En jaksa enää ekaluokkalaisen läksyjä.

Enimmillään:

16 laskua

2 sivua luettavaa. Tekstistä tai kuvista pitää kirjoitta 5-6 lausetta omin sanoin. Kaunokirjoittamalla.



Vähimmillään, joko laskut kuten yllä tai kirjoitustehtävät+lukutehtävä

luokkakaverit pärjää? Jos ope on tyhmä idiootti (täysin mahdollista) niin sitten varmaan luokkakavereillakin on samankaltaisia ongelmia.

Koulunne nettisivuilta löytynee koulun opetussuunnitelma. Siellä lukee, mitä milläkin luokalla on tavoitteena missäkin aineessa. Minunkin korvaan kuulostaa aika kummalliselta tuo referaatti. Jotkuthan oppivat lukemaan vasta joulun jälkeen jos vielä silloinkaan. Rehtoriin kannattaa olla yhteydessä.



toinen alkuope

on lukudiplomi. Sellainen jaetaan syksyllä jokaiselle ekaluokkalaiselle. Tavoitteena on että jokainen lukisi ainakin viisi kirjaa loppuvuosiluokan aikana. Kirjat ovat lyhyitä ja yksinkertaisia kirjoja, niistä lapsi etsii kirjan nimen, kirjailijan ja sitten tehtävät vähän vaihtelevat. Yhdessä on esim. että esittele kirjan päähenkilö, piirrä hänestä kuva ja kerro millainen hän on. Ja toisessa sivuhenkilöstä samat jutut. Sitten yhdessä on, että pitää selittää lyhyesti kirjan juoni.



oma poikani on nyt päässyt vauhtiin lukudiplomin teossa, lukee kirjoja yksi/päivä. Jotkut tytöt ovat kuulemma lukeneet jo yli 30 kirjaa. Mielestäni vaatii vain viitseliäisyyttä, ei vaadi normaalin oppimisen tahtiin etenevältä lapselta liikaa.



Läksyjen tekoon meidän pojalla menee 5min-45min. Tekee ne yksin, tarkistamme ne vain. jos on tehnyt ne ip:ssä vastuu läksyistä on kuitenkin meillä vanhemmilla ja tietysti oppilaalla itselläään. ip ei ota niistä itselleen minkäänlaista vastuuta ja ihan oikein niin onkin.

ja nyt on lapsesi vuoro hoitaa se omalla tavallaan. Eiköhän opi ajastaan ottamaan vastuuta kotiläksyistään.

Itse en puuttunut yhdenkään lapsen koulunkäyntiin muuten kuin kyselemällä kokeisiin joskus ja kaikki ovat pärjänneet kiitettävästi.

opettajan vaihto? Jos jonkun toisen opettajan luokalla meno olisi vähän normaalimpaa...

Aika erikoiselta kyllä tuo tahti kuulostaa. Oma lapseni on nyt kolmannella luokalla eikä tosiaan eka luokalla mitään kirjareferaatteja tehty. Edes pieniä. Silloin vasta opeteltiin lukemaan.



Oletko keskustellut asiasta rehtorin kanssa?

Lapsesi saattaisi olla parempi opiskella pienryhmässä, ainakin joitakin vuosia. Se ei merkitse, että on tyhmä tai vammainen. Osan tunneista voi olla muun luokan kanssa.



Läksyjen määrä ei tuosta vähene, joten jos edelleen on valtavan hankalaa, jotain pitäisi tehdä.



t. Opettaja ja pienten koululaisten äiti

muksun puolesta. Jos ei pysty sitä tekemään, niin mitä pahaa sitten tapahtuu? Ei tee tehtävää ja sillä selvä.

Teidän tilanteessa on nyt joku blokki, josta sinun on päästettävä irti.

Oodtatko täydellisyyttä lapseltasi?

Jos tarvitsee tuplata tuon luokan, niin sekään ei ole katastrofi.

Anna tehdä läksyt itse ja jollei tee, antaa siitä koulu omat sanktionsa.

Edelleen hankaluuksia lukemisessa ja matikassa tuntuu unohtavan aiemmin opitut. Lapsella ei ole sinnikkyttä ollenkaan, jos ei heti opi jotain, kieltäytyy harjoittelemasta. Jotain keskittymis/oppimisvaikeuksia on ja/tai lukihäiriö on mielestäni.

En nyt ihan vielä lähtisi luokkaa vaihtamaan vaikka toinen eklaluokka löytyy.



Täytyy todella ottaa selvää tuosta opetussuunnitelmasta ja tutkailla sitä. Otan myös asian puheeksi rehtorin kanssa ja pyydän heitä kanssani palaveriin. Tällainen peli ei vetele.



