Miten pitäisi suhtautua, jos 14v teini aloittaa seksielämän?ov

taitaa olla tosiaan ihan normaalia aloittaa tuossa iässä

No joka tapauksessa älä tee asiasta mitään hirmuista peikkoa ja tabua tai rupea negatiivisesti saarnaamaan, kielletty hedelmä on usein se kaikkein houkuttelevin hedelmä kuten varmaan tiedätkin.

Säilytä puheyhteys kuten lapsen isänkin hyvä säilyttää, puhukaa asian eri puolista, siitä että seksi on niin antamista kuin saamistakin ja sen ei pidä pohjata hätiköityihin päätöksiin eikä varsinkaan painostukseen.

Kiirettä ei asialla tuossa iässä todellakaan ole, päinvastoin mutta kun ei sitä nuorta voi lukitussa kopissakaan pitää, ts he löytävät puuhillensa useimmiten sen ajan ja paikan ja mieluummin sitten niin että vanhemmatkin ovat lapsensa touhuista tietoisia kuin toisinpäin.



Ja ehkäisyn huolehtiminen on yksi tärkeimmistä seikoista, minä ja mieheni tuumattu että lykätään varmaan itsekin niitä kumipaketteja lapsen kouraan sitten kun aika on. Se ei ole oikein ja oikeaan aikaan tehtynä mihinkään yllyttämistä, päinvastoin ja ehdottoman tärkeä asia!

kaikesta varovaisuudesta huolimatta tuloksena voi olla lapsi ja 14-vuotias ei ole valmis vanhemmaksi eikä hänen tyttöystävänsä kypsä käsittelemään mahdollista aborttia. Johan on järkkyä, että antaisitte asialle siunauksen.

Mutta mm sen tässä on elämän varrella oppinut ja muistaa vielä omastakin nuoruudesta että äidin ehdoton ei sai aikaan useimmiten vain kapinaa, mutinaa ja uhmaa. Ja niiden yhteisvaikutus yhdistettynä hormooneihin antaa taatusti ikävämmän lopputuloksen useammin kuin se että puhuu lapselle asian eri puolista ja antaa vaikka niitä kondomeja hänelle kuin että sanoisi ehdottoman ein ja vahtisi kuin haukka kaiken mahdollisen ajan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että antaisi varauksettoman siunauksensa petipuuhille ja kutakuinkin kumiautomaatin avaimen.

Ja tietysti sille nuorelle on mainittava puheissaan myös siitä että seksissä on aina mahdollisuus tulla raskaaksi ja lopputulos olla se että tulee isäksi/äidiksi tai joutuu käymään niinkin ikävän tapahtuman kuin abortin lävitse.

itse aloitin seksielämän 16-vuotiaana ja näin jälkikäteen ajatellen se oli aivan liian aikaisin. Seksi oli pelkkää pettymystä. Äitini oli juuri näitä " kunhan käytät kumia" -tyyppejä. Voin vaikka vannoa, että olisin lykännyt seksin aloittamista, mikäli olisin saanut vanhemmiltani viestin, etteivät he missään tapauksessa asiaa vielä hyväksy.

sitä sitten äimistelemään, että se teidän parikymppinen tyttökö on pieniin päin ? - ei vaan meidän 15-v. poika.

Oli ollut eräät uuden vuoden bileet ja 17 v. tyttö...

Asia valkeni perheelle, kun poikaa pyydettiin DNA-testeihin isyyden selvittämiseksi. " Bingohan" se sitten oli. Että sillä viisiin...

on kesken kehityksen.

Seksielämän aloittavat sitten vasta kun ovat AIKUISIA ja kasvatan heidät

siten kuin itsenikin on kasvatettu eli säästämään neitsyytensä avioliitton,jos yhdestä asiasta saavat olla ylpeitä niin siitä.

Ei vaikka itse rupesi minua odottamaan teininä joten minä olen vankasti sitä mieltä että lapselle/nuorelle on puhuttava asioista niinkuin ne ovat ja niiden oikeilla nimillä. Salamyhkäisyys, jarruttelu sun muu saa aikaan vain pahaa oloa, vähintään.

Itse aloitin seksielämän 17v iässä, sitä ennen touhuilu oli sitä nuorten pelehtelyä.

Ehkä juuri siksi, että itse menetin neitsyyteni tuon ikäisenä ja nyt vasta aikuisena tajuaa, kuinka kakara sitä silloin oli!!!

