Mä olen ihan tyrmistynyt miten huonokuntoisia vanhuksia saa olla ja elää yksin

Vanhukset haluavat monesti olla kotona ihan aidosti ja heidät lopulta pakotetaan laitokseen, koska eivät vaan pärjää. Minusta ainoa oikea ratkaisu on, että kotipalveluiden määrää lisätään entisestään, jotta siellä kotona pärjäisi oikeasti ja toisaalta miksei laitospaikka voi olla subjektiivinen oikeus, kuten päivähoitokin lapsille? Tuskin sinne yksikään tunkee turhan takia ja jos tunkee, niin sitten tunkee.



Muistakaa muuten myös, että laitoshoito tulee vanhukselle itsellekin kalliiksi ja siksikään eivät sinne turhaan tunge. Esimerkiksi mun äitillä on eläke melkein 2000 Euroa nettona, niin nehän veisi varmaan 1900 tuosta laitoskuluihin. Ei äiti sinne raskisi tunkea, jos ei olisi pakko. Halvempaa se eläminen on kotona.

On todennäköistä, että ap kauhistui ihan turhaan. Oman kokemukseni mukaan Suomessa eivät vanhukset jää hoidotta. Heillä on kuitenkin itsemääräämisoikeus: vaikka omaiset kävisivät usein katsomassa ja kotihoito huolehtisi esimerkiksi lääkkeiden otosta ja valvoisi ruokailut niin dementoitunut vanhus voi aivan hyvin vielä itse lähteä seikkailemaan kauppaan, jos vain jalat pelaavat. Oman omaiseni dementia oli onneksi sitä sorttia, että häneltä meni nopeasti kyky kävellä. Ei tarvinnut kenenkään kauhistua kaupungilla. Läheiseni ja hänen ystävänsä ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta halunneet asua mahdollisimman pitkään kotona. Kotona asuminen ei tarkoita, että olisi hylätty.

Ihan turha kuvitella, että sänkypotilaana sairaalassa oleminen olisi joku vaihtoehto kotona omatoimisesti elämiselle. Ei nyt sentään. Sänkypotilaaksi pääsee vanhus, jonka jalat eivät enää kanna, jolloin hän ei enää pysty kunnolla asumaan kotona edes autettuna. Jos vaipat vaihdetaan vanhuksen kotona samalla sängyllä jossa myös syötetään, hygieniariskit ovat aikamoiset. Aika nopeasti siinä iskee joku norovirus, jonka avulla heltiää ensin akuuttipaikka ja sitten paikka pitkäaikaissairanhoidosta, jos vanhus todellakaan ei pysty kävelemään.

koska se homma on nykyään oikeasti niin vaarallista! Ette usko mitä kaikkea dementoituneet vanhuksetkin voivat keksiä kun luulevat sinun murtautuvan sisään tms,toki päihteidenkäyttäjät aiheuttavat suurimman osan ongelmista eivätkä vanhukset

Laitoksiin ei todella kannata haluta kuin viimeisessä hädässä. Vanhukset lääkitään niin tokkuraan, että kaikki toimintakyky häviää. Vanhus, joka itse käveli paremman hoidon pariin vanhainkotiin, ei siellä enää viikon parin kuluttua pääse edes vessaan yksiin.



Kotihoito ja erilaiset tuetun asumisen muodon ovat parasta. Valitettavasti tässäkin ihmiset ovat hyvin eriarvioisessa asemassa, rahalla saa apua.

Pitkaikaissairaanhoidon maksu on 85 % tuloista. Siinä vaiheessa, kun vanhus asuu viimeisiä aikoja kotona ja tarvitsee kaiken mahdollisen avun: kotihoito käy useita kertoja päivässä, ateriapalvelusta tulee ruoat, tarvitaan paljon kalliita housuvaippoja, pesut tehdään pesunesteellä ja kertakäyttöisellä kintaalla, siivooja käy ja pyykit menevät pesulaan, hoitokulut plus vuokra/yhtiövastike ja sähkö ynnä muut pakolliset laskut tekevät helposty yli 100 % tuloista, jos eläke on esimerkiksi 1200-1400 euroa (joka ei ole edes ihan pieni).



