Minkälaisen kuvan minusta saat?

Millaisen kuvan minusta sait? Millaiset ovat elämän arvoni, millainen äiti olen? Millainen olen kumppanina ja ihmisenä?

Mitä sä luet? Harrastat? Katsot telkusta? Ajattelet?

Olet elänyt aika vilkkaan ja vastuuttoman nuoruuden. Vastuuttoman lähinnä siksi, että olet saanut neljä lasta vahinkona! Yleensä jo ensimmäinen opettaa... Arvoistasi en tiedä mitään enkä siitä millainen olet äitinä, kumppanina tai ihmisenä, mutta toivon että saat elämäsi kuntoon ja masennuksesi hoidettua.

jolla on tavallista hankalampi menneisyys. Mutta nykytilanne kai on ihan normaali, perhe, lapsia, viihteellä ihan tavanomainen määrä jne.



Toivottavasti elämäsi kestää hyvänä nykyisen miehen kanssa ja nuo masennukset ovat jälkeen jäänyttä elämää. Oletko harkinnut jonkun koulutuksen hankkimista, kun lapset alkavat tulla kouluikään?

*Lapset eivät ole suunniteltuja, mutta toivottuja.



Niin kysyinkin millaisen kuvan saat minusta ja arvoistani. Siksi en kerro niistä. Masentunut en ole enää ja elämä on kunnossa. Kysyinkin millainen olen äitini, ihmisenä, kumppanina.



Itse pidän tehdä arvioita ihmisistä ihan yleistietojen perusteella. Siksi kysyn nyt toisinpäin jos joku tykkää samankaltaisista tehtävistä.

Kyllä minulla on suunnitelmia opintojen/työn suhteen. Aloittanut jo pikkuhiljaa yhteydenpidon työvoimatoimistoon ja ottanut selvää mahdollisuuksista.

jolla on vaan huono menneisyys. Ajattelen ehkä että olet tehnyt huonoja valintoja, kun tiedän esim että minäkin olen juonut paljon nuorena yms, enkä silti ajautunut prostituutioon jne. Eniten ehkä ihmettelen sitä miten joku on voinut saada 4 vahinkolasta (se ei siis ole mitenkään paha asia että sait lapset jos ne ovat kuitenkin rakastettuja). Se ehkä antaa sinusta vastuuttoman ja hieman tyhmän kuvan ihmisenä. JOs tiedäyt syyt vahinkoihin ja ymmärrät ne ja oloet kasvanut henkisesti, voisin luottaa sinuun enemmän.



Äitinä ja kasvattajana sinä voit olla millainen tahansa. En usko että menneisyys heijastuu suoraan lapsiin jos et halua. Tulet varmaan pitämään aika kovaa kuria tosin :)

Jos haluaa kouluttautua, voi hakea ihan suoraan opiskelemaan kiinnostavaa alaa.

Työvoimapoliittiset koulutukset eivät minusta ole järkevä vaihtoehto noinkin nuorelle ihmiselle kuin sinä. Hanki kunnon koulutus niin saat myös kunnon töitä.



Ai niin, yleensä en hirveästi lokeroi ihmisiä heidän menneisyytensä kautta, vaan nykyhetken: miten käyttäytyy ja toimii, mitä lukee, miten yleensäkin järjestää elämänsä. Eli onko sitä sydämen- ja muutakin sivistystä, vai ei.

..koska meinaan opiskella oppisopimuksella isäni firmassa. Tarvitsen sen toteutumiseen asiantuntemusta. Pitkän kaavan juttu ja ei ihan tuosta vaan onnistu. Mutta tähän aikaa vielä n. 3vuotta.



Niin olenkuin olenkin hyvin tavallinen ihminen. Menneisyys on kasvattanut kovasti ja voi sitä tiedon määrää mikä on vuosien varrelta tullut kerättyä.

Olen rauhallinen luonteeltani, mutta myös temperamenttinen tietyissä tilanteissa.

Arvostan arkea, arkisia asioita ja järkikasvatusta. Lapset tarvitsevat sen oman pesän missä viihtyvät, missä on hyvä olla, he tarvitsevat rytmin elämään ja sopivissa määrin kokemuksia.

Päiväkoti ei minusta ole pienen lapsen paikka, mutta pakko tilanteessa se on hyväksyttävää. Ensimmäisen lapsen kun sain minulle oli päivän selvää että pysähdyn ja keskityn lapseen, arkeen ja parisuhteeseen. Parisuhde ei kumminkaan ollut minulle se oikea, virheitä tekee jokainen. Löysin myöhemmin sielunkumppanin jonka kanssa menen naimisiin piakkoin.

Parisuhteissa olen ollut aina aika häslä, se on minun heikko puoleni. Vaadin liikaa ja annan periksi hyvin herkästi. Nyt kumminkin jo kouluni käynyt ja tiedän mitä haluan ja mitä haluan antaa. Olen tyytyväinen täydellisesti ensimmäistä kertaa elämässäni.

