Minkälaisen kuvan minusta saat?

Olet tehnyt paljon virheitä. Itse selitätät niitä jälkikäteen niin, että olet tehnyt virheellisiä valintoja.

Minä ajattelen, että sinulta puuttuu se jokin "järki". Helposti teet tyhmiä ratkaisuja, kun elämä vähän potkii.

Esimerkiksi minunkin lapsuuteni olisi saattanut ajaa minua aivan eri suuntaan, huonoille teille, mutta minulla on aina ollut vastuuntuntoa ja järkeä. Sinun ajattelen olevan aika tunneherkkä ihminen, joka ei osaa hirveän selväjärkisesti katsoa kauas eteenpäin. Pienet vastaankäymiset saattavat masentaa sinua niin, että kaikki näyttää epätoivoiselta ja menetetyltä ja teet tyhmiä tekoja.



Nyt olet onnellinen. MUTTA kuinka kauan? Miessuhteesi ovat olleet aika lyhyitä, koska ikää ei vieläkään ole paljoa ja ymmärsin että avoliittoja ja kihloja on jo ollut useampi.

Tässäkin asiassa näkyy se impulsiivisuutesi ja se, että nyt masentaa, niin ei tästä mitään tule. Sinulla ei ole halua seisoa tilanteessasi, luovutat helposti.

Nyt olet onnellinen, mutta minua pelottaa puolestasi, uusperhe, kuinka kauan jaksat sen mukanaantuomia vaikeuksia ja suhdetta mieheen?

Toivottavasti olen väärässä. Yritä hillitä äkkipikaisuuttasi ja selvitä miehen kanssa aina asioita kunnolla, jotta ei tule vaan taas eroa.



Lapsillesi haluat hyvää. Mutta jotenkin kertomuksistasi kuultaa halusi olla täydellinen äiti ja jotenkin hyvittää lapsille sitä, että olet ollut mielestäsi "huono" ihminen. Haluat vakuuttaa itsellesi ja kaikille olevasi aivan eri ihminen kuin silloin nuoruudessasi.

Riität varmasti lapsille vähän vähemmälläkin.

Varmaan olisi tervettäkin olla vaan tavallinen äiti eikä yrittää ylisuoriutua, etteivät unelmakuvasi vaan joskus murskaudu. Ja ettei koidu sitten siitäkin takaiskua, joka saa sinut raiteiltaan.



Ehkä sinun olisi jo aika unohtaa se nuoruus. Siis ihan jo omassa mielessäsikin. Ei sinun tarvitse kenellekään todistaa olevasi hyvä ihminen. Ei vastaantuliat näe menneisyyteesi. Ja kenellekäänhän sinun ei tarvitse edes todistaa olevasi hyvä, riittää että tulet itsesi kanssa toimeen ja arvostat nykyistä elämääsi ja sen ratkaisuja. Jos itse olet tyytyväinen elämänarvoihisi, niin se riittää. Ole lempeä itsellesi.

Tuo lause on hieman omituinen minusta. Eikös meistä jokainen ole ainutlaatuinen? En korosta mielestäni ainutlaatuisuuttani mitenkään, mutta tunnistan että minun menneisyyyteni on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Jokainen ei koe samaa. Sen esiintuominen ei minusta tee narsistia.



Kyvyt. Minulla ei ole mitään erityiskykyjä. Olen aika heikkolahjainen. Osaan kaikki perusasiat ja opin helposti, joten tiedän että pystyn moneen, mutta kaikkeen en pysty.

Ei ole viittä oiretta noista, mutta tiedän monta hyvinkin hyvää ystävääni joilla on vähintään viisi "oiretta" tuosta listasta ja silti ovat normaaleja työssäkäyviä ihmisiä.



Miksi avaat keskustelun joka sinua ei kiinnosta. Aihe vapaa tarkoittaa sitä minusta että voidaan keskustella minusta, sinusta, naapurista, joulupukista? Vai? Huomion saan kyllä näiltä lapsukaisilta ja mieheltäni. ;)



En kivahtanut, kyseenalaistin ja tiedustelin ja kerroin. Mielenkiintoinen persoona olet kyllä.

Paljon asiaa. :)



Kyllä olen tunneherkkä ihminen, masennun vastoinkäymisistä. Nykyään en enää niinkään, olen ymmärtänyt ettei ihmiselle anneta enempää kun se jaksaa kantaa. Otan kaiken vastaan mitä eteeni tuodaan, käsittelen sen ja jatkan eteenpäin.



Mietin usein että miksi uusperhe elämä poikkeaa jotenkin tuosta ydinperhe elämästä? Ydinperheessä voin huonosti koska suhde oli huono, lapset näkivät sen ja oireilivat. Nyt voin hyvin ja entinen mies voi hyvin joten perhekkin voi hyvin? Olen päättänyt onnistua tällä kertaa, ymmärtänyt ettei mikään ole täydellistä ja hevillä ei luovuteta. Käsittelen asioita ja hoidamme suhdetta ja mikä tärkeintä olen kohdannut miehen joka on sielunkumppanini. Minusta nämä ovat asioita että vois sanoa että suhde on vakaalla pohjalla ja se kestää karikot. Ikääkin on jo tullut lisää ja vastuuta.



