Mä olen juoppo, ei sitä tosiasiaa voi enää kieltää.

olin naimissa miehen kanssa, joka ottaa joka ilta muutaman oluen. Itse olin aina tykännyt vetää kaksin käsin viinaa kun olin ryypännyt ja lähtihän se homma lapasesta, kun sitä kaljaa oli kotona aina. Aloin juoda viikollakin kun olin työtön, eikä määrät olleet mitenkään pieniä, yli kymmenen olutta ja viikonloppuna viinaa tai viiniä, kaikki kelpasi.

Lopulta tuli avioero ja sain töitä. Kuin itsestään se kaljoittelu jäi kun itse olisi pitänyt ne kaikki kaupasta kotiin kantaa. Nyt olen juonut viimeksi joulukuussa enkä enää edes ajattele juomista. Ei tee yhtään mieli enkä aio enää juoda, selvinpäin herääminen on niin ihanaa. Minun neuvoni on hakeutua pois seurasta, jossa käytetään alkoholia niin ei ole sitten houkutuksiakaan. Kyllä elämä ilman viinaa ja sen ajattelemista on niin ihanaa.

Entisessä elämässä odottaisin jo nyt sitä iltaa ja ihanaa hetkeä kun pullon korkki narahtaa auki. Nyt odotan vain iltaa ja sitä rauhaa kun saa selvinpäin valita mitä haluaisi tehdä.