Lue keskustelun säännöt.
G: minkä ikäisenä lapsesi oli kaksi yötä vanhemmistaan erossa?
12.03.2011 |
Kuukauden päästä lähdemme mieheni kanssa Tukholmaan kahdeksi yöksi. Tähän asti poika ollut vain yhden yön meistä erossa, ikää tuolloin pojalla kaksi vuotta ja neljä kuukautta.
Mummola tuttu paikka ja saa siellä taatusti turvallista ja hyvää hoitoa.
Mutta millaisia kokemuksia teillä itsellänne kahden yön erossaolosta?
Kommentit (97)
ensin pitää huolehtia itselle happinaamari,sitten lapselle. Ollakseen hyvä vanhempi joku voh tarvita omaa aikaakin.On myös heitä jotka eivät.Ei se kuitenkaan heille sädekehää anna,eikä pirunsarvia heille jotka joskus lapsen yökylään antavat :) ei olla taas susia toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ollut ongelmia.
näykään ennen kuin vasta vanhemapana, esim. aikuisena, eikä ne ongelmat ole kovin ilmeisiä, että voisi varmasti sanoa, että johtuus siitä kun oli vauvana viikon erossa äidistään.
Mutta en todella tarkoita sitä, että ongelmia varmasti tulisi, enkä usko että teille niitä tulee, vauva oli varmasti hyvässä hoidossa!
Mutta halusin vaan muistuttaa, että kokemukset vauvana vaikuttavat kovin pitkälle ihmisen elämään, eikä kaiken seurauksia voi aina tietää, siksi kannattaa välttää "riskien" ottamista, ellei sitten ole pakko.
3,5-vuotiaana meni paremmin:-) Tosi tuttu mummola hoitopaikkana. Ensi kesänä 4-vuotiaana menee 3 yöksi, hui!
kumpikaan lapsista. Isompi 7v. ja pienempi 3,5v.
Tykätään ottaa lapset reissuille mukaan vaikka olemme miettineet pitkää viikonloppua esim. Roomaan miehen kanssa kaksisteen mutta isompi varsinkin haluaisi kovasti sinne mukaan.
Ensimmäisen kerran meidän tyttö oli yö kylässä mammalla ja papalla 2kk 1vko:n ikäisenä ja ensimmäistä kertaa kaksi yötä kylässä 3kk iässä.
Meillä on niin hyvät isovanhemmat että uskalletaan huoletta jättää lapsi hoitoon jos halutaan isän kanssa vähän "tuulettua". Enkä nyt tarkoita että meidän olisi pakko päästä välillä tytöstä eroon. Isovanhemmat ottaa ilolla tytön hoitoon kun vaan pyytää ja usein sitä itsekkin tarjoavat. Minä katson sen asian niin että mitä aikasemmin vauva/lapsi tottuu olemaan hoidossa, sitä helpompaa se on lapsen kasvaessa. Tiedän myös tapauksia jossa lasta ei ole raaskittu antaa hoitoon alle kahden vuoden niin sitten se on lapdellekkin shokki kun yht äkkiä aiti ja isä ei olekkaan läsnä eikä myöskään vanhemmat pysty nauttimaan rauhassa "vapaastaan" kun murehtivat että miten se lapsi nyt pärjää. Omat ystäväni ovat ainakin sanoneet että ovat ylpeitä meistä kun ollaan uskallettu antaa hoitoon niin aikaisessa vaiheessa kun itse eivät ole pystyneet. Meillä oli muutto vauvan ollessa kuukauden ikäinen niin silloin oli ensimmäisen kerran mammalla muutaman tunnin ja kyllähän siinä itku tuli jättää pientä hoitoon, mutta joka kerralla se on ollut aina vaan helpompaa ja nyt ei tarvitse murehtia ollenkaan että pärjääkö isovanhemmat vai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen kerran meidän tyttö oli yö kylässä mammalla ja papalla 2kk 1vko:n ikäisenä ja ensimmäistä kertaa kaksi yötä kylässä 3kk iässä. Meillä on niin hyvät isovanhemmat että uskalletaan huoletta jättää lapsi hoitoon jos halutaan isän kanssa vähän "tuulettua". Enkä nyt tarkoita että meidän olisi pakko päästä välillä tytöstä eroon. Isovanhemmat ottaa ilolla tytön hoitoon kun vaan pyytää ja usein sitä itsekkin tarjoavat. Minä katson sen asian niin että mitä aikasemmin vauva/lapsi tottuu olemaan hoidossa, sitä helpompaa se on lapsen kasvaessa. Tiedän myös tapauksia jossa lasta ei ole raaskittu antaa hoitoon alle kahden vuoden niin sitten se on lapdellekkin shokki kun yht äkkiä aiti ja isä ei olekkaan läsnä eikä myöskään vanhemmat pysty nauttimaan rauhassa "vapaastaan" kun murehtivat että miten se lapsi nyt pärjää. Omat ystäväni ovat ainakin sanoneet että ovat ylpeitä meistä kun ollaan uskallettu antaa hoitoon niin aikaisessa vaiheessa kun itse eivät ole pystyneet. Meillä oli muutto vauvan ollessa kuukauden ikäinen niin silloin oli ensimmäisen kerran mammalla muutaman tunnin ja kyllähän siinä itku tuli jättää pientä hoitoon, mutta joka kerralla se on ollut aina vaan helpompaa ja nyt ei tarvitse murehtia ollenkaan että pärjääkö isovanhemmat vai eivät.
