Lue keskustelun säännöt.
G: minkä ikäisenä lapsesi oli kaksi yötä vanhemmistaan erossa?
12.03.2011 |
Kuukauden päästä lähdemme mieheni kanssa Tukholmaan kahdeksi yöksi. Tähän asti poika ollut vain yhden yön meistä erossa, ikää tuolloin pojalla kaksi vuotta ja neljä kuukautta.
Mummola tuttu paikka ja saa siellä taatusti turvallista ja hyvää hoitoa.
Mutta millaisia kokemuksia teillä itsellänne kahden yön erossaolosta?
Kommentit (97)
ja serkkujen luo. Ekan kerran yökylässä oli 2-vuotiaana. 3,5-vuotiaana oli omasta pyynnöstään kaksi yötä mummolassa ja 4-vuotiaana 2 yötä serkkujen luona. Meillä on läheiset välit ja myös serkut ovat meillä yökylässä säännöllisesti. Lapset nauttivat suunnattomasti, ja tämä yökyläily onkin lapsilähtöistä eli meillä ei ole ollut vanhempina tarvetta saada omaa aikaa kuin silloin, kun oltiin kuopusta synnyttämässä, ja sekin tapahtui päiväaikaan. Nämä, jotka höpisevät lapsen hylkäämiskokemuksista, kun on jopa 2 vrk ollut 1,5-vuotias vanhemmista erossa, ovat vain katkeria ja kateellisia, kun heillä ei ole mahdollisuutta tai kykyä nähdä etuja yökyläilyyn. Yökyläily turvallisten sukulaisten luona antaa lapselle uudenlaisia ihmissuhteita ja turvaverkkoa vanhempien lisäksi. Lapsi kokee rakkautta muidenkin kuin vanhempien taholta, ja samalla pääsee turvallisesti kokeilemaan omia siipiään. Ei kaikki lapset varmaan tykkää yökyläilystä, mutta meidän esikoinen rakastaa niitä ja pyytää parin kuukauden välein pääsyä mummolaan tai serkuille. :) Lapsi ei mene rikki, jos hänen ympärillään on tuttuja ja turvallisia aikuisia, ja vanhemmat ovat läsnä lähes koko ajan paria vuorokautta lukuunottamatta koko vuodessa. Päinvastoin, lapsi saa mielettömiä elämyksiä ja kokemuksia siitä, minkälaista on olla tietyn suvun jäsen. Hän kokee olevansa tärkeä myös muille kuin vanhemmilleen. Lapsemme ei menisi yökylään ,jos hän ei niistä nauttisi. Meidän systeemi on täysin lapsilähtöistä. Kuopus on nyt 1v2kk eikä ole koskaan ollut yökylässä. Ei varmaan vähään aikaan vielä menekään.
eikö terve, täyspäinen lapsi saa ihan kaiken tuon ilman yökyläilyä vain tapaamalla niitä sukulaisia ja olemalla heidän kanssaan päiväsaikaan? MInusta pitää olla aika kovapäinen ipana, jos ei koe ihmissuhteita ja turvaverkkoa valveilla ollessaan.
Miksi tuo yökyläily on sulle tuollainen mörkö? Eikö kukaan huoli lapsiasi yökylään vai pelkäätkö, kun he eivät ole paikalla? Jos sun lapsi on koko päivän sukulaisten hoivissa ja tulee yöksi kotiin sinun kanssasi ja minun lapseni menee illaksi yökylään, saa nukkua patjalla lattialla ja syödä iltapalaksi serkkujen luona lettuja, kuunnella iltasatu tädiltään ja yrittää itse hampaiden pesua, valvoa vähän pidempään kiherrellen serkkujen kanssa ja nukahtaa onnellisena ja tulla aamulla kotiin, niin kumpi lapsista mahtaa sitä hylkäämistä kokea. Jos lapseni (ja serkkunsa) pitävät yökyläilystä, sinä olet sitä mieltä, että nuo lapset eivät ole täyspäisiä... Kukakohan tässä ei ole ihan täyspäinen? Lapset nauttivat monenlaisista asioista, ja jotkut vanhemmat eivät kai kestä sitä, että lapsi voi olla heistä eriläänkin ja silti pitää hauskaa. Jotkut vanhemmat näkevät jo isonkin lapsen vain omana jatkeenaan, joka ei saa saada kokemuksia juurikaan kodin ulkopuolelta ja jolla ei saa olla muita ihania aikuisia ympärillään, aikuisia, joihin he luottavat ja joita he rakastavat. Etkö voisi hiukan tulla alas sieltä norsunluutornistasi ja myöntää, että lapset, jotka nauttivat muustakin kuin vanhempiensa seurasta, eivät ole kovapäisiä vaan normaaleja lapsia, joilla on normaalit kiintymyssuhteet vanhempiinsa ja sukulaisiinsa? Lapsi, joka takertuu ja pelkää, on näissä kiintymyssuhteissa vähän hakoteillä.
