On jollain tapaa hyvin rikkonainen ja tyhjä olo
Tuntuu kuin en olisi kokonainen, vaan jotain vailla. Kuin hajotettu ja liimattu kasaan miten sattuu. Olen vailla uskoa itseeni, kykyihini ja maailmaan. Minä tunnun turhalle tässä maailmassa. Olen puoliksi olemassa, koska en saa otetta siihen mikä olen, miksi olen ja mitä minä voin olla.
Kommentit (10)
Voimia! Neuvoja tai apua en osaa antaa, ikävä kyllä.
Voimia sinulle myös.
Ikää yli kolmekymmentä. Elämäntilanne stressaava, eikä muuksi nyt muutu. Lääkitys lopetettu. Päihteet... joisin jos voisin.
tuolla kyvyllä sinun ainakin pitäisi. Ja kirjoittaminen jäsentaää ajatuksia.
elele menemään päivä kerrallaan, elä märehi.sillä siittä pääset.
Ymmärrän kyllä mitä ajat näillä lohdun sanoilla takaa. Ongelmana on kuitenkin pieniltä osin juuri tuokin. Elän vain päivä kerrallaan. Vailla vaihtoehtoja, vailla kuvaa tulevaisuudesta. Minä yksinkertaisesti vain olen tässä ajassa ja paikassa. Ihmiset kulkevat ympärilläni tehden ja eläen minun roolini jäädessä väsyyneen tarkkailijan kohdille. Kaikki yritykset napata elämää helmoista kiinni päätyy sen haihtumisena sormien välistä.
Tunnen identiteettini ja minäni olevan niin hajalla, pirstaleinen ja epämääräinen, että se voi olla osana syytä tähän tunnottomuuteen. En tiedä miten saisin kasattua jotain näistä rippeistä ollakseni edes minä (mitä se sitten onkaan).
olet kokonainen kirjailija.
No en nyt sentään. Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi.
"luova persoonallisuus". Sitä sinä olet. Tuo tuska on sen vuoksi osa elämääsi niin hyvässä kuin pahassa.
Voimia! Neuvoja tai apua en osaa antaa, ikävä kyllä.