Tulisi "yhdessä" 25v ihan kohta
Silti olen tässä tilanteessa ihan yksin. Menee vuosi ihan helposti ettei yhdessä tehdä mitään. Nyt riittää. Onko kohtalon tovereita? M48
Kommentit (25)
Meillä tulee keväällä 30 vuotta avioliitossa, kaikkiaan yhdessä 28 vuotta.
Juuri toissapäivänä puhuttiin, että pitäisikö kuitenkin erota.
Emme vaikuta tekevämme toisiamme erityisen onnelliseksi. Kerroin, että koen olevani puolisolleni kuin ilmaa. Ei huomenen toivotuksia aamuisin, hänen työnsä priorisoituu kaikessa, hän ei kysy koskaan tekemisistään ja menoistaan multa, olettaa, että mä hoidan kyllä lapset yms, ei multa tarvitse mitään kysellä, yms. Aika erilliset elämät meillä on.
En sitten tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä.
Lapsia meillä on neljä, kaksi vanhinta jo omillaan, kaksi nuorempaa vielä alakouluikäisiä.
Lapset kai meidät yhdessä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee keväällä 30 vuotta avioliitossa, kaikkiaan yhdessä 28 vuotta.
Juuri toissapäivänä puhuttiin, että pitäisikö kuitenkin erota.
Emme vaikuta tekevämme toisiamme erityisen onnelliseksi. Kerroin, että koen olevani puolisolleni kuin ilmaa. Ei huomenen toivotuksia aamuisin, hänen työnsä priorisoituu kaikessa, hän ei kysy koskaan tekemisistään ja menoistaan multa, olettaa, että mä hoidan kyllä lapset yms, ei multa tarvitse mitään kysellä, yms. Aika erilliset elämät meillä on.
En sitten tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä.
Lapsia meillä on neljä, kaksi vanhinta jo omillaan, kaksi nuorempaa vielä alakouluikäisiä.
Lapset kai meidät yhdessä pitää.
Korjaan 20 vuotta avioliitossa.
Tuttu tunne. Me olimme exän kanssa yhdessä 28 vuotta ennen eroa, siitä muutama viimeinen vuosi aika arkistuneessa suhteessa (ns. ruuhkavuodet) ja päälle iski korona rajoituksineen. Siellä kyhjötettiin kotona yhdessä mutta erikseen.
Mitäpä sitä turhaan eroamaan mikäli arki rullaa hyvin.
Tuota kyllä pelkään tulevaisuudessa. Mitä olette yrittäneet asialle tehdä, vai oletteko mitään? Meillä ruuhkavuodet ja erilaiset näkemykset ajanvietosta ja harrastuksista tuntuu ajavan erilleen. Lapset toki yhdistää, mutta mitäs sitten kun he kasvavat ja muuttavat pois kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee keväällä 30 vuotta avioliitossa, kaikkiaan yhdessä 28 vuotta.
Juuri toissapäivänä puhuttiin, että pitäisikö kuitenkin erota.
Emme vaikuta tekevämme toisiamme erityisen onnelliseksi. Kerroin, että koen olevani puolisolleni kuin ilmaa. Ei huomenen toivotuksia aamuisin, hänen työnsä priorisoituu kaikessa, hän ei kysy koskaan tekemisistään ja menoistaan multa, olettaa, että mä hoidan kyllä lapset yms, ei multa tarvitse mitään kysellä, yms. Aika erilliset elämät meillä on.
En sitten tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä.
Lapsia meillä on neljä, kaksi vanhinta jo omillaan, kaksi nuorempaa vielä alakouluikäisiä.
Lapset kai meidät yhdessä pitää.
Onpa surullista luettavaa. Erotkaa ihmeessä. Meillä menee exän kanssa paljon paremmin kun kumpikin elää itselleen sopivalla tavalla. Ystävyys ei ole katkennut ja läsnäolevammat välit meillä nyt on kun ei ole sitä pettymysten tuomaa painetta. Lapset on hoidettu hyvässä hengessä maailmalle. Riitaisat vanhemmathan se lapsille pahin on ei vanhempien ero.
Vierailija kirjoitti:
Tuota kyllä pelkään tulevaisuudessa. Mitä olette yrittäneet asialle tehdä, vai oletteko mitään? Meillä ruuhkavuodet ja erilaiset näkemykset ajanvietosta ja harrastuksista tuntuu ajavan erilleen. Lapset toki yhdistää, mutta mitäs sitten kun he kasvavat ja muuttavat pois kotoa?
Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Meillä tää oli se asia, mihin koko suhde kaatui. Kumpikaan, varsinkaan mies, ei osannut puhua asioistaan, tunteistaan, ajatuksistaan. Tai ehkä osasimme, mutta emme keskenämme. Varmasti ongelmat olisivat olleet ratkaistavissa, mutta exällä ei ollut halua edes ryhtyä siihen.
