Apua hirviöäidille! Vierotusasiaa....
Meillä neidillä tulee tämän kuun lopussa ikää 1v 4kk ja hän on ollut aina tosi vähäsyömänen. Kasvaa tasaisesti omalla käyrällään huisin pitkänä ja hoikkana.
Ruokaa hän saattaa syödä vain pari kolme lusikallista päivässä. Nämä hirveiden maanittelu ja pöydässä istumissessioiden jälkeen. Muuten syö tissiä ja vellejä. Myös leipä maistuu jotenkuten ja erityisesti voita hän söisi niin paljon kun vain uskaltaisi antaa. Myös banaani ja jogurtti maistui joten kuten joskus mutta nyt nekin ovat jääneet. Vain tissi kelpaisi.
Meillä jossain vaiheessa vähän tilannetta auttoi tuo sormiruokailu. Nyt tilanne on vaan se että tyttö heittää kaiken sormi-& muut ruuat lattialle. Itse hän haluaa lusikallaan syödä eikä suostu ollenkaan siihen että häntä syötettäisiin.
Minä olen ihan palasina ja hermoraunioina tytön syömättömyyden takia. Kaikki sanovat että olet vaan rauhallinen jne. Itse syön aina lapsen kanssa ja aikaa ruokailulle varataan paljon. Eli ihan rauhassa ollaan ja yritetään syödä.
Olemme yrittäneet vähentää tissin syöntiä mahdollisimman vähään ja vähitellen vierottaa rinnasta. Huonoin tuloksin. Tyttö saattaa malttaa olla aamu- ja iltapäivän syömättä tissiä (syö muutaman vellin kun ei ruokaakan syö) mutta ottaa sitten illalla kaiken sen päivän aikana menettämänsä maidon takaisin.
Nyt minulle sitten riitti.
Aamupalalla tyttö ei taaskaan syönyt mitään. Söi sitten puolet vellipurkista (n.70kcal). 11.sta aikaan yritin hänelle lounasta tarjota. Taaskaan ei suostunut syömään mitään. Vettä vain joi. Hirveän taistelun jälkeen yritin tarjota maitoa tuttipullosta. Alkoi kamala huuto ja näytti eleillä että tissiä haluaa. Sain tytön huomion muualle tissistä kun leikittiin hetken aikaa ja katseltiin koiria ulkoa. Nyt tyttö nukkuu parvekkeella. Ei siis syönyt tissiä, velliä tai ruokaa ennen nukkumaan menoa. Ja minusta tuntuu hirviö äidiltä.
Toivottavasti ruoka maistuisi hänelle unien jälkeen. Muuten kaikki on ollut ihan turhaa. Ja imetys on tosiaan pakko lopettaa meidän kerralla sillä ei tästä elämästä muuten tule mitään.
Kommentit (26)
haluan vain sanoa että sekin on vaihtoehto, että jatkat imetystä lapsen tahtiin, ja kiinteitä menee sen mitä menee lisäksi, ja koitat olla ottamatta asiasta stressiä. Lapsi tietää oman ravinnontarpeensa paremmin kuin vanhemmat, pakottamisella ja asiasta stressaamisella saatetaan saada suurta vahinkoa aikaan moniksi vuosiksi syömisen suhteen. Moni imetetty lapsi alkaa syömään enemmän vasta lähempänä 2 ikävuotta, eikä siitä ole haittaa. Äidinmaito ei ole hyödytöntä sokerilitkua tuossakaan vaiheessa, vaikka makeaa toki onkin, energiaa se on juuri siinä muodossa jota lapsi tuon ikäisenä tarvitsee. :)
Tämän artikkelin alussa on yli vuoden ikäisen lapsen saaman äidinmaidon ravintosisällöstä tietoa: <a href="http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/vauv…" alt="http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/vauv…">http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/vauv…;
Meillä on ihan samanlainen vuoden ikäinen, sain itse nämä neuvot ja lakkasin hätäilemästä, johan helpotti! :D Lapsi kasvaa hyvin vaikka kiinteän ruuan menekki voi tosiaan olla se lusikallinen päivässä. Verikokeissakin käytiin ja arvot tosi hyvät. Painostus kiinteiden syömiseen voi vaan olla ympäristöltä aika kovaa, vaikka lapsi voisi kuinka hyvin.