En ole mikään kauhean kirjaviisas, en ole kauhean kaunis.. mutta olen omasta mielestäni kumminkin fiksu, osaan käyttäytyä, olen hyvä äiti, hyvä ystävä ja kohtalainen kumppani, arvostan itseäni kumminkin ja minulla on terve itseluottamus kaikesta huolimatta.

Luottamus on ollut suurinongelmani ja kompastuskiveni tämä juurtuu lapsuudestani. Luottamus lähinnä miehiä kohtaa. Sitä olen työstänyt ja siinä on vielä työstämistä.

Äitinä olen rakastava. Hellin lapsia, mutta pidän myös kuria yllä. Lapset ovat tasapainoisia ja iloisia, vaikka heidän elämässään onkin paljon aikuisia ja muutoksia on ollut vuosian varrella. Silti tasapaino on säilynyt.

Pidän kodin siistinä, arvosta juhlapyhiä ja sukua. Pullantuoksu ja sateen jälkeinen tuoksu saa minut elinvoimaiseksi, kuin myös lasten tuoma vastuu ja heidän elämänhalu.



Tälläinen minä olen.

- Olet todella "huithapeli" jo noinkin "vanhaksi" ihmiseksi



- Vaikuttaa, että omaat (tai olet omannut) todella löysän moraalin



- Et ole osannut huolehtia ehkäisystä



- Et ole osannut suunnitella tulevaisuutta järkevästi ja laittaa asioita muutenkin tärkeysjärjestykseen



- Et ole miesvalinnoissasikaan kovin järkevästi ajatellut, varmaankin vain suinpäin rynnännyt suhteeseen



- Olet laiska



....Sori =/

Hänellä samankaltainen menneisyys ja elämäntilanne, lapsia tosin vain kaksi. Mukava, luova ihminen, joka tykkää tehdä käsillään. Opiskelikin lopulta itselleen tähän liittyvän ammatin.

*Huithapeli olin nuorena...



*Löysä moraali johtui itsetuhoisesta elämäntyylistä, nykyään moraali on täysin päinvastainen.



*Olen osannut huolehtia ehkäisystä, en vain välittänyt siitä koska halusin sisimmässäni paljon lapsia.



*En ole suunnitellut tulevaisuutta mitenkään ennen lasten saantia.



*Suinpäin suhteeseen, no miten sitä muuten parisuhde aloitetaan kun jossain vaiheessa sopimalla että seurustellaan? Olen tapaillut kaikkia miehiäni viikkoja ennen "kunnon suhteen aloittamista". Yhdenillan jutut ovat eriasia.



*Kotiäiti ei minusta koskaan voi olla laiska(ellei kotona sitten käy siivooja ja ruoat ostetaan valmiina). Pyykit, ruoanlaitot, siivoominen, ulkoilu, harrastukset, eläintenhoito. Kyllä ne kiireisenä pitää. Eikös se ollut Dr. Phil joka sitä on toitottanut että kotiäiti tekee kolminkertaisen työn työssäkäyvään ihmiseen verrattuna yhden päivän aikana.

olet älykkyydeltäsi varsin keskinkertainen, jopa tyhmä ja luonteeltasi herkkä ja osin sen takia saamaton ja taipuvainen masentumaan.



Ongelmallisen menneisyytesi syynä pidän kuitenkin älyllistä kapasiteettiasi tai sen pienuutta. Fiksuudella olisit saanut nuo muut puutteet kuriin ajoissa. Se, että lapsesi ovat kaikki vahinkoja, kertoo paljon, nimenomaan älystäsi ja syy-seuraussuhteiden käsittämisestä.

No mutta sehän onkin fiksua! :O



"Olen osannut huolehtia ehkäisystä, en vain välittänyt siitä koska halusin sisimmässäni paljon lapsia." Minusta on surullista, että lapsia tehdään tosta noin vaan, miettimättä taustoja ym. valmiiksi...

Epävakaa n persoonallisuushäiriön (rajatilahäiriö) kriteerit



Laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja affekteihin liittyvää epävakautta ja huomattavaa impulsiivisuutta. Alkaa varhaislapsuudessa ja esiintyy monissa yhteyksissä vähintään viidellä seuraavista tavoista:



* Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta ja kuvitellulta hylätyksi tulemiselta.

* Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita luonnehtii äärimmäisen ihannoinnin ja vähättelyn vaihtelu.

* Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva ja kokemus itsestä.

* Impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisesti itselle vahingollisella alueella (esim. tuhlaaminen, seksi, kemiallisten aineiden käyttö, holtiton liikennekäyttäytyminen, ahmiminen).

* Toistuva itsetuhoinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkaukset tai itsensä viiltely ym. vahingoittaminen.

