G: minkä ikäisenä lapsesi oli kaksi yötä vanhemmistaan erossa?

Molemmat ovat olleet pari-kolme kertaa yhden yön yksin esim. mummin kanssa retkellä, esikoinen sen yön, jolloin kuopus syntyi jne. Kaksin ovat olleet mummin luona pari kertaa yhden yön. Mummi ja pappa niin iäkkäitä, ettei viitsitä yöhoitoon jättää kuin "äärimmäisessä" tarpeessa (mummi yli 80v, pappa yli 90v).



Toiset selvästi nuoremmat isovanhemmat asuvat sen verran kaukana, ettei olla sinne vielä uskallettu jättää. Hankala kenenkään lähteä kesken kaiken ajamaan yli 3 tunnin matkaa, jos ikävä paisuisi liian suureksi.



Jos itse "uskaltavat", niin ensi kesänä voivat jäädä kauempien isovanhempien luo muutamaksi yöksi.

27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.

joita olet riemumielin hänelle halunnut aiheuttaa. Jos hän nyt joutuisi lastenkotiin, ei hänellä olisi mitään tarvetta kaivata kotiin, koska hän on jo tottunut henkiseen kodittomuuteen vanhempien sysätessä syrjään kerran toisensa jälkeen. Ilman muuta aikuisten parisuhteen tulee mennä lapsen edelle, onhan parisuhde lapsen koti. Siis se koti, josta hänet mahdollisimman usein pyritään pois ajamaan.

Lukematta koko keskustelua kommentoin, jos parisuhde on lapsen koti niin eikö silloin ole myös lapsen edun mukaista, että vanhemmat sitä parisuhdetta aina välillä hoitaa?

niin vietkö lapset mummolaan vai oletko niin osaava, että kykenet kodinhoitotöihin, vaikka lapsi on päiväunilla?

monet ihan vastaavat ap.n viestiin eivätkä osallistu akkamaiseen juupaseipäs,kyllämeolemmeosanneet elää oikein väittelyyn:) hyvää mieltä ja ihanaa rakkaudentäytteistä vkoloppua kaikille.

27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.

joita olet riemumielin hänelle halunnut aiheuttaa. Jos hän nyt joutuisi lastenkotiin, ei hänellä olisi mitään tarvetta kaivata kotiin, koska hän on jo tottunut henkiseen kodittomuuteen vanhempien sysätessä syrjään kerran toisensa jälkeen. Ilman muuta aikuisten parisuhteen tulee mennä lapsen edelle, onhan parisuhde lapsen koti. Siis se koti, josta hänet mahdollisimman usein pyritään pois ajamaan.

Lukematta koko keskustelua kommentoin, jos parisuhde on lapsen koti niin eikö silloin ole myös lapsen edun mukaista, että vanhemmat sitä parisuhdetta aina välillä hoitaa?

niin vietkö lapset mummolaan vai oletko niin osaava, että kykenet kodinhoitotöihin, vaikka lapsi on päiväunilla?

ja siivoan lasten kanssa yhdessä vauvan tuijotellessa lattialla. Mutta eipä ole tullut mieleen vielä käydä ravintolassa syömässä ja jättää lapsia keskenään kotiin, saatika rakastella siinä lasten hereillä ollessa. Mulle katsos kodinhoito ja parisuhteenhoito ei oo samoja asioita. Ehkä olen vähän tyhmä.

27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.

joita olet riemumielin hänelle halunnut aiheuttaa. Jos hän nyt joutuisi lastenkotiin, ei hänellä olisi mitään tarvetta kaivata kotiin, koska hän on jo tottunut henkiseen kodittomuuteen vanhempien sysätessä syrjään kerran toisensa jälkeen. Ilman muuta aikuisten parisuhteen tulee mennä lapsen edelle, onhan parisuhde lapsen koti. Siis se koti, josta hänet mahdollisimman usein pyritään pois ajamaan.

