Minean pikkusiskon nimeksi MIILA, mitä mieltä???

Tusinanimi (kuten Minna) osataan, mutta sitä toista ei. Se menee väärin, kuten tässä tapauksessa tuo kummallinen Miila.

Tusinanimi (kuten Minna) osataan, mutta sitä toista ei. Se menee väärin, kuten tässä tapauksessa tuo kummallinen Miila.

ongelma ratkaistu. Tytölle nimeksi EMMA niin ei tule epäselvyyksiä ja sekaantumisia minkään suhteen kun nimi on varmasti tuttu ja yleinen;D

ole ikinä kutsunut MIINAKSI,eikä papereissani ole koskaan lukenut väärin ,vaikka 4-kymppinen Minna jo olenkin=)ulkomailla kaksoiskonsonantit aiheuttavat ongelmia

joku aiemmin jo mainitsikin. Miina ja Minna eivät mene niin helposti sekaisin koska kirjaimet ovat i ja n. Miilassa ja Millassa kirjaimet i ja l ovat kirjoitettuna samannäköisempiä. Jos tajuat.

Kaikkia nimiä sekoitetaan ja varmasti aina joku saa väärällä nimellä postia, sukunimeä ihmetellään sitten jos etunimi menee putkeen.

Ja varmaan aina luullaan väärinkirjoitetuksi ja kysellään "siis mikä?".

Onko liian erikoinen? Viime vuonna kuitenkin yli 22 on saanut Miila-nimen.

Esitän Minean siskolle

Manda

Maari

Livia

Leona

Fiona

Sylvia

Celia

Cecilia

Seela

Olin onnessani kun siskoni ilmoitti olevansa raskaana. Hän oli itsekkin niin iloinen, etten ollut ennen nähnytkään.

No, siskoni pelkäsi koko raskautensa ajan, että mitä jos jotain tapahtuu, koska äidillemmekin oli tapahtunut peräti kaksi keskenmenoa... Siskoni koki, että se voisi ''periytyä''

Rauhoittelin kokoajan siskoani ja sanoin että ei mitään pahaa tapahdu.

Eräässä ultrassa selvisi, että siskoni tulee saamaan pienen tytön.

Kun siskoni ja hänen miehensä tulivat ulos lääkärin huoneesta (ultran jälkeen),

odotustilassa kutsuttiin juuri tyttöä nimeltä Miila.

Siskolleni selvisi heti, että se on se nimi, mikä heidän lapselleen tulee.

Miila oli erikoinen ja kaunis nimi, juuri niinkuin sinäkin ajattelet sen olevan.

Minusta nimi oli myös kaunis.

Siskoni ilmeisesti tuntui jollain tasolla tutustuneensa paremmin vauvaansa,

kun tiesi, että pikkuisella on nimi odottamassa.

Hän unohti pelon, ja alkoi nauttia raskautensa viimeisistä kuukausista.

Raskaus sujui loistavasti ja oireitta.

Tyttönen syntyi 2 päivää ennen laskettua aikaa. Synnytys oli melko pitkä ja raskas,

mutta siskoni kesti sen, koska halusi pikkuisen Miilan luokseen.

Hoitajat esittelivät tervettä tyttöä, ja

Kaksi päivää siskoni ja pikku-Miila viettivät sairaalassa, kunnes pääsivät kotiin.

Kotona oli kauniita vaatteita prinsessalle sekä rakastavat vanhemmat.

Vuoden päivät kuluivat nopeasti, ja pieni Miila täytti ensimmäisen vuotensa. Synttäreillä tarjoiltiin kakkua ja juotiin mehua sekä leikittiin ilmapalloilla ja uusilla lahjoilla.

Taas uusi vuosi vierähti, ja prinsessainen oli jo kokonaiset kaksi vuotta. Siskoni oli onnellinen pienestä tytöstään. Miila toi valoa pimeäänkin päivään aurinkoisella hymyllään.

Eräänä kesäkuisena aamuna siskoni soitti minulle itkuisen puhelun

''Miila on sairaalassa, Miila ei saa henkeä, tule tänne''

Tapasin järkyttyneen sisareni ja tämän shokissa olevan puolisonsa sairaalalla. Hämmästelin, että mitä ihmettä Miilalle on tapahtunut.

Mies oli mennyt herättelemään Miilaa aamulla, muttei tyttö ollut herännyt eikä hengittänyt.

Miilalla oli ollut jo 1-vuotiaasta asti ollut paha astma, mihin tytöllä oli lääkitys.

Jokin oli kuitenkin mennyt pieleen, ja pieni 2-vuotias neiti oli saanut yöllä astmakohtauksen, eikä ollut enää sen jälkeen avannut silmiään.