Yhden tytön isän kanssa juttelin tuossa taannoin tästä asiasta eikä heillä kuulemma ole mitään ongelmaa. Läksyt likka tekee itsekseen omassa huoneessa eikä niihin mene kun juuri sen 30min. Onhan tämä määrä ja vaikeusaste sopiva tuollaiselle tytölle jolle mikään ei ole ongelma.



Täsät kirjareferaatista ei tullut mitään ohjeita kotiin, esim kuinka monta lausetta. Saimme sen vaivoin suoritettua silleen, että esitin kysymyksiä ja poika kirjoitti vastaukset kokonaisina lauseina. Kaikki kirjoitusvirheet annoin olla.



En omasta mieleastäni vaadi liikoja ja täydellisyyttä. Haluan, että lapseni oppii hoitamaan asioitaan kunnolla eikä mennä siitä mistä aita on matalin. Jos ohjeita ei tulöe lauseiden määristä, kirjoitamme ainakin muutaman lauseen. Nytkin yhden lauseen jokaisesta keskeisestä kirjan tapahtumasta.



En vaadi pojalta täysiä pisteitä jokaisessa tehtävässä, mutta ns virheitä jotka tehty vain sen takia ettei ole keskittynyt tulee mielestäni karsia pois eikä niitä saisi paljon olla. Kun varsin hyvin tiedän, että poika osaa kirjoittaa ne sanat oikein.



Pelottaa, että poika alkaa vihaamaan koulua eikä enää mene sinne vaan saa pakottamalla pakottaa. Niin kun aiemmin kirjoitin, niin poika kysellee melkein joka päivä että 'eihän huomenna ole koulua' ym.



Anteeksi sekavat tekstit, mutta niin on pääni sisältökin tällä hetkellä koskien tätä asiaa. En oikein tiedä mitä ajatella.



ap

oli VAPAAEHTOINEN ekalla JA tokalla.



Onko poika varmasti käsittänyt oikein??

Se on kyllä aika paljon, jos muutenkin hankalaa! Miksi vaadit noin paljon? Miksette laita kahta lausetta yhteensä?

JA miksi vaadit tekemään uudestaan jos on virheitä? Miksei saa mennä virheellisten kanssa kouluun? Silloinhan opettaja näkisi pojan tason eikä sun tasoasi ap?



Sori, en tahdo lyödä lyötyä, mutta mun mielestä sunkin pitäisi relata.



Oma ekaluokkalaiseni tekee kanssa hirveän hitaasti tehtäviä. Kun n 45 min on mennyt, sanon että nyt riittää. Jos on kesken , menee keskeneräisen kanssa kouluun ja that's it. Alussa saattoi tehdä koko illan, mutta vihelsin pelin poikki kun ei siinä ollut mitään järkeä.

Kokeet on mennyt tosi hyvin, lähes täysiä pisteitä eli osaamisessa ei ongelmaa.



Opekin sanoi vanhempainillassa ettei kotitehtäviin pitäisi mennä puolta tuntia pitempään.

siis mitä?

eihän ekaluokkalaisella voi tuollasita olla, hyvä et osaavat lukea!!

Meidän ekaluokkalaisella oli kyllä viime keväänä tällaisia, että luettiin joku helppo kirja ja sitten siitä joko piirrettiin tai kirjoitettin jotain ylös. Ei varsinainen referaatti siis. Termi varmaan väärä.

Tässä ketjussa päivitellään sitä voiko olla noin paljon läksyjä ja voiko olla ekalla referaatteja. Sillä ei ole merkitystä, koska pääosa selviytyy niistä. Kuvaamasi oireet viittaavat lukihäiriöön ja ehkä myös ADH eli keskittymishäiriöön. Tämän voi testauttaa psykologilla ja pyytää koulusta lapselle erityistä tukea tai jopa (vaikeusasteesta riippuen) pääsyä erityisryhmään. Kyseisestä ryhmästä pääsee pois jos asiat alkavat sujua. Ekaluokka on todella tärkeä, koska siinä muotoutuu lapsen asenne koko koulunkäyntiä ja opiskelua kohtaan. Jos ekaluokalla on vaikeaa, asiat eivät muutu paremmiksi vaan hankalimmiksi myöhemmin, jos asiaan ei puututa. Lisäksi on olemassa se mahdollisuus (älä loukkaannu), että olet liian lepsu lasta kohtaan ja hän kokeilee jatkuvasti rajojaan läksytilanteessa, koska ei ole rajoja kotoa löytänyt eli perusturvallisuuden tunne puuttuu. Vaihtakaa tällöin, jos mahdollista, läksyjen valvoja toiseen henkilöön. Iltapäiväkerhon vastuulla ei ole valvoa lapsen läksyjen tekoa eikä sitä ole tarkoitettu siihen -läksyvastuu on vanhemmilla. Ps. teettehän läksyt lapsen kanssa mahdollisimman aikaisin koulun jälkeen jottei väsymys häiritse keskittymistä

Se on kyllä aika paljon, jos muutenkin hankalaa! Miksi vaadit noin paljon? Miksette laita kahta lausetta yhteensä?