Tsemppiä!
mutta mullakin ollut kaksi vähän samanlaista lasta. Ensimmäinen söi hyvin huonosti kiinteitä, lopetti sitten itse imemisen kertaheitolla 11kk iässä ja aloitti syömään oikeaa ruokaa. Toinen oli vielä pahempi, ei syönyt oikeastaan mitään ennen vuoden ikää, sitten maisteli ihan vähän. 1v2kk imetys väheni jo itsestäänkin, kun päätin lopettaa kertaheitolla - ja ihme: poika ei kaivannut tissiä ollenkaan ja ruoka maistui. Söi monta viikkoa todella paljon ja ihan kaikkea, sitten annokset normalisoitui;) Mutta uskon, että oli itsekin jo lopettamassa imetyksen ja osasin tehdä tuon lopettamisen juuri oikeaan aikaan. Ja kummatkin lapset kasvoivat hurjaa vauhtia, olivat oikein pullukoita. Kummankaan paino ei edes laskenut synnytyksen jälkeen, joten uskon, että mun maito on vaan niin rasvaista, että lapsilla ei yksinkertaisesti ollut nälkä. En usko pätkääkään siihen, että lapset olisivat olleet parempia syömään, jos olisin tyrkyttänyt kiinteitä jo 3-4 kuisina, päinvastoin. Mun lapset kasvoivat hyvin rintamaidolla, kehittyivät hyvin ja olivat kaikinpuolin tyytyväisiä. Nyt ovat ihania leikki-ikäisiä, jotka syövät terveellisesti,hyvin ja monipuolisesti. Tiedän, että tilanne voi ajoittain olla stressaavaa, mutta luota vaistoosi. Jos lapsi kasvaa ja on onnellinen ja iloinen, niin mitään hätää ei ole. Älä missään nimessä koe syyllisyyttä siitä, että olet imettänyt pitkään! Se on ollut arvokasta ja lapsesi oppii kyllä ihan tarpeeksi ajoissa syömään ruokaa. Toivottavasti teilläkin syöminen jatkuu hienosti!
Lueskelin mielenkiinnolla tätä ketjua (kaikkea en tosin jaksanut lukea). Mulla on vähän samantyyppinen lapsi ja tuo Vauvaa vanhemmat maitolapset on mulle ollut jo pitkä aika sitten iso lohdun ja kannustuksen lähde tekstinä. Myös Tiina Kaitaniemen kirjassa Luonnollinen lapsuus oli paljon hyödyllistä imetystietoa mm. yöimetyksistä isommillakin kuin vauvoilla.
Oma lapseni lähestyy kahta vuotta ja syö edelleen paljon rintaa. Hän on aina ollut vähän nirso kiinteille, mihin varmaan on vaikuttanut monikin asia, esimerkiksi alle vuoden iässä hänellä oli kovasti vatsavaivoja, allergioitakin on tutkittu mutta mitään ei ole löytynyt. Se on harmi, että aina en osaa ottaa rennosti ruokailutilanteissa vaan välillä hermostun turhaan lapsen syömättömyyteen vaikka pyrin olemaan asian suhteen rauhallinen. Toisinaan lapsi kuitenkin syö hienostikin. On huomattu, että usein isänsä kanssa syö paremmin ja parhaiten usein silloin kun en ole paikalla ollenkaan. Tämän vuoksi en olekaan kauhean huolissani. Mun on tarkoitus mennä töihin kun lapsi on reilu kaksivuotias. Tuolloin mies jää lasta hoitamaan. Uskon, että tällöin viimeistään lapsi alkaa syömään paremmin. Imetystä jatkan sitten edelleen jos lapsi haluaa mutta toki väkistenkin vähäisemmässä määrin.