Meidän lapsemme näkevät sukulaisia runsaasti myös päivisin. Tällöin me vanhemmat olemme usein paikalla - joskus harvoin emme. Yökyläilyssä sujahdetaan toisen perheen tapoihin ja eletään hetki sen perheen arkea. Se on jännittävää ja uutta ja avaa lapselle kyllä ihan uudenlaisen kokemusmaailman. En tajua sinua, joka pelkäät päästää lapsesi yökylään. Ymmärrän toki aivan pienet lapset, mutta kyllä 4-vuotias voi jo yökyläillä, jos hänellä itsellään on siihen halua.
Taidat tosiaan olla vähän liian kiinni lapsissasi, kun et kykene näkemään tätä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin sairaalassa 2 yötä kuopuksen syntyessä. Muuta yöerokokemusta ei ole, lapset jo 13, 11 ja 8v
vanhin 8v. Riippuu paljon lapsen luonteesta. Meidän 5v. voisi hyvinkin mielellään olla jos olis tarvis.
Mutta sitä ei taideta laskea. Ennen kouluikää ei kukaan ole ollut kahta yötä erossa. Yhden yön yksi lapsista oli 2-vuotiaana, muut 3-vuotiaana, paitsi meidän 8-vuotias ei ole ollut vielä yhtäkään yötä.
Nykyään, 5v, 7v ja 8v ovat mielellään jo 3-5 yötäkin isovanhempien mukana mökkeilemässä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollu ekaa kertaa yksin mun vanhempien luona vklopun ajan. Ja hyvin meni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin että kateellisena ajattelen niitä perheitä joilla on joku joka voisi ottaa lapset kahdeksi yöksi...
Mä en usko että meidän lapset tulevat olemaan kahta yötä vanhemmistaan erossa ennen kuin ehkä sitten joskus lukiossa jos menevät vaihto-oppilaaksi.
oli äidilläni jossa muutenkin olimme lapsen eka vuonna yötä, koska olin yh,miehen kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohta 3v ja jää nyt viikoksi isovanhemmille hoitoo...
Ekan kerran tais olla viikon isovanhempien hoidossa n. 1 vuotiaana.
Ja tässä välissä yksittäisiä viikonloppuja muutaman kerran.
kuin että kateellisena ajattelen niitä perheitä joilla on joku joka voisi ottaa lapset kahdeksi yöksi... Mä en usko että meidän lapset tulevat olemaan kahta yötä vanhemmistaan erossa ennen kuin ehkä sitten joskus lukiossa jos menevät vaihto-oppilaaksi.
eli kyllä ne yökyläilemättömät lapset kasvavat ihan yhtä hyviksi yhteiskunnan jäseniksi kuin nekin, joita pidetään osa elämästään mahdollisimman kaukana perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin että kateellisena ajattelen niitä perheitä joilla on joku joka voisi ottaa lapset kahdeksi yöksi... Mä en usko että meidän lapset tulevat olemaan kahta yötä vanhemmistaan erossa ennen kuin ehkä sitten joskus lukiossa jos menevät vaihto-oppilaaksi.
eli kyllä ne yökyläilemättömät lapset kasvavat ihan yhtä hyviksi yhteiskunnan jäseniksi kuin nekin, joita pidetään osa elämästään mahdollisimman kaukana perheestään.
kuin että kateellisena ajattelen niitä perheitä joilla on joku joka voisi ottaa lapset kahdeksi yöksi... Mä en usko että meidän lapset tulevat olemaan kahta yötä vanhemmistaan erossa ennen kuin ehkä sitten joskus lukiossa jos menevät vaihto-oppilaaksi.
eli kyllä ne yökyläilemättömät lapset kasvavat ihan yhtä hyviksi yhteiskunnan jäseniksi kuin nekin, joita pidetään osa elämästään mahdollisimman kaukana perheestään.
vanhempilähtöistä se erontarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että karkeasti määriteltynä vauva/lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaa ikä + 2, ja alle 1 vuotiaalla se tarkoittaa tunteja, yli 1 vuotiaalla päiviä. Ei tarkoita, että sitä pitemmästä erosta tulisi välttämättä ongelmia, mutta sitä pitempiin eroihin vauva/lapsi herkemmin reagoi, ja siitä saattaa olla jotain seuraksia tai sitten ei.
En muista minkä ikäisenä oma lapsi oli kaksi yötä poissa, luultavasti joskus pari vuotiaana tai sitä vanhempana.
Meidän 3,5v ei ole vielä ollut kahta yötä erossa molemmista vanhemmista. Yhden yön oli 3-vuotiaana kun olin toista lastamme synnyttämässä.
Ei ollut oikein paikkaa, jonne laittaa pariksi päiväksi. Oltais me muuten jo aiemminkin käyty reissussa :)
Työhön liittyvistä tarpeista johtui molemmat
Ihan on terve 8-vuotias, jolla on paljon kavereita ja yksi sydänystävä. Ihan moitteettomasti pystyy siis solmimaan "pysyviä suhteita"
Eli keksikääs keittiöpsykologit parempi selitys...