JA miksi vaadit tekemään uudestaan jos on virheitä? Miksei saa mennä virheellisten kanssa kouluun? Silloinhan opettaja näkisi pojan tason eikä sun tasoasi ap?

Sori, en tahdo lyödä lyötyä, mutta mun mielestä sunkin pitäisi relata.

Oma ekaluokkalaiseni tekee kanssa hirveän hitaasti tehtäviä. Kun n 45 min on mennyt, sanon että nyt riittää. Jos on kesken , menee keskeneräisen kanssa kouluun ja that's it. Alussa saattoi tehdä koko illan, mutta vihelsin pelin poikki kun ei siinä ollut mitään järkeä.

Kokeet on mennyt tosi hyvin, lähes täysiä pisteitä eli osaamisessa ei ongelmaa.

Opekin sanoi vanhempainillassa ettei kotitehtäviin pitäisi mennä puolta tuntia pitempään.

Se on pääasia, että läksyt on tehty. Vaikka niissä olisi virheitä miten paljon tahansa, tai olisi menny kokonaan reisille, niin mitä väliä. Koulussahan ne tarkistetaan kuitenkin ja ope saa käsityksen oppilaan tasosta. Jos kaikki on korjattu kotona aikuisen toimesta, niin mitä se kertoo opettajalle? Ei ainakaan todellista kuvaa. Toki aikuinen saa ja pitääkin osallistua läksyjen tekoon, mut liika puuttuminen on kuitenki pahasta.

ekan kerran aapisesta lukuläksy sellaiselle lapselle joka osaa lukea. Toinen ei osaa lukea (kaksoset) niin hänelle oli matikasta väritystehtävä, joka piti ihan vain selostaa. Läksyjä tullut n. 4 kertaa tänä syksynä...



Kamalaa teillä ollut! Kannattaa puhua koulussa, rehtorille, muiden vanhempien kanssa...

Mieti, keneen voisi ottaa yhteyttä. Ekaluokkalaisten läksymäärät vaihtelevat todella paljon. Oman lapseni ope antaa läksyä kohtuullisesti, rinnakkaisluokan ope paljon enemmän. Kaverillani oli vastaava ongelma kuin sinulla. Kaverini keskusteli opettajan kanssa ja tilanne muuttui.



Ei ole kohtuullista, että ekaluokkalainen ei juuri muuta ehdi tehdä kuin läksyjä.

Ketjua lukematta halusin kirjoittaa meidän tilanteesta.



Kirjoituksesi oli kuin omista kokemuksistani. Opettajalle meni kuuroille korville kaikki, mitä kerroin: kahden tunnin läksyjen tekoa, itkua, tappelua ja lopulta kirjojen heittelyä ym.



Poikani sai jatkuvasti negatiivista palautetta tekemättömistä läksyistä (tai huonosti tehdyistä). Missään ei poika tuntunut olrvan hyvä opettajan mielestä. Minäkin sain haukkuja, kun emme harjoitelleet tarpeeksi kertotauluja kotona. Mikähän mahtaa olla "tarpeeksi", kun yli tunnin pänttääminen vastahakoisen lapsen kanssa ei riitä?



Tokaluokan kevätlukukaudella poikani ei osannut vielä lukea kunnolla eikä kirjoittaakaan. Varsinkin lukemisen ymmärtäminen oli painajaismaisen hankalaa. Minä olin sitä mieltö, että pojan olisi pitänyt käydä toka luokka uusiksi, ettei kolmannen luokan vieras kieli paukahda päälle, kun ei omaa äidinkieltäkään osaa lukea/kirjoittaa. Mutta ei, minut jyrättiin (nuori yh), enhän minä nyt mitään voinut tietää. Pojassa kun oli "potentiaalia", niin mentiin sitten kolmannelle.



Siiinä vaiheessa läksyjen teko oli jo täyttä farssia. Pidin 2,5h takarajana ajankäytölle läksyjen parissa. Meidän elämämme ei muuten olisi muuta ollutkaan kuin läksyjä. Poika koki jatkuvasti epäonnistumisen kokemuksia, kun ei osannut, ei ymmärtänyt. Mukaan tuli turhautumista, aggressiivisuutta ja alakuloisuutta. Läksyt olivat myrkkyä.