Vierailija:

Seksielämän aloittavat sitten vasta kun ovat AIKUISIA ja kasvatan heidät

siten kuin itsenikin on kasvatettu eli säästämään neitsyytensä avioliitton,jos yhdestä asiasta saavat olla ylpeitä niin siitä.

Ja sitä tarviit paaaaljon

Vierailija:

Seksielämän aloittavat sitten vasta kun ovat AIKUISIA ja kasvatan heidät

siten kuin itsenikin on kasvatettu eli säästämään neitsyytensä avioliitton,jos yhdestä asiasta saavat olla ylpeitä niin siitä.

Sinä et voi kasvattaa nuoria " säästämään" itseään avioliittoon. He tekevät sen päätöksen itse, jos tekevät.

Realismia vain, ketään ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla eikä ainakaan pitäytymään äidin tahdon mukaan seksistä.

Oma kasvu täysin kesken...Mä en hyväksy juuri ylä-asteelle miltei siirtyneiltä vielä sekstailuja. Kyllä mun oma " kipuraja" kulkee tossa ehkä 16 kohdalla. Sorry vaan teille muille asian hyväksyville!

Vierailija:

Ehkä juuri siksi, että itse menetin neitsyyteni tuon ikäisenä ja nyt vasta aikuisena tajuaa, kuinka kakara sitä silloin oli!!!

Eka seurustelukumppani minulla oli 15- vuotiaana. Olin pojalla yötä, muttei me edes saatu nukkua samassa huoneessa. Hän oli 17-vuotias. Äiti sitten koitti jotain ehkäisystä sanoa ja taisi kysyä haluanko e-pillerit kun siskollanikin oli (sisko oli 14v) kun olet siellä yötäkin. Minusta oli kamalaa kun äiti kuvitteli minulla olevan seksielämää! Että äiti todella piti minua niin aikuisena. Se oli tosi kamalaa ja noloa, kun " seksielämäni" rajoittui siihen että poika hyväili rintojani... Olisin halunnut olla vielä pieni. Neitsyyteni menetin 17v enkä silloinkaan olisi ollut seksiin valmis. Halusin sitä vain siksi koska halusin lapsen. Kesti vielä monta vuotta ennenkuin opin siitä nauttimaan.



Omien lasteni annan olla lapsia ja mielummin toppuuttelen kuin tarjoan kumeja...

Pointti, ainakin minulla, on se että nuoren kaikkia puuhia ei yksinkertaisesti voi vahtia jos et hänen kintereillään ole 24/7.

Minusta se että niin tuumaa ja aikoo mahdollisesti jopa toimia on silmiensä sulkemista realismilta ja totuudelta. Ja painotan vielä sitä että kantani ei tarkoita sitä että olisin 13-15v lastani usuttamassa seksin kimppuun, päinvastoin aika tiukka kanta on itsellänikin mutta onhan minun hyväksyttävä tosiasiat ja yksi niistä on se että en voi olla teinini kintereillä koko ajan, en edes haluaisi voida olla ja siten minun on helpompi elää ja olla jos tämä seksiasiakin on meillä ns avoin aihe ja keskusteluyhteys on toimiva eikä asioita tarvitse salailla ja peitella ja äidille/isälle valehdella sen pelon vuoksi että mitähän se äiti/isä nyt tuumaa ja saanko saarnan tai minua ei hyväksytä.

koska en sitä ilmeisesti kotona saanut tarpeeksi..?

Eli sen että näin toimien koen että voin olla niin rauhallisin mielin asian suhteen kuin se vain äitinä on mahdollista. Ei salailua puolin ei toisin, lapsi voi puhua aiheesta kuin aiheesta ja tarvittaessa pyytää apuakin ilman että kokee ettei aihe ole sopiva puheenaihe käsiteltäväksi kun hän on " vasta 15-16v" tms.

hyväksyvät varmaan ryyppämisenkin " koska se kuuluu nuoruuteen" . Ei tuo ole mikään ikä päästää irti ja pitää aikuisina, koska eivät ne sellaisia ole. Jos on sellainen olo että ymmärtää vähän liian hyvin nuoriaan (eli on kaveria) niin on ehkä liian kypsymätön vanhemmaksi itse. Se että " kyllä ne kuitenkin" ei ole mikään selitys jonka turvin voi livetä vastuustaan. Tekeehän ne nuoret mitä huvittaa, mutta aikuisten tehtävänä on rajoittaa, vaikka kuinka ikäväksi vanhemmaksi itsensä tuntisi.