Lukematta koko keskustelua kommentoin, jos parisuhde on lapsen koti niin eikö silloin ole myös lapsen edun mukaista, että vanhemmat sitä parisuhdetta aina välillä hoitaa?

niin vietkö lapset mummolaan vai oletko niin osaava, että kykenet kodinhoitotöihin, vaikka lapsi on päiväunilla?

Ettehän voi tetää minkälanen tilanne lapsen perheessä on!

Esm meillä, on lapsi ollut myös 2kk iäastä ensimmäisen kerran yökylässä. Edelleen on n. kerran kuussa yhden yön vanhempien luona. Nähdään viikottain, ovat siis lapsele tuttuja. Meillä poika on syntymästään asti nukkunut 1h pätkiä. Jos e saatais välillä nollata univelkaa, en tedä missä olisimme.

Uskon, että lapselle on parempi virkeät vanhemmat ja silloin tällöin yö tutussa ja turvallisessa pakassa. Kun väsyneet kiukkuiset vanhemmat, joka altistaa myös fyysisille vaaroille!

meillä tyttö 4 vuotta, on ollut muutamia kertoja yhden yön kerrallaan isovanhemmilla, sitten on jo tullut kaipuu kotiin. meillä ei ole ollut tarvetta pidemmäksi aikaa ja isovanhemmat sen verran vanhoja että voisi ottaa voimille heille

joskus. Sinä joka nyt niin kovasti tästä hermostuit niin jos sinä et koskaan tarvitse omaa aikaa niin hyvä, mutta älä tuomitse jos kaikki eivät tee niinkuin sinä parhaaksi näet. Myös meillä isovanhemmat ovat niin tuttuja (nahdään useamman kerran viikossa) että lapsi ei todellakaan tunne itseään hylätyksi. Ja isovanhemmat varmasti olisivat kertoneet totuuden jos lapsi olisi hoidossa kauhean itkuinen tai jotain. Me näemme asian vaan rikkautena että lapsellamme on paljon hyvin läheisiä ihmisiä ympärillään. Ja mun mielestä toi lastenkoti juttu oli täysin aiheetonta sen perusteella että on ollut yökylässä hänelle rakkaiden läheisten luona.

ja serkkujen luo.



Ekan kerran yökylässä oli 2-vuotiaana. 3,5-vuotiaana oli omasta pyynnöstään kaksi yötä mummolassa ja 4-vuotiaana 2 yötä serkkujen luona. Meillä on läheiset välit ja myös serkut ovat meillä yökylässä säännöllisesti. Lapset nauttivat suunnattomasti, ja tämä yökyläily onkin lapsilähtöistä eli meillä ei ole ollut vanhempina tarvetta saada omaa aikaa kuin silloin, kun oltiin kuopusta synnyttämässä, ja sekin tapahtui päiväaikaan.



Nämä, jotka höpisevät lapsen hylkäämiskokemuksista, kun on jopa 2 vrk ollut 1,5-vuotias vanhemmista erossa, ovat vain katkeria ja kateellisia, kun heillä ei ole mahdollisuutta tai kykyä nähdä etuja yökyläilyyn. Yökyläily turvallisten sukulaisten luona antaa lapselle uudenlaisia ihmissuhteita ja turvaverkkoa vanhempien lisäksi. Lapsi kokee rakkautta muidenkin kuin vanhempien taholta, ja samalla pääsee turvallisesti kokeilemaan omia siipiään. Ei kaikki lapset varmaan tykkää yökyläilystä, mutta meidän esikoinen rakastaa niitä ja pyytää parin kuukauden välein pääsyä mummolaan tai serkuille. :)



Lapsi ei mene rikki, jos hänen ympärillään on tuttuja ja turvallisia aikuisia, ja vanhemmat ovat läsnä lähes koko ajan paria vuorokautta lukuunottamatta koko vuodessa. Päinvastoin, lapsi saa mielettömiä elämyksiä ja kokemuksia siitä, minkälaista on olla tietyn suvun jäsen. Hän kokee olevansa tärkeä myös muille kuin vanhemmilleen.