Uskon myös vakaasti siihen, että vaikka menisi imetyksessä melko täysinkin (jos vain kärsivällisyys riittää) isommankin lapsen tahtiin lapsi kyllä vähentää rinnan syöntiä ja luopuu siitä jossain vaiheessa kokonaan. Esim. ei vielä kovinkaan pitkä aika sitten ajattelin, ettei meillä päästä yösyötöistä koskaan kun tuntui, että lapsi söi ja söi öisin. Edelleen lapseni syö tissiä monina öinä, syömiskertoja siis yössä 0-4. Kuitenkin näitä nollaöitä alkaa olla enenevissä määrin joten kyllä tuo yövieroituskin tapahtuu, hitaasti mutta varmasti. Nyt vaikuttaa siltä, että annan mennä lapsen tahtiin mutta jos oma väsymyt tulee vastaan olem valmis pistämään yöimetyksen ja muutenkin imetyksen vaikka kerrastin poikki.
Meillä lapsi on kuitenkin toisaalta melko monipuolinen syöjä vaikka aina on ollut pikkuruokainen. Hän on kasvissyöjä (maitoa ja kananmunia syö ja kalaakin on nyt pikkuhiljaa alettu antaa osin juuri tämän huonosyömäisyyden takia, osin vain siksi, että on laajempi valikoima ruokia, mitä voi esim. ravintolassa, juhlissa yms syödä). Hän pitää puuroista ja muista viljatuotteista (esim. yosa), todella monenlaisista marjoista ja hedelmistä, monista maitotuotteista (rahkat, viilit, jogurtit, juustot ym.), tofusta ja kasvispihveistä, joita jo itse kyselee, syö myös esimerkiksi linssikeittoa ja vallankin makeita juureksia suhteellisen mielellään. Myös kala vaikuttaa maistuvan melko mukavasti. Myös esim. soijamakaronilaatikko usein maistuu vallankin ketsupin kanssa. Maistelee mielellään myös erilaisia ruokaöljyjä ja herkuille on perso. Herkkuja tosin pyrin antamaan melko niukasti jottei syöminen painottuisi liikaa niihin. Välillä kuitenkin on ollut kova houkutus antaa lapselle mieleisiä juttuja, jotta söisi edes jotakin. Monesti hänen ruokailunsa on vähän painottunut niin, että syö hyvin välipalalla ja lounaalla ja taas iltapalalla kun taas aamupalalla ja päivällisellä syö niukasti. Eli varmaan vähän turhan puuropainottoinen on lapsen ruokailu suosituksiin nähden mutta muutakin toki päivän mittaan syö. Aamupalan suhteen on kuitenkin jo petrannut. Jossain vaiheesa ei syönyt aamuisin kiinteitä oikeastaan lainkaan, nyt kuitenkin jo yleensä aina syö jonkin verran ja itse jopa puhuu siitä, että puuro maistuu.
Ruokailussa on meillä edelleen paljon sitä, että lapsi maistelee ruokia ja sylkee ruuat sitten pois. Osaa kuitenkin halutessaan syödä vallan hyvin eli mistään varsinaisista nielemisvaikeuksista tms ei ole mielestäni kyse. Esim 1 vuotiaana pisteli kokonaisen omenan kuorineen, syljeskelemättä mitään ulos, tuosta vain, kun halusi niin tehdä. Osaa myös hyvin juoda lasista ja on hyvin vähän missään vaiheessa juonut nokkamukista tämän takia.
Lapsi on pieni ja hoikka mutta toisaalta kehittynyt muuten hyvin. Vallankin kielellisestä kehityksestään saa jatkuvasti kehuja missä liikummekin. Sekä minun, että mieheni puolella on suvussa melko lyhyttä väkeä ja jotkut niistäkin, jotka ovat aikuisena suht normimitoissa ovat lapsena kasvaneet todella hitaasti ja olleet nirsoja, esimerkiksi isäni, joka usein, kertoo, että söi lapsena lähinnä vain pullaa ja maitoa (lehmän, ei tiedä miten häntä on imetetty, tuskin kovin pitkään) kasvoi sitten kuitenkin lopulta suht keskimittaiseksi mieheksi. Myös itse olen ollut lapsena huono syömään ja lyhyeksi jäin (en tosin tiedä johtuuko tästä) mutta jotenkin olen kuitenkin porskuttanut eteenpäin elämässä. Eikä minun syömisiäni ainakaan liian pitkä imetys pilannut sillä imetys loppui kohdallani alle yksivuotiaana (tämän jälkeen olisin sitten aivan hurja painon romahdus näkyvissä käyrissäni jonka olin sitten kyllä saanut kiinni myöhemmin).
Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että meillä imetyksestä on sekä haittaa että hyötyä. Lapsi varmasti söisi paremmin jollen imettäisi enää mutta toisaalta esimerkiksi hänen sairastellessaan olisi varmasti ollut paljon vaikeampaa ilman imetystä. Näitä tilanteita kun ei ole huolinut kuin rintaa on ollut melko paljon ja kyllä tällöin imetys on mielestäni ollut parempi vaihtoehto kuin esim. pelkkä vesi tai mehu.
Mutta tsemppiä ap lapsesi syömisen lisääntymiseen. Todella mukava lukea sinun ja muiden kokemuksia!
pahalla mutta oletko tosiaan niin toope ettet tajua mistä tuo syömättömyys johtuu.. No eiköhän olisi ihan kuule tuon rintaruokinnan ansiota! Eihän lapsi ruokaa halua kun saa makeaa ja hyvää tissimaitoa. Haloo ihmiset, onko tätä(kin) niin vaikea ymmärtää.
Minä tajusin lopettaa imetyksen jo lapsen ollessa 7 kk kun oli sama meininki eli että ruoka ei maistunut.
Nyt rennosti. Lapsi syö taatusti, kun sillä on nälkä. Puolet vellipurkista on tosi hyvin sen puoleen.
Miksi imetys pitää lopettaa kertaheitolla? Ehkä olisi paras vähentää sitä pikku hiljaa.
lisäsin tämän tekstini tänne av-palstalle tuolta taapero-palstalta sillä toivoisin saavan apuja tähän tilanteeseen ja tuo alkuperäinen keskustelu on tainnut jo lopahtaa tammikussa tuolla taaperot-puolella.
itkupotkuraivareita kun ei saa nallea/pleikkaa/blingblingfarkkuja. eli et kai sä aio kaikissa asioissa olla yhtä lepsu?
Meillä myös tyttö oli todella huono syömään ja on vieläkin yli kaksivuotiaana, vaikka petrannut on. Täysimetyksellä kun oli, kasvoi tosi pulskana, mutta kun elotettiin kiinteät ja vähennettiin imetystä, putosi käyrältä ja alkoi sitten kasvaa sen uuden mukaan. Olin itse myös ihan hermona, vaikka ajattelinkin, ettei päästä itseään nälkään kuolemaan kuitenkaan.
Meillä sitten syötiin pitkään iltapuuro tai -ruoka kylvyssä, koska siellä tyttö avasi suunsa. Pelkäsin, että se jâä tavaksi, mutta se jäi pois. Nykyään jos ei iltaisin syö, laitan joskus piirretyt sillä ehdolla, että syö, ja sekin toimii. Koetan kuitenkin välttää sitä.
Ihan normaalisti on kuitenkin tuokin lapsi kasvanut, vaikka on ollut paljon peräkkäisiäkin päiviä ja aikoja, jolloin vanhemmista tuntuu siltä, ettei syö MITÄÄN, siis tyyliin pari papua ja lusikallisen perunamuusia.
Meillä samanikäinen poika joka syö suunnilleen samalla tavalla. Banaania söi aamupalaksi ja klo 12 ruoasta vajaa puolet(n.50g). Vieroitus tissistä tapahtui vuoden iässä jolloin unet parani huomattavasti. Ruokahalu parani hetkeksi mutta sitten katosi taas.