Tällöin laitospaikka on helpotus myös taloudellisessa mielessä.

Mutta kun Suomessa ajatellaan että EI MINUN tarvitse mennä katsomaan äitiäni ja viemään hänelle ruokaa ja tsekkaamaan vointi kun se on MUIDEN VERONMAKSAJIEN TEHTÄVÄ maksaa hänelle hoitaja

pienet lapset kyydissä hoitamaan molempien vanhempia. Mutta jos on joutunut opiskelujen ja töiden takia satojen kilometrien päähän muuttamaan, on aika mahdotonta juosta joka hätään auttamaan, me jaksoimme tuon matkan sentään kulkea, mutta raskasta oli tuokin. Oman talon hoito ja harrastukset jäivät vähälle, mutta tulipahan hautaan asti hoidettua vanhemmat.

Vanhukset voi myös ottaa lähemmäs asumaan, vuokrata/ostaa heille asunto. jos on pienituloisia, sossu auttaa.

Siis ottanut kaukana asuvan omaisesi lähelle asumaan ja pyytänyt sossulta apua asian toteuttamiseen? Uskaltaisin epäillä, ettei asia ole noin yksinkertainen kuin annat ymmärtää.

Vuokrataan asunto vanhuksen nimiin oman kodin läheltä tai hyvien kulkuyhteyksien päästä. Muutetaan vanhus tavaroineen sinne, autetaan itse tietenkin muutossa, pakkaamisessa ja tavaroiden kuljetuksessa (tiedän, voi olla liikaa vaivaa, huoh).

Se on siinä. Sitten jos vanhus tarvitsee taloudellista apua, sitä haetaan sosiaalitoimistosta (ja taas joudut auttamaan, huoh).

Suomessa saa asua missä haluaa ja muuttaa minne haluaa.

aikoinaan täysin uuteen ja vieraaseen ympäristöön? Varsinkin vähänkin dementoituneelle vanhukselle tuollainen on katastrofi.

ystäväni äiti yritti hoitaa oman äitinsä kotonaan, mutta ei tuo dementoitunut vanhus koskaan sopeutunut ystäväni kotiin. Lähti vähän väliä ovesta matkalle " kotiin", vaikka keskellä yötä.

työttömille työsarkaa. Kaikki helvetin vetelehtijät pitäisi pakottaa töihin, vaikka sitten vaan pitämään vanhukselle seuraa. Vaihtoehtona roskien keruu ja ojankaivuu.



Ja jos ei onnistu, kaikki rahahanat kuiviksi, ihan kaikki.

Kun dementikko lähtee etsimään kotiaan, ei se johdu siitä, että hän ei ole kotiutunut sinne, missä hän asuu. Hän olisi lähtenyt etsimään kotiaan myös asunnosta, jossa hän oli asunut yhtäjaksoisesti jo vaikkapa 30 vuotta. Dementiaan nyt vain kuuluu se, että asiat ja paikat ovat hukassa ja niitä etsitään. Tämän takia yksinäisiä (esim. leskeksi jääneitä) Alzheimer-potilaita ei jätetä kotiin asumaan vaan sijoitetaan hoitokotiin lukkojen taakse. Ei tarvitse montaakaan kertaa karkailla kun näin tapahtuu.