Lapsemme ei menisi yökylään ,jos hän ei niistä nauttisi. Meidän systeemi on täysin lapsilähtöistä. Kuopus on nyt 1v2kk eikä ole koskaan ollut yökylässä. Ei varmaan vähään aikaan vielä menekään.

ja serkkujen luo. Ekan kerran yökylässä oli 2-vuotiaana. 3,5-vuotiaana oli omasta pyynnöstään kaksi yötä mummolassa ja 4-vuotiaana 2 yötä serkkujen luona. Meillä on läheiset välit ja myös serkut ovat meillä yökylässä säännöllisesti. Lapset nauttivat suunnattomasti, ja tämä yökyläily onkin lapsilähtöistä eli meillä ei ole ollut vanhempina tarvetta saada omaa aikaa kuin silloin, kun oltiin kuopusta synnyttämässä, ja sekin tapahtui päiväaikaan. Nämä, jotka höpisevät lapsen hylkäämiskokemuksista, kun on jopa 2 vrk ollut 1,5-vuotias vanhemmista erossa, ovat vain katkeria ja kateellisia, kun heillä ei ole mahdollisuutta tai kykyä nähdä etuja yökyläilyyn. Yökyläily turvallisten sukulaisten luona antaa lapselle uudenlaisia ihmissuhteita ja turvaverkkoa vanhempien lisäksi. Lapsi kokee rakkautta muidenkin kuin vanhempien taholta, ja samalla pääsee turvallisesti kokeilemaan omia siipiään. Ei kaikki lapset varmaan tykkää yökyläilystä, mutta meidän esikoinen rakastaa niitä ja pyytää parin kuukauden välein pääsyä mummolaan tai serkuille. :) Lapsi ei mene rikki, jos hänen ympärillään on tuttuja ja turvallisia aikuisia, ja vanhemmat ovat läsnä lähes koko ajan paria vuorokautta lukuunottamatta koko vuodessa. Päinvastoin, lapsi saa mielettömiä elämyksiä ja kokemuksia siitä, minkälaista on olla tietyn suvun jäsen. Hän kokee olevansa tärkeä myös muille kuin vanhemmilleen. Lapsemme ei menisi yökylään ,jos hän ei niistä nauttisi. Meidän systeemi on täysin lapsilähtöistä. Kuopus on nyt 1v2kk eikä ole koskaan ollut yökylässä. Ei varmaan vähään aikaan vielä menekään.

eikö terve, täyspäinen lapsi saa ihan kaiken tuon ilman yökyläilyä vain tapaamalla niitä sukulaisia ja olemalla heidän kanssaan päiväsaikaan? MInusta pitää olla aika kovapäinen ipana, jos ei koe ihmissuhteita ja turvaverkkoa valveilla ollessaan.

27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.

joita olet riemumielin hänelle halunnut aiheuttaa. Jos hän nyt joutuisi lastenkotiin, ei hänellä olisi mitään tarvetta kaivata kotiin, koska hän on jo tottunut henkiseen kodittomuuteen vanhempien sysätessä syrjään kerran toisensa jälkeen.

Ilman muuta aikuisten parisuhteen tulee mennä lapsen edelle, onhan parisuhde lapsen koti. Siis se koti, josta hänet mahdollisimman usein pyritään pois ajamaan.

Lukematta koko keskustelua kommentoin, jos parisuhde on lapsen koti niin eikö silloin ole myös lapsen edun mukaista, että vanhemmat sitä parisuhdetta aina välillä hoitaa?

27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.

joita olet riemumielin hänelle halunnut aiheuttaa. Jos hän nyt joutuisi lastenkotiin, ei hänellä olisi mitään tarvetta kaivata kotiin, koska hän on jo tottunut henkiseen kodittomuuteen vanhempien sysätessä syrjään kerran toisensa jälkeen.

Ilman muuta aikuisten parisuhteen tulee mennä lapsen edelle, onhan parisuhde lapsen koti. Siis se koti, josta hänet mahdollisimman usein pyritään pois ajamaan.