että on saanut elämässä tarpeeksi hylkäämiskokemuksia niin ei sitten isompana tunnu niin pahalta, kun käännetään selkä.
Lastenkotilapset muuten on maailman parhaiten selviytyviä, koska he ovat pienestä pitäen olleet muiden kuin vanhempiensa hoidossa.
minun pitäisi nyt tässä 13-vuotiaassani nähdä,joka 1,5-vuotiaana oli kaksi yötä äidilläni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin pitää huolehtia itselle happinaamari,sitten lapselle. Ollakseen hyvä vanhempi joku voh tarvita omaa aikaakin.On myös heitä jotka eivät.Ei se kuitenkaan heille sädekehää anna,eikä pirunsarvia heille jotka joskus lapsen yökylään antavat :) ei olla taas susia toisillemme.
eli et sinä sitä lastakaan pidä tuntikaupalla ilman happinaamaria vaan laitat sen samantien kuin omasikin.
minun pitäisi nyt tässä 13-vuotiaassani nähdä,joka 1,5-vuotiaana oli kaksi yötä äidilläni?
jos olisit 1,5-vuotiaan lapsesi laittanut VIIKOKSI mummolle, niin ehkä sitten näkyisi jotain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun pitäisi nyt tässä 13-vuotiaassani nähdä,joka 1,5-vuotiaana oli kaksi yötä äidilläni?
näkyy jo tuossa iässä. Tietysti on niitäkin lapsia, joille mummola on ollut pelastus narsistivanhempien kynsistä, joten joskus lapsi on onnellisempi isovanhemmilla kuin kotonaan.
oli silloin itseasiassa 3 yötä mummolla kun olimme miehen kanssa matkalla kahdestaan.
Yhden yön pois oli jo alle vuoden ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun pitäisi nyt tässä 13-vuotiaassani nähdä,joka 1,5-vuotiaana oli kaksi yötä äidilläni?
näkyy jo tuossa iässä. Tietysti on niitäkin lapsia, joille mummola on ollut pelastus narsistivanhempien kynsistä, joten joskus lapsi on onnellisempi isovanhemmilla kuin kotonaan.[/] siis oli kuollut.nyt tämä on hieno 13-vuotias,jolla on paljon kavereita,mutta kkolme läheisintä ystävää,eskarista asti.Hyvä pitkäaikainen harrastus,jota rakastaa,ja lämpimät muistot tuosta mummosta joka valitettavasti kuoli 50-vuotiaana.Ja dorkaäiti av-maamujen tuomiolla;)
27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloinen oli ollut, mutta kun mentiin hakemaan niin ikävä itkuhan sieltä tuli.
Lapsellamme oli koliikki ja muutenkin on todella huono nukkumaan. Ensimmäisen kerran yökylässä oli 2kk ikäsenä ja 4kk vanhana oli 2 yötä putkeen.
Lapsi ei tuntunut tästä kärsivän ollenkaan.
27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.
joita olet riemumielin hänelle halunnut aiheuttaa. Jos hän nyt joutuisi lastenkotiin, ei hänellä olisi mitään tarvetta kaivata kotiin, koska hän on jo tottunut henkiseen kodittomuuteen vanhempien sysätessä syrjään kerran toisensa jälkeen.