Nyt yöllä heräillään 2-5 kertaa huutamaan. Ainut mikä auttaa on ottaa viereen ja tarjota velliä. On yritetty tassutella yms. mutta ainut ns. toimiva keino on huudatus. Sitäkään ei tosin jaksa kuunnella niin poitsu sitten nukkuu meidän välissä joka ainut yö. :/
tosiaan se imetys pois. Samaten kaikki pullovellit ym. Ei tuon ikäinen tarvi enää mitään vellipulloja. Nokkamukiin maitoa ja muki käteen. Anna tytölle lusikka käteen ruokailussa ja anna kokeilla jos söisi itse paremmin. Imukuppilautanen vaan pöytään kiinni niin ei lentele. Eikä mitään extravälipaloja vaan säännölliset ruoka-ajat 4-5 krt päivässä. Maidot vain ruoan kanssa, välissä voi juoda vaikka vettä. Tuo heittely muuten kuuluu tuohon ikään. Se loppuu aikanaan kun siitä ei tee suurta numeroa. Lautaselle muuten kannattaa laittaa vain hyvin vähän ruokaa, koska sitten kun lautanen on tyhjä niin voi kovasti kehua lasta. Jos lautanen jää aina täyteen ruokaa ruokailun lopuksi niin tämä kehuminen usein jää välistä.. Meillä on myös kovin laiha ja huono ruokahaluinen tyttö, pahinta tais olla just tuossa iässä. Nyt on ikää jo 2,5v ja ruoat maittaa paljon paremmin!
Ei tuon ikäinen saa siitä todellakaan tarvitsemaansa ravintoa, ja se todellakin vain haittaa ruokaa.
Miksi annat maitoa tuttipullosta? Siirry nokkamukiin, jota saa itse juoda. Meillä sujui hyvin tämän meidän pitkän ja hoikan pojan kanssa (1 v 1 kk 77 cm ja 8.1 kg). Tarjottiin siis maito nokkamukista, aina jotain sormiruokaa tarjolla ja tosiaan tuolla voilla houkuteltu. Voisilmä puuroon ja lapselle myös oma lusikka. Sormiruoaksi viereen leipä ja vaikka sitten sitä banaania. Aina kun avaa suunsa, niin lusikallinen suuhun. Nykyään lapsi syö sormin myös ruokaa esim eilen kalakeittoa, mutta annan syödä ja ujutan sen lusikallisen suuhun aina väliin. Hyvin menee jo isojakin määriä. Pidä tiukasti kiinni ruokailuväleistä eli meillä syödään viisi kertaa päivässä kolmen tunnin välein. Väleissä ei syödä eikä yleensä juoda (joskus antanut vettä, jos lapsi on itkenyt paljon).
Jos et saa imetystä loppumaan, niin tarjoa sitä rintaa vaan illalla iltapuuron/vellin jälkeen. Pari päivää voi olla, että lapsi ei syö paljoakaan (tarjoa sitten vaikka niitä vellejä ruoan lisäksi pöydässä mutta älä ruoan jälkeen tai ruoka-aikojen välissä). Anna lapsen itse päättää syökö vai ei eli älä liikaa pakota/tuputa ja anna tosiaan syödä vaikka sormin sitä ruokaa. Muutaman päivän jälkeen alkaa syödä, kun vain monipuolisesti tarjoat.
Meillä banaanin lisäksi uppoavat vesimeloni ja mandariini, joita olen pilkkonut pieniksi paloiksi. Leipää voilla menee melkein aina, tosin aika usein nuolee voit pois ja murustelee leipää palasiksi mutta sitten taas välillä syö koko leivän. Olen tarjonnut myös karjalanpiirakkaa ja tykkää kovasti. Perunamuusi ja lihapullat ovat suosikkeja, samoin kukkakaalipalat ja porkkana- ja lanttupalat. Nyt on menossa kausi, jolloin ei syö mitään vihanneksia (ei kurkkuakaan, joka ennen suosikki). Laitan silti aina tarjolle, vaikka meneekin hukkaan. Puuro voisilmällä uppoaa aina. Oletko kokeillut noita kaupan hedelmäsoseita? Ne ovat lapseni suurta herkkua ja söi niitä jopa vatsataudin aikana. Isompikin (4-vuotias) pitää niistä ja on alkanut syödä niitä kuopuksen mukana uudestaan.