Lukematta koko keskustelua kommentoin, jos parisuhde on lapsen koti niin eikö silloin ole myös lapsen edun mukaista, että vanhemmat sitä parisuhdetta aina välillä hoitaa?

jota tarvitsee hoitaa 2 peräkkäistä yötä siinä vaiheessa kun vauva on 3 kk ikäinen.

mummolassa ekan kerran 2,5 -vuotiaana. Olin piakkoin lähdössä synnyttämään, joten treenattiin sitä varten. Hyvin meni. Ja poika oli jo parin päivän päästä lähdössä uudestaan mummulaan yökylään ;)



Mutta tuokin on tietysti vähän lapsesta kiinni, että milloin on valmis yökyläilyihin. Kuopus, 4, on aina ollut paljon enemmän erityisesti äidissä kiinni ja hänelle tuo kaksi yötä pois kotoa on jo pitkä aika. Yksi yö menee hyvin, mutta toisena tulee sitten hirmuinen ikävä.

päässyt itse lapsena yökyläilemään kun asenteesi on tuollainen. Et varmaankaan tiedä kuinka jännää ja hauskaa lapsesta on välillä päästä sukulaisten luo yökylään. Ei ole sama asia että näkisi päivällä muutaman tunnin ajan. Itse olen paljonkin yö kyläillyt lapsena enkä tunne että minut olisi hylätty. Päin vastoin, minulla on erittäin lämpimät välit vanhempiini joiden luona kyläilemme lapsemme kanssa viikoittain.

Oltiin risteilyllä kaveriporukan kanssa ja lapset vanhempieni hoidossa. Ei mitään ongelmaa. Nyt 9-vuotias kuopus on ollut pisimmillään 4 yötä ja 11-vuotias esikoinen 5 yötä poissa kotoa.

vanhempilähtöistä se erontarve.

Meillä se on kylläkin yleensä lapsi- ja isovanhempilähtöistä. Siis lapset, 4 ja 6, saattavat soittaa omin nokkinensa mummille ja papalle, että haluavat yökylään. Tai sittten toisin päin. Miksi me vanhemmat sen estäisimme? Tässä hommassa kaikki voittaa.

nro 52

päässyt itse lapsena yökyläilemään kun asenteesi on tuollainen. Et varmaankaan tiedä kuinka jännää ja hauskaa lapsesta on välillä päästä sukulaisten luo yökylään. Ei ole sama asia että näkisi päivällä muutaman tunnin ajan. Itse olen paljonkin yö kyläillyt lapsena enkä tunne että minut olisi hylätty. Päin vastoin, minulla on erittäin lämpimät välit vanhempiini joiden luona kyläilemme lapsemme kanssa viikoittain.

päässyt itse lapsena yökyläilemään kun asenteesi on tuollainen. Et varmaankaan tiedä kuinka jännää ja hauskaa lapsesta on välillä päästä sukulaisten luo yökylään. Ei ole sama asia että näkisi päivällä muutaman tunnin ajan. Itse olen paljonkin yö kyläillyt lapsena enkä tunne että minut olisi hylätty. Päin vastoin, minulla on erittäin lämpimät välit vanhempiini joiden luona kyläilemme lapsemme kanssa viikoittain.

varmaan siinä iässä kovasti odotetaan sitä hauskanpitoa, joka sukulaisten luona odottaa.

kiitos vaan. Tuona kertana kun lapsemme oli kaksi yötä kylässä niin tulimme reissusta niin myöhään illalla kotiin kun lapsella oli mennyt jo nukkuma aika ohi niin annettiin nukkua rauhassa ja haettiin hänet seuraavana aamuna kotiin. Muuten ei olisi ollut kahtaa yötä hoidossa. Sä taidat itse olla joku yksinhuoltja jolla ei ole miestä eikä omaa elämää ja lapsetkin on äidin helmoissa vielä kolmekymppisinä kun eivät osaa mihinkään lähteä kun koskaan ei ole päästetty.

Kummityttömme on reilun puolentoista vuoden ikäinen ja hän ainakin nauttii yökyläilystä mamman luona kun siellä saa tehdä kaikkea kivaa ja ehkä myös vähän sellaista jota kotona ei saa tehdä.