Olen ollut pitkään kotiäitinä, nyt jo työelämässä

ja vaikka se oli ihanaa, muistan silti kuinka seinät meinasivat välillä kaatua päälle. Siihen maailman aikaan ei ollut internettejä joten aika vietettiin todellakin sen lapsen kanssa!



Nyt jo monta vuotta työelämässä, ja hyvä näin - tässä elämäntilanteessa.



En silti kadu noita kotiäitivuosia.

Itse olen ns. uraäiti ja tää on niin taivaallista saada olla vaan kotona... Ihanaa! Stressitöntä, hidasta nautiskelua. Harmittaa oikein, kun taas joutuu siihen oravanpyörään juoksemaan. Töissä sitä odottaa niitä vuosilomia, nyt saa olla koko ajan lomalla!



"me kaikki tiedämme..." Hmm, miten sinä sen tiedät? Asiasta on ristiriitaisia tutkimuksia ja alan asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä.

ihmisellä kova tarve nokkia toisin toimivia ihmisiä vain silloin jos itse ei ole ihan sujut omien ratkaisujensa kanssa. Se on se raadollinen ihmisluonne sellainen että oma olo paranee kun muiden huononee!

lapsella parempi olla kotona oman vanhemman kanssa kuin jossain tarhassa vieraiden aikuisten kanssa missä 10-20 kakaraa huutaa kilpaa...jos nyt ihan lapsen psyykkistä kehitystä halutaan ajatella!

Milloin ihmiset tajuavat, että heillä on oma elämä elettävänään ja omista ratkaisuista kannetaan itse vastuu.



Jos jotakuta stressaa se, että olen ollut pitkään töissä, monta vuotta kotona ja taas pitkään töissä, ihan vapaasti. Hän ottaa itse vastuun siitä ärsytyksestään ja kantaa sen itse.



Tällä siis tarkoitan sitä, että meillä on yksi elämä ja jokainen elää sen sillä tavalla, ettei tarvitse vanhana katua. Minä olen saanut kaiken. Saan tehdä töitä 35 vuotta ja olen saanut olla kotona 10 vuotta ja hoitaa lapsia eskariin asti.



Kotiäitivuosista on jo niin kauan aikaa, että nyt jo ajattelen, että on hienoa, että sain elää senkin ajan lasten kanssa. Ne vuodet menivät niin nopsaan.



Jos jollekin tulee paha olo ratkaisustani niin ihan vapaasti. Siinäpä velloo pahassa olossaan. Minä olen tyytyväinen kun olen saanut elää juuri sellaista elämää kuin halusin. Olen saanut tehdä töitä, mutta olen saanut myös hoitaa itse omat lapseni.



Omista ratkaisuista se on kiinni. Ei siitä, että yrittää elää toisten mielipiteen mukaan.

missä on tutkittu että lapsi voi paremmin tai edes yhtä hyvin tarharyhmässä kuin kotonaan. Kuka sanoo että 9-kuisen on hyvä mennä vieraiden hoidettavaksi? ap

kun hoidin itse lapseni...hän kun vei molemmat lapsensa 9-kuisesta hoitoon mikä oli mulle täysin mahdoton ajatuskin. No kyllä me asiasta keskusteltiin sit aika rankalla ködellä ja tuloksena se että otti pahasti nokkiinsa. Sanoin että mielummin "loisin" kotona lapseni kanssa kuin lykkään häntä yhteiskunnan niskoille vaikka ei osaa edes kävellä saati puhua vielä...

kotiäidit haluaisivat joskus päästä töihin, hetkeksi pois lasten luota. Ja työäidit taas kärsivät siitä etteivät saa olla lasten kanssa niin paljoa kuin haluisivat...



Itse aloitan työt, kuopus 1,2 v...en haluaisi viedä viedä hoitoon, mutta työttömänä en voi jättää tilaisuutta käyttämättäkään.

on niin taivaallista saada olla vaan kotona... Ihanaa! Stressitöntä, hidasta nautiskelua.

Mä olin sen kolme vuotta kotona nautiskelemassa. Se oli lomaa ja kivaa ja sitten menin töihin tekemään työtä, ansaitsemaan ja maksamaan veroja. Totaalikotiäitien vaatimus, että heidän kotona lomailuaan kutsuttaisiin työksi ja siitä pitäisi saada kunnon korvaus on mun mielestä väärin. Koska eihän se kotona oleilu ja lapsien kanssa leikkiminen ole työtä, vaan normaalielämään kuuluva ajanjakso, jonka jokainen lapsen saava saa kokea.

Meillä ainakin lapset tykkäävät olla hoidossa, tietysti unelma olisi että tunteja pk:ssa olisi vain 3-4 h.

Siellä on kavereita ja aktiviteetteja. Kotona kuitenkin ollaan kotona, samat lelut jne. Minä en ole mikään askartelijatyyppi, joten saavat sitäkin tehdä hoidossa.

Samasta syystähän kerhoissa käydään, että nähdään kavereita ja saadaan vaihtelua kotiarkeen. Kyllä yli 3 v. on jo hyvä oppia sosiaalinen elämä...valitettavasti näkee usein niitä kotilapsia jotka ovat koulun alkaessakin niin arkoja eikä oikein uskalla tehdä tuttavuutta uusiin lapsiin, saati leikkiä heidän kanssaan.