Ilman muuta aikuisten parisuhteen tulee mennä lapsen edelle, onhan parisuhde lapsen koti. Siis se koti, josta hänet mahdollisimman usein pyritään pois ajamaan.
27. Me ei todellakaan olla hylätty omaa lastamme eikä hän tule elämään missään lastenkodissa tai vastaavissa. Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta eikö vanhemmilla ole mitään oikeutta viettää joskus aikaa kaksistaan tai käydä ystävien kanssa ulkona vaikka lapsi olisikin. Emme ole mittään teinivanhempia jotka eivät itse pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Arvasin että tästäkin joku saa raivarit.
joita olet riemumielin hänelle halunnut aiheuttaa. Jos hän nyt joutuisi lastenkotiin, ei hänellä olisi mitään tarvetta kaivata kotiin, koska hän on jo tottunut henkiseen kodittomuuteen vanhempien sysätessä syrjään kerran toisensa jälkeen.Ilman muuta aikuisten parisuhteen tulee mennä lapsen edelle, onhan parisuhde lapsen koti. Siis se koti, josta hänet mahdollisimman usein pyritään pois ajamaan.
Lukematta koko keskustelua kommentoin, jos parisuhde on lapsen koti niin eikö silloin ole myös lapsen edun mukaista, että vanhemmat sitä parisuhdetta aina välillä hoitaa?
Sen jälkeen oli kaksi yötä isän kanssa kotona, kun olin synnyttämässä kuopusta. Esikoinen oli tuolloin 1v8kk.
Nyt lapset ovat 3v ja vähän 4v8kk. Nuo 4 yötä ovat ainoat, jotka esikoinen on ollut erossa minusta. Kuopus ei ole ollut ainuttakaan yötä minusta erossa.
että karkeasti määriteltynä vauva/lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaa ikä + 2, ja alle 1 vuotiaalla se tarkoittaa tunteja, yli 1 vuotiaalla päiviä. Ei tarkoita, että sitä pitemmästä erosta tulisi välttämättä ongelmia, mutta sitä pitempiin eroihin vauva/lapsi herkemmin reagoi, ja siitä saattaa olla jotain seuraksia tai sitten ei. En muista minkä ikäisenä oma lapsi oli kaksi yötä poissa, luultavasti joskus pari vuotiaana tai sitä vanhempana.
Minä muistan monestakin paikkaa lukeneeni, että "sääntö" olisi yhtä monta vuorokautta, kun on ikävuosia. Ja tämä perustelu perustuisi siihen, että kyseinen määrä vuorokausia kyseisen ikäiselle lapselle on sopiva määrä, minkä ajan lapsi pystyy säilyttämään mielessään kuvan vanhemmistaan. Eli lapsella on turvallinen olo suhteessa vanhempiin, vaikka olisikin erossa heistä. Itse kyllä uskon tuohon väitteeseen. En esimerkiksi omaa kolmevuotiastani vielä viikoksi veisi edes mummolaan. (en tällä siis moralisoi sitä kuka näin oli tehnyt, on vain oma mielipiteeni) En tuskin veisi varmasti kyllä edes seitsemänvuotiastakaan viikoksi mihinkään...
esim. 5 kk:n ikäinen voisi olla muualla hoidossa 5 + 2 tuntia eli 7 tuntia, ja esim. kolmen vuoden ikäinen 3+2 päivää eli 5 päivää.
Mutta kuten sanoin, mitään ei pidä ottaa ehdottomana totuutena, ja tuo on sen kirjankin mukaan vain karkea sääntö. Kirja on muuten Liisa Keltikangas-Järvisen Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.
Minä muistan monestakin paikkaa lukeneeni, että "sääntö" olisi yhtä monta vuorokautta, kun on ikävuosia.
Ja tämä perustelu perustuisi siihen, että kyseinen määrä vuorokausia kyseisen ikäiselle lapselle on sopiva määrä, minkä ajan lapsi pystyy säilyttämään mielessään kuvan vanhemmistaan. Eli lapsella on turvallinen olo suhteessa vanhempiin, vaikka olisikin erossa heistä.
Itse kyllä uskon tuohon väitteeseen. En esimerkiksi omaa kolmevuotiastani vielä viikoksi veisi edes mummolaan. (en tällä siis moralisoi sitä kuka näin oli tehnyt, on vain oma mielipiteeni)
En tuskin veisi varmasti kyllä edes seitsemänvuotiastakaan viikoksi mihinkään...