Täydellinen äiti en ole enkä haluakkaan olla. Tiedän missä teen virheitä enkä aina niitä pyri edes korjaamaan, se on osa persoonaani. Lapsiperhe elämä on minua varten, nautin tästä paljon. Jos voitte kuvitella maatilan ja sinne pullantuoksuisen emännän, monta eemeliä ja liisaa, navetan, marjapiirakan ja kissanpentuja... Juuri tälläinen minä olen. :)



En voi unohtaa nuoruuttani koska kerron siitä paljon nuorille, se seuraa minua päivittäin. Mutta niinkun sanoin olen käsitellyt jo sen ja voin siitä jopa huumoria heittää.



Kiitos mielenkiintoisesta analyysista. Paljon oli tuttua. :)

Arvot on kohdallaan tosiaan, aina se ei vaan ole näkynyt jos näin voi sanoa.



Arvostan todella isääni ja perheen tuomaa tukea.



Kiitos näkemyksestäsi ja kaikkea hyvää myös sinulle.

Leijona.

Lapset on huollettuja kyllä. Vastuu alkoi heti siitä positiivisesta raskaustestistä.



Jostain syystä hyvistä kotioloista ja kaveripiiristä huolimatta murrosikäni oli todella vaikea. Kapinoin paljon kaikkea mahdollista vastaan. Minulla on hyvä äiti ja isä. Oli rajoja ja rakkautta. Aina ei asiat mene niinkun voisi kuvitella. Vaikka kaikki on hyvin niin jotain voi tapahtua odottamatta. En osaa sanoa miksi oma nuoruus sitten oli niin vaikea, hormoonit? En tiedä. Sairastin paljon lapsena, juurikin tälläisiä hormonaallisia ongelmia. Kuukautiset alkoivat 9vuotiaana. Tasapainoinen olen nyt ja ikionnellinen vanhemmistani ja siitä mitä sain lapsena ja nuorena ja se tuki minkä sain sillon nuoruusvuosina kaikesta huolimatta. Lapsillani on ihana mummolla.



Niinkun jollekkin jo sanoin että avioliitto tuntuu nyt oikealta. Tiedän että tämä on tässä, vaikea sanoa mistä se tunne kumpuaa? :)

Puhuin virheistä joten kyllä ne ovat olleen virheitä, en koe että kenessäkään ihmisessä on niinkään vikoja? Nuori ihminen ei minusta voi olla viallinen ellei sitten ole oikeasti jotain psyykkistä ja sekin yleensä on jonkun trauman aiheuttama. Virheitä tehdään ja viisas niistä oppii, hieman vajaampi ne toistaa. Näin ajattelen. Siksi voin rehellisesti sanoa että minä tein viisaammin ja opin ja jaan näitä kokemuksia nyt eteenpäin. Ymmärrän enemmän. Kyllä elämä kasvattaa, se on täysin tosi asia siitä on turha kiistellä. Eikä vain? Ethän sinä kasva ja opi jollet "elä"? Voi tehdä kaikki oikein, mutta voi tehdä paljon myös väärin. Minä tein heikkouttani paljon virheitä ja varmasti tulen tekemäänkään, tiedän vain sen että entisiä virheitä en toista, tulevaisuuden virheistä en taas tiedä.

Nöyrä olen ja helvetin onnellinen että jäin henkiin ja sain tähän kaiken. Pöytäni on puhdas ja mieleni tyyni.

Olet hemmetin hyvä rationalisoimaan asiat niin että kaikki on parhain päin ja jokainen virheesi on tehnyt sinusta paremman ja muita viisaamman ihmisen ja jatkat sitä tässä edelleen.

Työkaverina olisit sellainen rasittava, joka mokailee ja tekee tyhmiä ratkaisuja, eikä koskaan myönnä mitään väärää oikeasti tehneensä vaan sanoo muita lepytelläkseen, että tiedän että tein väärin mutta antaa sitten kuitenkin rivien välistä ymmärtää, että huomaatko että se oli oikeastaan ainoa ratkaisu siinä tilanteessa ja että olemme oppineet siitä näin paljon ja voin nyt opettaa kaikkia muita ja että itse asiassa virheestäni oli siis valtavasti hyötyä ja koko työyhteisö saisi olla minulle kiitollinen että tein asiat päin helvettiä.

Oletko ahdistunut muiden ongelmista? Haluatko miellyttää toisia? Puhutko ylen määrin toisista ihmisistä? Saatko kaiken ilon ihmisistä? Kestätkö sitä, että sinua kohdellaan kuin tiskirättiä?



Oletko läheisriippuvainen ja kiellät kaiken itseesi liittyvän?



Kuinka monta vuotta kävit terapiassa?