Mä luulen, että aika harva tykkää heidän on vaan pakko mukautua :( ja mitä tulee kotona lepäämiseen niin enpä ole paljonkaan ehtinyt 3 lapsen kanssa lepäillä :D mä meen töihin sit lepäämään kun sen aika tulee!

tai ylipäänsä mikään muu hoitopaikka kuin koti. Kaverini on pkssa töissä ja on monesti kertonut miten rankkaa on katsoa 1-2v ikäisten lasten ahdistusta kun ne aamulla hoitoon kiikutetaan. Sit on kamala häly koko ajan ja tusina syliin tulijaa joita vaan ei ehdi ottaa syliin. Pienet vauvaikäiset itkevät ulkona rattaissaan...

niistäkin, jotka on viety jo vuoden ikäisinä päiväkotiin. Ihan samalla tavalla.

Meillä ainakin lapset tykkäävät olla hoidossa, tietysti unelma olisi että tunteja pk:ssa olisi vain 3-4 h.

Siellä on kavereita ja aktiviteetteja. Kotona kuitenkin ollaan kotona, samat lelut jne. Minä en ole mikään askartelijatyyppi, joten saavat sitäkin tehdä hoidossa.

Samasta syystähän kerhoissa käydään, että nähdään kavereita ja saadaan vaihtelua kotiarkeen. Kyllä yli 3 v. on jo hyvä oppia sosiaalinen elämä...valitettavasti näkee usein niitä kotilapsia jotka ovat koulun alkaessakin niin arkoja eikä oikein uskalla tehdä tuttavuutta uusiin lapsiin, saati leikkiä heidän kanssaan.

No, eiköhän se "kotiäiti" pääse töihin jos haluaa:)

kotiäidit haluaisivat joskus päästä töihin, hetkeksi pois lasten luota. Ja työäidit taas kärsivät siitä etteivät saa olla lasten kanssa niin paljoa kuin haluisivat...

Itse aloitan työt, kuopus 1,2 v...en haluaisi viedä viedä hoitoon, mutta työttömänä en voi jättää tilaisuutta käyttämättäkään.

1-vuotiaana aletaan kiikuttaa lähes koko päiväksi ventovieraan ihmisen/ihmisten hoitoon! Miettikää nyt...lapsi joka ei osaa kunnolla edes ilmaista itseään tai halujaan. Toiset eivät osaa vielä edes kävellä. Sen ikäisellähän on usein menossa se vahva eroahdistuskausi ja aika jolloin kunnolla kiinnitytään tiettyihin aikuisiin. Mahtaa olla turvaton olo kun yhtäkkiä ollaankin koko päivä vieraiden hoidossa ja kenties paikassa missä tusina muuta saman ikäistä huutaa, kiljuu ja hakee huomiota.

ja olen kyllä ratkaisuani monesti katunut...tytär menikin sit vasta 3v hoitoon mikä oli jo aivan eri juttu.

miten tämä kotiäitys/"uraäitiys"-vastakkainasettelu vaan jaksaa herättää intohimoja suuntaan ja toiseen, ja tarve lokeroida ihmiset kotihoidon tai päivähoidon kannattajiksi on suuri. Omaa ratkaisua on ikäänkuin valtava tarve perustella koska aiheen arvolataus on niin suuri. Kuitekin perheiden tilanteet on aina yksilöllisiä, ja myös vanhempien hyvinvointi on lapselle tärkeää.



Itse hoitaisin mieluiten lasta kotona 3-vuotiaaksi tai pidempäänkin. Ei niinkään siksi että ajattelisin päivähoidon pahaksi asiaksi, vaan jotta omaa jaksamista perheelle olisi enemmän, ja olisin myös vastassa kotiin palaavaa koululaista. Taloudellisista syistä pitkä kotonaolo ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaikka kuinka päätin olla kotona rauhassa ja stressaamatta työasioista, jo nyt vuoden kotonaolon jälkeen on alkanut arveluttaa että tipunko kärryiltä työmaailman suhteen yms. Joka tapauksessa lapset on pieniä vain niin vähän aikaa että aion olla kotona mahdollisimman kauan. Näin meillä, toisissa perheissä toisella tapaa.

kotihoitoon! Minusta on lasta kohtaan väärin viedä hänet vauvaikäisestä lähtien toisten hoitoon...kukin tekee miten tykkää mutta mun kanta on tämä! Ymmärrän toki ettei ain aole taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona mut sit on asia erikseen nämä uravanhemmat joilla se ura menee automaattisesti lapsen edelle :(

eli osakotiäiti, aiemmin olin vahvasti työelämään suuntautunut. Minua ei haittaa mitenkään muiden ratkaisut, eikä mielestäni ole kovin kypsää harkintaa arvostella toisten valintoja.



Minusta kotona on todella helppoa verrattuna työelämään, jossa tehdään pitkää päivää ja kannetaan päätöksistä kovaa vastuuta. Olen nauttinut tästä ajasta täysillä! Onneksi saan vielä jatkaa kotona, koska odotamme toista lasta hyvin pienellä ikäerolla. Ehkä sitten tulee kotona olokin vähän haastavammaksi!



Luulen, että monilla äideillä on erilaisia syyllisyyden tunteita, jotka johtavat muiden ratkaisujen arvostelemiseen. Naisten olisi hyvä hieman tutkailla omaa sisintään.

jotka vievät esikoisen hoitoon kun ovat vauvan kanssa kotona. Tuhraavat sen ainutlaatuisen mahdollisuuden, että olisivat saaneet elää yhdessä lapsen kanssa ainutlaatuista lapsuutta. Kun sitä ei ikinä saa enää takaisin.



Siksi säälin heitä.