tosiaan se imetys pois. Samaten kaikki pullovellit ym. Ei tuon ikäinen tarvi enää mitään vellipulloja. Nokkamukiin maitoa ja muki käteen. Anna tytölle lusikka käteen ruokailussa ja anna kokeilla jos söisi itse paremmin. Imukuppilautanen vaan pöytään kiinni niin ei lentele. Eikä mitään extravälipaloja vaan säännölliset ruoka-ajat 4-5 krt päivässä. Maidot vain ruoan kanssa, välissä voi juoda vaikka vettä. Tuo heittely muuten kuuluu tuohon ikään. Se loppuu aikanaan kun siitä ei tee suurta numeroa. Lautaselle muuten kannattaa laittaa vain hyvin vähän ruokaa, koska sitten kun lautanen on tyhjä niin voi kovasti kehua lasta. Jos lautanen jää aina täyteen ruokaa ruokailun lopuksi niin tämä kehuminen usein jää välistä.. Meillä on myös kovin laiha ja huono ruokahaluinen tyttö, pahinta tais olla just tuossa iässä. Nyt on ikää jo 2,5v ja ruoat maittaa paljon paremmin!
Meillä vellit on annettu pillillä sillä tyttö ei koskaan oikein oppinut/ei opetettu tuttipulloon.Joskus harvoi ollaan kokeiltu antaa esim maito tuttipullolla kuten tänään tein. Siis niikuin tissin korvikkeeksi. Mutta tosiaan pitää jattää nuo vellit pois jos ruoka maistuisi sitten paremmin (ja tissi pois myös.)
Itse on hän tosiaan lusikoinut (joitakin lusikallisia )ruokaa suuhnsa. Ei suostu ollenkaan että syötettäisiin.Ei ole suostunut piiiitkään aikaan. :9 Hirmuiset kehut saa aina kun syö itse.
Pitää tosiaan kokeilla tuota pieniä annoksia jos se auttaisi. :)
Joku puhui allergiooiden mahdollisuudesta aiemmin. Allergioita en usko että on sillä kummallakaan vanhemmista ei ole allergioita eikä tyttökään oirehdi esim.ihottumilla. Ja kun tosiaan on ettei mikään ruoka kelpaisi...
kun vauvoille aloitettiin kiinteät 3 kuukauden iässä ja puurot ja muut 5 kuukauden iässä.
Meilläkin lapset söi jo itse lusikalla oikeaa ruokaa omalta lautaselta omalla tuolilla istuen 1v4kk iässä.
Ja hui kauheaa, ihan terveitä nuoria ovat.
Mulla on ollut samanlainen muksu (on nyt 7v) eli meidän kokemuksella näin. Neuvolasta sanottiin, että et vain anna sitä tissiä. Kyllä se lapsi syö kun on nälkä -vaan kun ei syönyt ainakaan meillä. Mutta minä tein niin, että vähensin yhden tissittelykerran kerrallaan. Sitten kun lapsi oli tottunut eikä enää kaivannut tuota yhtä ruokaa niin sitten seuraava kerta pois niin että aina vähennettiin se vähiten tärkeä. Huuto oli yleensä aika kova. Tahti oli kutakuinkin ruokailu/kuukausi. Tosin kokonaan imetys oli loppu tuolloin 1v4kk. Meillä pojalla oli ilmeisesti tosi kivulias hampaitten tulo eli alkoi syödä muuta ruokaa kun koko etukahdeksikko oli tullut n.1v2kk. Sitä ennen ei mitään. Ehdoton ykkönen kaikessa on, että sinä lopetat stressaamisen. Jos pöydässä on nuiva meininki, lahjontaa tai kiristystä niin siellä ei ole kiva olla ja syöminen jää siihen. Minä tein niin, että syötiin yhdessä rauhalliseen tahtiin. Kun minä olin syönyt niin sitten lähdettiin pois. Tietysti jos lapsi osoitti jotain merkkiä syömiseen niin toki istuttiin niin kauan, että lapsi oli syönyt, mutta