään hoitoon, vaan lukitsi talon ovet ulkopuolelta ja jätti katraan keskenään päiväksi. Siellä vauvat, taaperot ja leikki-ikäiset sulassa sovussa, sai olla tyytyväinen jos ei kukaan kuollut tai loukkaantunut pahasti.



Siihen verrattuna mikä tahansa seimi tai päivähoito oli kuitenkin valvottua ja aikuinen paikalla.

tuli äidilleni hoitoon... hyvin pärjäsi

Ja on tasapainoisempi luonne kuin minä, jota paapottiin kotona kouluikään saakka...

Oli suoritettava yksi harjoittelu, että valmistuminen ei siirry puolella vuodella.

Normi ikä, esim. taalla Englannissa toissakayvilla aideilla loppui ennen se parempi aitiyspaivaraha kun vauva on 3kk.

Ihan normaali lapsia niista on tullut.

Englannissa ei olla normaaleja ihmisiä nähtykään, saati sitten lapsia.

Oli tasan vuoden vanha.



Inhottavinta oli se, että ei käsittänyt, että haetaan päivän päätyttyä kotiin, vaan luuli joka päivä jäävänsä päiväkotiin ikuisiksi ajoiksi.. :( Oli kyllä vaan kuukauden hoidossa. Loppua kohden alkoi jo käsittää, että haetaan aina poiskin hoidosta. Mutta aivan karmeeta oli jättää lapsi sinne itkemään.. Täditkin kertoi, että aika alakuloinen oli: halas leluaan koko aamupäivän surullisena.



Nyt tulee työsuhteinen hoitaja kotiin. Lapsia on kaksi alle kouluikäistä (toinen alle vuoden). Se että hoitaja tulee kotiin on vähän parempi, kun koti on kuitenkin pikku lapsille tuttu paikka. Ja ainoastaan hoitaja vaihtuu.

oli siellä reilu 2kk, jotta sain opiskelut hoidettua loppuun. Sen jälkeen olikin kolmevuotiaaksi kotona. Ja hyvin meni.

ja minulla on koko ikäni ollut ongelmia itsetuntoni ja mm. syömisen kanssa. Olen myös masennukseen taipuvainen ja kannan koko maailman murheita harteillani. Omat lapseni ovat menneet päiväkotiin n. 2-vuotiaina, haluan että he oppivat jo pienenä siihen, että on erilaisia ihmisiä, erilaisia toimintatapoja, erilaisia nmielipiteitä ja ylipäätään erilaisuus on ok.

Ei se kotihoitokaan niin autuaaksi tekevää ole. Olisin mielelläni vaihtanut sen köyhäilyn ja virikkeettömän ympäristön parempaan elintasoon ja kavereihin.