-4
4 parisuhdeterapiasta on nalkutukseen loppunut 3. Yhdessä esitettiin että hyvin menee.... Työ tulee myös vapaa-ajalle. Koti ei ole vaimolle ykkönen. En enää halua ihmistä majoittaa ja korjata autoa kun vuosiin ei olla yhdessä mitään tehty. Viimeksi pyysin parisuhdeterapian alussa että vaimo juttelisi yksin.... Ei käynyt.... Nalkutus alkoi jo sovituista asioista heti joten en jäänyt kuuntelemaan sitä vieraan ihmisen edessä. Sama kävi parisuhde kurssilla 10 ihmisen edessä.... Ap
Enemmän olen yksin kuin yksin ollessa. Onnekseni sentään aina on ollut kavereita, mutta en enää jaksa niille selitellä miksi vaimo ei ole mukana. Ap
Eikö tuo pitäisi kirjoittaa tulee, mitä tuo tulisi tarkoittaa?
Oln exän kanssa yhdessä 20 vuotta. Viimeiset vuodet olin aina yksin. Vaikka olimme samassa huoneessa niin olin yksin. Ex ei halunnut puhua, ei katsonut minuun, yksinkertaisesti kieltäytyi kaikesta yhdessä tekemisestä oli kyseessä koiran ulkoilutus, ravintola ym niin vastaus oli ei. Suhteesta ei suostunut puhumaan. Suuttui ja tiuski.
Puhuminen ei auta, kun toinen ei puhu ja suuttuu, kun toinen puhuu. Tilanteemme oli käsittämätön ja siedin vuosia ennen kuin päätin erota.
Jaa, olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja meillä on ihanaa yhdessä ja koko perheen kanssa. Mieheni on paras ystäväni ja meillä riittää aina puhuttavaa tuntikausiksi, teemme kaikkea kahdestaan, nauramme paljon, seksiä on molempien aloitteesta ainakin kerran pari viikossa ja en voisi edes kuvitella erilaista elämää.
Sinä ap olet 50% parisuhteestanne, mitä olet siis tehnyt sen eteen? Siis muuta kuin valittanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo pitäisi kirjoittaa tulee, mitä tuo tulisi tarkoittaa?
Sitä kun taas vuosi vaihtuu samoissa merkeissä ja vuosipäivä vasta tammikuussa. En halua enää pyydellä yhdessäoloa avioliitossa. Ero on nyt saatava. Ap
Olet saamaton nahjus ja toivottavasti vaimosi löytää paremman tai on jo löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Eukko vaihtoon ja uusi nuorempi ja hoikempi tilalle!
Hoikempi olisi jo luuta ja nahkaa. Oma eukko on kuivunut kasaan. Rinnat kuin tyhjät patakintaat ja pehmeys muisto vain. Kuin luukasaa hyväilisi. Mennyt dieetti ihan överiksi. Toivoisin että olisi rintaa ja takamusta sekä reiden pehmeyttä edes hieman jäljellä. Ei oikein ota eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo pitäisi kirjoittaa tulee, mitä tuo tulisi tarkoittaa?
Sitä kun taas vuosi vaihtuu samoissa merkeissä ja vuosipäivä vasta tammikuussa. En halua enää pyydellä yhdessäoloa avioliitossa. Ero on nyt saatava. Ap
Se on yksi paperi ja homma edistyy. Ei ole vaikeaa normaalille.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja meillä on ihanaa yhdessä ja koko perheen kanssa. Mieheni on paras ystäväni ja meillä riittää aina puhuttavaa tuntikausiksi, teemme kaikkea kahdestaan, nauramme paljon, seksiä on molempien aloitteesta ainakin kerran pari viikossa ja en voisi edes kuvitella erilaista elämää.
Sinä ap olet 50% parisuhteestanne, mitä olet siis tehnyt sen eteen? Siis muuta kuin valittanut?
Älä nyt, ap on ihana komea upea mies, huomaavainen, rakastava ja aina erinomainen ystävä, mutta vaimo, vaimo on ihan syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän olen yksin kuin yksin ollessa. Onnekseni sentään aina on ollut kavereita, mutta en enää jaksa niille selitellä miksi vaimo ei ole mukana. Ap
Täh? Eihän sinun kaverisi ole välttämättä vaimosi mieleen ollenkaan, joten miksi vaimosi pitäisi viettää aikaansa sinun kavereiden kanssa? En oikeasti ymmärrä tuota ajatusta.
Mikä teidät aikanaan yhdisti ja piti yhdessä?
Siis kuka JAKSAA olla iänkaiken saman puolison kanssa???!! Ihminen ei ole yksiavioinen vaan puoliso on kuin työpaikka: vaihto 5-7 vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka JAKSAA olla iänkaiken saman puolison kanssa???!! Ihminen ei ole yksiavioinen vaan puoliso on kuin työpaikka: vaihto 5-7 vuoden välein.
Sinun kanssasi kukaan ei ole varmasti jaksanut olla edes 5-7 kuukautta, ehkäpä saatetaan puhua viikoistakin tai päivistä...
Eukko vaihtoon ja uusi nuorempi ja hoikempi tilalle!