en väkisin istuttanut kauempaa. Meillä lapsi oli tosi nirso. Joskus suostui syömään vain kinkkua ja maissia. Tällä sapuskalla (plus tissimaidolla) mentiin vissiin kuukausi. Minä joskus kyllästyin tekemään ruokaa ja laittamaan sen sitten roskiin. Niinpä lopetin lapsiohjeilla ruuan tekemisen ja tein ruokaa mitä itsekin saatoin syödä ja kuinka kävikään. POikakin piti enemmän maustetusta ruuasta. Tarjosin pastaa paljaaltaan -ei kelpaa, pastaa ketsupilla -ei kelpaa, mutta pastaa ja pestokastiketta -johan on hyvää. Jos lapsi syö jugurttia, niin anna sitä. Osta maustamatonta ja lisää siihen sitä banaania tai muuta hedelmää, joka kelpaa niin ei tule turhia sokereita. Jos makea jugurtti on parempaa niin sitten vähän sokeria sekaan. Jos syö leipää niin anna sitä. Eiköhän nyt olisi tärkeintä opettaa lapselle sitä syömistä. Että se on kivaa ja mukavaa ja muutakin hyvää on tarjolla kuin tissi. Onko lapsella muuten joku allergia tai onko mitään mahdollisuutta että olisi? Voiko olla, että on oppinut, että tissistä ei tule paha olo ja muusta ruuasta tulee. Perunallekin voi olla allerginen tai yliherkkä.
Meidän poika oli tosi nirso syömään aika kauan, mutta tuossa 5v alkoi helpommin suostua maistelemaan uutta. Nyt on kaikkea maistava 7v. Kaikki ei tietenkään ole hyvää, mutta kaikkea voi syödä sen verran, että nälkä lähtee.
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Sinulta tarvitaan rauhallisuutta ja pitkää pinnaa ja iloa ruokapöytään. Tsemppiä
meillä on ollut ihan säännölliset ruoka ajat. aamu-,väli- ja iltapalat sekä lounas ja päivällinen. Velliä olen antanut ns.jälkiruuaksi jos/kun muu ruoka ei ole maistunut.
Kiitos paljon kaikille vastanneista. Katselen vielä vastauksi illalla ajan kanssa kunhan saan tytön yöunille. Nyt on niin tohinat päällä ettei muuhun p
ysty keskittymään :) KOhtahan meillä on välipalaaika :)
haluan vain sanoa että sekin on vaihtoehto, että jatkat imetystä lapsen tahtiin, ja kiinteitä menee sen mitä menee lisäksi, ja koitat olla ottamatta asiasta stressiä. Lapsi tietää oman ravinnontarpeensa paremmin kuin vanhemmat, pakottamisella ja asiasta stressaamisella saatetaan saada suurta vahinkoa aikaan moniksi vuosiksi syömisen suhteen. Moni imetetty lapsi alkaa syömään enemmän vasta lähempänä 2 ikävuotta, eikä siitä ole haittaa. Äidinmaito ei ole hyödytöntä sokerilitkua tuossakaan vaiheessa, vaikka makeaa toki onkin, energiaa se on juuri siinä muodossa jota lapsi tuon ikäisenä tarvitsee. :)
Tämän artikkelin alussa on yli vuoden ikäisen lapsen saaman äidinmaidon ravintosisällöstä tietoa: http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/vauv…
Meillä on ihan samanlainen vuoden ikäinen, sain itse nämä neuvot ja lakkasin hätäilemästä, johan helpotti! :D Lapsi kasvaa hyvin vaikka kiinteän ruuan menekki voi tosiaan olla se lusikallinen päivässä. Verikokeissakin käytiin ja arvot tosi hyvät. Painostus kiinteiden syömiseen voi vaan olla ympäristöltä aika kovaa, vaikka lapsi voisi kuinka hyvin.
Tsemppiä!