Miilasta tuli pieni ja kaunis enkeli, jota emme enää koskaan saa takaisin, mutta joka elää aina muistoissamme.

Miila Olivialle, rakkaudella tätisi ?

Olin onnessani kun siskoni ilmoitti olevansa raskaana. Hän oli itsekkin niin iloinen, etten ollut ennen nähnytkään.

No, siskoni pelkäsi koko raskautensa ajan, että mitä jos jotain tapahtuu, koska äidillemmekin oli tapahtunut peräti kaksi keskenmenoa... Siskoni koki, että se voisi ''periytyä''

Rauhoittelin kokoajan siskoani ja sanoin että ei mitään pahaa tapahdu.

Eräässä ultrassa selvisi, että siskoni tulee saamaan pienen tytön.

Kun siskoni ja hänen miehensä tulivat ulos lääkärin huoneesta (ultran jälkeen),

odotustilassa kutsuttiin juuri tyttöä nimeltä Miila.

Siskolleni selvisi heti, että se on se nimi, mikä heidän lapselleen tulee.

Miila oli erikoinen ja kaunis nimi, juuri niinkuin sinäkin ajattelet sen olevan.

Minusta nimi oli myös kaunis.

Siskoni ilmeisesti tuntui jollain tasolla tutustuneensa paremmin vauvaansa,

kun tiesi, että pikkuisella on nimi odottamassa.

Hän unohti pelon, ja alkoi nauttia raskautensa viimeisistä kuukausista.

Raskaus sujui loistavasti ja oireitta.

Tyttönen syntyi 2 päivää ennen laskettua aikaa. Synnytys oli melko pitkä ja raskas,

mutta siskoni kesti sen, koska halusi pikkuisen Miilan luokseen.

Hoitajat esittelivät tervettä tyttöä, ja

Kaksi päivää siskoni ja pikku-Miila viettivät sairaalassa, kunnes pääsivät kotiin.

Kotona oli kauniita vaatteita prinsessalle sekä rakastavat vanhemmat.

Vuoden päivät kuluivat nopeasti, ja pieni Miila täytti ensimmäisen vuotensa. Synttäreillä tarjoiltiin kakkua ja juotiin mehua sekä leikittiin ilmapalloilla ja uusilla lahjoilla.

Taas uusi vuosi vierähti, ja prinsessainen oli jo kokonaiset kaksi vuotta. Siskoni oli onnellinen pienestä tytöstään. Miila toi valoa pimeäänkin päivään aurinkoisella hymyllään.

Eräänä kesäkuisena aamuna siskoni soitti minulle itkuisen puhelun

''Miila on sairaalassa, Miila ei saa henkeä, tule tänne''

Tapasin järkyttyneen sisareni ja tämän shokissa olevan puolisonsa sairaalalla. Hämmästelin, että mitä ihmettä Miilalle on tapahtunut.

Mies oli mennyt herättelemään Miilaa aamulla, muttei tyttö ollut herännyt eikä hengittänyt.

Miilalla oli ollut jo 1-vuotiaasta asti ollut paha astma, mihin tytöllä oli lääkitys.

Jokin oli kuitenkin mennyt pieleen, ja pieni 2-vuotias neiti oli saanut yöllä astmakohtauksen, eikä ollut enää sen jälkeen avannut silmiään.

Miilasta tuli pieni ja kaunis enkeli, jota emme enää koskaan saa takaisin, mutta joka elää aina muistoissamme.

Miila Olivialle, rakkaudella tätisi ?

minusta vähän poikamainen nimi, muttei se haittaa. En kyllä ole koskaan täällä Lapissakaan törmännyt tuohon nimeen, vaikka joku aiempi kertoi sen olevan yleinen tytönnimi täällä Lapissa.

Eikös Niila kuitenkin ole pojan nimi niin miten ihmeessä Miila sitten on tytön nimi??

Miila on kaunis nimi ja tunnen yhden 17-vuotiaan Miilaan. Mä en ymmärrä miksi ihmiset sekottaisivat sen Millaan tai muutenkaan. Kai nyt jokainen osaa lukea ja puhua. Ihan omaa tyhmyyttä jos ei nimeä ymmärrä.

Enkä mä käsitä mitä ihmeellistä siinä on että Niila on mies ja Miila nainen.

Vai onko sekin ihmeellistä että Jari on mies ja Sari nainen?!?!?

Itse olen nimeltäni Miila eikä ole sekoitettu kuin muutamia kertoja Milaan tai Millaan :) Ja mukava se vaan minusta ainakin on, ettei koko ajan tule vastaan saman nimistä :)