* Affektiivinen (karkeasti tunneperäinen) epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (esim. intensiivinen jaksottainen dysforia (huonovointisuus, alakulo haluttomuus), ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin).

* Krooniset tyhjyyden tunteet.

* Asiaankuulumaton, voimakas suuttumus tai vaikeus kontrolloida suuttumusta (esim. toistuva äkkipikaisuus, jatkuva vihaisuus, toistuva tappeleminen).

* Hetkellinen stressiin liittyvä paranoidinen (vainoharhainen) ajattelu tai vakava dissosiatiivinen oireilu.

Toivon, ettei oma tyttäreni olisi noin vikkelä liikkeissään ;-) Liian paljon, liian aikaisin. Rankalta, raskaalta ja haastavalta elämäsi kuulostaa.



Arvostan kykyäsi ja rohkeutta "kirjoittaaa näkyväksi" omaa elämääsi. Ennen kaikkea itsäsi kohtaan.



Ei tuosta voi päätellä millainen äiti tai puoliso olet.

Narsistisella persoonallisuudella varustettu henkilö on yleensä oman ongelmansa suhteen sokea. Hänellä ei ole sairauden tuntoa eikä hän tiedosta omaehtoisesti, että hänen vaikeutensa johtuvat hänestä vaan hän on aina sitä mieltä, että vaikeuksien syy on hänen ulkopuolellaan "tyhjänpäiväisissä" säännöissä, laeissa, yhteiskunnassa, muiden ihmisten ymmärtämättömyydessä, mutta ei koskaan hänessä itsessään.

Kukaan normaali ihminen ei ole käyttäytynyt noin. Toki teemme kaikki nuorina virheitä, mutta että noin suuria. Ei ole enää normaalia.

Tyhmä en ole. Äö:kin 140 joten en näin niinkun testienkään mukaan oliemikään "vajaa" ihminen jos joku tälläistä hakee takaa. Pystyn halutessani lähes mihin vain, saamaton olen kyllä välillä. Tyhmä ihminen ei oppisi virheistään. Minä olen oppinut ja pidänkin nykyään rikkautena taustaani ja pystyn auttamaan saman kokeneita naisia ja nuoria.



Alkoholi, seksi, yhdenillansuhteet, ne kuuluvat aika monen nuoruuteen, minä ajauduin hieman syvemmälle. Masennus johtui alkoholin käytöstä ja epätasapainosta joka vallitsi elämässäni tuolloin. Jokaisesta virheestä opin ja sitä en toistanut. Elämä heittelee monia, ei se silti tarkoita että jos nuorena menee huonosti niin vanhemapanakin menee. Sanoisin että olen tällä hetkellä paljon tasapainoisempi juurkin kokemuksieni takia kun joku muu jolla ei tälläistä nuoruutta ole ollut. Sattumien summa.



Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole. Testejä on tehty kun olin nuori. Psykologi kuvaa minua hyvin viisaaksi nuoreksi naiseksi joka on tehnyt vääriä valintoja. Olen kuulema herkkä, mutta omaan hienon lahjan sisäistää omia ongelmiani ja lukea itseäni. Osaan käyttää hyväksi tekemiäni virheitä. Terapia lopetettiin 22vuotiaana koska lääkäri sanoi että olen tasapainossa. Ongelmia ei sillon enää ollut eikä sen jälkeen ole ollutkaan.



Miten selittäisin tuon lapsi asian ilman että ymmärrätte sen väärin. Lapset eivät olleet vahinkoja, muttei niitä suunniteltu. Ymmärtääköhän kukaan pointtia.

Tiesitkö että hyvin monet viisaatkin ihmiset elävät elämäänsä sen enempää suunnitelematta? Ei kaikki mene kirjojen ja kansien mukaan. Vaikka kuinka suunnittelet lapsen hankintaa, opintoja, työtä, elämää niin se ei aina vaan mene niin ja kokemusten mukaan se todella harvoin menee niin kun on suunnitellut. Joten miksi alkaa miettimään hirveästi etukäteen lastenhankintaa, lasten taustoja niinkun sanoit? (mitä sitten sillä tarkoititkaan). Lapsia kyllä yleensä tehdään "ihan tosta vaan", koska luontohan se päättää millon se raskaus alkaa, millon se lapsen aika on. Itse uskon kohtaloon, siihen me emme voi vaikuttaa vaikka kuinka suunnittelemme etukäteen. Asiat järjestyy jos niin haluaa.



Minä tein lapset sen enempää suunnittelematta. Mitään ongelmia ei ollut. Annoin luonnon päättää millon on vauvan aika. Nyt on meidän lapsiluku täynnä, hyvä näin. Asiat on kunnossa ja ne siitä selvisivätkin ihan heti kun ensimmäisen positiivisen raskaustestin tein. :)

eli olet jostain syystä arka, heikon itsetunnon omaava pelkäät kenties epäonnistumista.