Sukulaisuus EI velvoita minua huolehtimaan äidistäni, ei hänkään omia menojaan lapsena minun takiani väliin jättänyt.

ennen kuolemaansa ja joutui pärjäämään kaikki päivät ihan yksin kotona kun miehen oli pakko käydä töissä. Siskolla meni liikuntakyky ja puoli kroppaa halvaantui eli kädet eivät toimineet, loppuajasta ei saanut enää nieltyä ja oli dementoituneessa tilassa mutta ei ketään kiinnostanut hänen kotona pärjäämisensä. Sairaalaan ei huolittu ja hoitokotiin pääsi vasta viimeisiksi elinpäiviksi...että eivät ole eläkeläiset ainoita heitteille jätettyjä tässä maassa valitettavasti.

ja tästä puhutaan aivan liian vähän. Mutta ketään ei kiinnosta nämä unohdetut vanhukset, paljon mielenkiintoisempaa on uutisoida Tuksun edesottamuksista. Surullista mutta totta....

mt-ongelmaisia, jotka eivät kykene pitämään huolta itsestään, ovat esim. päiväkausia syömättä. Mutta mitäpä niistä, joutavat kuollakin pois, kun niin saamattomia ovat.

kun se toinen vaihtoehto on että niiden ei anneta nousta sängystä laitoksessa ja menevät kävelykyvyttömäksi parissa viikossa....



Kyllä oma koti ja pienikin toiminta on sitä parempi vaihtoehto. Ja kodinhoitajat ja -sairaanhoito

Vaikka syynä on raha, ei vanhuksista välittäminen. Suurin osa vanhuksiat varmaan haluaisi senioritalo/palvelutalo paikkoihin, jos vain rahat riittäää. Yksinäisyys ja huoli pärjäämisestä masentaa terveimpiäkin vanhuksia, puhumattakaan muistisairaista tai liikuntavammaisista. Mä olen seurannut parin työkaverin taistelua saada ikääntyneille omaisille hoitoa, ja tilanne on järkyttävä (ainkain Helsingissä). 86-vuotias syöpäsairas aviomies huolehtii dementoituneesta, epilepsiaa potevasta 82 v vaimosta joka kaatuilee ja karkaa...

Vaikka syynä on raha, ei vanhuksista välittäminen. Suurin osa vanhuksiat varmaan haluaisi senioritalo/palvelutalo paikkoihin, jos vain rahat riittäää. Yksinäisyys ja huoli pärjäämisestä masentaa terveimpiäkin vanhuksia, puhumattakaan muistisairaista tai liikuntavammaisista. Mä olen seurannut parin työkaverin taistelua saada ikääntyneille omaisille hoitoa, ja tilanne on järkyttävä (ainkain Helsingissä). 86-vuotias syöpäsairas aviomies huolehtii dementoituneesta, epilepsiaa potevasta 82 v vaimosta joka kaatuilee ja karkaa...

Mutta kun Suomessa ajatellaan että EI MINUN tarvitse mennä katsomaan äitiäni ja viemään hänelle ruokaa ja tsekkaamaan vointi kun se on MUIDEN VERONMAKSAJIEN TEHTÄVÄ maksaa hänelle hoitaja

Vaikka syynä on raha, ei vanhuksista välittäminen. Suurin osa vanhuksiat varmaan haluaisi senioritalo/palvelutalo paikkoihin, jos vain rahat riittäää. Yksinäisyys ja huoli pärjäämisestä masentaa terveimpiäkin vanhuksia, puhumattakaan muistisairaista tai liikuntavammaisista. Mä olen seurannut parin työkaverin taistelua saada ikääntyneille omaisille hoitoa, ja tilanne on järkyttävä (ainkain Helsingissä). 86-vuotias syöpäsairas aviomies huolehtii dementoituneesta, epilepsiaa potevasta 82 v vaimosta joka kaatuilee ja karkaa...

Mutta kun Suomessa ajatellaan että EI MINUN tarvitse mennä katsomaan äitiäni ja viemään hänelle ruokaa ja tsekkaamaan vointi kun se on MUIDEN VERONMAKSAJIEN TEHTÄVÄ maksaa hänelle hoitaja

vaikka opiskelijan jos kerran itse on niin helvetin kiireinen