Niin ja ehdottomasti ei mitään muuta kuin tarvittaessa vettä ruokailujen välissä. Jos tarjoat velliä aina välistä niin ei varmasti ole nälkä ruoka-aikana ja ei opi, että pöydässä syödään. Ja minäkin heittäisin ne tuttipullot jo pois. Jos osaa syödä itsi. osaa myös juoda itse. Anna vaan muki kouraan ja sitten kehut kamalasti, kun juo hienosti.
sanoisin minä kanssa, ei MITÄÄN välipaloja tai muutakaan jos ei ruokaa ole syönyt.
Meillä oli kanssa ongelmia tytön syömisen kanssa ja on vieläkin (7v), tehtiin sitten niin, että kaikki ruokailee yhdessä ja jos ei syö niin lautanen korjataan pois...ei mitään 2h istumisia ja lahjomisia pöydän ääressä (huomiota).
Kun oli vanhempi niin joustettiin sen verran, että jos ei jaksanut niin lautanen jätettiin pöydälle ja tyttö meni sitten itse takasin syömään kun rupes maistumaan :P
Mutta kaikki maarittelu ja lällyttely pois, siitähän se lapsi innostuu, kun saa jakamattoman huomion äidiltä.
Ja ei se lapsi edelleenkään nälkään kuole :D
Kiitos paljon kaikille vastanneille. Sain oikein paljon hyviä vinkkejä tähän meidän tilanteeseen. Ja asiallista tekstiä :) se on aika harvinaista täällä :) nyt tietysti saan hirveän haukku ryöpyn niskaan :)
Meillä välipalalla tyttö söi puolikkaan banaanin oikein ahnaasti :) tästä olin iloinen sillä hän ei ole oikeasti syönyt niin hyvin pitkään aikaan. Toisaalta olisihan hän voinut syödä enemmänkin mutta puolikaskin banaani oli ihan hyvin :)
Kolmen aikoihin hän sitten vaati tissimaitoa ja annoin sitä sitten hänelle kun oli niin pitkä aika kulunut edellisestä imetyskerrasta (aamuyöstä). Aamulla hän ei oikeastaan imetyskertaa kaipaa sillä hänellä on niin kiire päästä touhuamaan.
Ajattelin että nyt ei varmasti ruoka imetyksen takia illallisella maistu mutta toisin kävi. :)
Tyttö lusikoi kalakeittoa suuhunsa minkä kerkesi :)en ole ikinä nähnyt hänen syövän niin runsaasti :) mikä sen ihanempi näky kun syövä lapsi :)
Kalakeiton lisäksi hän söi puolikkaan ruispalasiivun voineen!!! Yleensä hän vain nuolee voit ja nyppii muruja leivästä :) Siis puolikkaan leipä palasen... :) Lisäksi hän joi jopa maitoa. Maitoa hän ei tähän mennessä ole oikein kuin vain maistellut pieniä määriä.
Nyt lähti vellit mäkeen tästä perheestä. Tai ainakin aterioiden korvikkeena olemasta :)
Tänä iltana kyllä jouduin vellin hänelle iltapuuron korvikkeena tarjoamaan. Meillä meni iltatoimien kanssa niin myöhäiseksi että tyttö väsähti (lyhyempien päikkärien takia) tavallista aiemmin eikä olisi jaksanut iltapuuroa varmaankaan syödä. Ei hän velliä paljoa huolinutkaan vaan iltatissiä hän kaipasi. Nukahti sitten tyytyväisenä. :9
Tulin siihen tulokseen että tosiaan vellit saavat jäädä pois ja tisuttelu mahdollisimman vähään. Ehkä päiväuni- ja iltaimetyksillä mennään vaan ja tietysti yöimetystä yritetään vähentää myös. Toivottavasti löydetään tytön kanssa tasapaino tuon ruoan ja imetyksen kanssa. Ettei tarvitsisi kerralla lopettaa vaan vähitellen luovuttaisiin sitten imetyksestä. On nimittäin aika "väkivaltainen" loppu imetykselle tuo kerrasta-poikki-menetelmä... Mutta nyt näyttää ainakin ihan hyvältä tämä suunta :)
Huomenna on uusi päivä :)