Tässä välissä olin useaan otteeseen pyytänyt testejä, että missä pojan todelliset kyvyt oppia menevät. Ja kuka aikuinenkaan oppii, jos pohjaosaaminen on surkea, uutta pitäisi oppia, kun vanhakin on vielä hepreaa. Testeihin ei päästy koulun kautta.



Mutta ls-ilmon kyllä osasivat tehdä... Tekemättömien läksyjen tähden. Noh, meilä kävi sitten perhetyöntekijä kerran viikossa tekemässä niitä läksyjä pojan kanssa ja hän totesi täysin saman kuin minä: poika ei osaa, turhautuu, ei jaksa edes yrittää ja masentuu/raivostuu.



Vasta perhetyöntekijän suosituksesta pääsimme laajoihin testeihin. Oli kulunut 3 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran itse tätä ehdotin. Nyt poika oli jo viidennellä luokalla. Tutkimustuloksena pojalla todettiin olevan keskivaikea dysfasia, kielenkehityksen häiriö.



Äitinä olin tiennyt jo kauan, että jotain vikaa on jossain. Minua ei vain otettu tosissaan. Onneksi koulu teki sen ls-ilmon, vaikkakin tarkoitus oli varmaankin enemmän näpäyttää minua (haukuista päätellen).



Kuudes luokka meni vielä kitkutellen vanhassa koulussa, mutta yläaste alkoi erityisluokassa. Tämä oli meille pelastus. Poika sai kokea onnistumisia, kun osaamispohjaa vahvistettiin, alkoi oppia paremmin ja mikä tärkeintä; hän alkoi hiljalleen _tykätä_ koulunkäynnistä. Läksyjentekoon meni jo seiskan aikana enää 30-60min, kun vielä kuudennella oli se 2h vakio.



Minua ei enää syyllistetty, vaan ymmärrettiin pojan vaikeudet. Poika käy nyt ysiä ja elämä on tämän yläasteajan ollut normaalia. Ala-aste aika meni taistellen ja tapellen läksyjen kanssa. En edes mielelläni muistele koko aikaa. Poika pärjää hyvin koulussa, harrastaa säännöllisesti, kesäisin on käynyt töisdä ja hänellä on selkeä kuva, mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan.



Kaikki tämä on erityisluokan opettajien ansiota. He ottivat meidät tosissaan, kuuntelivat ja ymmärsivät. Kun kykyä oppia tietyn kaavan mukaan ei ole, ei sitä pakottamallakaan voi lapsen päähän takoa (kuten ala-adteen opettajat yrittivät ja kun ei onnistunut, keksivät syyttää äitiä).



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti ap ja muut saavat avun aikaissemmin. Pysykää tiukkoina ja vaatikaa vaatimalla testejä, jos epäilette oppimisvaikeuksia!

Kyseessä erityislapsi joka on normaaliluokalla. Eli me vanhemmat autamme ainakin istumaan paikallaan.



Välillä tekee läksyt kerhossa, silloin en tarkasta onko oikein vai väärin. Katson vain että tehty. Se riittää.



Kotona tarkistan myös että kaikki oikein.



Motoristen ongelmien takia kehotan usein vaan menemään eteenpäin käsialasta välittämättä. Muuten tehtävät jäisi tekemättä ja niissä kestäisi liian kauan.



Puoli tuntia mielestäni saa kulua läksyihin. Jos läksyjä enemmän pidetään välissä tauko tai tehdään viimeiset aamulla.

Jos poika osaa lukea ja kirjoittaa vieläpä siististi, niin missä se ongelma on? Ei ainakaan pojan osaamisessa tai tasossa! Lapset on erilaisia, todellakin, mutta en nyt lähtisi tuosta ongelmaa tekemään hänelle varsinkaan. Vika on nyt muualla, eli vaatimuksissa tai opettajan ymmärryskyvyssä. Noin se lapsen into juuri peruskoulussa latistetaan. Tuli ihan surku kun luin kirjoituksiasi ap. Toivottavasti asia järjestyy ja läksyrumba helpottaa, ainakin muutamaksi vuodeksi.



Periaatteessa pidän suomalaista peruskoulua hienona systeeminä, mutta tämäntyyppisissä jutuissa se tuntuu olevan vähän pihalla. Haluan vain mainita että on myös vaihtoehtoista pedagogiikkaa, jossa asioita lähestytään vähän toisella tavalla.



t.steinerope